Työkaverin mies kuoli äkillisesti ja työkaveri on sen jälkeen ollut useita kuukausia sairauslomallla

Ethän sä ole tosissasi?

No eikös se Matti Nykäsen leskikin ollut vuosia pois töistä surulomalla?

Kyllä saa onneksi sairauslomaa muistakin kuin fyysisistä syistä. Tuossa tilanteessa ihminen voi olla työkyvytön pitkäänkin.

Siinä onkin oiva syy olla kateellinen

Sano pomolles ny ihmees et jos ei tota saada töihin, sää lähet.

(Olisi varmaan voitto firmalle).

Olisikohan masennus ja siitä johtuva kyvyttömyys työhön. Tai vaikka vaikea paniikkihäiriö. Älä ainakaan kateellinen ole...

Mulla kun mies kuoli en kolmeen viikkoon oikeastaan tehnyt muuta kuin makasin sikiöasennossa ja join keskiolutta. Tuijotin seinään. En edes syönyt juuri mitään ja laihduinkin lähemmäs kymmenen kiloa. Sitä katsotaan posttraumaattiseksi stressireaktioksi.

Mun työkaveri oli sairauslomalla 3-4 viikkoa avioeron jälkeen. Ero ja varsinkin puolison kuolema ovat asioita, joiden on tutkittu aiheuttavan hyvin suuren stressitason elimistöön. Kukin reagoi siihen sitten tavallaan. Stressi ja tuollainen äkillisen, odottamattoman kuoleman tapahduttua joku voi itsekin sairastua. Stressihormonit ja tietyt kemikaalit eivät tee kropalle hyvää jos ne muhivat elimistössä pitkään.

Toisille parasta lääkettä on palata pian takaisin töihin. Jos on tiiviissä asiakastyössä ja itkeskelee tai hajoilee hermostuneisuuden takia, niin parempi pysyä työstä pois. Myös keskittymistä ja huolellisuutta vaativa työ kärsii, jos keskittymiskyvyn puute on matalalla. Silloin ei tietokoneellakaan tehty työ heti onnistu.

Hän saa pitkiä sairauslomia, koska ei ole työkykyinen. 

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Ei kukaan ihminen ole yli-ihminen.

Jos et ole kuullut posttraumaattisesta oireyhtymästä, niin kannattaa ottaa selvää.

Tosin tästä mauttomasta aloituksesta paistaa läpi ap:n kateus toisen sairauslomista.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Parempaa se tekee, kuin moukkien työkavereiden juttujen keskellä vellominen

Uskomaton aloitus.

Miten voi olla, että ap:n aivokapasiteetilla varustettuja ihmisiä liikkuu ihan vapaana tässä yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Se kuule kun ei ole sellainen asia, jota voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Kuka meistä on kenenkään voimavaroista tietämään? Yhdelle sopii heti töihin paluu, toinen ei todellakaan ole työkuntoinen. Jokainen suree ja toipuu yksilöllisesti. Ja vaikuttaahan siihen myös, onko turvaverkkoa ympärillä.

Lähtö on luvassa jokaiselle, joka on tullutkin. Mitä siinä on miettimistä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtö on luvassa jokaiselle, joka on tullutkin. Mitä siinä on miettimistä.

Oletko vielä menettänyt ketään läheistä? Oletko ollut kenekään läheisesi kuolinhetkenä paikalla, katsomassa kun hän vetää viimeisen henkäyksensä, kuuntelemassa sitä kuolemanhiljaisuutta, joka sen jälkeen puhuu?

Siis tarkoitit varmaan kelan päivärähaa!

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Kyllä, jos ei ole työkykyinen. Sitä paitsi sairausloma ei tarkoita surussa vellomista.