Lue keskustelun säännöt.
Tekevätkö nämä ruokailusäännöt minut muka natsivanhemmaksi? Vääntöä miehen kanssa
09.05.2017 |
- Huolehdin, että lapset syövät joka päivä aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.
- Vaadin, että nämä syödään perheen kanssa yhdessä ruokapöydän ääressä, mikäli se koulun ja harrastusten puolesta vain mitenkään sopii, kaverit eivät ole tarpeeksi hyvä syy.
- Jokaisella aterialla pitää syödä kasviksia ja lounaalla ja päivällisellä täyttää sillä puolet lautasesta.
- Meillä ei saa syödä mitään muualla kuin ruokapöydässä.
- Ruokailun aikana ei lueta mitään tai näprätä puhelinta/tablettia.
Miehen mielestä olen aivan liian tiukka näissä asioissa, mutta uskon suurimman osan näistä säännöistä olevan tuttuja jokaisessa perheessä, eikö?
Kommentit (25)
Meillä mennään samoilla säännöillä, tosin ruokailuja on kolme tai neljä.
Jos syön joskus kahdestaan toisen lapsemme kanssa, voimme sopia, että kumpikin saa lukea omaa kirjaansa - se kun on meistä kummastakin mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi pitää syödä kaikki ateriat perheen kanssa enkä että miksei esimerkiksi herkkupäivänä leffaillan aikana saisi syödä sipsejä ja karkkeja sohvalla/nojatuolissa.
Ihan hyvät säännöt, mutta kyllä niistä kannattaa joskus joustaa. Vaikka että viikonlopun lounaalla saa samalla lukea tai syödä olkkarissa. Päivällisen ja illallisen ymmärrän olevan perheen yhteisiä hetkiä, mutta onko jokaisen ruokailun oltava? Joskus kannattaa ottaa rennommin ettei lapset ala inhoamaan perheen ruokailuhetkiä.
Joustatko yhtään? Noin kirjoitettuna periaate on hyvä, mutta jumalattoman tiukka.
Rutiineissa ja sovituissa asioissa on hyvä olla yleensä, mutta välillä asioita voi sopia toisinkin. Tiukka ehdottomuus on pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole tuttua. Kauheeta nipottamista. Yhdessä syödään mikäli aikataulut nappaa harrastusten tai töiden/koulun takia, en _VAADI_ lapsia syömään, en halua aiheuttaa heille syömishäiriötä. Pakottaminen ei koskaan ole oikea tie. Perheen leffailtoina tai herkkupäivinä ei tarvitse mennä syömään namia pöytään muiden katsellessa elokuvaa..
Meillä on samat säännöt mutta niistä välillä joustetaan. Välillä on ihan kiva katsoa elokuvaa ja syödä olohuoneessa :)
Meillä on vielä lisäksi säännöt, että ruoka suussa ei puhuta, aina kiitetään kun noustaan pöydästä ja omat astiat viedään tiskikoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnainen löysääminen auttaa. Leffanapostelut sohvalla ovat lapsista varmasti mukavaa. Me syötiin lapsen kanssa aamupala pääsiäisloma olkkarin lattialla. Lapsi sanoi että onpa kivaa.
Meilläkin on samat _periaatteet_ joihin _ohjaan_ mutta en minä niitä paprikoita väkisin kenenkään lautaselle saati kurkkuun sullo tai kiellä syömästä muuta ruokaa jos coleslaw on yök. Ruoka-ajoistakin voidaan joskus joustaa ihan niiden kavereiden takia, jos kaikki muut syö viideltä ja on jaliskentällä puoli kuusi, ja meillä valmistuu ruoka poikkeuksellisesti vasta kuudeksi (en itsekään ole kone, en siis odota sitä lapsiltakaan), niin voin antaa joustoa.
Kannattaa miettiä mitä tavoitteita nuo säännöt palvelee. Jos esim. yhteisruokailun tavoitteena on perheen kohtaaminen ja kuulumisten vaihto, ja puoli pöytää istuu naama nutturalla, niin toteutuuko tavoite jatkamalla vai kannattaisiko siirtyä yhteisiltapalaan tai neuvotella esim. 5 yhteistä päivällistä viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille on luotu raamit, mutta kyllä niistä myös joustetaan. Esim. perjantain pizzailta sohvalla leffan kera, majaan eväät olohuoneeseen, viikonloppu aamuna karkkia aamupalaksi, sanomalehden lukua aamupalla, jne.
teillä on niin monta ruokailua, ettet ennätä muuta tekemään, kuin keittiössä ruokaa laittamaan. kyllähän se käy, jos pität ruoan laitosta ja tiskaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää, että sipsien tai karkkien kanssa mennään omiin huoneisiin tai olkkariin sotkemaan, eli nekin syödään ruokapöydän ääressä. Tosin silloin saatetaan yhdessä pelata jotain lautapeliä. Herkkutelu leffaa katsoen kuuluu minusta elokuvateatteriin. Useimmiten meillä herkuttelut hoidetaan kuitenkin joko välipalana tai sitten jälkiruokana ateriaan kuuluen.
ap
Meidän versio tummennetulla, lapsi 12 v.
-Huolehdin, että lapset syövät joka päivä aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.
Sen verran syödään kun on nälkä, päivät ovat erilaisia. Jos vietetään sadepäivää kotona oleillen, ei tule nälkä samalla lailla kuin jos ollaan koko päivä ulkona retkellä. Jos ei kaipaa välipalaa, ei sitä ole pakko syödä. Varsinaisilla isommilla aterioilla on pakko syödä jotain eikä vaan täyttää mahaa välipaloilla.
-Vaadin, että nämä syödään perheen kanssa yhdessä ruokapöydän ääressä, mikäli se koulun ja harrastusten puolesta vain mitenkään sopii, kaverit eivät ole tarpeeksi hyvä syy
Etupäässä syödään ruokapöydän ääressä, mutta jos lapsi kaipaa välipalaa ja vanhemmat ei, niin ei koko perhe mene pöytään istumaan. Jos välipala on vaikka omena, sen saa syödä vaikka omassa huoneessa kunhan tuo karan roskikseen ja huuhtoo kädet syönnin jälkeen. Lapsi saa myös olla kavereillaan ateria-aikoina jos se on ok kaverin vanhemmille (ja päinvastoin, tietysti).
-Jokaisella aterialla pitää syödä kasviksia ja lounaalla ja päivällisellä täyttää sillä puolet lautasesta
Syömme etupäässä kasvisruokaa, joten tätä ei sen kummemmin vahdita. Jos aamiaisella haluaa vaan leipää juustolla, se on ok.
-Meillä ei saa syödä mitään muualla kuin ruokapöydässä
Eikö edes karkkia? Meillä yleensä syödään ruokapöydässä, mutta "siistiä" välipalaa tai naposteltavaa saa syödä muuallakin, sekä vanhemmat että lapset.
-Ruokailun aikana ei lueta mitään tai näprätä puhelinta/tablettia
Ei silloin jos on seuraa, jos syö yksin niin ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään yhdessä muuten, mutta aamuisin myöhästyttäisiin satavarmasti jos koetettaisiin pakottautua samaan pöytään. Ollaan aamuäreitä koko konkkaronkka. Niinpä lapset saavat syödä voileipiä aamupiirrettyjen ääressä, isä lukee lehteä ja äiti yrittää saada itsensä valmiiksi samaan aikaan kuin muut.
Meillä ei ole ollenkaan noin tiukkaa, joten lapset voivat hyvin eivätkä kyläpaikassa ahmi herkkuja heti kun äidin silmä välttää. Tiukkapipoisuudella kasvattaa yleensä lapsia,jotka etsivät jatkuvasti keinoja rikkoa rajoja.Naapurissa on kaltaisesi perhe, äiti oikein kehuu,miten heidän lapset ei saa mennä edes keittiöön kuin ruoka-aikaan. Meillä ne lapset sitten nauttivat senkin edestä siitä, että omenoita, porkkanoita, kesällä marjoja jne. on vapaasti naposteltavissa.
kai ne vielä pakotetaan syömään ihan kaikki? ja pöydästä ei saa nousta ennenkö on syöty?
ja miten ihmeessä lukeminen on pois jostain? sehän sopii juuri syömiseen kun ei puhua voi suu täynnä
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, että sipsien tai karkkien kanssa mennään omiin huoneisiin tai olkkariin sotkemaan, eli nekin syödään ruokapöydän ääressä. Tosin silloin saatetaan yhdessä pelata jotain lautapeliä. Herkkutelu leffaa katsoen kuuluu minusta elokuvateatteriin. Useimmiten meillä herkuttelut hoidetaan kuitenkin joko välipalana tai sitten jälkiruokana ateriaan kuuluen.
ap
Aika natsitouhulta kyllä kuullostaa, en mä pystyis itsekkään tohon. Arkipäivänä ihan ok mutta kyllä ne on parhaita hetkiä hyvää ruokaa ja juomaa lauantai-iltana telkkarin edessä koko perhe. Olen valinnut semmoset materiaalit esim. Sohvissa konepestävät irtopäälliset ettei haittaa jos jotain tippuu.
Hyvät periaatteet sulla. Ei mitään natsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, että sipsien tai karkkien kanssa mennään omiin huoneisiin tai olkkariin sotkemaan, eli nekin syödään ruokapöydän ääressä. Tosin silloin saatetaan yhdessä pelata jotain lautapeliä. Herkkutelu leffaa katsoen kuuluu minusta elokuvateatteriin. Useimmiten meillä herkuttelut hoidetaan kuitenkin joko välipalana tai sitten jälkiruokana ateriaan kuuluen.
ap
Aika natsitouhulta kyllä kuullostaa, en mä pystyis itsekkään tohon. Arkipäivänä ihan ok mutta kyllä ne on parhaita hetkiä hyvää ruokaa ja juomaa lauantai-iltana telkkarin edessä koko perhe. Olen valinnut semmoset materiaalit esim. Sohvissa konepestävät irtopäälliset ettei haittaa jos jotain tippuu.
Rutiinien rikkominen piristää, ainakin minua. Olen joskus esim. kattanut englantilaistyylisen iltapäiväteen olohoneen pöydän ääreen, iltapalan parvekkeelle ja lapselle välipalan tuoleista ja vilteistä rakennettuun majaan. Omasta lapsuudesta muistan edelleen kuinka minusta oli tosi hauskaa syödä piknik-aterioita lattialla muuton yhteydessä, olin tuolloin 5 :)
Meillä aivan samat periaatteet