Ikuisten opiskelijoiden jatkuva valitus opintotuesta ym.
Tiedetään, tämä on "kerjään alapeukkuja"-aihe, mutta kirjoitan silti.
Ensinnäkään minua ei haittaa kenenkään opiskeluajat. Kaikilla on sama määrä opintotukikuukausia. Kenenkään opiskelu ei ole multa pois. Sitten on tietysti hyviä syitä, joiden takia opiskelut viivästyy (lapsen saanti, sairastuminen ym.)
Tiedän kuitenkin ison joukon opiskelijoita, joilla opinnot ovat venyneet jo lähes 15-vuotisiksi. Aika monet ovat aloittaneet siis 2003-2004. OK, ei haittaa minua. Sen sijaan se haittaa tai ärsyttää, että näillä ihmisillä on jatkuva itku siitä, kun opintotuki ei riitä, tukikuukaudet ei riitä, ei ehdi valmistumaan kun pitää käydä töissä...
Heti suoralta kädeltä tulee mieleen ainakin seitsemän tällaista tyyppiä... Ikää yli 30, kenelläkään ei lapsia tms. opiskeluita hidastavaa, 13. tai 14. opiskeluvuosi menossa.
Samaan aikaan tiedän paljon ihmisiä, joilla opinnot ovat venyneet vain parilla vuodella, kun on käyty töissä, saatu lapsia, sairastettu tms.
Ei siis haittaa kenenkään opiskeluajat, mutta tuo ainainen VALITUS facebookissa tai irl jossain bussissa tai missä näihin tuttuihin törmää...
Opiskeluajoistahan käydään jatkuvaa keskustelua, mutta kukaan poliitikko ei uskalla sanoa sitä, mitä moni varmaan ajattelee... Siis että töiden tekeminen opintojen ohella ei ehkä ole se oikea syy miksi opinnot venähtävät esim. 13-vuotisiksi.
Ehkä myös lapseton ja terve yli 30-vuotias aikuinen voisi miettiä, onko ihan ok valittaa sitä, jos opintotukikuukaudet ei riitä kattamaan yli 10-vuotisia opintoja.
Varmasti on hyviä syitä sillä, miksi opinnot venyvät, eikä kenenkään tarvitse ainakaan mulle selitellä asioitaan... Tässä oikeastaan on pointti: olisi kiva kun ei tarvitsisi kuunnella voivotteluja ja selityksiä eikä kenenkään keksiä mitään selityksiä. Sitten kun on lakannut selittelemästä, voisi vaikka hakea apua niihin oikeisiin ongelmiin, jotka viivyttävät valmistumista (vetkuttelu, perfektionismi jne.)
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole vielä koskaan ainuttakaan opintotukikuukautta käyttänyt saati opintolaina nostanut vaikka ikuisuusopiskelija olenkin ja aloittanut 2005. Gradua vaille valmis maisteri mutta en halua valmistua vieläkään koska on muita tutkintoja samalta alalta ja haluan opiskella huvikseni. Niin ja täysipäiväisessä työssä olen. Jotain hyötyä verorahoille saatava kun veroja sen verran maksan.
Sinulla on tuossa perusteluna "haluan opiskella huvikseni". Tuohan on nimenomaan hieno valinta. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, jos valittaisit että "olen opiskellut vuodesta 2005, kun on pakko käydä töissä, opintotuki ei riitä valivali"...
ap
Kuule ap, sinä tiedät näiden ihmisten elämästä todellisuudessa ehkä 1/10:n. Sinä et välttämättä tiedä kaikkea näiden ihmisten elämästä. Esim. kaikki syöpää sairastavat tai muuten sairaat eivät todellakaan halua kertoa ongelmistaan kaikille ihmisille. Sinuna pohtisin, miksi on ok valittaa muista asioista, mutta ei opintotuesta.
Lisäksi, aina se energiataso ei vain jousta tarpeeksi. Työssäkäynti + korkeakouluopiskelu ei ole mikään helppo yhdistelmä, tiedän kokemuksesta. Kokemuksesta tiedän myös sen, että vaikka jaksaisit paahtaa muihin verrattuna 150 %:lla tai 200 %:lla neljä vuotta, saatat kaivata normaalia tai rauhallisempaa tahtia viidentenä vuotena. Siihen saumaan jos osuu joku vaikea elämänkriisi, niin ihminen ei välttämättä enää pysty motivoitumaan ja opinnot voivat jäädä roikkumaan.
Minulla on kyllä kokemusta omasta ja perheenjäsenen sairaudesta, yliopisto-opiskelun ja työn yhdistämisestä ym. ja rahat ovat olleet joskus todella tiukassa.
Tosiasia kuitenkin on, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa tavoiteajassa 27% naisista ja 18% miehistä. Teekkareista 10% valmistuu tavoiteajassa.
Jos nyt katson noita 13. tai 14. vuotta opiskelevia tuttujani, niin kyllä heillä voimia tuntuu riittävän töissä käymiseen (vaikka usein valittaen), opiskelijapolitiikkaan, harrastuksiin ym.
Jos nyt oikeasti syynä on se, että nuorista aikuisista joiden pitäisi olla elämänsä kunnossa 80%:lla on oikeasti fyysinen terveys tai psyyke sillä tolalla, ettei 5-vuotiset opinnot valmistu edes 7 vuodessa, niin tosi huono juttu.
Siis minun puolestani jokainen saa opiskella niin kauan kuin haluaa, mutta sitä en usko, että opintotuen lisääminen ratkaisisi opintoaikojen venymisen. Se on pelkkä tekosyy.
Tietysti joidenkin kohdalla on kyse mt-ongelmista eikä saamattomuudesta, mutta silloinkaan ongelma ei ole opintotuessa vaan tarvitaan muuta apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, mua ei haittaa kenenkään opiskeluajat. Mistä edes pitäisi olla kateellinen, jos jonkun opiskelut venyy 20-vuotisiksi?
Ei mua kiinnosta pätkääkään se, että esim. eräs 13 vuotta opiskellut lahjakas ja älykäs tuttu työskentelee osa-aikaisesti surkeassa työpaikassa, vaikka pystyisi paljon parempaan. Ei ole minulta pois.
Jostain syystä ikiopiskelijat kuitenkin haluavat kovasti selitellä asiaa tai avautua jossain FB:ssa (ja etsiä syitä mistä tahansa muualta paitsi itsestä).
Jos ei pysty myöntämään sitä, että omien opintojen venyminen johtuu esim. itsestä eikä opintotukijärjestelmästä, niin tuskin opinnot edistyvät jatkossakaan. Monissa työpaikoissakin voi olla aika vaikeaa ilman aloitekykyä, itsekuria jne.
Yksi näistä tuttavistani otti pari kuukautta vapaata gradua ja puuttuvia opintoja varten. Tämän parin kuukauden ajan hän kirjoitteli jopa päivittäin FB:ssa sarjoista, joita oli katsonut Netflixistä. Pari vuotta myöhemmin opinnot ovat edelleen kesken.
Tiedän, että nämä mielipiteeni ärsyttävät monia. Mutta ehkä joku myös tunnistaa itseään tästä ja saa motivaatiota miettiä, miten oikeasti pääsisi vetkuttelustaan ja luopuisi selittelyistä. Tuossa Petterssonin ohjelmassa oli hyviä pointteja.
ap
Mikä osa ei nyt mene sinulle perille siitä, että opintotuen tukikuukaudet ovat nykyään tasan kaikille ne samat 55 kk ja aiemmin aloittaneilla ( eli ennen vuotta 2014) oli näitä peräti 64 kk - eli peräti 9 enemmän? Osaatko laskea, kuinka monelle vuodelle tukikuukaudet kaikkiaan riittävät? Opiskelua on yleensä vuodessa 9 kk, esim. kesätöissä oleva opiskelija ei yleensä nosta tukia (jollei sitten opiskele samalla kesä-, heinä- ja elokuussa sen 5 op/kk). Poissaoleva opiskelija ei saa tukia, oli tämä sitten töissä, perhettä perustamassa tai muutoin tukien varassa (joita saadakseen hänen oli keskeytettävä opintonsa). Kaikki muut yhteiskunnan tuet ovat muuten opiskelijoille maksettavia suurempia.
Maisterintutkinto pitää nykyään suorittaa 5 vuodessa -> vähimmäismäärä opintoja, joilla saa vielä opintotuen ilman lautakunnan puuttumista asiaan on: 5 x 9 = 45 op. FM=300 op, mikä tarkoittaa sitä, että 5 vuodessa olisi oltava koossa vähintään 225 op, gradusta ja maisteriseminaarista tulee 10 +40 op = 50 op, loput pisteet (25 op) opiskelija kai repii vaikka sitten omasta selkänahastaan valmitumisvuonnaan, jollei hän halua hakea lisäaikaa, eikä ole suorittanut vähimmäispisteitä enemmän opintoja yhtenäkään lukuvuonna.
Käytännössä opintoja on usein suoritettava rivakampaan tahtiin, varsinkin jos haluaa tehdä hyvän gradun, eikä vain tuhertaa jotain p:tä kasaan muiden opintojen lomassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kursseja olisi suoritettava n. 55 op:n edestä /opiskeluvuosi, jolloin viidentenä opiskeluvuonna voisi keskittyä ainoastaan siihen maisteriseminaariin ja graduun, joista tulevat ne loput tutkintoon vaadittavat pisteet. Standardien mukaan 1 op vastaa n. 27 tunnin työtä, tosin osa kursseista on toisia helpompia, eikä aina esim. 5 op:n kurssi vaadi 135 tunnin paneutumista juuri sen käsittelemään asiaan (esim. jos kurssi kestää vain yhden periodin ajan, viikossa olisi käytettävä siihen n. 22 tuntia). Sitten taas esim. kielissä on käytänteenä usein loppu- tai kirjatenttien sijaan jatkuva arviointi, jolloin sanakokeita voi olla vaikka joka viikko, suulliset suoritukset (esim. esitelmä vieraalla kielellä) ja viikkotehtävät (jotka opiskelija tekee ja palauttaa arviotavaksi, jos mielii suorituksen ko. kurssista saada) vaikuttavat suoritukseen ja vasta lopuksi tentti/loppusuoritus määrää arvosanan suorituksesta, josta saa tyypillisesti koko kevään osalta esim. vain 3 op - vrt. tätä esim. kirjatenttiin, josta saa 5 op kerralla (näitäkin on lähes kaikissa aineissa, tosin mitään opintokokonaisuutta ei voi tietääkseni suorittaa kokonaan ns. kirjekurssina/tenttien, siis erikseen tähän luodut monitieteelliset opintokokonaisuudet poislukien).
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä toivoisin sitä, että käytäisiin rehellistä keskustelua siitä, miksi opinnot eivät suju (siis nillä, jotka eivät opiskele harrastusmielessä kuten joku tässä ketjussa)... Aina kun asia otetaan esille, selityksenä on "liian pieni opintotuki, pakko käydä töissä". Järjestetään mielenosoituksia ym.
Fakta kuitenkin on, että monet käyvät töissä ja/tai saavat lapsia, ja silti opinnot valmistuvat kohtuullisessa ajassa. Sitten on iso joukko tyyppejä, jotka vain ovat saamattomia. Vaikka heille annettaisiin niin paljon opintotukea kuin vain keksivät pyytää, niin mitään valmista ei tule.
Aika monet heistä ovat kuitenkin hyvin älykkäitä... Olisiko yksi ongelma peruskoulussa, jossa fiksut pääsevät liian helpolla ja oppivat laiskoiksi? Tai johtuuko joidenkin vetkuttelu liiasta perfektionismista? Tässä joitakin opintotukijärjestelmää, Sipilän hallitusta yms. parempia selityksiä sille, miksi opinnot venyvät.
ap
Tekisi mieli haukkua sinut pystyyn, ap. Otetaan vaikka tapaus Pirkko (nimi muutettu). Pirkko syö älyttömän kalliita lääkkeitä, jotka aiheuttavat erilaisia sivuoireita, muun muassa väsymystä. Pirkko joutuu ravaamaan sairaalassa hoidettavana. Pirkon elämään kuuluu työn ja opiskelun lisäksi myös tulevaisuuden ja oman elämän pohtiminen, sillä kaikki ei mennytkään siten kuin Pirkko kuvitteli. Pirkolla on ruumiillisen rasituksen lisäksi vakava henkinen kriisi, jota hän läpikäy. Hän pohtii, mitä merkitystä asioilla on ja miksi hänen pitäisi suorittaa, kun hän ei tiedä tulevaisuudestaan.
Eräänä päivänä Pirkon tilille tipahtaa opintotukea pari sataa euroa. Pirkko käy apteekissa hakemassa parilla sadalla eurolla lääkkeitä. Pirkko tapaa sinut bussissa. Hän valittaa ääneen opintotuesta. Sinä näet Pirkossa perfektionistin tai laiskan saamattoman ihmisen. Pirkko on yksilö, yksi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole vielä koskaan ainuttakaan opintotukikuukautta käyttänyt saati opintolaina nostanut vaikka ikuisuusopiskelija olenkin ja aloittanut 2005. Gradua vaille valmis maisteri mutta en halua valmistua vieläkään koska on muita tutkintoja samalta alalta ja haluan opiskella huvikseni. Niin ja täysipäiväisessä työssä olen. Jotain hyötyä verorahoille saatava kun veroja sen verran maksan.
Sinulla on tuossa perusteluna "haluan opiskella huvikseni". Tuohan on nimenomaan hieno valinta. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, jos valittaisit että "olen opiskellut vuodesta 2005, kun on pakko käydä töissä, opintotuki ei riitä valivali"...
ap
Kuule ap, sinä tiedät näiden ihmisten elämästä todellisuudessa ehkä 1/10:n. Sinä et välttämättä tiedä kaikkea näiden ihmisten elämästä. Esim. kaikki syöpää sairastavat tai muuten sairaat eivät todellakaan halua kertoa ongelmistaan kaikille ihmisille. Sinuna pohtisin, miksi on ok valittaa muista asioista, mutta ei opintotuesta.
Lisäksi, aina se energiataso ei vain jousta tarpeeksi. Työssäkäynti + korkeakouluopiskelu ei ole mikään helppo yhdistelmä, tiedän kokemuksesta. Kokemuksesta tiedän myös sen, että vaikka jaksaisit paahtaa muihin verrattuna 150 %:lla tai 200 %:lla neljä vuotta, saatat kaivata normaalia tai rauhallisempaa tahtia viidentenä vuotena. Siihen saumaan jos osuu joku vaikea elämänkriisi, niin ihminen ei välttämättä enää pysty motivoitumaan ja opinnot voivat jäädä roikkumaan.
Minulla on kyllä kokemusta omasta ja perheenjäsenen sairaudesta, yliopisto-opiskelun ja työn yhdistämisestä ym. ja rahat ovat olleet joskus todella tiukassa.
Tosiasia kuitenkin on, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa tavoiteajassa 27% naisista ja 18% miehistä. Teekkareista 10% valmistuu tavoiteajassa.
Jos nyt katson noita 13. tai 14. vuotta opiskelevia tuttujani, niin kyllä heillä voimia tuntuu riittävän töissä käymiseen (vaikka usein valittaen), opiskelijapolitiikkaan, harrastuksiin ym.
Jos nyt oikeasti syynä on se, että nuorista aikuisista joiden pitäisi olla elämänsä kunnossa 80%:lla on oikeasti fyysinen terveys tai psyyke sillä tolalla, ettei 5-vuotiset opinnot valmistu edes 7 vuodessa, niin tosi huono juttu.
Siis minun puolestani jokainen saa opiskella niin kauan kuin haluaa, mutta sitä en usko, että opintotuen lisääminen ratkaisisi opintoaikojen venymisen. Se on pelkkä tekosyy.
Tietysti joidenkin kohdalla on kyse mt-ongelmista eikä saamattomuudesta, mutta silloinkaan ongelma ei ole opintotuessa vaan tarvitaan muuta apua.ap
huoh, minäminäminä. Jokainen ei ole sinä. Ainakin omassa yliopistossani omalla alallani osa kursseista on tosi vaativia. Tosi moni ei pääse edes läpi parilla ekalla kerralla tenteistä, vaikka 5 op:n kurssiin olisi käytetty aikaa jo enemmän kuin sen edestä.
Opintoja voi puolestani tehdä vapaasti työskennellen samalla sivutoimisesti tms. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun näitä ilmaista rahaa valtiolta nyhtäviä ikuisuusopiskelijoita ym. on niin paljon, niin voisimme vihdoin myöntää tosiasiat ja tehdä opintorahasta täysin lainapohjaista. Eli siis suomeksi, kaikki opintoihin valtiolta saatava raha maksetaan viiden vuoden sisällä sen saamisesta takaisin. Tämän ajan pitäisi hyvin riittää valmistumiseen, ja jos ei riitä, rahaa voi maksaa myös työskentelemällä opiskelujen sivussa. Tämä myös houkuttelisi valmistumaan, kun valmistuneena saa parempipalkkaista työtä. Jos ei työ maita, niin sitten rahat voidaan nyhtää viimekädessä ulosoton ym. kautta, ja puolestani vaikka karkoittaa maasta. Toki sairastumisen, lasten tms. vuoksi voidaan valmistumisaikaa lykätä, mutta nämä ovat erikoistapauksia, ja niistä sitten lääkärin todistus. Poikani valmistui lääkäriksi neljässä ja puolessa vuodessa tarvitsematta senttiäkään rahaa valtiolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
Nanna-3 kirjoitti:
Opintoja voi puolestani tehdä vapaasti työskennellen samalla sivutoimisesti tms. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun näitä ilmaista rahaa valtiolta nyhtäviä ikuisuusopiskelijoita ym. on niin paljon, niin voisimme vihdoin myöntää tosiasiat ja tehdä opintorahasta täysin lainapohjaista. Eli siis suomeksi, kaikki opintoihin valtiolta saatava raha maksetaan viiden vuoden sisällä sen saamisesta takaisin. Tämän ajan pitäisi hyvin riittää valmistumiseen, ja jos ei riitä, rahaa voi maksaa myös työskentelemällä opiskelujen sivussa. Tämä myös houkuttelisi valmistumaan, kun valmistuneena saa parempipalkkaista työtä. Jos ei työ maita, niin sitten rahat voidaan nyhtää viimekädessä ulosoton ym. kautta, ja puolestani vaikka karkoittaa maasta. Toki sairastumisen, lasten tms. vuoksi voidaan valmistumisaikaa lykätä, mutta nämä ovat erikoistapauksia, ja niistä sitten lääkärin todistus. Poikani valmistui lääkäriksi neljässä ja puolessa vuodessa tarvitsematta senttiäkään rahaa valtiolta.
Miksi hemmetissä jäisin Suomeen veronmaksajaksi, jos Suomesta lähtisi ainoa todellinen etu muihin maihin nähden? Suomella ei ole edes ilmastoa, jolla kilpailla. Lapset ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä toivoisin sitä, että käytäisiin rehellistä keskustelua siitä, miksi opinnot eivät suju (siis nillä, jotka eivät opiskele harrastusmielessä kuten joku tässä ketjussa)... Aina kun asia otetaan esille, selityksenä on "liian pieni opintotuki, pakko käydä töissä". Järjestetään mielenosoituksia ym.
Fakta kuitenkin on, että monet käyvät töissä ja/tai saavat lapsia, ja silti opinnot valmistuvat kohtuullisessa ajassa. Sitten on iso joukko tyyppejä, jotka vain ovat saamattomia. Vaikka heille annettaisiin niin paljon opintotukea kuin vain keksivät pyytää, niin mitään valmista ei tule.
Aika monet heistä ovat kuitenkin hyvin älykkäitä... Olisiko yksi ongelma peruskoulussa, jossa fiksut pääsevät liian helpolla ja oppivat laiskoiksi? Tai johtuuko joidenkin vetkuttelu liiasta perfektionismista? Tässä joitakin opintotukijärjestelmää, Sipilän hallitusta yms. parempia selityksiä sille, miksi opinnot venyvät.
ap
Tekisi mieli haukkua sinut pystyyn, ap. Otetaan vaikka tapaus Pirkko (nimi muutettu). Pirkko syö älyttömän kalliita lääkkeitä, jotka aiheuttavat erilaisia sivuoireita, muun muassa väsymystä. Pirkko joutuu ravaamaan sairaalassa hoidettavana. Pirkon elämään kuuluu työn ja opiskelun lisäksi myös tulevaisuuden ja oman elämän pohtiminen, sillä kaikki ei mennytkään siten kuin Pirkko kuvitteli. Pirkolla on ruumiillisen rasituksen lisäksi vakava henkinen kriisi, jota hän läpikäy. Hän pohtii, mitä merkitystä asioilla on ja miksi hänen pitäisi suorittaa, kun hän ei tiedä tulevaisuudestaan.
Eräänä päivänä Pirkon tilille tipahtaa opintotukea pari sataa euroa. Pirkko käy apteekissa hakemassa parilla sadalla eurolla lääkkeitä. Pirkko tapaa sinut bussissa. Hän valittaa ääneen opintotuesta. Sinä näet Pirkossa perfektionistin tai laiskan saamattoman ihmisen. Pirkko on yksilö, yksi ihminen.
Minä tiedän myös pari "Pirkon" kaltaista ihmistä. Sen takia mainitsinkin, että on myös monia, joilla on ihan hyviä syitä opintojen venymiselle, esim. sairaus tai lapsen saanti. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi noin 80% ei valmistu tavoiteajassa. Sitä paitsi "Pirkon" kaltaiset harvemmin valittavat tai harrastavat opiskelijapolitiikkaa. "Pirkon" ongelmiin tuskin edes auttaa joku kaikkia opiskelijoita koskeva opintotukien parantaminen.
Tukijärjestelmän pitäisi ensisijaisesti auttaa niitä, joilla on asiat huonommin. Valtaosa yliopistolla hengaavista tyypeistä on älykkäitä, terveitä, nuoria... Sitä porukkaa, joka aiempina vuosikymmeninä vei Suomea eteenpäin, loi uusia työpaikkoja, ja toimi nettomaksajina, jotta myös vanhuksista, sairaista ym. voitiin huolehtia.
Yksilötasolla ongelma on se, että älykkäät ja terveet ihmiset alisuoriutuvat ja käyttävät aikansa vaatimiseen ja valittamiseen. Yhteiskunnan tasolla ongelma on se, että Suomella ei tätä menoa ole toivoa... Kumpikaan ei itseltäni ole pois. Kunhan vain totean asian.
ap
Nanna-3 kirjoitti:
Opintoja voi puolestani tehdä vapaasti työskennellen samalla sivutoimisesti tms. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun näitä ilmaista rahaa valtiolta nyhtäviä ikuisuusopiskelijoita ym. on niin paljon, niin voisimme vihdoin myöntää tosiasiat ja tehdä opintorahasta täysin lainapohjaista. Eli siis suomeksi, kaikki opintoihin valtiolta saatava raha maksetaan viiden vuoden sisällä sen saamisesta takaisin. Tämän ajan pitäisi hyvin riittää valmistumiseen, ja jos ei riitä, rahaa voi maksaa myös työskentelemällä opiskelujen sivussa. Tämä myös houkuttelisi valmistumaan, kun valmistuneena saa parempipalkkaista työtä. Jos ei työ maita, niin sitten rahat voidaan nyhtää viimekädessä ulosoton ym. kautta, ja puolestani vaikka karkoittaa maasta. Toki sairastumisen, lasten tms. vuoksi voidaan valmistumisaikaa lykätä, mutta nämä ovat erikoistapauksia, ja niistä sitten lääkärin todistus. Poikani valmistui lääkäriksi neljässä ja puolessa vuodessa tarvitsematta senttiäkään rahaa valtiolta.
Tajuatko, millainen yhteiskunnallinen kaaos tuosta seuraisi? Etpä tietenkään, koska et ole tämän alan asiantuntija. Yliopistot olisivat kaaoksessa, kun opiskelijat jättäisivät tutkintojaan kesken, hakijoita ei olisi tarpeeksi, maastamuutto kasvaisi, työttömyystuki- ja toimeentulotukihakemukset räjähtäisivät käsiin (ps. työttömyystuki ja toimeentulotuki tulevat opintotukea kalliimmaksi yhteiskunnalle!), nuoret aloittaisivat mellakoinnin ja protestoinnin, pahoinvointi, mielenterveysongelmat ja masennus kasvaisivat yhteiskunnassa (mikä lisäisi kustannuksia yhteiskunnalle), yhteiskunnan luokkaerot kasvaisivat, mikä herättäisi aggressioita ja lisäisi rikollisuutta ja päihdeongelmia... jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
En ole ap. Tilanteet ovat toki erilaisia kuten ihmisetkin, mutta opintotuen edellyttämä tahti ihan jo tutkinnon normaaliin suoritusaikaan nähden ei ole mitenkään erityisen kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
En kirjoittanut tuota, mihin vastasit, mutta kyllä olen opiskellut ja valmistunut yliopistosta (Helsinki). Tiedän myös millaista on käydä töissä samalla, miten rasittavaa on joutua palauttamaan tukia tulorajojen takia jne. Lähipiirissä on myös sellaisia, jotka ovat saaneet lapsen opiskeluaikana, ja eräs jolla oli aivokasvain (hänelläkin opinnot venyivät vain pari vuotta).
Juuri tämän takia mietin miksi monet joilla on selvä hidaste (lapsi, aivokasvain...) elämässään, kuitenkin valmistuvat 6-8 vuodessa, kun samaan aikaan terveellä ja lapsettomalla on 14. vuosi menossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä toivoisin sitä, että käytäisiin rehellistä keskustelua siitä, miksi opinnot eivät suju (siis nillä, jotka eivät opiskele harrastusmielessä kuten joku tässä ketjussa)... Aina kun asia otetaan esille, selityksenä on "liian pieni opintotuki, pakko käydä töissä". Järjestetään mielenosoituksia ym.
Fakta kuitenkin on, että monet käyvät töissä ja/tai saavat lapsia, ja silti opinnot valmistuvat kohtuullisessa ajassa. Sitten on iso joukko tyyppejä, jotka vain ovat saamattomia. Vaikka heille annettaisiin niin paljon opintotukea kuin vain keksivät pyytää, niin mitään valmista ei tule.
Aika monet heistä ovat kuitenkin hyvin älykkäitä... Olisiko yksi ongelma peruskoulussa, jossa fiksut pääsevät liian helpolla ja oppivat laiskoiksi? Tai johtuuko joidenkin vetkuttelu liiasta perfektionismista? Tässä joitakin opintotukijärjestelmää, Sipilän hallitusta yms. parempia selityksiä sille, miksi opinnot venyvät.
ap
Tekisi mieli haukkua sinut pystyyn, ap. Otetaan vaikka tapaus Pirkko (nimi muutettu). Pirkko syö älyttömän kalliita lääkkeitä, jotka aiheuttavat erilaisia sivuoireita, muun muassa väsymystä. Pirkko joutuu ravaamaan sairaalassa hoidettavana. Pirkon elämään kuuluu työn ja opiskelun lisäksi myös tulevaisuuden ja oman elämän pohtiminen, sillä kaikki ei mennytkään siten kuin Pirkko kuvitteli. Pirkolla on ruumiillisen rasituksen lisäksi vakava henkinen kriisi, jota hän läpikäy. Hän pohtii, mitä merkitystä asioilla on ja miksi hänen pitäisi suorittaa, kun hän ei tiedä tulevaisuudestaan.
Eräänä päivänä Pirkon tilille tipahtaa opintotukea pari sataa euroa. Pirkko käy apteekissa hakemassa parilla sadalla eurolla lääkkeitä. Pirkko tapaa sinut bussissa. Hän valittaa ääneen opintotuesta. Sinä näet Pirkossa perfektionistin tai laiskan saamattoman ihmisen. Pirkko on yksilö, yksi ihminen.
Minä tiedän myös pari "Pirkon" kaltaista ihmistä. Sen takia mainitsinkin, että on myös monia, joilla on ihan hyviä syitä opintojen venymiselle, esim. sairaus tai lapsen saanti. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi noin 80% ei valmistu tavoiteajassa. Sitä paitsi "Pirkon" kaltaiset harvemmin valittavat tai harrastavat opiskelijapolitiikkaa. "Pirkon" ongelmiin tuskin edes auttaa joku kaikkia opiskelijoita koskeva opintotukien parantaminen.
Tukijärjestelmän pitäisi ensisijaisesti auttaa niitä, joilla on asiat huonommin. Valtaosa yliopistolla hengaavista tyypeistä on älykkäitä, terveitä, nuoria... Sitä porukkaa, joka aiempina vuosikymmeninä vei Suomea eteenpäin, loi uusia työpaikkoja, ja toimi nettomaksajina, jotta myös vanhuksista, sairaista ym. voitiin huolehtia.
Yksilötasolla ongelma on se, että älykkäät ja terveet ihmiset alisuoriutuvat ja käyttävät aikansa vaatimiseen ja valittamiseen. Yhteiskunnan tasolla ongelma on se, että Suomella ei tätä menoa ole toivoa... Kumpikaan ei itseltäni ole pois. Kunhan vain totean asian.
ap
Edelleenkään et tajunnut pointtia. Rautalangasta: sinä näet ihmisistä jäävuoren huipun ja sen huipun perusteella teet yleistyksiä. Vaikka kuinka sinulla olisi tuttuja opiskelijoita, todella harva paljastaa sinulle jäävuoren.
Työttömyys ym. tukien maksamisen voisi myös aivan hyvin lopettaa. En tunne ketään, joka olisi koskaan oikeasti tarvinnut kyseistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
En ole ap. Tilanteet ovat toki erilaisia kuten ihmisetkin, mutta opintotuen edellyttämä tahti ihan jo tutkinnon normaaliin suoritusaikaan nähden ei ole mitenkään erityisen kova.
Riippuu täysin tilanteesta, esim. mitä opiskelee ja missä (yliopisto vs. ammattikoulu). 60 opintopistettä vuodessa (tavoitetahti) käy täysipäiväisestä työstä. Sen päälle jos tulee jotain rasitetta, esim. osa-aikatyö, niin opiskeluajan venyminen on ihan luonnollista.
Niin siis ap ymmärtää kyllä että opinnot voivat venyä lapsen tai aivokasvaimen vuoksi, mutta ei kuitenkaan ymmärrä, kun kaikilla "ikiopiskelijoilla" ei ole lasta tai aivokasvainta? :'D
Nooh, oliskko niin että syitä on monia muitakin, ja ne voivat olla ihan "yhtä hyviä" syitä kuin nuo ap:n mainitsemat. Ei kukaan HUVIKSEEN roiku missään kirjoilla, sitähän saa olla jatkuvasti selittelemässä (esim. ap:n kaltaisille tahvoille).
Itselläni opintotahtia on hidastanut oma vakava masennus, toisen vanhemman kuolema ja vaativa persoonallisuushäiriö. Mutta en mä nyt jumankauta jokaiselle tutulle tai entiselle opiskelukaverille avaudu että joo, tämän takia oponnot ovat venyneet. Toivottavasti ap tajuaa, että kaikki ei tosiaan halua hänelle tehdä tiliä oikeista syistä, eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
En kirjoittanut tuota, mihin vastasit, mutta kyllä olen opiskellut ja valmistunut yliopistosta (Helsinki). Tiedän myös millaista on käydä töissä samalla, miten rasittavaa on joutua palauttamaan tukia tulorajojen takia jne. Lähipiirissä on myös sellaisia, jotka ovat saaneet lapsen opiskeluaikana, ja eräs jolla oli aivokasvain (hänelläkin opinnot venyivät vain pari vuotta).
Juuri tämän takia mietin miksi monet joilla on selvä hidaste (lapsi, aivokasvain...) elämässään, kuitenkin valmistuvat 6-8 vuodessa, kun samaan aikaan terveellä ja lapsettomalla on 14. vuosi menossa.
ap
Sinä olet nyt sitten meidän ihka oma Aino Kopra, joka muuten nykyään säikkyy omaa varjoaankin Turun yliopiston kauppakorkeassa lukiolaisena julkitulleiden mielipiteidensä vuoksi. Kopran mukaanhan yliopisto-opiskelijat tekivät lähes mitä tahansa saadakseen sen ylimääräisen "hyppytunnin" opintotukeen liittyvien leikkausten johdosta pidettävien mielenosoitusten vuoksi. Tähänkään mielipiteeseen ei suinkaan vaikuttanut se, että Kopran suvun jäsenet saivat useita miljoonia lähes verottomia pääomatuloja, mutta silti sieltä löytyi ns. moraalisesti kirkasotsainen oikeistolainen mulkku paheksumaan itseään näitä vähempiosaisia täten:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoi. Opintotukeen pitää tehdä aika hitokseen työtä, että sen saa. Ja sitä myötä ennen pitkää valmistuu. Jos ei ennen pitkää valmistu, ei myöskään opiskele, eikä myöskään saa rahaa.
Missä fantasiamaailmassa elät, ap? Vai jossain muualla kuin Suomessa?
Siis että minimit 5 op/tukikuukausi ja 20 op/lukuvuosi on muka hitokseen töitä...?
20op on minimi että voi nostaa yhdenkään tukikuukauden. 45op on minimi sille perinteiselle 9kk tuennostolle. Jos etenee 45op vuodessa, ei voi valmistua määräajassa ja tukikuukaudet tulevat loppumaan kesken. Tähän vaadittava tahti on noin 60op per vuosi.
Sitten vielä se, että jos suorittaa vaan 20op vuodessa, niin lopulle ajallehan on hankittava jostain rahoitus, eli töitä.
Pointtini oli siinä, että pitääkö joku tosiaan opintotuen nostamisen edellyttämää opiskelutahtia, joka siis kuten toteat on vähemmän/kk kuin mitä ns. normaali opiskeluaika edellyttäisi, suurena?
Se riippuu aivan täysin tilanteesta. Jossain kontekstissa se voi olla pieni opiskelutahti, toisessa kontekstissa suuri opiskelutahti. Oletko oikeasti ap joskus valmistunut yliopistosta? Voisit hakeutua sinne takaisin oppimaan monimuotoista ajattelua.
En kirjoittanut tuota, mihin vastasit, mutta kyllä olen opiskellut ja valmistunut yliopistosta (Helsinki). Tiedän myös millaista on käydä töissä samalla, miten rasittavaa on joutua palauttamaan tukia tulorajojen takia jne. Lähipiirissä on myös sellaisia, jotka ovat saaneet lapsen opiskeluaikana, ja eräs jolla oli aivokasvain (hänelläkin opinnot venyivät vain pari vuotta).
Juuri tämän takia mietin miksi monet joilla on selvä hidaste (lapsi, aivokasvain...) elämässään, kuitenkin valmistuvat 6-8 vuodessa, kun samaan aikaan terveellä ja lapsettomalla on 14. vuosi menossa.
ap
Sinä olet nyt sitten meidän ihka oma Aino Kopra, joka muuten nykyään säikkyy omaa varjoaankin Turun yliopiston kauppakorkeassa lukiolaisena julkitulleiden mielipiteidensä vuoksi. Kopran mukaanhan yliopisto-opiskelijat tekivät lähes mitä tahansa saadakseen sen ylimääräisen "hyppytunnin" opintotukeen liittyvien leikkausten johdosta pidettävien mielenosoitusten vuoksi. Tähänkään mielipiteeseen ei suinkaan vaikuttanut se, että Kopran suvun jäsenet saivat useita miljoonia lähes verottomia pääomatuloja, mutta silti sieltä löytyi ns. moraalisesti kirkasotsainen oikeistolainen mulkku paheksumaan itseään näitä vähempiosaisia täten:
*näitä itseään vähempiosaisia paheksumaan* [korjaus]
Itse en tiedä itseni lisäksi yliopistolta ketään, jolla olisi ns. ikuinen opiskeluoikeus. Itselläni on rajoittamaton opiskeluoikeus, olen ollut kirjoilla vuodesta 2002, mutta kokopäiväisesti olen opiskellut vain vajaa neljä vuotta ja opinnoista puuttuu enää 5 op (opintopisteitä yli 350).
Olen ollut töissä ja vieläpä aika hyväpalkkaisissa - jos pitäisi veikata niin luulen, että olen maksanut enemmän veroja kuin ap.
Saattaa olla, etten opiskeluoikeudestani viitsi enää luopuakaan. Sen verran harvinainen nykyään tämä rajoittamaton oikeus. On sitten jotain, mitä puuhastella eläkkeellä.
Ei ole siitäkään ollut haittaa. Ei yliopistolla ole tarvetta pitkittää minun opintojani enempää kuin mitä itse teen.