Lue keskustelun säännöt.
Mistä ulkopuolisuuden tunne johtuu?
10.05.2017 |
Miksi joku ei tunne kuuluvansa joukkoon? Johtuuko se siitä yksilöstä vai ympäröivästä joukosta? Mitä muut voivat tehdä, jotta tuo tunne helpottaisi?
Kommentit (9)
Ihminen odottaa muilta jotain mitä ei saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa: minulla siis ystävä sanoo tuosta ulkopuolisuuden tunteesta. Ja minä mietin miten voisin auttaa.
... Eikun käske ystävän tulla sisään. Siellä on kylmäkin. Siellä ikkunan takanako se huutelee?
Toiset ovat huomiohakuisempia, pitävät itseään kiinnostavina, tykkäävät olla esillä ja äänessä, ajattelevat ääneen. Kun tämän luonteisia ihmisiä sattuu samaan ryhmään useita, esim. luovien harrastusten väki, tuntee kuka tahansa vetäytyvämpi tai hiljaisempi itsensä välittömästi ulkopuoliseksi. Itse olen miltei koko elämäni tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen, meninpä minne tahansa, mutta olen nyt aikuisena tullut siihen lopputulemaan, että se johtuu minusta JA muista. En ole luonteeltani "esiintyjä", annan mielelläni muiden puhua jos he kokevat asiansa olevan tärkeä, en työnnä itseäni esille, se olisi mielestäni epäkohteliasta. Ehkä otan liikaakin muut huomioon.
Onneksi eri porukoissa on lopulta kuitenkin erilainen ryhmädynamiikka. Tunnen vähiten ulkopuolisuutta ryhmissä, joissa kaikki muutkin vaikuttavat hieman ujoilta tai estyneiltä. Kukaan ei hypi toisten varpaille, kaikki kuuntelevat, mitä toisilla on sanottavaa. Pitää vain löytää itselle sopivia ihmisiä, joukko, jolla on suunnilleen samanlainen tapa ja mieltymys vuorovaikutuksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu, että olen tietyllä tavalla liian syvällinen ja pohdiskeleva ihminen. En pidä small talkista, enkä osaa sitä kovin hyvin, haluaisin aina käsitellä asiat syvällisesti ja perinpohjaisesti. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan niin pinnallisia ja nopeatempoisia asiasta toiseen poukkoilijoita. Jostain syystä vain harva jaksaa keskustella samasta aiheesta kovin pitkään.
Mulla se johtuu siitä että en ole sinut itseni kanssa. Miten kukaan muukaan voisi olla?
Kun sosiaalisissa tilanteissa vetäytyy kuoreensa, on tietenkin ulkopuolinen olo.
Kun uskaltaisi ulos, mennä lähelle muita ja jakaa sen tilan muiden kanssa. Niinkuin "normaalit" ihmiset tekee. Mutta ei.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla se johtuu siitä että en ole sinut itseni kanssa. Miten kukaan muukaan voisi olla?
Kun sosiaalisissa tilanteissa vetäytyy kuoreensa, on tietenkin ulkopuolinen olo.
Kun uskaltaisi ulos, mennä lähelle muita ja jakaa sen tilan muiden kanssa. Niinkuin "normaalit" ihmiset tekee. Mutta ei.....
Kiitos omakohtaisen kokemuksen jakamisesta. Voisin jutella aiheesta ystäväni kanssa vähän tältä pohjalta.
Ap
Minä tiedän että se johtuu ihan itsestäni. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään porukkaan. Kaikki lukiokaverini ovat edelleen ystäviä keskenään, minä en ole jutellut heille vuosiin. En saa työpaikoilta kavereita kun mielenkiinnonkohteet ovat yleensä ihan jotain muuta kuin muilla.
En koe sitä niin negatiiviseksi asiaksi. Johtuu siitä että tykkään viettää vapaa-ajan itsekseni kotosalla enkä kutsua ihmisiä kotiini. Pääsen kyllä aina ryhmiin helposti sisään mutta pysyn silti ulkopuolisena. Mulla se on vaan luonteesta kiinni :) Tykkään ajatella olevani pyörremyrsky joka ilmestyy ihmisten elämiin, sekoittaa niitä hetken ja siirtyy sitten muille maille :P