Nykyajan äidit pääsevät helpolla, mutta vain valittavat väsymystään

Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.

Meillä ainakin isovanhemmat haluavat lapsen sinne yökylään niin usein kuin mahdollista, on se jännä jos sekin on nykyään jonkun mielestä laiskottelua että sukulaiset haluaa osallistua lasten kasvatukseen

0/5

Varmaan joku 70-80 vuotias narssumummo siellä itkee tyttäriensä ja tyttärientyttärien elämää.

Ennen lapset kyllä oleili aika pitkälti oman onnensa nojassa tai jossain tallin nurkassa kun äiti teki niitä maatilan hommia ym. Ei niillä ollut aikaa lasten kasvattamiseen, siinä ne tukkapöllyllä laitettiin ruotuun tai isommat juoksivat omia menojaan pitkin peltoja tai töissä. Nykypäivän äideiltä odotetaan ihan erilaista sitoutumista lapsen hoitoon ja se on henkisesti myös ihan erilainen taakka kuin lypsää lehmää.

Ap oot nolannut itsesi tällä keskustelulla.

Vieläpä valmisruokia purkeissa muksuille ettei vaan tarvitse valmistaa ruokaa. Ja ainahan ne voi lykätä hoitoon 9h/arkipäivä niin pääsee vielä helpommalla. Missä on kiitollisuus siitä että on arkea helpottavaa tekniikkaa ja tuotteita, ei osata yhtään arvostaa miten helpolla pääsee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nykyään äideillä on apunaan imurit, jopa robotti-imurit, valmisruuat ja mikroaaltouunit, pesukone ja kuivuri, tiskikone, hyvät pesuaineet joka pinnalle. On kunnollisia äidinmaidonkorvikkeita, koliikkituttipulloja, superhienoja vaunuja, kertakäyttövaippoja! Mutta mitä, valitetaan väsymystä lapsista ja kotitöistä vaikka näiden valittajien äideillä ja isoäideillä on ollut huomattavasti raskaampaa. Ihminen on kerrassaan itsekäs ja vaatii aina vain enemmän, mihinkään ei olla tyytyväisiä - edes nykyajan mukavuuksiin. Lapset pitäisi vielä hoidattaa isovanhemmilla "yökylässä" jotta vanhemmat saavat "omaa aikaa". Ei voi kuin ihmetellä vierestä näitä pullamössävalittajia.

Pullamössöjä on suuret ikäluokat joilta on turha odottaa panostusta isovanhemmuuteen. Minä ja minun harrastukseni, matkusteluni ja tarpeeni, sitten jossain kaukana takana lapsenlapset.Mitä siitä että he kahmivat kaiken ja maksattavat mukavan elämänsä lapsillaan ja lapsenlapsillaan. Heidän jälkeensä vedenpaisumus, mikä onkin tulossa ilmastonmuutoksen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.

Niin ennen äitiä arvioitiin sen mukaan, oliko vaatteet puhtaat ja oliko ruoka valmista. Mitään lämpöä ei tarvinnut erikseen antaa eikä psykologit olleet arvioiassa lapsen ja äidin vuorovaikutussuhteita. Mitään erikseen huomiomista ei voinut näiltä äideiltä odottaa. Robottimaista arjen suorittamista, that's it. 

Sopii huudella, kun eivät mitään todellista antaneet.

Yksinkertaisemmassa kodissa olisi vähemmän siivottavaa. Nykyään rasitteena on runsas, mutta heikkolaatuinen materia. Iso ongelma on myös yhteisön /  suvun hajoaminen ympäriltä. Kukaan ei ole valmis hoitamaan lasta edes niin, että äiti saisi käydä rauhassa hammaslääkärissä. Kukaan ei tuunu kykenevän tähän yksikertaiseen avunantoon!

Ruoan laittaminen on  helpompaa jaraaka-aineista ja se kannattaakin jokaisen ihmisen hallita. Syntyy syömäkelpoista, jopa herkullista, edullisesti!  Töissä käyvät eivät kykene ravitsemaan aina itseään hyvin! On raskasta lajitella ja pestä jatkuvasti roskiin meneviä pakkausmateriaaleja, eikä koti näytä kauniiltakaaan, jos kattaa vain mikroannoksia koko perheelle. Einesruoka ei maistu miltään, eikä siitä tunne saavansa voimiakaan, kunhan vain lihoo.

Vaatteissa olisi siirryttävä tuulettamalla  raikastuviin. Kuka jaksaa pestä koko aikaa pesukoneellakaan?

Vierailija kirjoitti:

Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.

Tai pikemminkin entisaikaiset vaatimukset mitättömiä. Alta riman mentiin ja se näkyy vieläkin ylisukupolvien siirtyvinä traumoina.

No, suurimman osan ihmiskunnan historiaa työväenluokkaisella ihmisellä ei ole ollut mahdollista helppoon ja mukavaan elämään, joten vertailukohta puuttuu. Nykyisin kaikki tietävät, miten mielekästä, hauskaa, taloudellisesti turvattua ja vapaata kahden lapsettoman aikuisen välinen parisuhde-elämä on. Aina, kun lapsi itkee, vanhempi tietää tasan tarkkaan, mistä hän on luopunut. Ja se voi käydä tosi raskaaksi.

Minä en halua olla ihminen, joka valittaa vanhemmuuden raskaudesta, joten ole pitänyt ehkäisystä hyvää huolta kaikissa suhteissani. Ei se sen enempää vaadi.

Sama koskee muehiä. Miksi miesten pitäisi päästä yhtään vähemmällä?

Kasvatuksen tulos: nämä äidit, jotka ovat itse kaiken tehneet ovat halunneet omille lapsilleen "helpomman elämän".

Pullamössö oli niiden ikäluokkien aamupalaa, joiden edustajat nyt haukkuvat nuorempia pullamössöporukaksi. Moniko tämän palstan nuorista äideistä aloitti koululaisena aamunsa kahvilla, johon oli muusattu sokeria, kermaa ja pullaa sekaan? Entä moniko tämän palstan eläkeläisistä teki niin?

Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.

Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.

Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.

Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.

Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.

Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.

Tai pikemminkin entisaikaiset vaatimukset mitättömiä. Alta riman mentiin ja se näkyy vieläkin ylisukupolvien siirtyvinä traumoina.

Nykyään pitää olla LAPSELLE LÄSNÄ, pitää tarjota ENSILUOKKAISTA VARHAISKASVATUSTA, pitää SEURATA KEHITYSTÄ, OLLA VALPPAANA MAHDOLLISTEN ERITYISTARPEIDEN kanssa.

Mitään palveluja ei ole, päinvastoin koko ajan saa hoitaa myös varhaiskasvatus/koulutarkastajan ja avin töitä ja paneutua sädesieniin, jotta osaa valvoa myös rakennuksia. Terveyspalvelut pitää maksaa vakuutuksella ja tietenkin itse ottaa selvää, mistä hoitoa saa.

Kotiin ei saa jäädä ollenkaan, koska sitten on loinen ja parasiitti ja tipahtaa kyydissä.

Töissä pitää olla ennen kaikkea tavoitettavissa ja joustava.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään äideillä on apunaan imurit, jopa robotti-imurit, valmisruuat ja mikroaaltouunit, pesukone ja kuivuri, tiskikone, hyvät pesuaineet joka pinnalle. On kunnollisia äidinmaidonkorvikkeita, koliikkituttipulloja, superhienoja vaunuja, kertakäyttövaippoja! Mutta mitä, valitetaan väsymystä lapsista ja kotitöistä vaikka näiden valittajien äideillä ja isoäideillä on ollut huomattavasti raskaampaa. Ihminen on kerrassaan itsekäs ja vaatii aina vain enemmän, mihinkään ei olla tyytyväisiä - edes nykyajan mukavuuksiin. Lapset pitäisi vielä hoidattaa isovanhemmilla "yökylässä" jotta vanhemmat saavat "omaa aikaa". Ei voi kuin ihmetellä vierestä näitä pullamössävalittajia.

Puhutko nyt kokemuksen rintaäänellä.

Tiedätkö, minä ole ihan tuon omakohtaisesti kokenut, eikä se suinkaan ollut noin mitä väität, koska maailma oli toinen.

Annas kun arvaan? Olet syrjäytynyt, työtön peräkammarin poika, jonka naiset ovat kiertäneet kaukaa. Ja hyvä niin, sillä testistäsi huokuu, oikein tänne asti naisviha ja sovinistisuus. Olenko oikeassa?

T.mummo

Kyllähän se näin on että joka ajalla on omat haasteensa. Kovasti puhutaan tasaarvosta ,jotenki vaan tuntuu että sekin kääntyy päälaelleen ja se on mies jolta odotetaan aivan liikaa. Kumma kun koko suku pitäis olla jeesimäs, kuinka se homma on menny nii vaikeaksi. Toinen lapsi ku syntyy esikoinen kuskataan päivähoitoon kun on nii kamalan raskasta. Ennen ei tullut kuuloonkaan että isät ois vaippoja vaihdellu ym,hyvä että siinä asiassa on edistytty kunhan ei vaadita liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.

Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.

Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.

Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.

Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.

Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.

Entä miehet, jotka eivät kestä lapsiperhe-elämää? Saako heitä kuitenkin edelleen pilkata ja paheksua?