Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Se riippuu ja roikkuu siitä tästä ja tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ja roikkuu siitä tästä ja tuosta.
Ei. Vaan ainoastaan suhtautumistavasta.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sitä katsetta ja hymyä.. Vielä melkein 2kk, ennen kun taas mahdollisesti törmätään..
Ikävä on jo nyt kova, vaikka eilen viimeksi nähtiin. Toivottavasti nähdään taas elokuun alussa.. mä vaan niin jäädyn sun lähellä, olisin voinut iskee päätä seinään eilisen tönkköyden jälkeen..😓 sun silmät on niin upeet❤
Voi T, miksei me tavattu aiemmi?
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.
Mikset voi luottaa vain siihen, että se toinen voi ihan yhtä lailla ottaa suhun yhteyttä, jos ajattelee susta yhtään samoin, jos kaipaisi ja haluisi sut. Jos yhteydenottoa ei kuulu, viisana ymmärrät ettei halua sua mitenkään elämäänsä, edes ystäväksi. On sairaalloista elellä tollasissa harhoissa, jos vastapuoli pysyy hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Mikset voi luottaa vain siihen, että se toinen voi ihan yhtä lailla ottaa suhun yhteyttä, jos ajattelee susta yhtään samoin, jos kaipaisi ja haluisi sut. Jos yhteydenottoa ei kuulu, viisana ymmärrät ettei halua sua mitenkään elämäänsä, edes ystäväksi. On sairaalloista elellä tollasissa harhoissa, jos vastapuoli pysyy hiljaa.
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Mikset voi luottaa vain siihen, että se toinen voi ihan yhtä lailla ottaa suhun yhteyttä, jos ajattelee susta yhtään samoin, jos kaipaisi ja haluisi sut. Jos yhteydenottoa ei kuulu, viisana ymmärrät ettei halua sua mitenkään elämäänsä, edes ystäväksi. On sairaalloista elellä tollasissa harhoissa, jos vastapuoli pysyy hiljaa.
Ei "harhoissa" eli ihastuneena unelmoinnissa ole mitään sairaalloista, päinvastoin emotionaalisesti terveen ihmisen merkki!
Sairasta olisi se, jos väen vängällä tuputtaisin sille ihmisille näitä ajatuksiani ja pommittaisin päivästä toiseen kaipausviesteillä, mut mä teen sen vauvapalstalle ja päiväkirjaan, mikä ei ol ollenkaan sairasta.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi, siis ettei henkilöä todennäköisesti kiinnosta, koska ei ole kuulunut mitään (ja avaimet on oikeastaan hänellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Eli puhu nyt tai vaikene iäksi, niinkö?
Äh, ihan sama. Tajusin taas, ettei ole mitään eikä ikinä ollut mitään ja mä oon vaan vähän typerä.
Mutta en mä lähtökohtaisesti halua joskus myöhemmin avata enää asioita, jotka jo suljin.
Siitä on vuosikymmen, kun viimeksi nähtiin. Eilen tavattiin ja kadun etten suudellut sinua kahvikuppien yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Eli puhu nyt tai vaikene iäksi, niinkö?
Äh, ihan sama. Tajusin taas, ettei ole mitään eikä ikinä ollut mitään ja mä oon vaan vähän typerä.
Mutta en mä lähtökohtaisesti halua joskus myöhemmin avata enää asioita, jotka jo suljin.
Tuo sun kirjoitus ei ollut minulle enkä teidän tilanteesta mitään tietenkään tiedä, mutta jos joku mulle noin kirjoittaisi niin ajattelisin että hän yrittää pakottaa minut tunnustamaan tunteeni. "Nyt on viimeinen tilaisuutesi, jos et tee kuten haluan, en halua kuulla sinusta enää koskaan"
Luultavasti et tarkoittanut sitä niin, mutta niinkin sen voi tulkita. Minut tuollainen viesti saisi kääntymään kannoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Eli puhu nyt tai vaikene iäksi, niinkö?
Äh, ihan sama. Tajusin taas, ettei ole mitään eikä ikinä ollut mitään ja mä oon vaan vähän typerä.
Mutta en mä lähtökohtaisesti halua joskus myöhemmin avata enää asioita, jotka jo suljin.Tuo sun kirjoitus ei ollut minulle enkä teidän tilanteesta mitään tietenkään tiedä, mutta jos joku mulle noin kirjoittaisi niin ajattelisin että hän yrittää pakottaa minut tunnustamaan tunteeni. "Nyt on viimeinen tilaisuutesi, jos et tee kuten haluan, en halua kuulla sinusta enää koskaan"
Luultavasti et tarkoittanut sitä niin, mutta niinkin sen voi tulkita. Minut tuollainen viesti saisi kääntymään kannoillani.
Ymmärrän tämän näkökulman, mutta tuossa viestissäni pohdin vain omia ajatuksia ja pelkoja.
Tuo on oikeasti asia joka vähän pelottaa, siis ettei siitä henkilöstä kuulu enää mitään ja joskus vuosien päästä selviäisikin, että tunne oli ollut molemminpuolinen - vaikka siis järjellä kyllä tiedostan, että tuskin on, mutta silti joskus mietin, että mitä jos onkin.
Ja eikös se nyt ole ihan loogista, ettei enää vuosien päästä halua kuulla?
Silloin, kun on vesi joessa virrannut jo niin paljon, ettei sillä olisi enää arvoa tai se tuntuisi vaan paskalta (tai ei tuntuisi missään, mistä sitä tietää).
Enkä usko, että ketään voi pakottaa tunteitaan tunnustamaan.
Ihmisillä on syitä miksi eivät sitä tee - tai niitä ei vaan ole, mutta se lähtee siitä ihmisestä itsestään jos lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vieläkin kiusaantunut ja ärsyyntynyt siitä, kun tykkään susta niin avoimesti.
Ylipäätään en yritä mitään tai tähtää toimillani mihinkään, ilmaisen vaan suoraan ajatukset ja tunteet jos ilmaisen.
Pitäis kyl opetella juonimaan, niin pärjäis paremmin.:D
-1447
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi T, miksei me tavattu aiemmi?
Sanopas muuta. Pakko vaan yrittää jatkaa elämää, vaikka vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Oot vieläkin kiusaantunut ja ärsyyntynyt siitä, kun tykkään susta niin avoimesti.
Ja sinä olet sitten T?
----
Yhdelle ihan toiselle vastaisin, että en. Lähinnä mietin, miten sen hoidan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaivelee ku en tiedä mitä oikeasti ajattelit tai kiinnostiko sulla yhtään.
Enkä pääse varmaan ikinä yli, tai ainakaan lähiaikoina.
Ärsyttää kun oon tämmönen luuseri.Tai mitä jos tää asia jää vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi niin, että pompahtaa aina välillä uudelleen tajuntaan?
Tai jos saan tietää totuuden jotenkin sattumalta ja luontevasti joskus vuosien päästä jossain sellasessa elämäntilanteessa, missä olen hankkinut jo tiukasti ja painavaa palloa jalkaan?
Ja sitten täytyy todeta, että harmi kun meni silloin niin, mutta ei voi mitään.Tämä siis hypoteettinen skenaario, jos tunteet olisivat (olleet) molemminpuoliset.
Sitä en saa varmaan ikinä tietää, olivatko vai eivätkö.
Enkä toisaalta joskus vuosien päästä haluakaan tietää, kun ei jälkikäteen auta jossitella.Eli puhu nyt tai vaikene iäksi, niinkö?
Äh, ihan sama. Tajusin taas, ettei ole mitään eikä ikinä ollut mitään ja mä oon vaan vähän typerä.
Mutta en mä lähtökohtaisesti halua joskus myöhemmin avata enää asioita, jotka jo suljin.Tuo sun kirjoitus ei ollut minulle enkä teidän tilanteesta mitään tietenkään tiedä, mutta jos joku mulle noin kirjoittaisi niin ajattelisin että hän yrittää pakottaa minut tunnustamaan tunteeni. "Nyt on viimeinen tilaisuutesi, jos et tee kuten haluan, en halua kuulla sinusta enää koskaan"
Luultavasti et tarkoittanut sitä niin, mutta niinkin sen voi tulkita. Minut tuollainen viesti saisi kääntymään kannoillani.
Ymmärrän tämän näkökulman, mutta tuossa viestissäni pohdin vain omia ajatuksia ja pelkoja.
Tuo on oikeasti asia joka vähän pelottaa, siis ettei siitä henkilöstä kuulu enää mitään ja joskus vuosien päästä selviäisikin, että tunne oli ollut molemminpuolinen - vaikka siis järjellä kyllä tiedostan, että tuskin on, mutta silti joskus mietin, että mitä jos onkin.Ja eikös se nyt ole ihan loogista, ettei enää vuosien päästä halua kuulla?
Silloin, kun on vesi joessa virrannut jo niin paljon, ettei sillä olisi enää arvoa tai se tuntuisi vaan paskalta (tai ei tuntuisi missään, mistä sitä tietää).Enkä usko, että ketään voi pakottaa tunteitaan tunnustamaan.
Ihmisillä on syitä miksi eivät sitä tee - tai niitä ei vaan ole, mutta se lähtee siitä ihmisestä itsestään jos lähtee.
Sulla on siis erittäin pätevä syy ottaa siihen ihmiseen yhteyttä ja pyytää kahville. Muuta vaihtoehtoa sulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot vieläkin kiusaantunut ja ärsyyntynyt siitä, kun tykkään susta niin avoimesti.
Ja sinä olet sitten T?
----
Yhdelle ihan toiselle vastaisin, että en. Lähinnä mietin, miten sen hoidan.
En ole T.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastan kaikki ketjun lukijat vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Oletko tunnistanut tästä ketjusta jonkun tutun? Kirjoittaako hän sinulle? Mitä mieltä olet siitä että hän kirjoittaa tänne?
Olen. On kirjoittanut, mutta harvemmin. Tosi kivahan se on että kirjoittaa.
Onko nainen vai mies?
Nainen on. Hän on mulle tärkeä ja todella rakas.
Ihana sinä 😙
Sivusta: Mielenkiintoista millä tuntomerkeillä täältä ketään tunnistaa? Tällä sivustolla käy viikossa 600 000 lukija ja kirjoittajaa, siis yli PUOLIMILJOONAA käyntikertaa!
Inhorealistina huomautan että ihmisten ajatukset ym. harvoin ovat niin persoonallisia, että niistä ketään tunnistaisi, edes etunimestä, saati sitten alkukirjaimesta.
Hienoa että tähän ketjuun voi purkaa tuntojaan, mutta huolestuttaa jotkin yksinäiset ja herkän oloiset kirjottelijat, jotka omivat täältä kirjoituksia itselleen.
Pidetään tämä ketju harmittomana hupina ja muistetaa myös elää oikeaa elämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastan kaikki ketjun lukijat vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Oletko tunnistanut tästä ketjusta jonkun tutun? Kirjoittaako hän sinulle? Mitä mieltä olet siitä että hän kirjoittaa tänne?
Olen. On kirjoittanut, mutta harvemmin. Tosi kivahan se on että kirjoittaa.
Onko nainen vai mies?
Nainen on. Hän on mulle tärkeä ja todella rakas.
Ihana sinä 😙
Sivusta: Mielenkiintoista millä tuntomerkeillä täältä ketään tunnistaa? Tällä sivustolla käy viikossa 600 000 lukija ja kirjoittajaa, siis yli PUOLIMILJOONAA käyntikertaa!
Inhorealistina huomautan että ihmisten ajatukset ym. harvoin ovat niin persoonallisia, että niistä ketään tunnistaisi, edes etunimestä, saati sitten alkukirjaimesta.
Hienoa että tähän ketjuun voi purkaa tuntojaan, mutta huolestuttaa jotkin yksinäiset ja herkän oloiset kirjottelijat, jotka omivat täältä kirjoituksia itselleen.
Pidetään tämä ketju harmittomana hupina ja muistetaa myös elää oikeaa elämää!
Kyllähän täällä valitettavasti tulee tunnistetuksi kun kiusaaja laittaa nimikirjaimet, paikkakunnan, työpaikan, auton merkin ja vieläpä värinkin tiedoksi. Onneksi viesti poistettiin.
Ketju on lukittu.
Eli puhu nyt tai vaikene iäksi, niinkö?