Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Pääsisinpä vaan yli sinusta. Niin, ettei kiinnostaisi enää ollenkaan.

Sadeko mieliä noin masentaa? Kaipaus on riipivää, mut rakkaushan on hieno asia! Vaikka rakkaus satuttaa, antaa se myös niin paljon lämmintä hyvää oloa, että minä ainakin otan sen nöyränä vastaan kaikissa ominaisuuksissaan. Puhdas rakkaus on tunne, joka antaa voiman elämänliekkiin.

Vierailija kirjoitti:

Sadeko mieliä noin masentaa? Kaipaus on riipivää, mut rakkaushan on hieno asia! Vaikka rakkaus satuttaa, antaa se myös niin paljon lämmintä hyvää oloa, että minä ainakin otan sen nöyränä

Ihana sinä, kuka oletkin.

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Tämä sama tunne yhdestä miehestä.

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Iih mun viesti hävisi. Ikävä on taas kova! <3

Saanko luvan tänään masistella rauhassa... Kaikki on ulkoisesti hyvin joten pitäisi olla kiitollinen. Olenkin mutta yksi kohtaaminen sai mielenrauhan järkkymään. Paluu aikaan jolloin minulla ei ollut mitään arvoa ihmisenä. Valvoin aamuun ja nyt olen ihan poikki. Parit napit naamaan ja vapauttavaan uneen... Tunti aikaa levätä ja sit pakko tehdä ruokaa lapsille. Pullantuoksu ja hikilenkki jääköön iltaan tai huomiseen. Masis tulee vihasta jota yritän tukahduttaa...saan kai luvan.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Teet sen välillä kasvokkain myös ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Teet sen välillä kasvokkain myös ;)

Just. En enää ikinä liiku mihinkään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadeko mieliä noin masentaa? Kaipaus on riipivää, mut rakkaushan on hieno asia! Vaikka rakkaus satuttaa, antaa se myös niin paljon lämmintä hyvää oloa, että minä ainakin otan sen nöyränä

Ihana sinä, kuka oletkin.

❤kiitos❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

En aio tässä enempää paljastaa meidän ympyröistä (ja vaikka kirjoittaisin niin ettei siitä olisi mitään epäselvyyttä, niin et silti ota narusta kiinni ja vedä mua lähemmäs, se on mun pelko). Kaikilla on nämä "kelpaanko"- ajatukset kuitenkin, saat kuitenkin mun huomion ja tätä on hankala piilottaa ja ollaan kuin kaksi norsua pienessä lasikaupassa kun koitetaan väistellä toisiamme muiden aikana. Pienin askelin ollaan tultu lähemmäs, ystävyyttä ehkä? 

Tällä miehellä on paljon asioita hallittavana ja niiden pitää luonnollisesti mennä ensin, sun on kuitenkin ollut helppo saada mulle tunne että olet läsnä. Joku minussa kuitenkin toivoo, että vetäisit tästäkin narusta enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Teet sen välillä kasvokkain myös ;)

Just. En enää ikinä liiku mihinkään :)

Saan sut myös tärisemään

Tämäkin tuli tuossa huomattua. Eikä se mua haittaa  että sinä huomaat. Mutta sehän on sulle selvä merkki että voit tulla lähemmäs tai hoksaat että merkkaat mulle paljon. ;) Ja tää menee miehelle joka ei ole tuttu työympyröistä juuri minulle.. eli vähän välistä omin, anteeksi tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Teet sen välillä kasvokkain myös ;)

Just. En enää ikinä liiku mihinkään :)

Saan sut myös tärisemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

En aio tässä enempää paljastaa meidän ympyröistä (ja vaikka kirjoittaisin niin ettei siitä olisi mitään epäselvyyttä, niin et silti ota narusta kiinni ja vedä mua lähemmäs, se on mun pelko). Kaikilla on nämä "kelpaanko"- ajatukset kuitenkin, saat kuitenkin mun huomion ja tätä on hankala piilottaa ja ollaan kuin kaksi norsua pienessä lasikaupassa kun koitetaan väistellä toisiamme muiden aikana. Pienin askelin ollaan tultu lähemmäs, ystävyyttä ehkä? 

Tällä miehellä on paljon asioita hallittavana ja niiden pitää luonnollisesti mennä ensin, sun on kuitenkin ollut helppo saada mulle tunne että olet läsnä. Joku minussa kuitenkin toivoo, että vetäisit tästäkin narusta enemmän

Hih, me todellakin ollaan ne norsut!!! :D Luulenpa että huomio on taattu. Hyvä, että tunne läsnäolosta on. Hmmm.. haluat enemmän läsnäoloa? Varo mitä toivot ;) Olen hyvin intensiivinen niin halutessani. Katsotaanpa seuraavan kerran.. saat läsnäoloni, täyden.

Mutta äläpä piilota huomiotasi, en minäkään tee enää niin. Oivalluksia.

Enempää en tarvitse, tietoa meinaan, koppi!

Vetää naruista lähemmäs.. riippuu miten lähelle haluat. Muista että luen olemusta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

En aio tässä enempää paljastaa meidän ympyröistä (ja vaikka kirjoittaisin niin ettei siitä olisi mitään epäselvyyttä, niin et silti ota narusta kiinni ja vedä mua lähemmäs, se on mun pelko). Kaikilla on nämä "kelpaanko"- ajatukset kuitenkin, saat kuitenkin mun huomion ja tätä on hankala piilottaa ja ollaan kuin kaksi norsua pienessä lasikaupassa kun koitetaan väistellä toisiamme muiden aikana. Pienin askelin ollaan tultu lähemmäs, ystävyyttä ehkä? 

Tällä miehellä on paljon asioita hallittavana ja niiden pitää luonnollisesti mennä ensin, sun on kuitenkin ollut helppo saada mulle tunne että olet läsnä. Joku minussa kuitenkin toivoo, että vetäisit tästäkin narusta enemmän

Hih, me todellakin ollaan ne norsut!!! :D Luulenpa että huomio on taattu. Hyvä, että tunne läsnäolosta on. Hmmm.. haluat enemmän läsnäoloa? Varo mitä toivot ;) Olen hyvin intensiivinen niin halutessani. Katsotaanpa seuraavan kerran.. saat läsnäoloni, täyden.

Mutta äläpä piilota huomiotasi, en minäkään tee enää niin. Oivalluksia.

Enempää en tarvitse, tietoa meinaan, koppi!

Vetää naruista lähemmäs.. riippuu miten lähelle haluat. Muista että luen olemusta paljon.

Ei sun tarvi tehdä tulkintoja olemuksesta jos on olemassa yhteys. Toisten tulkitseminen saattaa vääristyä kiireessä tms. On mulla rajat, joku pääsee lähemmäs kuin toinen. Hyviä, aitoja ihmisiä on vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva. Aina, kun joku mainitsee sun nimen töissä, niin mä punastun. Ja kunnolla.

Teet sen välillä kasvokkain myös ;)

Just. En enää ikinä liiku mihinkään :)

Saan sut myös tärisemään

Höpsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

En aio tässä enempää paljastaa meidän ympyröistä (ja vaikka kirjoittaisin niin ettei siitä olisi mitään epäselvyyttä, niin et silti ota narusta kiinni ja vedä mua lähemmäs, se on mun pelko). Kaikilla on nämä "kelpaanko"- ajatukset kuitenkin, saat kuitenkin mun huomion ja tätä on hankala piilottaa ja ollaan kuin kaksi norsua pienessä lasikaupassa kun koitetaan väistellä toisiamme muiden aikana. Pienin askelin ollaan tultu lähemmäs, ystävyyttä ehkä? 

Tällä miehellä on paljon asioita hallittavana ja niiden pitää luonnollisesti mennä ensin, sun on kuitenkin ollut helppo saada mulle tunne että olet läsnä. Joku minussa kuitenkin toivoo, että vetäisit tästäkin narusta enemmän

Hih, me todellakin ollaan ne norsut!!! :D Luulenpa että huomio on taattu. Hyvä, että tunne läsnäolosta on. Hmmm.. haluat enemmän läsnäoloa? Varo mitä toivot ;) Olen hyvin intensiivinen niin halutessani. Katsotaanpa seuraavan kerran.. saat läsnäoloni, täyden.

Mutta äläpä piilota huomiotasi, en minäkään tee enää niin. Oivalluksia.

Enempää en tarvitse, tietoa meinaan, koppi!

Vetää naruista lähemmäs.. riippuu miten lähelle haluat. Muista että luen olemusta paljon.

Ei sun tarvi tehdä tulkintoja olemuksesta jos on olemassa yhteys. Toisten tulkitseminen saattaa vääristyä kiireessä tms. On mulla rajat, joku pääsee lähemmäs kuin toinen. Hyviä, aitoja ihmisiä on vähän.

Totta. Älä hiilostu. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen sinuun, hitto. Tahtoisin puhua sinusta jollekin ystävälleni, äidilleni.. Puhun itsekseni sitten ja hymyilen samalla. Pelkään että lopetat katsomasta niinkun viimeksi ja puhuisit kuin muille kun ollaan kahdestaan, piilossa muilta. Ja samaan aikaan kuulen sun sanovan, ettet niin tekisi ja pelkäät samaa. Meidän välillä on jotain. On helppous ja samanlaisuus. Olet hyvä, tunnollinen ja kunnollinen. Etkä voisi mitään rikkoa. Olen samanlainen. Mutta tahdon näitä hetkiä, lisää, syvempiä. Ja ne saa mut hymyileen. Toivottavasti saan saman aikaan sinussa.

Hupsista, voisiko.. en tiedä.. mutta kerron ajatukset, joita kirjoitus nosti pintaan, kenelle sitten onkin osoitettu..

Saat minut hymyilemään, sydämen hakkaamaan. On niin helppoa olla seurassasi, että tekisi mieli kuuluttaa siitä ystävälle. Varmasti ihan kyllästymiseen asti!! :D

Viimeksi, niin.. kun on paljon asioita hallittavana, jää väkisin osa "kuin huomiota vaille" - ja kuinka voisi katsoa kun pasmat menevät sekaisin ja ajatus karkaa?! Näyttäkää se houdini mulle, joka pystyy hallitsemaan kerralla kaiken tuon energian edessä. Huh!

Kuoreen on helppo vetäytyä, kun pelkää ettei kelpaa. Sanoisinko olevan vanha totuttu tapa, toki huono sellainen. Menen piiloon, vaikka tiedän, etten voi olla edessäsi kuin rehellisesti avoin.

Ja kyllä, tahdon näitä tunteita, elämyksiä, hetkiä lisää. En voi saada tarpeekseni siitä mikä meitä yhdistää. Se on jotain niin ikiaikaista, josta olen lumoutunut. Tahdon selvittää mitä se on.

Ja kyllä, hymyilen. Vaikka olen sateesta märkä. Hymyilen, kun muistan sinut. Hymyilen, kun muistan sen mitä välillämme on. Olet ihana!

En aio tässä enempää paljastaa meidän ympyröistä (ja vaikka kirjoittaisin niin ettei siitä olisi mitään epäselvyyttä, niin et silti ota narusta kiinni ja vedä mua lähemmäs, se on mun pelko). Kaikilla on nämä "kelpaanko"- ajatukset kuitenkin, saat kuitenkin mun huomion ja tätä on hankala piilottaa ja ollaan kuin kaksi norsua pienessä lasikaupassa kun koitetaan väistellä toisiamme muiden aikana. Pienin askelin ollaan tultu lähemmäs, ystävyyttä ehkä? 

Tällä miehellä on paljon asioita hallittavana ja niiden pitää luonnollisesti mennä ensin, sun on kuitenkin ollut helppo saada mulle tunne että olet läsnä. Joku minussa kuitenkin toivoo, että vetäisit tästäkin narusta enemmän

Hih, me todellakin ollaan ne norsut!!! :D Luulenpa että huomio on taattu. Hyvä, että tunne läsnäolosta on. Hmmm.. haluat enemmän läsnäoloa? Varo mitä toivot ;) Olen hyvin intensiivinen niin halutessani. Katsotaanpa seuraavan kerran.. saat läsnäoloni, täyden.

Mutta äläpä piilota huomiotasi, en minäkään tee enää niin. Oivalluksia.

Enempää en tarvitse, tietoa meinaan, koppi!

Vetää naruista lähemmäs.. riippuu miten lähelle haluat. Muista että luen olemusta paljon.

Ei sun tarvi tehdä tulkintoja olemuksesta jos on olemassa yhteys. Toisten tulkitseminen saattaa vääristyä kiireessä tms. On mulla rajat, joku pääsee lähemmäs kuin toinen. Hyviä, aitoja ihmisiä on vähän.

Totta. Älä hiilostu. ;)

Ja näin, huomaan kirjoittaneeni väärän ihmisen kanssa.