Lue keskustelun säännöt.
Mitä töitä työtön saa hakea ilman pelkoa karenssista?
11.05.2017 |
Tämän viikon työllisyysuutisten mukaan työttömän tule karenssin uhalla hakea töitä laajasti, mutta ei liian laajasti. Jälkeenpäin arvioidaan, ovatko haut olleet realistisia, ja jos eivät, niin menettää työttömyysturvan. Tämä on mielivaltaa, jos ei esitetä ennakkoon listaa niistä työtehtävistä, joita kukin työtön saa ja ei saa hakea. Muutoinhan te-toimiston työntekijä voi todeta, että "ei sulla näihin haettuihin pakkoihin ollut mitään realistisia mahdollisuuksia, annan sulle karenssin". Mitä töitä esimerkiksi työtön vastavalmistunut maisteri saa hakea, jos noviisitason paikkoja ei ole avoinna? Katsotaanko "oman työnhaun sabotoinniksi", jos hakee rohkeasti tehtäviin, mihin toivotaan pitkää kokemusta? Entä, jos ko. maisteri hakee kahvilatyöntekijäksi ilman kokemusta tai koulutusta?
[quote]Viime perjantaina lausuntokierrokselle lähti puolestaan lakiesitys, joka koskee pakottavaa työnhakua. Sen mukaan työttömän pitäisi jatkossa hakea kolmessa kuukaudessa kahtatoista työpaikkaa. Jos työtön ei näin tekisi, hän menettäisi työttömyyskorvauksensa 60 päiväksi. Ihan mikä tahansa työpaikka ei kelpaisi. Jos työtä ei ole löytynyt, työvoimaviranomaiset katsoisivat kolmen kuukauden välein, ovatko haetut paikat olleet realistisia. Jos näin ei ole, työttömän korvausta voidaan leikata, vaikka hän olisi hakenut töitä vaadittavan määrän eli vähintään kerran viikossa.[/quote]
http://www.hs.fi/talous/art-2000005205377.html
Jari Lindström:
[quote]Yksilön näkökulmasta on täysin ymmärrettävää, että hän ei haluaisi hakea muuta kuin ns. oman alan töitä, mutta maksajan eli yhteiskunnan näkökulmasta on vaikeata perustella "vain" oman alan työn hakemista.
Eli pitää hakea oman [/quote]
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/lindstrom_tyottomat-65154
Kommentit (102)
61/102
|
11.05.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
Täällä oli väittely siitä, mikä on työkkärin (TE-palvelut) rooli: se ei ole enää auttaa työtöntä hakemaan töitä. En ollut itsekään sitä noin radikaalisti ymmärtänyt, eli tämä muutos TE-palveluiksi. Rooli on taata palvelua
.
Työ- ja elinkeinotoimiston työnhakija-asiakkaana saat opastusta työnhaussa sekä tietoa työmarkkinoista. www.mol.fi
.
Kaikki on nyt jo itsepalvelua. Ja muuttuu yhä enemmän tällaiseksi. Lisäksi mol.fi on menettänyt asemansa työpaikkojen ilmoittamisen keskuksena: monet muut rekrypalvelut tuottaa samaa tehokkaammin ja nopeammin (mm. lyhytaikaiset työt, vuokratyöt, kesätyöt jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
Miksei voisi muuttaa työn perässä? Se on vain järjestelykysymys. Kaikille se ei ole helppoa sen ymmärrän mutta sitä en ymmärrä että miksi se olisi mahdotonta? Olen itse muuttanut työn perässä useastikin, jopa lyhyemmän työsuhteen vuoksi, tehnyt yli 300 km päivittäistä työmatkaa, ollut erossa perheestäni kuukausia työn takia. Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa että työmatkani on vain 50 km päivässä, vaikkakin perheen päivittäinen työmatka onkin nyt 350 km, ja tämän tasaamiseen teemme järjestelyjä, jotta helpottuisi keinolla tai toisella. Mikään tätä ei ole vielä estänyt.
Ihan aluksi, minä en ole työtön, vaan normaalissa päivätyössä (ettet ala melskata laiskoista loisista 😉).
Millaista elämää tuo on? Tai siis onko sinulla elämää työn ulkopuolella? Nuo "kuukausia erossa perheestä, useat muutot, työmatka 300 km päivässä". Kuullostaa, että elät työllesi. Ikävä asia vaan on, että sitten kuolinvuoteella harva muistelee työhön uhrattua aikaa, vaan ihan muita asioita elämästä. Toivottavasti sinullakin on aikaa myös elää, ne päivät ovat rajalliset ja lisää niitä ei tule.Työtä tehdään elääkseen, siksi että saa ruokaa ja katon päänsä päälle. Joskus se voi olla rankkaa ja raskasta.
Vai voiko odottaa että ellei hyvää työpaikkaa ole mukavan matkan päässä, niin sitten automaattisesti maksetaan kotiin loppuelämän ajan?
Tokihan kukin saa vapaasti "elää", mutta kysymys kuuluu, ovatko muut velvollisia maksamaan tämän "elämisen"?
Juuri tämä. Minun moraalini ei anna periksi loisia toisten rahoilla, ja olen aina tehnyt kaikkeni että näin ei olisi tilanne. Olen kuitenkin työttömänäkin ollut pariin otteeseen ja kiitollinen siitä työttömyyskorvauksesta minkä olen saanut. Mutta olen heti ottanut työt vastaan. Olivat ne sitten olleet sillä hetkellä taloudellisesti kannattavia tai ei. Itse asiassa kumpikaan työttömyys ei päättynyt siihen että vastaanotetun työn korvaus työssäkäyntikulujen jälkeen olisi ollut isompi kuin työttömyyskorvaus ja silti olen työn ottanut vastaan. Ja syy on yksinkertainen, työ aina mahdollistaa paremmin urakehityksen ja ansiotason noston verrattuna työttömyyteen. Nyt minulla menee tosiaan ihan ok, nettovelaton olen, omaisuus karttuu joka kuukausi reilusti toista tonnia ja joka senttiä ei tarvitse laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
Miksei voisi muuttaa työn perässä? Se on vain järjestelykysymys. Kaikille se ei ole helppoa sen ymmärrän mutta sitä en ymmärrä että miksi se olisi mahdotonta? Olen itse muuttanut työn perässä useastikin, jopa lyhyemmän työsuhteen vuoksi, tehnyt yli 300 km päivittäistä työmatkaa, ollut erossa perheestäni kuukausia työn takia. Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa että työmatkani on vain 50 km päivässä, vaikkakin perheen päivittäinen työmatka onkin nyt 350 km, ja tämän tasaamiseen teemme järjestelyjä, jotta helpottuisi keinolla tai toisella. Mikään tätä ei ole vielä estänyt.
Onko sinulla lapsia? Puoliso suostunut ilman muuta siihen, että on viikoittain aina yksin vastuussa lapsista? Kaikkien puolisot ei ole näin joustavia. Entä jos käy niin, että molemmilla puolisoilla on työmatkaa 100 km, tai 150 km, niin pakko myydä se asunto ja muuttaa lapset? Jos on vakituinen työssuhde tai edes 2 vuotta, niin ok, mutta jos on ½ vuoden pätkää, niin ei voi koko aikaa muuttaa. Vuoden väleinkin muuttaminen käy rankaksi.
Jos perheessä näihin ei löydetä yhdessä ratkaisuja, esimerkiksi toinen sabotoi toisen mahdollisuutta työllistyä sillä että "joutuu omasta lapsestaan ottaa yksin vastuuta kun toinen on vieraalla paikkakunnalla töissä" niin huonosti menee parisuhteella. Meillä tuetaan toista ja koitetaan yhdessä löytää ratkaisut ongelmiin. Jos toisella on pitkä työmatka, mikä meilläkin on tilanne nyt, koitamme yhdessä löytää useampia ratkaisuja. Näitä ratkaisuvaihtoehtoja joita kartoitamme tällä hetkellä on, 1) molemmat hakevat uutta työtä lähempää toisiaan, 2) etsimme asuntoa jolla tasattaisiin työmatkojen pituutta ja täyttäisi meidän asumistarpeet. Kumpi näistä vaihtoehdoista täyttyy ensin, se toteutettaan. Näistäkin vaihtoehdoista useampi skenaario on kuinka ne järjestyisi. Ei minulla ainakaan ole vielä tähän mennessä ollut mahdollisuutta sanoa että "haluan asua paikassa X ja jonkun muu pitää se minulle maksaa työttömyyskorvauksen muodossa". Jos minulla olisi se mahdollisuus niin asuisin Riviearalla enkä tekisi tätä stressaavaa työtä, jossa työpäivät venyy säännönmukaisesti 10 tuntisiksi ja siltikin jää puolet töistä rästiin.
Huonosti meneminen saattaa syntyä siitä, että se toinen on aina poissa. Se on raskasta elämää.
Sinulla on ollut hyvä onni monessa asiassa - etkä suostu ymmärtämään, että kaikilla ei ole samaa tilannetta.
Itse olen muuttanut - en edes jaksa laskea - kymmeniä kertoja töiden perässä, viettänyt lukuisia vuosia siten, että on 2 paikkanuntaa (koti ja työ - lyhyet sijaisuudet). OK, olen kerran lähtenyt myös vakityöpaikasta, koska se ei ollut alaani ja se oli raskasta: yksi vaihtoehto toki olisi ollut, että olisin siellä yhä.
Nyt vain kuin mittarissa on 53, niin ei tahdo päästä edes haastatteluihin enää. Vaikka kuinka soittelisi, vääntäisi työportfolioita, kouluttaisi itseään että pysyy ajantasalla, olisi kuinka muuttovalmis taas kerran.
Muuttaminenkin on todella kallista. Olen siis hyvin köyhä. Tällä mallilla ei omaisuuksia keräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ministerit (Lindström) tahtovat tiputtaa työttömät toimeentulotuen varaan koska se on halvempaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että TE-toimistot lopetetaan 31.12.18?
Ratkaiseeko se viitatun mielivalta-aspektin?
En tiedä. En usko, että vuodesta 2019 alkaen asiaa hoitavilla maakunnilla on henkilöstöä tuota seuraamaan. On arvioitu, että 5% TE-toimistojen tehtävistä menee maakunnille ja loput vaan loppuu. Tänä vuonna sähköisen järjestelmän kehittämiseen annettiin miljoonia enemmän kuin työttömien haastatteluihin, joten ehkä asia hoituu jatkossa sähköisesti. Sitten tulee turhia karensseja ja uudelleenkäsittelyjä, jonka aikana korvaukset poikki.
Maakuntien lisäksi tehtäviä yksityistetään paljon ja työttömyysturvan selvitys siirtyy mahdollisesti suoraan kassoille ja Kelaan. Jonkun tahon kuitenkin pitää jatkossakin hoitaa byrokratia palkkatukien, työkokeilujen, koulutusten yms. suhteen jos näitä palveluja on vielä silloin käytössä. Itse olen TE-toimistossa töissä ja päivittäin joutuu turhia automaattiselkkareita setvimään, kun ihmiset eivät osaa/muista käyttää sähköistä asiointia. Isolla osalla ei ole edes pankkitunnuksia. Moni ei myöskään osaa työttömäksi ilmoittautuessaan kertoa oikeita tietoja tilanteestaan tai työsuhteensa päättymissyystä eikä varsinkaan lue ajatuksella sitä tekstiä, mikä tulee ilmoittautumisen yhteydessä. Luultavasti nämä ongelmat eivät kyllä korjaannu maagisesti 2019 tai uuden sähköisen järjestelmän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
Miksei voisi muuttaa työn perässä? Se on vain järjestelykysymys. Kaikille se ei ole helppoa sen ymmärrän mutta sitä en ymmärrä että miksi se olisi mahdotonta? Olen itse muuttanut työn perässä useastikin, jopa lyhyemmän työsuhteen vuoksi, tehnyt yli 300 km päivittäistä työmatkaa, ollut erossa perheestäni kuukausia työn takia. Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa että työmatkani on vain 50 km päivässä, vaikkakin perheen päivittäinen työmatka onkin nyt 350 km, ja tämän tasaamiseen teemme järjestelyjä, jotta helpottuisi keinolla tai toisella. Mikään tätä ei ole vielä estänyt.
No vastasin kyllä jo tuolla aiemmin. Joillain on esim. perhe ja puolisolla työpaikka. En toki väittänytkään etteikö osa ihmisistä aivan hyvin voi muuttaa.
Kyllä se puolisokin ja perhe muuttaa ihan hyvin samalla kyydillä. Kuten sanoin järjestelykysymyksiä. Muuttaa vaikka puoliväliin, puoliso hakee myös duunia samalta paikkakunnalta jne jne. Eli EI ESTÄ.
Mihin se puoliso sitten mahtaa mennä töihin? Ai niin. Kävelee ihan mihin vaan firmaan ja ryhtyy vaan tekemään hommia. Ei se kuule ihan niin helppoa nykyään ole. Jos toisella on hyvä vakiduuni, niin ei siitä noin vaan kannata lähteä ellei se toisen uusi duuni sitten ole vielä paljon parempi. Usko nyt huviksesi. Kaikkien ihmisten tilanne ei ole sama kuin sinun. Vaikka sinä olisitkin saanut tilanteen toimimaan, niin kaikki ei vaan saa.
Ja kun eivät saa kertoo sen että ei ole ongelmanratkaisukykyä eli ei ole kelvollinen nykyajan töiden vaatimuksiin.
Jos olisin tuolla perusteella aikoinaan jättänyt työni ottamatta (1600€ kuukausipalkalla ) 200 kilometrin päästä kotoani (jossa puolisollani oli duuni) en olisi varmasti tässä ja saattasin pahimmassa tapauksessa olla yhä työtön. Ja toisen kerran jos en olisi ottanut toista duunia (sama työnantaja) 800 kilometrin päästä (puolisollani jälleen duuni asuinpaikkakunnalla) en varmasti olisi tässä ylimmän desiilin palkkaluokassa nytten. Kuten sanottu vaivaa piti nähdä, niin minun kuin perheeni, samaten käteen jäävät tulotkin pieneni useaan otteeseen esimerkiksi vuokra-asumisesta työskentelypaikkakunnalla johtuen. Estettä ei ollut, mutta hidasteita ja valintoja kylläkin.
OK. Uskotaan sitten, että ihan kaikki voivat milloin vain muuttaa ja mennä töihin ihan noin vaan. Viis puolison työpaikasta, talosta, jota ei saa myytyä jne. Muutetaan kaikki vaikka Helsinkiin. Siellähän ei vielä olekaan työttömiä omasta takaa.
Nuo ovat juuri niitä järjesteltäviä asioita jos työtä saa. Hyvin harva asunto jää myymättä JOS hinta on kohdillaan. Parhaillaan olen myynyt asunnon alle viikossa muuttotappiokunnassa laman aikaan, pahimmillaan asunnon myynti on vienyt useamman kuukauden kun ei ollut tarpeen välittömästi tinkiä hintapyynnöstä. Se puoliso voi kans hakea töitä, vai onko hän jossain perityssä suojatyöpaikassa ja ei ole koskaan töitä hakenutkaan? toiselta paikkakunnalta voi vuokrata asunnon jossa asuu viikot/toimistopäivät ja sopii tekevänsä vaikka alku/loppuviikot etätöitä jne jne. Ratkaisuja on jos vain on HALUA laittaa hommat kuntoon ja pyörimään. Aikaa se voi viedä ja siitä voi joutua vähän maksamaan tai ainakin luopumaan osasta tuloistaan.
Lisäksi kannattaa ottaa selvää muuttoavustuksista ja työhaastattelumatkakulujen korvaamisesta. Myös verovähennyksiä voi olla niille, joilla on koti eri paikkakunnalla kuin työpaikka, missä asuu viikot.Nykyään on myös paljon töitä, joissa on etätyömahdollisuuksia tai voi sopia työnantajan kanssa, että tekee 4 pidempää päivää viikossa, jotta perjantait ovat vapaat ja voi olla sitten viikonlopun perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi
Millä opiskelet, jos olet työtön ja rahaton, opintotukikuukaudet käytetty eikä te-toimisto hyväksy suunnitelmaa opiskella sivutoimisesti työttömyyden ohella?
Sivutoimisuutta ei voida olla hyväksymättä, jos kerrytät keskimärin opintopisteitä alle 5op kuukaudessa.
Ei se ihan noin mene. Jos on päätoiminen opiskelija, jolta loppuu opintotukikuukaudet, niin ei silloin ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Silloin on edelleen päätoiminen opiskelija ja toimeentulo pitää hankkia muuta kautta. Sivutoiminen opiskelu tarkoittaa sitä, että oppilaitoksella ei ole tarjota muuta kuin alle 5op/3ov/4,5osp opintoja kuukaudessa ja aloitat työttömänä ollessasi uudet opinnot. Ei niin, että itse opiskelet yliopistossa vähän hitaammin jo koko ajan tekemiäsi opintoja. Toinen vaihtoehto on se, että olet ollut pidempään töissä ja pystyt osoittamaan, että opiskelu on edennyt hyvää tahtia työn ohessa. Silloin jos työt loppuu, katsotaan, että opiskelu on sivutoimista. Näissä tapauksissa pitää aina olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä ja osallistumaan kaikkiin TE-toimiston edellyttämiin juttuihin - ei voi sanoa, että en pysty osallistumaan tai hakemaan työtä, koska opiskelen.
Kolmas vaihtoehto on se, että opinnot ovat olleet yli vuoden keskeytyneenä ja kysyt, voisitko jatkaa opintoja omaehtoisena työttömyysetuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Teit oletuksia.
Olen -vapaaehtoisesti- osallistunut Uusia keinoja työnhakuun-kurssille, halunnut ja saanut valmentajan palveluita, tehnyt vaikka mitä, opiskella en saa ja te-toimiston virkailijat ovat minulle sanoneet että työllistymiseni näyttää erittäin epävarmalta koska ikä on mikä on.
Että en ollenkaan kaipaa ylemmyydentuntoasi ja vähättelyäsi.
Pointti on että EI SIELTÄ MITÄÄN APUA SAA JOKA AUTTAISI SAAMAAN TYÖTÄ!!!!!!! vaikka sitä kysyisi ja vastaanottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi
Millä opiskelet, jos olet työtön ja rahaton, opintotukikuukaudet käytetty eikä te-toimisto hyväksy suunnitelmaa opiskella sivutoimisesti työttömyyden ohella?
Sivutoimisuutta ei voida olla hyväksymättä, jos kerrytät keskimärin opintopisteitä alle 5op kuukaudessa.
Ei se ihan noin mene. Jos on päätoiminen opiskelija, jolta loppuu opintotukikuukaudet, niin ei silloin ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Silloin on edelleen päätoiminen opiskelija ja toimeentulo pitää hankkia muuta kautta. Sivutoiminen opiskelu tarkoittaa sitä, että oppilaitoksella ei ole tarjota muuta kuin alle 5op/3ov/4,5osp opintoja kuukaudessa ja aloitat työttömänä ollessasi uudet opinnot. Ei niin, että itse opiskelet yliopistossa vähän hitaammin jo koko ajan tekemiäsi opintoja. Toinen vaihtoehto on se, että olet ollut pidempään töissä ja pystyt osoittamaan, että opiskelu on edennyt hyvää tahtia työn ohessa. Silloin jos työt loppuu, katsotaan, että opiskelu on sivutoimista. Näissä tapauksissa pitää aina olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä ja osallistumaan kaikkiin TE-toimiston edellyttämiin juttuihin - ei voi sanoa, että en pysty osallistumaan tai hakemaan työtä, koska opiskelen.
Kolmas vaihtoehto on se, että opinnot ovat olleet yli vuoden keskeytyneenä ja kysyt, voisitko jatkaa opintoja omaehtoisena työttömyysetuudella.
Näissä on sitten se realismi, eli pärstäkerroin. Esim. JKL pääsääntöisesti kielletty. Eri kaupungeissa eri käytäntöjä. Yleensä pitänyt olla tosiaan muualla välissä kokoaikatöissä, haettava kokoaikatyötä (mitä suuri osa hakeekin, myös opiskellessa jo), opinnoissa vuoden parin totaalinen keskeytys. Opinnot siis reippaasti mm. yliajalla suhteessa siihen, mikä on hallituksen esittämä valmistumisaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Teit oletuksia.
Olen -vapaaehtoisesti- osallistunut Uusia keinoja työnhakuun-kurssille, halunnut ja saanut valmentajan palveluita, tehnyt vaikka mitä, opiskella en saa ja te-toimiston virkailijat ovat minulle sanoneet että työllistymiseni näyttää erittäin epävarmalta koska ikä on mikä on.
Että en ollenkaan kaipaa ylemmyydentuntoasi ja vähättelyäsi.
Pointti on että EI SIELTÄ MITÄÄN APUA SAA JOKA AUTTAISI SAAMAAN TYÖTÄ!!!!!!! vaikka sitä kysyisi ja vastaanottaisi.
Ehkä sun pitäisi sitten muuttaa muualle, koska minä ja monet muut olemme saaneet työkkäristä apua ja töitä. Kuka sun opiskelun kieltää? Taasko sun ikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Hienoa sinulle.
Koita silti ymmärtää että kaikilla ei mene noin vaikka yrittäisivätkin.
Jännä juttu kuinka itseä ja omaa onnistumista pidetään aina mittana kaikille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Teit oletuksia.
Olen -vapaaehtoisesti- osallistunut Uusia keinoja työnhakuun-kurssille, halunnut ja saanut valmentajan palveluita, tehnyt vaikka mitä, opiskella en saa ja te-toimiston virkailijat ovat minulle sanoneet että työllistymiseni näyttää erittäin epävarmalta koska ikä on mikä on.
Että en ollenkaan kaipaa ylemmyydentuntoasi ja vähättelyäsi.
Pointti on että EI SIELTÄ MITÄÄN APUA SAA JOKA AUTTAISI SAAMAAN TYÖTÄ!!!!!!! vaikka sitä kysyisi ja vastaanottaisi.
Ehkä sun pitäisi sitten muuttaa muualle, koska minä ja monet muut olemme saaneet työkkäristä apua ja töitä. Kuka sun opiskelun kieltää? Taasko sun ikä?
En ole tuo mutta muuttamisessa voi olla monta tekijää joita en jaksa tässä selittää (itse muutin paikkakuntaa työn takia ja asunnon myynti kesti yli kaksi vuotta, alaslaskettu hintakaan ei sitä nopeuttanut) miksi se ei onnistu vaikka tahtoa olisikin. Opiskelu työttömyyskorvauksella on monelta kielletty ja opintotukea ei välttämättä saa (eikä työttömyyskorvaustakaan), ikävä tosiasia monen kohdalla.
En tiedä tuon kommentoijan tilannetta mutta en menisi irvimään, tiedän ihmisiä joille on työkkäristä todettu iän olevan ongelma ja kirpaiseehan se jos vasta nelikymppinen on. Ei tietenkään pidä antaa periksi mutta silloin on turha kehottaa kysymään apua työkkäristä jos siellä asenne on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
Miksei voisi muuttaa työn perässä? Se on vain järjestelykysymys. Kaikille se ei ole helppoa sen ymmärrän mutta sitä en ymmärrä että miksi se olisi mahdotonta? Olen itse muuttanut työn perässä useastikin, jopa lyhyemmän työsuhteen vuoksi, tehnyt yli 300 km päivittäistä työmatkaa, ollut erossa perheestäni kuukausia työn takia. Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa että työmatkani on vain 50 km päivässä, vaikkakin perheen päivittäinen työmatka onkin nyt 350 km, ja tämän tasaamiseen teemme järjestelyjä, jotta helpottuisi keinolla tai toisella. Mikään tätä ei ole vielä estänyt.
No vastasin kyllä jo tuolla aiemmin. Joillain on esim. perhe ja puolisolla työpaikka. En toki väittänytkään etteikö osa ihmisistä aivan hyvin voi muuttaa.
Kyllä se puolisokin ja perhe muuttaa ihan hyvin samalla kyydillä. Kuten sanoin järjestelykysymyksiä. Muuttaa vaikka puoliväliin, puoliso hakee myös duunia samalta paikkakunnalta jne jne. Eli EI ESTÄ.
Mihin se puoliso sitten mahtaa mennä töihin? Ai niin. Kävelee ihan mihin vaan firmaan ja ryhtyy vaan tekemään hommia. Ei se kuule ihan niin helppoa nykyään ole. Jos toisella on hyvä vakiduuni, niin ei siitä noin vaan kannata lähteä ellei se toisen uusi duuni sitten ole vielä paljon parempi. Usko nyt huviksesi. Kaikkien ihmisten tilanne ei ole sama kuin sinun. Vaikka sinä olisitkin saanut tilanteen toimimaan, niin kaikki ei vaan saa.
Ja kun eivät saa kertoo sen että ei ole ongelmanratkaisukykyä eli ei ole kelvollinen nykyajan töiden vaatimuksiin.
Jos olisin tuolla perusteella aikoinaan jättänyt työni ottamatta (1600€ kuukausipalkalla ) 200 kilometrin päästä kotoani (jossa puolisollani oli duuni) en olisi varmasti tässä ja saattasin pahimmassa tapauksessa olla yhä työtön. Ja toisen kerran jos en olisi ottanut toista duunia (sama työnantaja) 800 kilometrin päästä (puolisollani jälleen duuni asuinpaikkakunnalla) en varmasti olisi tässä ylimmän desiilin palkkaluokassa nytten. Kuten sanottu vaivaa piti nähdä, niin minun kuin perheeni, samaten käteen jäävät tulotkin pieneni useaan otteeseen esimerkiksi vuokra-asumisesta työskentelypaikkakunnalla johtuen. Estettä ei ollut, mutta hidasteita ja valintoja kylläkin.
OK. Uskotaan sitten, että ihan kaikki voivat milloin vain muuttaa ja mennä töihin ihan noin vaan. Viis puolison työpaikasta, talosta, jota ei saa myytyä jne. Muutetaan kaikki vaikka Helsinkiin. Siellähän ei vielä olekaan työttömiä omasta takaa.
Nuo ovat juuri niitä järjesteltäviä asioita jos työtä saa. Hyvin harva asunto jää myymättä JOS hinta on kohdillaan. Parhaillaan olen myynyt asunnon alle viikossa muuttotappiokunnassa laman aikaan, pahimmillaan asunnon myynti on vienyt useamman kuukauden kun ei ollut tarpeen välittömästi tinkiä hintapyynnöstä. Se puoliso voi kans hakea töitä, vai onko hän jossain perityssä suojatyöpaikassa ja ei ole koskaan töitä hakenutkaan? toiselta paikkakunnalta voi vuokrata asunnon jossa asuu viikot/toimistopäivät ja sopii tekevänsä vaikka alku/loppuviikot etätöitä jne jne. Ratkaisuja on jos vain on HALUA laittaa hommat kuntoon ja pyörimään. Aikaa se voi viedä ja siitä voi joutua vähän maksamaan tai ainakin luopumaan osasta tuloistaan.
Lisäksi kannattaa ottaa selvää muuttoavustuksista ja työhaastattelumatkakulujen korvaamisesta. Myös verovähennyksiä voi olla niille, joilla on koti eri paikkakunnalla kuin työpaikka, missä asuu viikot.Nykyään on myös paljon töitä, joissa on etätyömahdollisuuksia tai voi sopia työnantajan kanssa, että tekee 4 pidempää päivää viikossa, jotta perjantait ovat vapaat ja voi olla sitten viikonlopun perheen kanssa.
Kyllä.
Oltava vähintään 18 h/vk töitä ja väh. 2 kk työsuhde, matka-aika yli 3 h; (liikkuuvuusavustus) - voi saada 1-2 kk peruspäivärahan suuruisena (jos kokoaikatyö ja yli 2 kk ja yli 3 h niin 2 kk). https://www.akavanerityisalat.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/tyottomyyst…
.
Muuttoavustus 120/180 e e. http://www.kela.fi/toimeentulotuki-muuttokustannukset.
.
Kakkoskämpän verovähennyksen saa vain naimisssa olevat/lapsiperheelliset. Esim. sinkut ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Teit oletuksia.
Olen -vapaaehtoisesti- osallistunut Uusia keinoja työnhakuun-kurssille, halunnut ja saanut valmentajan palveluita, tehnyt vaikka mitä, opiskella en saa ja te-toimiston virkailijat ovat minulle sanoneet että työllistymiseni näyttää erittäin epävarmalta koska ikä on mikä on.
Että en ollenkaan kaipaa ylemmyydentuntoasi ja vähättelyäsi.
Pointti on että EI SIELTÄ MITÄÄN APUA SAA JOKA AUTTAISI SAAMAAN TYÖTÄ!!!!!!! vaikka sitä kysyisi ja vastaanottaisi.
Ehkä sun pitäisi sitten muuttaa muualle, koska minä ja monet muut olemme saaneet työkkäristä apua ja töitä. Kuka sun opiskelun kieltää? Taasko sun ikä?
Te-toimisto kieltää. Tai saahan sitä opiskella mutta millä jos ei ole varaa mennä kouluun eikä suorittaa opintoja, olet ehkä kuullut että kela katsoo että opiskelu ei ole päätoimista joten opintotukea ei saa ja te-toimisto katsoo että on päätoimista joten työttömyyskorvausta ei saa.
Jos on varallisuutta mutta ei rahaa ei se toimeentulotuki ole itsestäänselvyys. Varallisuuden realisointi on melko hankalaa nykyisessä tilanteessa kun Suomi on täynnä työttömiä, vaikea myydä asuntoa/mökkiä jne.
Vierailija kirjoitti:
.
Kakkoskämpän verovähennyksen saa vain naimisssa olevat/lapsiperheelliset. Esim. sinkut ei saa.
Miksi senkkujen pitäisi saadakaan? niillähän lähtökohtaisesti ei pitäisi olla tarvetta pitää yllä kahta asuntoa eri paikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toihan on hienoa. Ei tällä paikkakunnalla ainakaan ole kolmen kuukauden aikana vapaanakaan 12 sellaista paikkaa, joka esim. minulle olisi oikeasti realistisia. Suoraa sitten vaan tuet ihmisiltä leikkaukseen. Onneksi en itse enää ole työtön vaikka en työttömänä tehnyt kuin pari hakemusta per kk, kun niitä vähänkään realistisia ei oikeasti enempää ollut.
Sitten pitää muuttaa työn perässä tai suostua pitempään työmatkaan.
No tuossa pari potentiaalista per kk oli kyllä huomioitu jo kaikki vähänkään kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat. Kaikki eivät voi muuttaa työn perässä.
No ei pitäisi olettaa, että työttömyyskorvauksella voi maata loppuikänsä kotona. Jos ei viitsi hakea töitä kauempaa, niin sitten pitää opiskella sellaista alaa, mihin työllistyä lähemmäksi.
Ei se viitsimisestä ole kiinni jos puolisolla on työ tällä paikkakunnalla, niin pitäiskö sitten vaan yksin ilman perhettä muuttaa johonkin satojen kilometrien päähän? Jos työttömyyspäivärahalla voi jatkossa vapaasti opiskella, niin toki se monille onkin hyvä ratkaisu.
Missä Suomessa voi asua, että työt on jossain satojen kilometrien päässä? Kannattaisiko tuossa vaiheessa perustaa vaikka verkkokauppa? Tai kysyä työkkäristä apuja?
Mitä apuja työkkäristä luulet saavan?
Ja tokihan verkkokaupan voi kuka tahansa perustaa, eri asia onko siitä taloudellisen tappion sijasta mitään hyötyä.
En halua maksaa sellaisen ihmisen tukia, joka ei edes kysy työkkäristä apua! Se on juuri se taho, jolla on sen alan asiantuntemus ja ainakin sieltä pitää aloittaa. Vaikkapa pyytää henkilökohtainen työvalmentaja, niille on rahoitusta, kun vielä ei ole loppuvuosi ja rahat vähissä. Vaikka -sana tarkoittaa tässä esimerkiksi - en minä tiedä, mitä kaikkea yksin kotona korvessa voi tehdä!
Oletat että kukaan työtön ei kysy "työkkäristä" apua?
Etkä edes osaa sanoa mitä apua tarkoitat? Henkilökohtainen työvalmentaja ei onnistu valtaosalle työtä taikomaan vaikka hakemuksia ja cv:ta viilattaisiin kuinka ja satoja/tuhansia lähetettäisiin jos ikää on liikaa. Uutta ammattia ei saa opiskella eikä sekään mikään tae työpaikkaan ole koska on niin jumalattoman vanha, 45-vuotias!
Hyvä huudella neuvoja kun itse on -luulee olevansa- turvassa töissä eikä ole mitään tajua mitä se työttömien elämä voi olla.
- en oleta
- en tunne te-toimiston valikoimaa niin hyvin, että voisin sinulle kaikki sieltä kertoa. Ilmeisesti et ole edes yrittänyt valmentajaa, vaan "tiedät" itse olevasi liian vanha.
- en ole turvassa töissä. Mutta nyt pitkässä sijaisuudessa valmentajan avulla ja olen yli 45v.
Teit oletuksia.
Olen -vapaaehtoisesti- osallistunut Uusia keinoja työnhakuun-kurssille, halunnut ja saanut valmentajan palveluita, tehnyt vaikka mitä, opiskella en saa ja te-toimiston virkailijat ovat minulle sanoneet että työllistymiseni näyttää erittäin epävarmalta koska ikä on mikä on.
Että en ollenkaan kaipaa ylemmyydentuntoasi ja vähättelyäsi.
Pointti on että EI SIELTÄ MITÄÄN APUA SAA JOKA AUTTAISI SAAMAAN TYÖTÄ!!!!!!! vaikka sitä kysyisi ja vastaanottaisi.
Ehkä sun pitäisi sitten muuttaa muualle, koska minä ja monet muut olemme saaneet työkkäristä apua ja töitä. Kuka sun opiskelun kieltää? Taasko sun ikä?
Te-toimisto kieltää. Tai saahan sitä opiskella mutta millä jos ei ole varaa mennä kouluun eikä suorittaa opintoja, olet ehkä kuullut että kela katsoo että opiskelu ei ole päätoimista joten opintotukea ei saa ja te-toimisto katsoo että on päätoimista joten työttömyyskorvausta ei saa.
Jos on varallisuutta mutta ei rahaa ei se toimeentulotuki ole itsestäänselvyys. Varallisuuden realisointi on melko hankalaa nykyisessä tilanteessa kun Suomi on täynnä työttömiä, vaikea myydä asuntoa/mökkiä jne.
Kerro tarkemmin, miten te-toimisto kieltää opiskelusi? TE-toimisto ei päätä opintotuista. TE-toimisto voi päättää, että voit opiskella päätoimisesti menettämättä työttömyysturvaasi - millä perusteella tämä opiskelumuoto on TE-toimiston kieltämä sinun tapauksessasi?
Enpä tiedä onko se muualle muuttaminen realistinen ratkaisu. Jos on lapsia niin on se aika rajua repiä heidät tutuista ympyröistä, ei kerta mitään mutta esim puolen vuoden välein muutto uudelle paikkakunnalle ei kovin hyvää kehittyvälle mielelle ja ihmissuhteille tee.
Ja älytön ajatus että kaukana on töitä kun vain viitsii ottaa ne vastaan. Kai siellä kaukana on omiakin työttömiä joille se työ kelpaa.
Monella on se tukiverkosto omalla kotipaikkakunnalla, vieraassa paikassa on aivan omillaan. On myös iäkkäitä vanhempia joita työikäinen hoitaa/auttaa, heidätkö sitten pitäisi jättää täysin yhteiksunnan armoille?
On siinä muuttamisessa muitakin huomioonotettavia seikkoja kuin korvaukset ja kulut.