Lue keskustelun säännöt.
Emme puhu miesystäväni kanssa samaa kieltä
11.05.2017 |
Olen siinä tilanteessa, että en enää tiedä, mitä tehdä. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa vasta nelisen kuukautta, tapailua takana puolisen vuotta ja tunnen jo nyt olevani umpikujassa suhteessa. Mies on aivan ihana. Hän on kiltti ja kultainen ja monta muuta hyvää, mutta vuorovaikutuksemme ei toimi. Välillä minusta tuntuu, että puhumme aivan eri kieltä. Olemme keskustelleetkin tästä, kun riidat muuttuvat aivan absurdeiksi. Saatamme riidellä aivan mistä aiheesta tahansa. En ymmärrä, mikä tähän johtaa. Miksi kumpikaan ei tule ymmärretyksi?
Tämänhetkinen riitamme koskee kesäreissua. Olen ehdottanut moneen kertaan yhteistä reissua miesystävälleni, mutta hän empii ja pohtii ja sanoo, että katsotaan. Hän ei tee mitään asian eteen ja kun olen katsonut netistä joitain vaihtoehtoja, hän ei tartu niihinkään. Eilen ystäväni pyysi minua pitkäksi viikonlopuksi reissuun kesällä ja suostuin tähän. Tai no pistin viestin miesystävälleni ennen asian lukitsemista, että onhan tämä ok ja oletin sen tietenkin olevan ok. Mutta eipä ollutkaan. Hän suuttui ja kiukutteli miksen lähde hänen kanssaan ja hänellä on tosi tylsä juhannus tulossa, kun en ole hänen kanssaan. En ymmärrä, en vain kertakaikkiaan ymmärrä. Rahatilanteeni on sellainen, että voimme tehdä yhdessä reissun, jos hän niin haluaa vielä tämän reissun jälkeenkin, mutta kovasti epäilen, kun aiemminkaan siitä ei ole tullut mitään. Kerron matkasta niin paljon etukäteen, että hän pystyy vielä suunnittelemaan itselleen juhannustekemistä kaveriensa kanssa. En ymmärrä mikä tässä on ongelma. Kun kysyn asiaa niin hän vastaa, että "saat itse päättää kenen seura on tärkeintä".
Vastaavia kiistoja tulee aivan jatkuvasti. Riitelimme yhtenä iltana siitä, kuinka mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ihmisiä sen perusteella, kuinka monen kanssa kukakin on pannut. Asia ei liity edes meihin (selvyyden vuoksi: meillä kummallakaan ei ole ollut montaa seksikumppania), mutta mielestäni on väärin tuomita ihmisiä sen perusteella huonoiksi ja hyviksi ihmisiksi, kuinka monta seksikumppania heillä on ollut. Jos miesystäväni olisi uskonnollinen tms ymmärtäisin tämän mielipiteen, mutta hän ei ole. Hän ei edes osaa perustella, mihin tällainen väite pohjautuu. Hän ei voisi olla sellaisen naisen kanssa, jolla on ollut monta miestä aiemmin. Ja muutamaa viikkoa aiemmin hän on tuskaillut sitä, että hänellä on jäänyt nuoruus elämättä, kun hän ei ole saanut paneskella naisia ympäriinsä, kun oli pitkässä parisuhteessa. Ystävälleen oli jopa kertonut olevansa katkera siitä, että ei ole saanut elää sellaista elämää. Jos hän sallisi sellaisen elämän itselleen niin miksei muillekin? Miksi hänen pitää inttää jokaisessa asiassa vastaan ja olla eri mieltä kanssani vaikka salaa oikeasti haaveilee aivan päinvastaisesta?
Osaako joku selittää tätä käytöstä ja miten saisimme vuorovaikutuksemme toimimaan? Kun näitä riitoja on selvitelty, siihen saattaa mennä tuntikausia, mutta emme ikinä saa minkäänlaista ratkaisua tehtyä...
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin, että saan kommenteiks vain näitä kielikurssille neuvojia, mutta moni puhunut ihan asiaa. Kiitos, kun ymmärrätte.
Kerron toisen esimerkin, kun sitä pyydettiin. Riitelimme hiljattain kakun tekemisestä. Olin luvannut tehdä kakun maanantaiselle piknikille eräänä lauantaina, kun miehen piti olla töissä. Työpäivä peruuntui ja kävimme hoitamassa miehen asioita samalla, kun menimme kauppaan. No asioiden hoitaminen venähti ja koska meillä oli illalla menoa, ehdotin, että tekisinkin kakun vasta sunnuntaina, että ehtisin laittautua rauhassa illan menolle. Miehelle tämä ei käynyt. Perustelu oli se, että olinhan minä sanonut, että teen kakun lauantaina. Sanoin, että en tiennyt, että aika menee näin tiukille, kun olin kuvitellut olevani päivän yksin ja kipasevani vain kaupassa. Kakku vaati useita jäähdyttelyvaiheita ja liivatetta yms. minkä vuoksi sitä ei vaan voi sutasta tunnissa. No mies vaati ja vaati. Aloin sitten tehdä, kun yritin välttää riitaa, kun illallkin kuitenkin oli meno, että ei mennä sinne ihan ilmiriidoissa. No kuten olin arvannutkin kakku ei onnistunut, koska en ehtinyt tehdä jäähdyttelyitä välissä. (Miettikää kiehuvaa marjaseosta ja kermaa....) Olin jo heittämässä kakkua sitten menemään, koska se oli aivan liisteriä ja ajattelin tekeväni seuraavana päivänä uuden. Mies suuttuu kun meinaan heittää kakun pois. Huutaa, että voisin vähän miettiä asioita ja tulla sitten juttelemaan. Ensinnäkin olin hirveän pettynyt siitä, että kakku epäonnistui, koska nautin leipomisesta ja nyt olin paineessa joutunut sutasemaan pilalle menneen kakun ja hyviä aineita meni hukkaan. En myöskää ehtinyt valmistautua rauhassa illan juhliin ja olin itku kurkussa siitä, kun mies huusi minulle. Hän kommentoi myöhemmin, että minun olisi pitänyt kertoa, että minulla menee kauemmin aikaa laittautumiseen. Eli se oli minun syyni siis... En ymmärrä, miten minun olisi pitänyt selittää hänelle toisin, että en ehdi. Miksei hän ymmärtänyt, että on liian tiukka aikataulu?
Mies kuulostaa aika kauhealta. Jäykältä ja joustamattomalta, joka ei tosiaan edes yritä hypätä toisen ihmisen saappaisiin. Ja on oikeasti kamalaa, että 4 kk seurustelun jälkeen hän HUUTAA sinulle jostain tuollaisesta asiasta. Ja yrittää sysätä kaikki viat ja ongelmat sinun syyksi, vaikka aikataulu muuttui siksi, että olit mukana hoitamassa miehen asioita, vaikka olit suunnitellut olevasi leipomassa kakkua. Kuulostaa myös siltä, että sinä yrität joustaa liikaa ja tulla vastaan liikaa tuolle vaativalle ja joustamattomalle, käskyttävälle miehelle. Sinun ehkä kannattaisi opetella sanomaan, että koska olet suunnitellut leipovasi kakun tänään niin et voi tulla mukaan hoitamaan miehen asioita. Tai vaihtoehtoisesti sovitte jo ennakkoon, että tulet mukaan hoitamaan miehen asioita mikäli viikonloppuune sitten sopii, että leivot kakun sunnuntaina. Minulla herää täällä tunne, että tuolle miehelle pitäisi alkaa vaan karjaisemaan suoraan, että "nyt turpa kiinni", jos se yrittää yhtään käskyttää ja venkoilla asioita muka sinun syyksi.
Ei kai tuossa taustalla vaan ole se, että olet menossa ilman miestä sinne maanantain piknikille, ja siksi mies yrittää kierolla tavalla sabotoida sitä sinun kakun tekemistä? Jotain mustasukkaisuutta takana ehkä.,?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakku oli tulossa piknikille, jonne olimme menossa yhdessä.
Tällä hetkellä mies syyttää minua viesteissä tästä reissuasiasta siitä, että en ole alunperin huomioinut häntä reissua sopiessani. Siihen en lähde, että pyydän LUPAA, minä aikuinen ihminen miesystävältä, että saanko mennä kaverin kanssa pitkälle viikonloppureissulle. Hän käyttää tosin termiä "neuvottelu". Miten se kuuluu hänelle minne minä menen? Ymmärtäisin, jos olisi vaikka lapsia tai jotain, mutta asumme eri osotteissa, emme muutenkaan näe joka päivä jne. Miten se vaikuttaa yhtään mitenkään häneen, että menen neljäksi päiväksi reissuun????? Miksi pitäisi neuvotella??? (Vastaus oli, että niin kuuluu tehdä ja hänellä on ollut huonoja juhannuksia ennenkin, eikä halua enää ja jätän hänet yksin)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei osaa katsoa asioita kuin omalta kantiltaan. Esimerkiksi matkalle lähtö voisi mennä näin: minä pesen ja varmistan, että pakattavat vaatteet on puhtaina, hoidan koiralle hoidon ja teen ohjeet sekä pakkaan koiran ruuat ja pari lelua ja edellisenä iltana vien koiran hoitoon. Pakkaan molempien vaatteet sekä kaikki hygieniatarvikkeet. Katson, että kaikki asiakirjat ovat mukana ja tarkistan aikataulut yms. Sitten mies kantaa valmiiksi pakatut laukut eteisestä autoon ja hänen mielestään hänellä on rankkaa koska hänhän sen työn teki kantaessaan ne laukut ja minähän vain kävelin autoon. No, ei ihan tämmöistä tilannetta ole ollut, mutta vastaavaa.
Pitkä suhde takana ja joskus kyrpii todella paljon tuo omaan napaan tuijottaminen. Luulin, että hän oppisi ajan kanssa, mutta paskanmarjat sanon minä.
Mies kasvatettu siten, että hän on maailman napa.
Nämä tällaiset on varmaan just niitä äitiensä passaamia poikia :/
Itse tuollaisessa tilanteessa jättäisin ihan kylmästi miehen laukun pakkaamatta. Jokainen hoitakoot oman tonttinsa. Me naisetkin sorrutaan usein siihen, että passataan miehiä liikaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Kakku oli tulossa piknikille, jonne olimme menossa yhdessä.
Tällä hetkellä mies syyttää minua viesteissä tästä reissuasiasta siitä, että en ole alunperin huomioinut häntä reissua sopiessani. Siihen en lähde, että pyydän LUPAA, minä aikuinen ihminen miesystävältä, että saanko mennä kaverin kanssa pitkälle viikonloppureissulle. Hän käyttää tosin termiä "neuvottelu". Miten se kuuluu hänelle minne minä menen? Ymmärtäisin, jos olisi vaikka lapsia tai jotain, mutta asumme eri osotteissa, emme muutenkaan näe joka päivä jne. Miten se vaikuttaa yhtään mitenkään häneen, että menen neljäksi päiväksi reissuun????? Miksi pitäisi neuvotella??? (Vastaus oli, että niin kuuluu tehdä ja hänellä on ollut huonoja juhannuksia ennenkin, eikä halua enää ja jätän hänet yksin)
Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää ja oikeutettua odottaa ja olettaa, että juhannukset ym juhlat ollaan yhdessä kun seurustellaan.
Mun mielestä Ap sinä annat nyt miehen ihan liikaa pompottaa itseäsi. Tuo kakkuesimerkki oli ihan huippu. Miksi ryhdyit leipomaan, kun et kerran halunnut leipoa? Olisit vaan sanonut, että "olipas pitkä päivä, enpä taidakaan jaksaa leipoa tänään". Mitä v*ttua se miehelle kuuluu, leivotko vai et. Siis ihan naurettavaa.
Onko mies muutenkin sellainen, että hän puuttuu tekemisiisi koko ajan? Koska siltä tuo nyt vähän kuulostaa. Tuo reissujuttu esimerkiksi, ilman muuta saat viettää juhannusta ihan kenen kanssa tahdot, asia ei kuulu miehelle pätkääkään. Kuten sanoit, ette ole naimisissa, teillä ei ole lapsia, ette edes asu yhdessä.
Anna miehen ehdottaa yhteisiä tekemisiä, ja sano "kyllä" vain jos olet 100% varma, että asia on sinulle ok. Sitoudu sovittuihin asioihin, mutta valitse, mitä lupaat. Jos olet epävarma, vastaa, että ei käy/ en halua päättää vielä /katsotaan lähemmin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Mun mielestä Ap sinä annat nyt miehen ihan liikaa pompottaa itseäsi. Tuo kakkuesimerkki oli ihan huippu. Miksi ryhdyit leipomaan, kun et kerran halunnut leipoa? Olisit vaan sanonut, että "olipas pitkä päivä, enpä taidakaan jaksaa leipoa tänään". Mitä v*ttua se miehelle kuuluu, leivotko vai et. Siis ihan naurettavaa.
Onko mies muutenkin sellainen, että hän puuttuu tekemisiisi koko ajan? Koska siltä tuo nyt vähän kuulostaa. Tuo reissujuttu esimerkiksi, ilman muuta saat viettää juhannusta ihan kenen kanssa tahdot, asia ei kuulu miehelle pätkääkään. Kuten sanoit, ette ole naimisissa, teillä ei ole lapsia, ette edes asu yhdessä.
Anna miehen ehdottaa yhteisiä tekemisiä, ja sano "kyllä" vain jos olet 100% varma, että asia on sinulle ok. Sitoudu sovittuihin asioihin, mutta valitse, mitä lupaat. Jos olet epävarma, vastaa, että ei käy/ en halua päättää vielä /katsotaan lähemmin.
Luulin välttäväni riidan, kun rupesin vääntämään sitä kakkua. Riitaa yritin välttää siksi, ettei koko ilta menisi pilalle. Hän ei puutu kaikkeen tekemiseeni, mutta hänellä on toki joitain omistavia piirteitä. En saisi esimerkiksi käydä mieshierojalla kuin hänen luvallaan. Minä suhtaudun hierojaan kuin lääkäriin. Jos aikoja ei ole naishierojalle niin en todellakaan ole kipeällä selällä sen takia, että mies kieltää menemästä mieshierojalle. Tähän hän on joutunut taipumaan.
Mitä tulee jonkun kommentiin, että juhannusta vietetään pariskuntina niin tiedoksi, että en vietä juhannuksia. Syytä en halua aukaista, jos joku tunnistaa tästä minut, mutta traumaattisten tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttavat inhottavan olon. Yleensä olen kotona yksin lukemassa tai menen töihin, mutta tällainen pakeneminenkin käy vaihtoehdosta.
Yleisesti mies kuulostaa hankalalta tapaukselta, MUTTA juhannus on kyllä täysin eri asia kuin "viikonloppureissu kesällä". Kyllä minä ainakin oletan, että juhannus vietetään kumppanin kanssa samassa paikassa, tai asiasta ainakin selvästi keskustellaan ennen päätöksiä. Kirjoituksestasi sain sen käsityksen, että olet yrittänyt saada miestä ihan yleiselle kesäretkelle, et juhannuksena tapahtuvalle? Siinä mielessä kesäretket ja juhannuksenvietto ovat täysin eri asioita.
Kakku-esimerkissä mies on kyllä yksinkertaisesti hölmö. Oleelliselta osalta olet luvannut tehdä kakun maanantaiksi, etkä tehdä sitä juuri tiettynä ajankohtana.
Kannattaa tässä vaiheessa pohtia, että onko mies oikeasti ns. avioliittomateriaalia vai kannattaisiko etsiä hielan helpompaa ihmistä. Sellainen varmasti löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee jonkun kommentiin, että juhannusta vietetään pariskuntina niin tiedoksi, että en vietä juhannuksia. Syytä en halua aukaista, jos joku tunnistaa tästä minut, mutta traumaattisten tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttavat inhottavan olon. Yleensä olen kotona yksin lukemassa tai menen töihin, mutta tällainen pakeneminenkin käy vaihtoehdosta.
Onko mies tietoinen suhteestasi juhannukseen ja erityisesti onko hän asian sisäistänyt? Koska hänen vastauksestaan voisi kuvitella, että hän haluaisi juhannusta kuitenkin jollain tavalla juhlistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee jonkun kommentiin, että juhannusta vietetään pariskuntina niin tiedoksi, että en vietä juhannuksia. Syytä en halua aukaista, jos joku tunnistaa tästä minut, mutta traumaattisten tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttavat inhottavan olon. Yleensä olen kotona yksin lukemassa tai menen töihin, mutta tällainen pakeneminenkin käy vaihtoehdosta.
Onko mies tietoinen suhteestasi juhannukseen ja erityisesti onko hän asian sisäistänyt? Koska hänen vastauksestaan voisi kuvitella, että hän haluaisi juhannusta kuitenkin jollain tavalla juhlistaa.
Hän tietää taustani. Hän esitti juhannusjuhlinnat "korjaavana kokemuksena" kun asiasta nyt riideltiin. Ja hän tuntee kyllä PTSD:n ja mitä se tarkoittaa. Niitä oireita korjataan terapialla, ei pakottamalla juhlimaan oirehtivana ja painostamalla riidellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakku oli tulossa piknikille, jonne olimme menossa yhdessä.
Tällä hetkellä mies syyttää minua viesteissä tästä reissuasiasta siitä, että en ole alunperin huomioinut häntä reissua sopiessani. Siihen en lähde, että pyydän LUPAA, minä aikuinen ihminen miesystävältä, että saanko mennä kaverin kanssa pitkälle viikonloppureissulle. Hän käyttää tosin termiä "neuvottelu". Miten se kuuluu hänelle minne minä menen? Ymmärtäisin, jos olisi vaikka lapsia tai jotain, mutta asumme eri osotteissa, emme muutenkaan näe joka päivä jne. Miten se vaikuttaa yhtään mitenkään häneen, että menen neljäksi päiväksi reissuun????? Miksi pitäisi neuvotella??? (Vastaus oli, että niin kuuluu tehdä ja hänellä on ollut huonoja juhannuksia ennenkin, eikä halua enää ja jätän hänet yksin)
Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää ja oikeutettua odottaa ja olettaa, että juhannukset ym juhlat ollaan yhdessä kun seurustellaan.
Jos tai kun joskus olet parisuhteessa, niin älä jätä tuota oletukseksi vaan sano ääneen. Se ei nimittäin ole kaikkien oletus. Meidän parisuhteessamme pyritään olemaan juhlapyhinä yhdessä, mutta se ei todellakaan ole mikään välttämättömyys.
Voisitteko kumpikin mennä vaikkapa englannin kielen kurssille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen juuri eronnut vastaavanlaisesta suhteesta. Monta monta vuotta yritin sovitella, rauhoitella ja kaikintavoin hyysätä HÄNEN tunteitaan. Ei tullut mitään ja luulen ettei teidänkään jutusta. Ja kyllä siinä nimenomaan on kyse passivis-agressiivisesta luonteesta, kun syytökset ja hyökkäykset naamioidaan uhriutumisen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee jonkun kommentiin, että juhannusta vietetään pariskuntina niin tiedoksi, että en vietä juhannuksia. Syytä en halua aukaista, jos joku tunnistaa tästä minut, mutta traumaattisten tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttavat inhottavan olon. Yleensä olen kotona yksin lukemassa tai menen töihin, mutta tällainen pakeneminenkin käy vaihtoehdosta.
Onko mies tietoinen suhteestasi juhannukseen ja erityisesti onko hän asian sisäistänyt? Koska hänen vastauksestaan voisi kuvitella, että hän haluaisi juhannusta kuitenkin jollain tavalla juhlistaa.
Hän tietää taustani. Hän esitti juhannusjuhlinnat "korjaavana kokemuksena" kun asiasta nyt riideltiin. Ja hän tuntee kyllä PTSD:n ja mitä se tarkoittaa. Niitä oireita korjataan terapialla, ei pakottamalla juhlimaan oirehtivana ja painostamalla riidellessä.
Eli hän luultavasti haluaa korjata itse omia aiempia juhannustraumojaan sillä, että yrittää pakotetusti juhlia. Mahdollisesti aikaisemmin hänellä ei ole ollut kivaa juhannusseuraa ja nyt hän haluaisi korostetun hauskan juhannuksen sinun kanssasi. Seurauksena luultavasti se, että miehellä ei olisi ollut juhannuksena hauskaa ja se kaatuisi sinun syyksi, koska et voi täysillä juhlia hänen kanssaan.
Yritä miettiä, onko mies suhteenne aikana oikeasti koskaan ymmärtänyt asioita sinun kannalta ja esimerkiksi tehnyt kompromissia sinun tunteiden vuoksi? Vai leikkiikö hän ymmärtäväistä, mutta kaikki asiat pitää lopulta kuitenkin tehdä niin, mikä hänen mielestään on parasta ja hänelle sopivinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua ei Ap kiinnosta juhlia juhannusta, niin sinun ei tarvitse. Mitenkään.
Sanot vaan miehelle, että "mä en juhli juhannusta kun en tykkää siitä juhlasta, sori"
Se siitä.
Lakkaa hyysäämästä miestä, hän on aikuinen ja jos hänelle tulee paha mieli asiasta X, niin voi kyynel.
Pidä sinä huoli siitä, että sinulla on hyvä olla.
🇺🇦🇮🇱
Minusta tämä mies kuulostaa aika "hai meintönens" -tapaukselta.
Jos suhde on seurustelun alussa jo enemmän vaikea kuin helppo (sujuva), niin ei kannata ehkä jatkaa..
Kuulostaa tutulta. Oma autistinen jänkkääjäni huipentui joustamattomuudessaan siihen, että sai kauhean useita minuutteja kestäneen huutoraivokohtauksen, kun eskari-ikäinen lapsi oli vahingossa turmellut hänen viljelemänsä vihanneksen. Juu, luit oikein. Aivan käsittämätön tilanne, ja lapsi oli vieläpä kuvitellut tehneensä palveluksen isälleen, ja vahingossa oli mennyt vähän pieleen. Prkl että teki mieli tappaa se mies siihen paikkaan. Otin sitten vaan eron ilman väkivaltaa. Mutta jos olisin jäänyt sitä idioottia katselemaan, joku päivä en olisi vastannut enää käytöksestäni.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen juuri eronnut vastaavanlaisesta suhteesta. Monta monta vuotta yritin sovitella, rauhoitella ja kaikintavoin hyysätä HÄNEN tunteitaan. Ei tullut mitään ja luulen ettei teidänkään jutusta. Ja kyllä siinä nimenomaan on kyse passivis-agressiivisesta luonteesta, kun syytökset ja hyökkäykset naamioidaan uhriutumisen taakse.
Yrititkö mitään muuta lähestymistapaa kuin hyysääminen? Oliko niistä millään mitään vaikutusta? Luin aiemmin annetun linkin passiivis-aggressiivisuudesta, mutta JOS tuollaisesta olisi kyse niin miten siihen voi vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee jonkun kommentiin, että juhannusta vietetään pariskuntina niin tiedoksi, että en vietä juhannuksia. Syytä en halua aukaista, jos joku tunnistaa tästä minut, mutta traumaattisten tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttavat inhottavan olon. Yleensä olen kotona yksin lukemassa tai menen töihin, mutta tällainen pakeneminenkin käy vaihtoehdosta.
Onko mies tietoinen suhteestasi juhannukseen ja erityisesti onko hän asian sisäistänyt? Koska hänen vastauksestaan voisi kuvitella, että hän haluaisi juhannusta kuitenkin jollain tavalla juhlistaa.
Hän tietää taustani. Hän esitti juhannusjuhlinnat "korjaavana kokemuksena" kun asiasta nyt riideltiin. Ja hän tuntee kyllä PTSD:n ja mitä se tarkoittaa. Niitä oireita korjataan terapialla, ei pakottamalla juhlimaan oirehtivana ja painostamalla riidellessä.
Mies on päällepäsmäävä besserwisser, joka ehkä kokee tarkoittavansa hyvää mutta toimii vaan omanapaisesti ja itsekkäästi. Ei kai hän sattumoisin muuten ole ammatiltaan opettaja..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen juuri eronnut vastaavanlaisesta suhteesta. Monta monta vuotta yritin sovitella, rauhoitella ja kaikintavoin hyysätä HÄNEN tunteitaan. Ei tullut mitään ja luulen ettei teidänkään jutusta. Ja kyllä siinä nimenomaan on kyse passivis-agressiivisesta luonteesta, kun syytökset ja hyökkäykset naamioidaan uhriutumisen taakse.
Yrititkö mitään muuta lähestymistapaa kuin hyysääminen? Oliko niistä millään mitään vaikutusta? Luin aiemmin annetun linkin passiivis-aggressiivisuudesta, mutta JOS tuollaisesta olisi kyse niin miten siihen voi vaikuttaa?
Passiivis-aggressiivisuus on osa ihmisen persoonaa ja persoonallista reagointityyliä. Se on eräänlainen defenssi. Ei sitä puoliso voi muuttaa. Vain ihminen itse voi muuttua, jos hän ottaa asiakseen ryhtyä itsensä kehittämiseen ja on motivoitunut siihen.
t. eri
Pelkäsin, että saan kommenteiks vain näitä kielikurssille neuvojia, mutta moni puhunut ihan asiaa. Kiitos, kun ymmärrätte.
Kerron toisen esimerkin, kun sitä pyydettiin. Riitelimme hiljattain kakun tekemisestä. Olin luvannut tehdä kakun maanantaiselle piknikille eräänä lauantaina, kun miehen piti olla töissä. Työpäivä peruuntui ja kävimme hoitamassa miehen asioita samalla, kun menimme kauppaan. No asioiden hoitaminen venähti ja koska meillä oli illalla menoa, ehdotin, että tekisinkin kakun vasta sunnuntaina, että ehtisin laittautua rauhassa illan menolle. Miehelle tämä ei käynyt. Perustelu oli se, että olinhan minä sanonut, että teen kakun lauantaina. Sanoin, että en tiennyt, että aika menee näin tiukille, kun olin kuvitellut olevani päivän yksin ja kipasevani vain kaupassa. Kakku vaati useita jäähdyttelyvaiheita ja liivatetta yms. minkä vuoksi sitä ei vaan voi sutasta tunnissa. No mies vaati ja vaati. Aloin sitten tehdä, kun yritin välttää riitaa, kun illallkin kuitenkin oli meno, että ei mennä sinne ihan ilmiriidoissa. No kuten olin arvannutkin kakku ei onnistunut, koska en ehtinyt tehdä jäähdyttelyitä välissä. (Miettikää kiehuvaa marjaseosta ja kermaa....) Olin jo heittämässä kakkua sitten menemään, koska se oli aivan liisteriä ja ajattelin tekeväni seuraavana päivänä uuden. Mies suuttuu kun meinaan heittää kakun pois. Huutaa, että voisin vähän miettiä asioita ja tulla sitten juttelemaan. Ensinnäkin olin hirveän pettynyt siitä, että kakku epäonnistui, koska nautin leipomisesta ja nyt olin paineessa joutunut sutasemaan pilalle menneen kakun ja hyviä aineita meni hukkaan. En myöskää ehtinyt valmistautua rauhassa illan juhliin ja olin itku kurkussa siitä, kun mies huusi minulle. Hän kommentoi myöhemmin, että minun olisi pitänyt kertoa, että minulla menee kauemmin aikaa laittautumiseen. Eli se oli minun syyni siis... En ymmärrä, miten minun olisi pitänyt selittää hänelle toisin, että en ehdi. Miksei hän ymmärtänyt, että on liian tiukka aikataulu?