Lue keskustelun säännöt.
Emme puhu miesystäväni kanssa samaa kieltä
11.05.2017 |
Olen siinä tilanteessa, että en enää tiedä, mitä tehdä. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa vasta nelisen kuukautta, tapailua takana puolisen vuotta ja tunnen jo nyt olevani umpikujassa suhteessa. Mies on aivan ihana. Hän on kiltti ja kultainen ja monta muuta hyvää, mutta vuorovaikutuksemme ei toimi. Välillä minusta tuntuu, että puhumme aivan eri kieltä. Olemme keskustelleetkin tästä, kun riidat muuttuvat aivan absurdeiksi. Saatamme riidellä aivan mistä aiheesta tahansa. En ymmärrä, mikä tähän johtaa. Miksi kumpikaan ei tule ymmärretyksi?
Tämänhetkinen riitamme koskee kesäreissua. Olen ehdottanut moneen kertaan yhteistä reissua miesystävälleni, mutta hän empii ja pohtii ja sanoo, että katsotaan. Hän ei tee mitään asian eteen ja kun olen katsonut netistä joitain vaihtoehtoja, hän ei tartu niihinkään. Eilen ystäväni pyysi minua pitkäksi viikonlopuksi reissuun kesällä ja suostuin tähän. Tai no pistin viestin miesystävälleni ennen asian lukitsemista, että onhan tämä ok ja oletin sen tietenkin olevan ok. Mutta eipä ollutkaan. Hän suuttui ja kiukutteli miksen lähde hänen kanssaan ja hänellä on tosi tylsä juhannus tulossa, kun en ole hänen kanssaan. En ymmärrä, en vain kertakaikkiaan ymmärrä. Rahatilanteeni on sellainen, että voimme tehdä yhdessä reissun, jos hän niin haluaa vielä tämän reissun jälkeenkin, mutta kovasti epäilen, kun aiemminkaan siitä ei ole tullut mitään. Kerron matkasta niin paljon etukäteen, että hän pystyy vielä suunnittelemaan itselleen juhannustekemistä kaveriensa kanssa. En ymmärrä mikä tässä on ongelma. Kun kysyn asiaa niin hän vastaa, että "saat itse päättää kenen seura on tärkeintä".
Vastaavia kiistoja tulee aivan jatkuvasti. Riitelimme yhtenä iltana siitä, kuinka mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ihmisiä sen perusteella, kuinka monen kanssa kukakin on pannut. Asia ei liity edes meihin (selvyyden vuoksi: meillä kummallakaan ei ole ollut montaa seksikumppania), mutta mielestäni on väärin tuomita ihmisiä sen perusteella huonoiksi ja hyviksi ihmisiksi, kuinka monta seksikumppania heillä on ollut. Jos miesystäväni olisi uskonnollinen tms ymmärtäisin tämän mielipiteen, mutta hän ei ole. Hän ei edes osaa perustella, mihin tällainen väite pohjautuu. Hän ei voisi olla sellaisen naisen kanssa, jolla on ollut monta miestä aiemmin. Ja muutamaa viikkoa aiemmin hän on tuskaillut sitä, että hänellä on jäänyt nuoruus elämättä, kun hän ei ole saanut paneskella naisia ympäriinsä, kun oli pitkässä parisuhteessa. Ystävälleen oli jopa kertonut olevansa katkera siitä, että ei ole saanut elää sellaista elämää. Jos hän sallisi sellaisen elämän itselleen niin miksei muillekin? Miksi hänen pitää inttää jokaisessa asiassa vastaan ja olla eri mieltä kanssani vaikka salaa oikeasti haaveilee aivan päinvastaisesta?
Osaako joku selittää tätä käytöstä ja miten saisimme vuorovaikutuksemme toimimaan? Kun näitä riitoja on selvitelty, siihen saattaa mennä tuntikausia, mutta emme ikinä saa minkäänlaista ratkaisua tehtyä...
Kommentit (68)
Hienoa, ap, viisas päätös.
Tottakai mies sanoo että pitää yrittää ja kyllä se tästä, se on yksi osa sitä "tule tänne / miksi tulet väärin etkä niin kuin sanon" -suhdetta. Hän ei näe sitä niin raskaana kuin sinä, hänestä sinä olet ihan kehityskelpoinen, kunhan opit olemaan. Harmi että käytin itse niin monta vuotta ymmärtääkseni ettei olisi kannattanut, hienoa että sinä ymmärsit noin nopeasti. Sinulla on terve itsetunto, ja löydät varmasti sen sinulle hyvän, joka on samalla tavalla joustava.
T. Se jonka samanlainen mies on onneksi jo ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka toki suhdetta niin me saadaan luettavaa jatkossakin.
Meillä on erilaisia ongelmia vuorovaikutuksessa. Jos toinen vaikuttaa hiljaiselta tai vihaiselta, toinen hermostuu ja alkaa sanomaan "Voin lähteä jos seurani on noin kauheaa" tms.
Muitakin väärinkäsityksiä on usein. Voivat liittyä mihin tahansa. Yleensä minä puutun johonkin pieneen yksityiskohtaan ja käsittelen sitä tietyllä tunteella. Mies sitten luulee että suhtautumuseni koko asiaan on kielteinen, vaikka suhtauduin niin vain yhteen osaan.
Toivottavasti tämä ei ole pysyvää, ja tarkoita sitä ettemme sopisi toisillemme. Hyviä hetkiä on paljon, vaikka pientä riitelyä on pari kertaa viikossa.
Mielestäni hälyttävintä tuossa miehessä oli se, että hän vaikutti olevan kovin joustamaton, leppymätön ja kaikki asiat olisi pitänyt tehdä hänen tavallaan ja tahdissaan, tai ei ollenkaan, jos häntä ei kiinnostaisi. Eli niin kuin jenkkisarjoissa sanotaan joskus: "It is my way, or highway." Kaiken naisen osoittaman itsenäisen päätöksenteon hän kokisi henkilökohtaiseksi uhaksi itselleen. Johtuen kehittymättömästä persoonallisuudestaan. Minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta tällaisista miehistä... Esimerkiksi tuo kesälomareissu ei varmaankaan olisi edes toteutunut, koska selvästi mies ei ollut kiinnostunut asiasta, eikä kokenut reissua tarpeelliseksi, vaan todennäköisesti vaivalloiseksi, liian kalliiksi jne. Eikä itse ollut ideoinut sitä. Siksi tuo vähättely ja luistaminen aiheesta: "katsotaan, katsotaan..."
Miehen kontrolloiva käytös olisi vain pahentunut vuosien mittaan, joten hienoa, jos pääsit nyt irti! Olet itsenäinen ja tarmokas nainen, joka löytää paremman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minun kahdessa aiemmassa suhteessa oli valtataistelua vaikka välillä meni hyvin ja molemmat suhteet olivat pitkäkestoisia, se jankkaus vaan kuluttaa, se että pitää puolensa. Nykyään olen vain onnellinen, tässä suhteessa, ei päivääkään mitään puolensa pitämistä vaan yhdessä rakennetaan asioita eteenpäin. Kummankaan ei tarvitse olla oikeassa, rauhallista oloa. Se on se mitä minä kaipaan parisuhteelta, ja varmaan sinäkin. Onnea matkaan!
Tähän haluan uskoa, että löydän suhteen, jossa minulla ja miehellä molemmilla voi olla rauhallinen olo. Kumpaakaan ei pakoteta mihinkään tai joudu joustamaan niin pitkälle ettei se enää tunnu hyvälle. Annat toivoa uuden, toimivamman suhteen löytymisestä :)
Tänään on haikea mieli. Jouduin jo eilen kovistelemaan itseäni, että sain pysyttyä päätöksessäni. Luulen, että rankkoja päiviä tulee vielä lisää. Jokin hoivaava osa minusta haluaisi lohduttamaan miestä ja huolehtimaan, että hän pärjää. Emmin vielä, teinkö oikean ratkaisun kun kuuntelin järjen ääntä, enkä rakkauden ääntä. Onneksi tein tämän nyt, kuinka vaikeaa se olisikaan ollut puolen vuoden tai viiden vuoden päästä, kun nyt jo tuntuu tältä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä mies kuulostaa aika "hai meintönens" -tapaukselta.
Jos suhde on seurustelun alussa jo enemmän vaikea kuin helppo (sujuva), niin ei kannata ehkä jatkaa..
Hyvin kitetytetty.
Mies käyttäytyy sinua kohtaan tukahduttavasti, parisuhteesta tulee vankila, ja sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa itse todennäköisesti valittamaan, että suhteessa ei voi hengittää... :D
🇺🇦🇮🇱
Kuullostaa kamalan raskaalle ja vaikealle. Itseäni alkoi ihan ahdistamaan, kun mietin tuollaista jankkaamista.
Toisaalta ajattelen miehesi olevan lapsellinen, mutta onhan tuo myös vallan käyttöä. Ja se, ettei hän suunnittele tulevaisuuteen liittyviä matkoja: hän ei näe teillä yhteistä tulevaisuutta.
En ikinä pystyisi tuollaiseen.
Ap, minun kahdessa aiemmassa suhteessa oli valtataistelua vaikka välillä meni hyvin ja molemmat suhteet olivat pitkäkestoisia, se jankkaus vaan kuluttaa, se että pitää puolensa. Nykyään olen vain onnellinen, tässä suhteessa, ei päivääkään mitään puolensa pitämistä vaan yhdessä rakennetaan asioita eteenpäin. Kummankaan ei tarvitse olla oikeassa, rauhallista oloa. Se on se mitä minä kaipaan parisuhteelta, ja varmaan sinäkin. Onnea matkaan!