Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Tasan vuos sit vetäsin kännit vaan siks kun olin niin rakastunut suhun. Näin vaan selkäs kun kävelit sulle puhuttuani.

Eipä oo sydän ehjä vieläkään.

Mikset sä katso mua?

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä katso mua?

Koska tiedän että olet varattu. Tähän sopisi vanha viisaus ilmaisia lounaita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Jätä varattu rauhaan. Suhteessa olevat eivät kaipaa ketään siihen kolmanneksipyöräksi. Se on niin väärin toisen kumppania kohtaan. Miten kuvittelet olevasi jollekin niin tärkeä että hän vaarantaa suhteensa sinun takia? Jos keskusteluapua tarvitset sitä saa ihan terveyspalveluistakin ja ystäviltä. Jo miehen käytös viittaa ettei sitä kiinnosta. Myönnä se myös itsellesi niin on helpompaa. Siirrä teidän historia muistoihin ja elä tätä päivää! 

Urpot. Kyseessä on kaveri, siis NAINEN, ihan oma ystävä, EI MIKÄÄN MIES.  Ei mitään kolmiodraamaa eikä suhdetta. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa näitä teidän kommentteja. :D Miksi hitossa aina heti täällä oletetaan, että kyseessä on mies?! Lukisitte edes tekstin oikeasti - eikö tuossa nyt suoraan aloitettu että "Hyvä ystäväni" - mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ja keskusteluapua tarvitsimme kumpikin tuolloin, kun molemmat olimme aika huonoiksi osoittautuneissa suhteissa - ts. tukea molemmin puolin jaksamiseen ja selviämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Huhhuh, mitä jos jättäisit toisen rauhaan? Sillä on parisuhde, ei se kaipaa että muutat lähelle.

Huhhuh, mitä jos lukisit kirjoituksen oikeasti ensin, ennen kuin alat valittaa turhasta? Muutin lähelle, koska asunto sattui olemaan siellä. Tekstissä sen jälkeen luki myös, että sitten muutin kauemmas, jolloin yhteydenpito jäi entisestään.

Lue edes teksti kokonaan, turha vastata mitään, jos et ymmärrä lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olisi yötöntä yötä yökävelyyn. Lähtisitkö kanssani mies?

Voisin lähteä. Kutsu @, muuten ei onnaa.

Ai tää olikin sateenkaaren kaipaus ketju.....

Juusoo älä ole hölmö. Juusolla on tapana pilata juttu ennenkun se ehtii alkaakaan. Kohtalotovereita?

Mitä vikaa sateenkaaressa? Osaatko muuten hengittää vapautuneesti vai ainoastaan pinnallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hey D, how are you sweetie? Enjoying the Finnish summer as hot as you?

Suomen kesän "kuumuuden" huomioon ottaen kohde ei välttämättä tiedä, tarkoititko kehuksi vai ilkeilyksi.:D

Come on, don't take me so literally. The weather's great whenever she happens to be around.

Is she Heidi? Or what are her initials?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Jätä varattu rauhaan. Suhteessa olevat eivät kaipaa ketään siihen kolmanneksipyöräksi. Se on niin väärin toisen kumppania kohtaan. Miten kuvittelet olevasi jollekin niin tärkeä että hän vaarantaa suhteensa sinun takia? Jos keskusteluapua tarvitset sitä saa ihan terveyspalveluistakin ja ystäviltä. Jo miehen käytös viittaa ettei sitä kiinnosta. Myönnä se myös itsellesi niin on helpompaa. Siirrä teidän historia muistoihin ja elä tätä päivää! 

Urpot. Kyseessä on kaveri, siis NAINEN, ihan oma ystävä, EI MIKÄÄN MIES.  Ei mitään kolmiodraamaa eikä suhdetta. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa näitä teidän kommentteja. :D Miksi hitossa aina heti täällä oletetaan, että kyseessä on mies?! Lukisitte edes tekstin oikeasti - eikö tuossa nyt suoraan aloitettu että "Hyvä ystäväni" - mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ja keskusteluapua tarvitsimme kumpikin tuolloin, kun molemmat olimme aika huonoiksi osoittautuneissa suhteissa - ts. tukea molemmin puolin jaksamiseen ja selviämiseen.

Ne on kato nuo mustasukkaiset mammat, joiden mielissä kaikki viestit muovautuu näyttämään siltä että joku on selkeästi viemässä juuri niiden miehen. Eikä ne ymmärrä minkään syvän ystävyyden päälle. Ovat varmaan hylänneet kaikki kaverinsakin etteivät ne heidän miestään vain iske. Heti alkoi tulla sateenkaarikommenttiakin, kun kerroit että viesti oli naiselta naiselle. Mammojen ymmärrykseen kun ei ystävyys mahdu tai se että tässä ketjussa voisi sellaisellekin kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään puistossa, aurinko lämmitti ihanasti ja mietiskelin kaikkea.

Tunsin taas, kuinka menetetty tapaus sinä olet (minun suhteeni siis) ja sen, kuinka etäännyn sinuun liittyvistä tunteista. Tuntuu, kuin olisit mennyt henkisesti valovuosien päähän.

Ethän sinä ole edes fyysisesti ollutkaan lähelläni, mutta joskus jotenkin "tunsin" henkesi ja saatoin todella kouriintuvasti tuntea itsessäni jotain (luultavasti kuviteltuja) tunteitasi, siis esim. pahaa oloa. 

Nyt on sellainen, että se on mennyt (ehkä tulin vain järkiini:D).

Mietin sinua henkilönä paljon, liikaa, mutta ymmärrän realiteetit. 

Menee varmasti aikansa, että unohdan, koska tunteet on olleet niin häkellyttävän suuria, mutta yritän muistaa, että tämä on luultavasti ihan "tarpeellista" tuskaa, yksi kehityksen/aikuistumisen askel ja valmistaa minua siihen, että osaan ottaa Sen Sopivan vastaan - sitten kun aika on.

Mietin, millainenhan Se Sopiva on?

Mistä hän tulee, mistä hänet on tehty?

Tuota ajatellessani kehoni läpi meni väristyksiä ja aaltoja, useampi eri tunnetila hyökyi ylitseni ja saivat kyyneleet virtaamaan poskilleni.

Nostin katseeni kohti aurinkoa ja hymyilin kyynelten putoillessa rinnoille ja viimeisten valuessa hiljaa kaulaa pitkin tunsin kosketuksen, jonka muisteleminen saa nytkin kyyneleet poskille.

Kuin joku olisi koskettanut hiljaa sydäntäni - fyysisesti hieman sama tunne kuin sikiön ensimmäiset, pienet ja hentoiset potkut kohdussa tai kun joku hipsuttaa hiljaa veden alla. 

Kuin juuri ajattelemani, vielä tuntematon Se Sopiva olisi koskettanut sieluani ja antanut ensimmäisen merkin itsestään; "Täällä minä olen, tulossa. Et vielä tiedä päivää, mutta olen tulossa".

Ehkä Se Sopiva käy läpi samankaltaisia tunteita ja on tuntenut sen tuskan, minkä minäkin?

Selkeää kuvaa ei ole päässäni, visuaalisesti näen vain jotain pientä häilyvää, mutta emotionaalisesti on vahva kirkkaus ja lämpö. Tunne ja tunnelmat ovat vahvoja.

Hetken lopuksi sisälleni astui todellinen rauha ja mietin itsekseni hymyillessäni, kuinka ihanan jännittävää on Elämä. Seikkailu voi alkaa minkä kulman takaa tahansa!

Miksi toisen ihmisen tunteet on kuviteltuja mutta omasi on aitoja?

?

En ole kirjoittanut hänen tunteistaan mitään, ainoastaan omistani.

Omat aivoni tolskaavat mitä sattuu ja koska ovat nimenomaan minun tunteitani, en kuvittele niitä hänelle tosiksi vaikka itsekseni siltä tuntuisikin.

Tuon tyypin tapauksessa en luottanut ollenkaan ns. intuitiooni, koska tosiasiat eli hänen tekonsa ja tekemättömyytensä olivat niin pahasti ristiriidassa minun ns. intuitioni kanssa.

Siksi olen "hullu" enkä luota tuossa asiassa itseeni, koska tunsin "väärin" (olin kai vaan rakkauspsykoosissa).

Viime yönä näin muuten unta siitä henkilöstä ja se uni helpotti taas vähän lisää, kun oli niin realistinen ja emotionaalisesti kylmä uni.

Jukka, viet multa jalat alta.

Vierailija kirjoitti:

Tasan vuos sit vetäsin kännit vaan siks kun olin niin rakastunut suhun. Näin vaan selkäs kun kävelit sulle puhuttuani.

Eipä oo sydän ehjä vieläkään.

Ei ole ei, minullakaan.

Juha ikävöinkö sua ikuisesti?

Ajatuksissa olit aamulla herätessä, sitten annoin luvan päivähaaveilulle. Nyt olo kurja. Kuukausia meni jo ilman haaveita. Kai se on se, kun omassa suhteessa on aukko. Niin kitkerän suloista miettiä, mikä unelmien suhde meillä olisikaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen, kiitollinen.

En ole ansainnut sinua, mutta silti sinut sain. Olet ainoa mies, joka on päässyt suutelemaan huuliani, ainoa mies joka päässyt iholleni. Kiitollinen siitä.

Kunnioitan sinua, taistelit minusta, kun olin liukumassa pois. Halusit minut, vaikka olin huono vaimo. Omien ongelmieni verkossa. Sinussa heräsi sotilas, joka raivasi kaikki esteet, olit valmis taistelemaan. Rakastit minua niin suurella voimalla, että vedit minut takaisin. Se katse yöllä, kun katsoit minuun, täynnä intohimoa, rakkautta, olit niin paljas, tosissasi.

Se katse kertoi kaiken. Tajusin, että ongelmamme ovat pientä rakkauden edessä.

Sotilas. Sotilas ei anna periksi. Sotilas käy taisteluun, kun sen aika on.

Katson sinua ylöspäin. Olen vielä kesken, olet niin paljon minua edellä. Kiitollinen. Onnellinen. Nöytä.

Rakastan sinua. Ensi yö on meidän. Elämä on meidän. Puolisoni.

Sami Minkkis-tyyliin kirjoitettu. En pystynyt lukemaan loppuun asti

Voiko olla katkerampaa kuin toisten rakkaudentunnustusten arvostelu AV palstalla???

Sami Minkkis-tyyliin kirjoittelu, olisi kohdistettu salarakkaalle:) mutta negailijat ja ilkeilijät saavat voimaa kun pääsevät vit**uilemaan. Sun mielipiteellä ei ole merkitystä, vain mieheni rakkaudella!

Mökille ja ensitöikseen ruohonleikkaus ja saunan lämmitystä. Haluaisitko ihastus tulla pesemään selkää? ☺

Saako haaveilla ystävyydestä varatun samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa vai onko se paha asia?

En todellakaan tiedä mitä haluat meinaat ajattelet tai suunnittelet tekeväsi.