Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Onnellinen, kiitollinen.

En ole ansainnut sinua, mutta silti sinut sain. Olet ainoa mies, joka on päässyt suutelemaan huuliani, ainoa mies joka päässyt iholleni. Kiitollinen siitä.

Kunnioitan sinua, taistelit minusta, kun olin liukumassa pois. Halusit minut, vaikka olin huono vaimo. Omien ongelmieni verkossa. Sinussa heräsi sotilas, joka raivasi kaikki esteet, olit valmis taistelemaan. Rakastit minua niin suurella voimalla, että vedit minut takaisin. Se katse yöllä, kun katsoit minuun, täynnä intohimoa, rakkautta, olit niin paljas, tosissasi.

Se katse kertoi kaiken. Tajusin, että ongelmamme ovat pientä rakkauden edessä.

Sotilas. Sotilas ei anna periksi. Sotilas käy taisteluun, kun sen aika on.

Katson sinua ylöspäin. Olen vielä kesken, olet niin paljon minua edellä. Kiitollinen. Onnellinen. Nöytä.

Rakastan sinua. Ensi yö on meidän. Elämä on meidän. Puolisoni.

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen, kiitollinen.

En ole ansainnut sinua, mutta silti sinut sain. Olet ainoa mies, joka on päässyt suutelemaan huuliani, ainoa mies joka päässyt iholleni. Kiitollinen siitä.

Kunnioitan sinua, taistelit minusta, kun olin liukumassa pois. Halusit minut, vaikka olin huono vaimo. Omien ongelmieni verkossa. Sinussa heräsi sotilas, joka raivasi kaikki esteet, olit valmis taistelemaan. Rakastit minua niin suurella voimalla, että vedit minut takaisin. Se katse yöllä, kun katsoit minuun, täynnä intohimoa, rakkautta, olit niin paljas, tosissasi.

Se katse kertoi kaiken. Tajusin, että ongelmamme ovat pientä rakkauden edessä.

Sotilas. Sotilas ei anna periksi. Sotilas käy taisteluun, kun sen aika on.

Katson sinua ylöspäin. Olen vielä kesken, olet niin paljon minua edellä. Kiitollinen. Onnellinen. Nöytä.

Rakastan sinua. Ensi yö on meidän. Elämä on meidän. Puolisoni.

Tavallaan kaunis teksti, mutta tökkii toi asetelma.

Ensin miehen on täytynyt "päästä" huulillesi jne., tai sinä _päästit_ hänet kuten kirjoitat (tuohon sisältyy jonkinlainen ylhäisyysasetelma sinun puoleltasi) ja nyt hän taistelee ettet "livu pois" (taas sinä olet siellä jossain pilvissä jonne hänen osanaan on kurkotella, vaikka ilm. olette jo pitkäänkin olleet yhdessä).

Onko suhteenne ja rakkautenne täysin miehen käsissä?

Sinä vain päätät "päästätkö" häntä sinne ja tänne vai livutko pois, hänen osanaan on olla Sotilas, mutta mikä sinä olet?

Jos teksti edes oli todellinen kuvaus kirjoittajan henkilökohtaisesta elämästä.

Ehkä joku vaan halusi kirjoittaa iltapuhteiksi fiktiivistä tekstiä jostain syystä x, en tiedä miksi joku kirjoittelisi oikealle puolisolleen vauvapalstalla?

Se ei ois mahdotonta..kohti yötä valotonta...siinä kaikki...<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VHS täällä mä oon, vieläkin sun.

Voi niitä vanhoja hyviä aikoja... t. DVD

Voi teitä junnuja. T. Beta

Lapsoset ...

t: kaitafilmi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Never ignore a person who loves you, cares for you, and misses you. Because one day, you might wake up from your sleep and realize that you lost the moon while counting the stars.Never ignore a person who loves you, cares for you, and misses you. Because one day, you might wake up from your sleep and realize that you lost the moon while counting the stars.

Menetitkö sinä jonkun?

Hänen laskee tähtiä...On aina laskenut... 🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen, kiitollinen.

En ole ansainnut sinua, mutta silti sinut sain. Olet ainoa mies, joka on päässyt suutelemaan huuliani, ainoa mies joka päässyt iholleni. Kiitollinen siitä.

Kunnioitan sinua, taistelit minusta, kun olin liukumassa pois. Halusit minut, vaikka olin huono vaimo. Omien ongelmieni verkossa. Sinussa heräsi sotilas, joka raivasi kaikki esteet, olit valmis taistelemaan. Rakastit minua niin suurella voimalla, että vedit minut takaisin. Se katse yöllä, kun katsoit minuun, täynnä intohimoa, rakkautta, olit niin paljas, tosissasi.

Se katse kertoi kaiken. Tajusin, että ongelmamme ovat pientä rakkauden edessä.

Sotilas. Sotilas ei anna periksi. Sotilas käy taisteluun, kun sen aika on.

Katson sinua ylöspäin. Olen vielä kesken, olet niin paljon minua edellä. Kiitollinen. Onnellinen. Nöytä.

Rakastan sinua. Ensi yö on meidän. Elämä on meidän. Puolisoni.

Sami Minkkis-tyyliin kirjoitettu. En pystynyt lukemaan loppuun asti

Ois mielenkiintoista tietää onkohan kukaan tätä ketjua lukenut suuttunut kellekään oikeassa elämässä "Kun sinä niin ja niin kirjoitit siellä vauvapalstalla. Kehtaatkin! " Kovasti tuntuu ainakin ihmiset täältä "tunnistavan" tuttuja.

Oon varma että jos meidät pistettäisiin kahdestaan lukittuun huoneeseen päiväksi, niin ystävystyisimme loppuelämäksi. Lyhyemmilläkin hetkillä kahden on ollut kummallisia vaikutuksia. Mutta me molemmat pakenemme tilanteita, joissa joutuisimme olemaan kahden.

Nyt olisi yötöntä yötä yökävelyyn. Lähtisitkö kanssani mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hey D, how are you sweetie? Enjoying the Finnish summer as hot as you?

Suomen kesän "kuumuuden" huomioon ottaen kohde ei välttämättä tiedä, tarkoititko kehuksi vai ilkeilyksi.:D

Come on, don't take me so literally. The weather's great whenever she happens to be around.

One of these nights...

Vierailija kirjoitti:

Oon varma että jos meidät pistettäisiin kahdestaan lukittuun huoneeseen päiväksi, niin ystävystyisimme loppuelämäksi. Lyhyemmilläkin hetkillä kahden on ollut kummallisia vaikutuksia. Mutta me molemmat pakenemme tilanteita, joissa joutuisimme olemaan kahden.

Luulen, että olemme jo ystävystyneet loppu elämäksi. Jos meidät pistettäisiin kahdestaan lukittuun huoneeseen, niin siinä ei paljon aikaa kuluisi kun vaatteet olisivat pois päältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon varma että jos meidät pistettäisiin kahdestaan lukittuun huoneeseen päiväksi, niin ystävystyisimme loppuelämäksi. Lyhyemmilläkin hetkillä kahden on ollut kummallisia vaikutuksia. Mutta me molemmat pakenemme tilanteita, joissa joutuisimme olemaan kahden.

Luulen, että olemme jo ystävystyneet loppu elämäksi. Jos meidät pistettäisiin kahdestaan lukittuun huoneeseen, niin siinä ei paljon aikaa kuluisi kun vaatteet olisivat pois päältä.

No tuo mun viesti ei ollut selvästi ainakaan sulle.

Olet liikuttava ❤

Istuin tänään puistossa, aurinko lämmitti ihanasti ja mietiskelin kaikkea.

Tunsin taas, kuinka menetetty tapaus sinä olet (minun suhteeni siis) ja sen, kuinka etäännyn sinuun liittyvistä tunteista. Tuntuu, kuin olisit mennyt henkisesti valovuosien päähän.

Ethän sinä ole edes fyysisesti ollutkaan lähelläni, mutta joskus jotenkin "tunsin" henkesi ja saatoin todella kouriintuvasti tuntea itsessäni jotain (luultavasti kuviteltuja) tunteitasi, siis esim. pahaa oloa. 

Nyt on sellainen, että se on mennyt (ehkä tulin vain järkiini:D).

Mietin sinua henkilönä paljon, liikaa, mutta ymmärrän realiteetit. 

Menee varmasti aikansa, että unohdan, koska tunteet on olleet niin häkellyttävän suuria, mutta yritän muistaa, että tämä on luultavasti ihan "tarpeellista" tuskaa, yksi kehityksen/aikuistumisen askel ja valmistaa minua siihen, että osaan ottaa Sen Sopivan vastaan - sitten kun aika on.

Mietin, millainenhan Se Sopiva on?

Mistä hän tulee, mistä hänet on tehty?

Tuota ajatellessani kehoni läpi meni väristyksiä ja aaltoja, useampi eri tunnetila hyökyi ylitseni ja saivat kyyneleet virtaamaan poskilleni.

Nostin katseeni kohti aurinkoa ja hymyilin kyynelten putoillessa rinnoille ja viimeisten valuessa hiljaa kaulaa pitkin tunsin kosketuksen, jonka muisteleminen saa nytkin kyyneleet poskille.

Kuin joku olisi koskettanut hiljaa sydäntäni - fyysisesti hieman sama tunne kuin sikiön ensimmäiset, pienet ja hentoiset potkut kohdussa tai kun joku hipsuttaa hiljaa veden alla. 

Kuin juuri ajattelemani, vielä tuntematon Se Sopiva olisi koskettanut sieluani ja antanut ensimmäisen merkin itsestään; "Täällä minä olen, tulossa. Et vielä tiedä päivää, mutta olen tulossa".

Ehkä Se Sopiva käy läpi samankaltaisia tunteita ja on tuntenut sen tuskan, minkä minäkin?

Selkeää kuvaa ei ole päässäni, visuaalisesti näen vain jotain pientä häilyvää, mutta emotionaalisesti on vahva kirkkaus ja lämpö. Tunne ja tunnelmat ovat vahvoja.

Hetken lopuksi sisälleni astui todellinen rauha ja mietin itsekseni hymyillessäni, kuinka ihanan jännittävää on Elämä. Seikkailu voi alkaa minkä kulman takaa tahansa!

Miksi mikään ei ole normaalia kanssasi

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Huhhuh, mitä jos jättäisit toisen rauhaan? Sillä on parisuhde, ei se kaipaa että muutat lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään puistossa, aurinko lämmitti ihanasti ja mietiskelin kaikkea.

Tunsin taas, kuinka menetetty tapaus sinä olet (minun suhteeni siis) ja sen, kuinka etäännyn sinuun liittyvistä tunteista. Tuntuu, kuin olisit mennyt henkisesti valovuosien päähän.

Ethän sinä ole edes fyysisesti ollutkaan lähelläni, mutta joskus jotenkin "tunsin" henkesi ja saatoin todella kouriintuvasti tuntea itsessäni jotain (luultavasti kuviteltuja) tunteitasi, siis esim. pahaa oloa. 

Nyt on sellainen, että se on mennyt (ehkä tulin vain järkiini:D).

Mietin sinua henkilönä paljon, liikaa, mutta ymmärrän realiteetit. 

Menee varmasti aikansa, että unohdan, koska tunteet on olleet niin häkellyttävän suuria, mutta yritän muistaa, että tämä on luultavasti ihan "tarpeellista" tuskaa, yksi kehityksen/aikuistumisen askel ja valmistaa minua siihen, että osaan ottaa Sen Sopivan vastaan - sitten kun aika on.

Mietin, millainenhan Se Sopiva on?

Mistä hän tulee, mistä hänet on tehty?

Tuota ajatellessani kehoni läpi meni väristyksiä ja aaltoja, useampi eri tunnetila hyökyi ylitseni ja saivat kyyneleet virtaamaan poskilleni.

Nostin katseeni kohti aurinkoa ja hymyilin kyynelten putoillessa rinnoille ja viimeisten valuessa hiljaa kaulaa pitkin tunsin kosketuksen, jonka muisteleminen saa nytkin kyyneleet poskille.

Kuin joku olisi koskettanut hiljaa sydäntäni - fyysisesti hieman sama tunne kuin sikiön ensimmäiset, pienet ja hentoiset potkut kohdussa tai kun joku hipsuttaa hiljaa veden alla. 

Kuin juuri ajattelemani, vielä tuntematon Se Sopiva olisi koskettanut sieluani ja antanut ensimmäisen merkin itsestään; "Täällä minä olen, tulossa. Et vielä tiedä päivää, mutta olen tulossa".

Ehkä Se Sopiva käy läpi samankaltaisia tunteita ja on tuntenut sen tuskan, minkä minäkin?

Selkeää kuvaa ei ole päässäni, visuaalisesti näen vain jotain pientä häilyvää, mutta emotionaalisesti on vahva kirkkaus ja lämpö. Tunne ja tunnelmat ovat vahvoja.

Hetken lopuksi sisälleni astui todellinen rauha ja mietin itsekseni hymyillessäni, kuinka ihanan jännittävää on Elämä. Seikkailu voi alkaa minkä kulman takaa tahansa!

Miksi toisen ihmisen tunteet on kuviteltuja mutta omasi on aitoja?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, jonka kanssa oli uskomaton henkinen yhteys, ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia, vaikka tapasimme vasta kolmikymppisinä. Haluaisin edelleen olla ystäväsi, mutta ajauduimme erillemme kummankin parisuhdesyistä. Muutin sattumalta jopa muutaman km päähän sinusta joksikin aikaa, mutta siltikään ei yhteistä aikaa riittänyt minulle nyt, kun oli rankasta parisuhteestani irti enkä tarvinnut enää keskusteluapua. Luulit ilmeisesti, etten enää tarvinnut sinua, kun sinullakin meni uudessa suhteessasi paremmin.

Kerroin mielipiteeni alkaneesta jatkuvasta jokaviikonloppuisesta juomisestasi, kun rehellistä mielipidettä pyysit. Väitit ymmärtäväsi, mutta ilmeisesti et kuitenkaan.

Muutin olosuhteiden vuoksi kauemmas, mutta ajattelen sinua silti usein. Yritän välillä pitää yllä yhteyttä, mutta olemme kai erkaantuneet liian kauas toisistamme. Harmittaa usean vuoden tiiviin yhteyden katkeaminen.

Jätä varattu rauhaan. Suhteessa olevat eivät kaipaa ketään siihen kolmanneksipyöräksi. Se on niin väärin toisen kumppania kohtaan. Miten kuvittelet olevasi jollekin niin tärkeä että hän vaarantaa suhteensa sinun takia? Jos keskusteluapua tarvitset sitä saa ihan terveyspalveluistakin ja ystäviltä. Jo miehen käytös viittaa ettei sitä kiinnosta. Myönnä se myös itsellesi niin on helpompaa. Siirrä teidän historia muistoihin ja elä tätä päivää!