Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
Sä oot täydellinen. Sussa on kaikki niinku pitää. <3
who?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt...haikailla menneeseen!
Nyt olet väärässä ketjussa. Tämä on kaipaus = ("haikailu") -ketju. Mene vaikka johonkin Jännämies-ketjuun. Aina kannattaa lukea otsikko ennen kommentointia.
Hyvää juhannusta kaikille ikävöiville 💙 Muut saisivat "avuliaine" neuvoineen pysyä poissa.
Niin on tämä niin ihanaa!
ah että haikailla kaikkea menetettyä aikaa sekä elämää!
toivottavasti joskus ehkä mahdollisesti varmaankin melkein varmasti tulevaisuudessa saatetaan nähdä jossakin ihan sattumalta luultavasti....
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Jollekin, joka kysyi täällä, että "miten niin Suomi on perhekeskeinen" - en jaksa etsiä viestiäsi, sori. Suomesta puuttuu aito yhteisöllisyys. Perheet ovat keskenään, joskus tapailevat toisia perheitä. Kesällä perheet sulkeutuvat kesämökille, minne välillä muut perheet tai lähisukulaiset tulevat käymään. Muuten perhe on siellä omineen.
Perheellisen on ehkä vaikea nähdä tätä, mutta meidän sinkkujen ei. Aidossa yhteisöllisyydessä ei olla vain töissä tai sitten oman perheen kesken, eikä lapseton sinkku ole mikään outolintu. Suomessa näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt...haikailla menneeseen!
Nyt olet väärässä ketjussa. Tämä on kaipaus = ("haikailu") -ketju. Mene vaikka johonkin Jännämies-ketjuun. Aina kannattaa lukea otsikko ennen kommentointia.
Hyvää juhannusta kaikille ikävöiville 💙 Muut saisivat "avuliaine" neuvoineen pysyä poissa.
Niin on tämä niin ihanaa!
ah että haikailla kaikkea menetettyä aikaa sekä elämää!
toivottavasti joskus ehkä mahdollisesti varmaankin melkein varmasti tulevaisuudessa saatetaan nähdä jossakin ihan sattumalta luultavasti....
Miksi olet noin ivallinen? Kaunis on kaipaus. Kaikki eivät sitä vaan ymmärrä. Lue runoutta niin ehkä tajuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin sitä mitä sanoin.
Rakastan sua aina. 💙
Ikävä ja suru vievät välillä kaikki voimat ja elämänhalun, mutta tiedän, että olet siellä jossakin. Ehkä joskus ajattelet minua. Toivon, että hyvällä. Jälkiviisaana toki olisin voinut tehdä joitakin asioita toisin, mutta sitten en kuitenkaan. Ja niitä parhaita ja kauneimpia hetkiä en vaihtaisi koskaan pois.
Ikävöin, suren, itken, mutta mitään en kadu. 💔
Kenelle tämä on? Menee ihan hukkaan täällä. Surullista.
En ole tuon kirjoittaja, mutta eiköhän näitä ajatuksia kirjoiteta tänne, koska niitä ei syystä tai toisesta voi tälle henkilölle kertoa. Näin on ainakin omalla kohdallani, ja onhan se surullista. Mutta muuta ei ole.
Tietenkin se menee hukkaan, mutta siitä voi joku kaipaaja (kuten vaikka minä) saada vertaistukea. Tunteen siitä, ettei ole ikävineen ihan yksin.
Yksipuolinen tai onneton rakkaus ylipäätään on surullista. Elämä on. Ruusussakin terävät piikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Inhottaa tuo miten sä kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen aidot tunteet, sanot sitä täällä feikiksi ja sen ihmisen harvat, ilmeisesti nuo kun se piilottautuu sinulta olisi aidot? Miten sä oikeesti kehtaat?
Toivottavasti et vastaa, koska sanoit lähteväsi täältä saitilta. Hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Inhottaa tuo miten sä kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen aidot tunteet, sanot sitä täällä feikiksi ja sen ihmisen harvat, ilmeisesti nuo kun se piilottautuu sinulta olisi aidot? Miten sä oikeesti kehtaat?
Toivottavasti et vastaa, koska sanoit lähteväsi täältä saitilta. Hyvä niin!
Minuun tuo kolahti kun voin samaistua täysin. Minun puolesta kiitos vaikken olisikaan tuon kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Inhottaa tuo miten sä kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen aidot tunteet, sanot sitä täällä feikiksi ja sen ihmisen harvat, ilmeisesti nuo kun se piilottautuu sinulta olisi aidot? Miten sä oikeesti kehtaat?
Toivottavasti et vastaa, koska sanoit lähteväsi täältä saitilta. Hyvä niin!
Mistä päättelet, ettei se henkilö tunne tätä toista? Minusta vaikutti tuntevan poikkeuksellisen hyvin ainakin sielunelämän tasolla. Ja se feikkaaminenkin oli lainausmerkeissä. Tuo voisi olla minulle, ja olisin todella iloinen, jos olisi. 😍 Tosin olen nainen, ja musta jotenkin tuntuu, että viesti oli miehelle. Saatan olla toki väärässä.
Reaktiosi on lievästi sanoen outo. Viestihän oli kaunis ja rakastava. Miksi pahoitat mielesi (turhaan) tuntemattoman ihmisen puolesta? Ihme tyyppejä täällä. Ai niin, mutta av...
Rakkaat terveiset sille yhdelle miehelle, jolta joskus toivoisin saavani tuollaisen viestin. Jos se oli sulta, kiitos! (En kyllä usko näin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Inhottaa tuo miten sä kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen aidot tunteet, sanot sitä täällä feikiksi ja sen ihmisen harvat, ilmeisesti nuo kun se piilottautuu sinulta olisi aidot? Miten sä oikeesti kehtaat?
Toivottavasti et vastaa, koska sanoit lähteväsi täältä saitilta. Hyvä niin!
Mistä päättelet, ettei se henkilö tunne tätä toista? Minusta vaikutti tuntevan poikkeuksellisen hyvin ainakin sielunelämän tasolla. Ja se feikkaaminenkin oli lainausmerkeissä. Tuo voisi olla minulle, ja olisin todella iloinen, jos olisi. 😍 Tosin olen nainen, ja musta jotenkin tuntuu, että viesti oli miehelle. Saatan olla toki väärässä.
Reaktiosi on lievästi sanoen outo. Viestihän oli kaunis ja rakastava. Miksi pahoitat mielesi (turhaan) tuntemattoman ihmisen puolesta? Ihme tyyppejä täällä. Ai niin, mutta av...
Rakkaat terveiset sille yhdelle miehelle, jolta joskus toivoisin saavani tuollaisen viestin. Jos se oli sulta, kiitos! (En kyllä usko näin.)
No, tässä se selitetään aika hyvin. Kaikki muut loukkaantuvat paitsi asianosaiset. Tosin uskon, että tuo "loukkaantuminen" oli vain huono trolli. 0/5. Jos ei, niin nyt se herneenpalko nenästä ja nauttimaan auringosta, pöljä. Tai vaihtoehtoisesti opettele luetun ymmärtämistä... sekin taito on nykyään vähissä.
Kannattaa lukea:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossu, nähtäiskö joskus? Kävelin sun talon ohi tänään, ajattelin laittaa tekstarin. En sitten kuitenkaan uskaltanut. Kun vaan saisin sut kainaloon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa juhannusta! Tännekin.
Miten se vois olla ilman häntä? Vähän sama kuin sanoisit jaloista amputoiduille että hei, tosi kivoja sadan metrin aitoja teille myös! Pus!
Kun kaikki on itellä hyvin, on kiva huudella.
No mitäpä sinä tiedät oloistani. Ehkä tarkoitukseni olikin vain yrittää piristää. Itseä. Ja muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Inhottaa tuo miten sä kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen aidot tunteet, sanot sitä täällä feikiksi ja sen ihmisen harvat, ilmeisesti nuo kun se piilottautuu sinulta olisi aidot? Miten sä oikeesti kehtaat?
Toivottavasti et vastaa, koska sanoit lähteväsi täältä saitilta. Hyvä niin!
Mistä päättelet, ettei se henkilö tunne tätä toista? Minusta vaikutti tuntevan poikkeuksellisen hyvin ainakin sielunelämän tasolla. Ja se feikkaaminenkin oli lainausmerkeissä. Tuo voisi olla minulle, ja olisin todella iloinen, jos olisi. 😍 Tosin olen nainen, ja musta jotenkin tuntuu, että viesti oli miehelle. Saatan olla toki väärässä.
Reaktiosi on lievästi sanoen outo. Viestihän oli kaunis ja rakastava. Miksi pahoitat mielesi (turhaan) tuntemattoman ihmisen puolesta? Ihme tyyppejä täällä. Ai niin, mutta av...
Rakkaat terveiset sille yhdelle miehelle, jolta joskus toivoisin saavani tuollaisen viestin. Jos se oli sulta, kiitos! (En kyllä usko näin.)
Tulkitsin sen tuntemani narsistin kirjoittamaksi. Sellainen joka juuri kuvittelee tietävänsä millainen toinen on ja ohjailee mukamas tätä.
Lopuksi vielä teatraalinen "lähden nyt"
Ei toista ihmistä tunne pintapuolisesti juttelemalla vaikka työpaikalla ja sitten päätellä että ne jutut ovat olleet häneltä jotain feikkiä. Minä ihmettelen vahvasti miksi kukaan tykkää tollasesta "runoudesta" jossa joku yrittää sanoa ettei toinen ole aito vasta kun hän näkee jonkun puolen. Ihmisessä on monta puolta ja monta tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, kun tavattiin ensi kertaa, näin heti, ensimmäisen minuutin aikana, että olet - sanotaanko nyt erilainen. Toki kaikki ovat erilaisia, mutta sinä aivan erityisellä tavalla. Toivon, että olisin ottanut sen enemmän huomioon. Opit kai "feikkaamaan" (en keksi parempaa sanaa, tätä ei ole tarkoitettu loikkaamaan) tai muuten esittämään "normaalia", ainoastaan erityisen stressaavissa tilanteissa tämä erityisyys tuli esille. Näin ajattelin jo silloin, mutta totuin siihen "normaalimpaan" sinuun ja sen erilaisen esiintulo oli outoa ja hämmentävää. Koskaan en tiennyt, kumman version tapaan.
Ymmärrän sinua nyt paremmin. Olen itse tottunut intuitiiviseen kommunikaatioon, eikä puhumaan kaikkia asioita suoraan läpi, mutta ilmeisesti sitä olisi tarvittu. Kerran ajattelin kysyä, miksi näytit niin surulliselta. Olisi pitänyt. En tosin tiedä, olisitko halunnut / osannut vastata. Tai yleensä pystynyt siihen. Vähitellen aloit rakentaa suojamuuria välillemme, joka kasvoi joka kerta korkeammaksi. Sen koin satuttavana, joskin sen tarve lähti varmasti jostakin syvästä itsesuojeluvaistosta sinussa. En olisi kuitenkaan ikinä tehnyt sinulle mitään harmia.
No, rakastan sinua sellaisena kuin olet. 💙 Älä ikinä muutu (tuskin pystytkään). Enkä suosittele "teeskentelyä" tai sitä, että esität muuta kuin olet, tai "turvallisen" etäisyyden ottamista, fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla. Enkä puhu nyt itsestäni, vaan tarkoitan, että se polttaa sinut loppuun lyhyessä ajassa. Saatat jopa kadottaa ainutlaatuisen itsesi ja hukata kaikki ne ihanat puolet itsessäsi. Näin niitä koko ajan vähemmän.
En ole itsekään normaali (kuka on?), mutta sinun erityislaatuisuutesi on paljon syvempää. Toivottavasti arvostat sitä ja sen tuomia lahjoja huolimatta satunnaisista hankaluuksista ja väärinkäsityksistä joita se voi aiheuttaa. Suomessa sinun on varmasti helpompi elää kuin monessa muussa maassa. Ehkä olet nytkin laiturilla järven rannassa, järvellä vain yksittäinen kala polskahtamassa. Toki sinulla voi silti olla perhe, jos sellaisen haluat. Tätä en tarkoita. Ehkä jo onkin.
Olen miettinyt asioita paljon sen jälkeen kun näimme viimeksi. Olet usein mielessäni ja ajattelen sinua rakastavasti täältä etäältä. Ehkä näemme vielä joskus.
Ennen kaikkea haluan sanoa, että ymmärrän sinua. Olet ihana ja rakastan sinua. Älä kadota itseäsi, mitä ikinä tapahtuu. Ja jos joskus tunnet kuin hipaisun niskassasi, vaikka huoneessa ei ole ketään, se olen minä. 💙
Hyvää kesää. Tämän myötä lähden palstalta.
Tiedän että et ole mun ihastus koska en usko että se osaisi kirjoittaa niin kuin sinä tai edes käyttäisi mun ajatteluun noin paljon aikaa. Viestisi kuitenkin kosketti mua koska kuvittelisin että juuri noin mulle voisi joku kirjoittaa. Tiedän olevani erityinen enkä mä sitä hukkaa, mutta mulla on erilaisia minuuksia eri tilanteissa. Töissä mulla on työminä koska se mun oikea minä ei vain oikein sovellu työntekoon.
Sitä suojamuuria aloin rakentaa kahdesta syystä. En ole ihan sinut niiden tunteiden kanssa joita mulla on sua kohtaan joten koin parhaimmaksi ottaa etäisyyttä. Toinen syy löytyy susta. Säkin olet niin kovin etäinen, en osaa lähestyä sua ja pelkään torjutuksi tulemista koska tiedän että meistä ei voi tulla mitään. En halua että ajattelet että mä yritän jotain. Tämä menee miehelle.
Ihan sama meneekö miehelle vai naiselle. Ei näitä viestejä täältä kukaan tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meneekö miehelle vai naiselle. Ei näitä viestejä täältä kukaan tunnista.
Ei niin, mutta joskus on kiva haaveilla, että se viesti olis just mulle. Koska kyllä se aina jollekin on. Jotkut viestit tuntuu niin sopivilta ja ihanilta... No, tajuan kyllä, että tuskin mulle, mutta tämähän on unelmointi- ja kaipausketju.
Sulle J suukkoja ja metsämansikoita heinänkorressa.
Tästä näkee ainakin, että oon nainen tai joku herkkä runopoika tai homo.
En vaan luota sun äänijänteisiin.
Ketju on lukittu.
Sä oot täydellinen. Sussa on kaikki niinku pitää. <3