Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
T ja sinun työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs jos juuri se nainen miettii juuri sua. Niin juuri sua. Nimim. kaipailen erästä miestä, ja aika ehkä täsmää noin. Huoh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin turhauttavaa kuvitella että juuri sinä nainen lukisit näitä mun kirjoituksia ja vaikka lukisit, mistä voisit tunnistaa että se on juuri minä joka kirjoitan? Ymmärrän
En välttämättä tiedä sitä...enkä tiedä mikä tilanne tässä. Mulla on yksi tyyppi pyörinyt mielessä (mies) ja jokin siinä vaan on että tuntuu niin kivalta. Vaikka oikeasti meillä ei mitään voi ollakaan, niin tuntuu kamalalta kun ei edes nähdäkään enää. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ettei ikinä enää nähtäis tai juteltais mitään.
Mulla taas on yksi nainen pyörinyt mielessä ihan samalla tavalla jo kaksi kuukautta. On vaan niin unforgettable. Voi meitä poloisia.
Voisitko se olla todella sinä? Voisit vinkkinä kertoa mun etunimen ekan kirjaimen tai jotain mistä me ollaan kahdestaan juteltu, niin voitaisiin ehkä tunnistaa toisemme. Tai vaikka milloin tai missä me nähtiin nähtiin ekan kerran.
En ole T, joten ei me valitettavasti tunneta.
Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T ja sinun työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs jos juuri se nainen miettii juuri sua. Niin juuri sua. Nimim. kaipailen erästä miestä, ja aika ehkä täsmää noin. Huoh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin turhauttavaa kuvitella että juuri sinä nainen lukisit näitä mun kirjoituksia ja vaikka lukisit, mistä voisit tunnistaa että se on juuri minä joka kirjoitan? Ymmärrän
En välttämättä tiedä sitä...enkä tiedä mikä tilanne tässä. Mulla on yksi tyyppi pyörinyt mielessä (mies) ja jokin siinä vaan on että tuntuu niin kivalta. Vaikka oikeasti meillä ei mitään voi ollakaan, niin tuntuu kamalalta kun ei edes nähdäkään enää. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ettei ikinä enää nähtäis tai juteltais mitään.
Mulla taas on yksi nainen pyörinyt mielessä ihan samalla tavalla jo kaksi kuukautta. On vaan niin unforgettable. Voi meitä poloisia.
Voisitko se olla todella sinä? Voisit vinkkinä kertoa mun etunimen ekan kirjaimen tai jotain mistä me ollaan kahdestaan juteltu, niin voitaisiin ehkä tunnistaa toisemme. Tai vaikka milloin tai missä me nähtiin nähtiin ekan kerran.
En ole T, joten ei me valitettavasti tunneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt rakastan taas kahta.
Vikkelä olet liikkeissäsi.
Toinen noista kahdesta on paljon vikkelämpi.
Istut paikallasi ja odotat, että muut liehittelevät sinut itselleen?
Rakastatko siis henkilöä vai henkilön tarjoamaa egosi hivelyä ja sinuun kohdistuvaa rakastuneen käytöstä?Erikoisia kysymyksiä. Millä perusteella teet tuollaisia oletuksia? Rakastan henkilöä tai henkilöitä, ja eiköhän jokainen meistä kaipaa myös vastarakkautta.
Mietin vain, jos tunteesi vaihtelevat sen mukaan kumpi osoittaa sinulle enemmän ja suurempaa huomiota.
Viestistäsi sai sen kuvan, että rakkautesi on riippuvaista huomion määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Just 😁
laita vinkkiä. yhelle voisin laitta friendly terkut...
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T ja sinun työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs jos juuri se nainen miettii juuri sua. Niin juuri sua. Nimim. kaipailen erästä miestä, ja aika ehkä täsmää noin. Huoh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin turhauttavaa kuvitella että juuri sinä nainen lukisit näitä mun kirjoituksia ja vaikka lukisit, mistä voisit tunnistaa että se on juuri minä joka kirjoitan? Ymmärrän
En välttämättä tiedä sitä...enkä tiedä mikä tilanne tässä. Mulla on yksi tyyppi pyörinyt mielessä (mies) ja jokin siinä vaan on että tuntuu niin kivalta. Vaikka oikeasti meillä ei mitään voi ollakaan, niin tuntuu kamalalta kun ei edes nähdäkään enää. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ettei ikinä enää nähtäis tai juteltais mitään.
Mulla taas on yksi nainen pyörinyt mielessä ihan samalla tavalla jo kaksi kuukautta. On vaan niin unforgettable. Voi meitä poloisia.
Voisitko se olla todella sinä? Voisit vinkkinä kertoa mun etunimen ekan kirjaimen tai jotain mistä me ollaan kahdestaan juteltu, niin voitaisiin ehkä tunnistaa toisemme. Tai vaikka milloin tai missä me nähtiin nähtiin ekan kerran.
En ole T, joten ei me valitettavasti tunneta.
Oletko J mies?
Olisi niin mukava viettää joulua ja uutta vuotta kaivattunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt rakastan taas kahta.
Vikkelä olet liikkeissäsi.
Toinen noista kahdesta on paljon vikkelämpi.
Istut paikallasi ja odotat, että muut liehittelevät sinut itselleen?
Rakastatko siis henkilöä vai henkilön tarjoamaa egosi hivelyä ja sinuun kohdistuvaa rakastuneen käytöstä?Erikoisia kysymyksiä. Millä perusteella teet tuollaisia oletuksia? Rakastan henkilöä tai henkilöitä, ja eiköhän jokainen meistä kaipaa myös vastarakkautta.
Mietin vain, jos tunteesi vaihtelevat sen mukaan kumpi osoittaa sinulle enemmän ja suurempaa huomiota.
Viestistäsi sai sen kuvan, että rakkautesi on riippuvaista huomion määrästä.
Ei liity huomion määrään. Yhtä kohtaan tunteet vaihtelee aina sen mukaan, kohteleeko hän mua hyvin vai huonosti. Toista kohtaan ne on tasaisen vahvat.
Miksi aina vain tulet mieleen ja miksi aina vain ikävöin ja kaipaan sinua? Eikö nämä tunteet voisi vaan hiipua pois? En halua tällaista kun ei tämä kuitenkaan koskaan johda mihinkään. Tätä on kestänyt jo liian pitkään ja haluaisin taas jatkaa sitä mun normaalia elämää joka oli ennenkuin sinä aloit tulla uniin ja ajatuksiin päivittäin.
Heräsin äsken. 😴 Tai oikeastaan heräsin jo n. tunti sitten, mutta pyörin vielä sängyssä ja olin puoliunessa. Näin sinusta unta yöllä. 😄
Musta tuntuu siltä, että meidän välillä on aina ollut selittämätön side, jonka sä näit heti. Mulla on mennyt vuosia omissa kriiseissä ja sumussa, en ymmärtänyt sitä. Pelkäsin, vihasin, riuhdoin pois.
Viimeisen parin vuoden aikana olen rauhoittunut. Uskallan jo väittää itseäni ihmiseksi, joka pystyy tukemaan muitakin. Olen löytänyt tasapainon. Näen sutkin aivan eri tavalla kuin ennen, herkkänä ja haavoittuvaisena kuten me muutkin. En sua enää tuomitse vaan itseni. Olin nuori, ymmärtämätön, mustavalkoinen. Sä ymmärsit tätä maailmaa paremmin kuin me muut.
En tiedä mitä haluat, mutta jos se on keskusteluyhteyttä; tässä olen. Ihmiset, joista välitän, voivat luottaa muhun. Sä voit luottaa muhun.
Haaveilen käsistäsi uumallani, hellästi painamassa selästä sinua vasten. Putoan alas, alas, ikuisuuden ajan alas ja sinä otat minut kiinni, takaisin syliisi. Sinun käsivartesi, sinun surulliset hartiasi, suljetut silmäsi, kaikki sinussa pitämässä minusta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu siltä, että meidän välillä on aina ollut selittämätön side, jonka sä näit heti. Mulla on mennyt vuosia omissa kriiseissä ja sumussa, en ymmärtänyt sitä. Pelkäsin, vihasin, riuhdoin pois.
Viimeisen parin vuoden aikana olen rauhoittunut. Uskallan jo väittää itseäni ihmiseksi, joka pystyy tukemaan muitakin. Olen löytänyt tasapainon. Näen sutkin aivan eri tavalla kuin ennen, herkkänä ja haavoittuvaisena kuten me muutkin. En sua enää tuomitse vaan itseni. Olin nuori, ymmärtämätön, mustavalkoinen. Sä ymmärsit tätä maailmaa paremmin kuin me muut.
En tiedä mitä haluat, mutta jos se on keskusteluyhteyttä; tässä olen. Ihmiset, joista välitän, voivat luottaa muhun. Sä voit luottaa muhun.
Itsesi kannalta hyvä, että/jos olet rauhoittunut. Sisäinen rauha kantaa eteenpäin.
Jos ajattelemani ihminen sanoisi noin kuin sinä, tuntisin huonoa oloa. Tyyppi toimii hyvin epäluotettavasti ja pohjimmiltaan vain itseään sekä omia tarpeitaan ajatellen. Sitten kun hän "löytää sisäisen rauhan" särjettyään kasvuprosessissaan muita ihmisiä ympärillään, hän pyytää näitä luottamaan itseensä, vaikka mikään hänen tekemisissään ei siihen ohjaa. Sanat ovat tyhjyyttä, teoistaan ihminen tunnetaan. Särjetty luottamus ei uudestaan rakennu, tai ainakin sen paikkaaminen vaatii paljon hyviä kokemuksia, ja sittenkin lopputulos jää hauraaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina vain tulet mieleen ja miksi aina vain ikävöin ja kaipaan sinua? Eikö nämä tunteet voisi vaan hiipua pois? En halua tällaista kun ei tämä kuitenkaan koskaan johda mihinkään. Tätä on kestänyt jo liian pitkään ja haluaisin taas jatkaa sitä mun normaalia elämää joka oli ennenkuin sinä aloit tulla uniin ja ajatuksiin päivittäin.
Mä oon jotenkin sisäistänyt ettei ainakaan mulle ole enää tiedossa paluuta normaaliin, vaikka niin joskus vielä vähän aikaa sitten kuvittelin, kun aikaani odottaen kulutan. Sä läpäisit silloin muurit mun sisimpään, helposti kuin tuuli pyyhkii yli metsäaukion. Tavalla johon kukaan ei ole vielä pystynyt. Sellainen jättää jäljet ja pysyvät sellaiset. Jatkan nyt vain elämääni ja mietin toteuttaako välttämättömyys itsensä, joka poistaisi kaikki esteet, ja toteuttaisi sen mikä on välttämätöntä, joka toisi sinut mun elämään.
Kaipaavat miehet! Millainen suhde teillä on kaivattuun? Onko teidän välillä tapahtunut mitään tai oletteko yhteyksissä mitenkään?
Kun joku painottaa jatkuvasti "voit luottaa minuun" niin se ikävä kyllä tarkoittaa että nyt kannattaa juosta lujaa!
Hyvä meno taas! Tuttu nelikko sekottamassa asioita. Hävetähän te ette osaa!
Vierailija kirjoitti:
Kun joku painottaa jatkuvasti "voit luottaa minuun" niin se ikävä kyllä tarkoittaa että nyt kannattaa juosta lujaa!
Mmm, kyllä sellaisesta kieltämättä epäilyttävät vibat tulee.
Joku tommonen ihmissuhteissa luotettavuus ja lojaalisuus on ainakin itselle henkilökohtaisesti ja läheisten kohdalla niin luonnollinen ja itsestäänselvä asia, ettei tule edes mieleen tollaset.
Monesti jos joku korostaa jotain (esim. olevansa luotettava, olevansa vahva nainen, erikoinen ja persoonallinen tmv.) hän on juuri päinvastainen.
Harvoin tulee tilanteita, jossa aidosti jonkin ominaisuuden omaava ihminen sanoo sen ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina vain tulet mieleen ja miksi aina vain ikävöin ja kaipaan sinua? Eikö nämä tunteet voisi vaan hiipua pois? En halua tällaista kun ei tämä kuitenkaan koskaan johda mihinkään. Tätä on kestänyt jo liian pitkään ja haluaisin taas jatkaa sitä mun normaalia elämää joka oli ennenkuin sinä aloit tulla uniin ja ajatuksiin päivittäin.
Mä oon jotenkin sisäistänyt ettei ainakaan mulle ole enää tiedossa paluuta normaaliin, vaikka niin joskus vielä vähän aikaa sitten kuvittelin, kun aikaani odottaen kulutan. Sä läpäisit silloin muurit mun sisimpään, helposti kuin tuuli pyyhkii yli metsäaukion. Tavalla johon kukaan ei ole vielä pystynyt. Sellainen jättää jäljet ja pysyvät sellaiset. Jatkan nyt vain elämääni ja mietin toteuttaako välttämättömyys itsensä, joka poistaisi kaikki esteet, ja toteuttaisi sen mikä on välttämätöntä, joka toisi sinut mun elämään.
Joku on kirjoittanut mun ajatukset tänne.
Erikoisia kysymyksiä. Millä perusteella teet tuollaisia oletuksia? Rakastan henkilöä tai henkilöitä, ja eiköhän jokainen meistä kaipaa myös vastarakkautta.