Lue keskustelun säännöt.
En pääse tolpilleni itse haluamani eron jälkeen
08.05.2017 |
Tiesin että se suhde tuhoaisi liikaa enkä voisi koskaan elää täysin omanlaistani elämää, jos olisin kahlittu siihen mieheen. Lisäksi oli paljon muutakin... asia, jota mies teki enkä olisi koskaan tullut hyväksymään sitä.
Exä oli muutenkin se, joka halusi aina yrittää, exä huomasi minun muutokseni ja valitti kuinka käyttäydyn aivan erilailla kuin aiemmin... minä olin se etäisyyttä ottava osapuoli, koska tiesin etten voi jatkaa niin. Tiesin, että pois on päästävä, tai pilaan elämäni. Se ei vain ollut niin helppoa kaikesta huolimatta.
Lopulta tuli ruma ero. Kaikki jäi kesken. Exällä ei ikinä ollut pokkaa sanoa minulle kasvotusten samoja ilkeitä asioita kuin puhelimessa ja viesteillä. Ei ikinä. Exä on katkeroitunut ja "vihaa" minua. Tai inhoaa vahvasti. Tiedän, että aika saa exänkin silmät avautumaan. Tällä hetkellä hän kelpuuttaa kenet tahansa minun paikkaani korvaamaan. Tunnen exän... tällä hetkellä hän on niin VOIMAANTUNUT (haha) kaikesta, että luulee olevansa elämänsä kunnossa. Vielä se romahdus tulee.
Minun on niin vaikeaa unohtaa se kaikki. Ei enää riitelyä, nimittelyä ja sopimista. Nyt saan elää aivan rauhassa omassa kodissani vaikka kymmenen vuotta, jos niin tahdon. Minun on vain vaikea sopeutua siihen kaikkeen. Vihaan kesken jääviä eroja. VIHAAN todellakin... se tekee tästä kaikesta niin vaikeaa.
Vaikeaa on myös kohdata totuus: ehkä en oikeasti vain HALUA olla kahlittu yhteen mieheen? En vain tiedä. Muistelen sitä kaikkea hyvää mitä meillä oli... se kaikki tuntuu feikiltä. Kaipaan ihmistä, jota ei ole olemassa... sitä alun ihanuutta, kun exä jaksoi vielä esittää.
En ole kusipää, en todellakaan, mutta huomaan käyttäytyväni niin. Saatan jutella innokkaasti miesten kanssa netissä ja yhtäkkiä vain hiljentyä kuin seinään saatuani purkaa tarpeeksi tuntojani eroon liittyen. En edes tee sitä tarkoituksella.
Exän tuntien hän tekee samaa, siis hullaantuu hetkeksi jostakusta joka kuuntelee hänen itkujaan ja katkeria valheitaan minusta. Exä ei todellakaan ole se mies, jonka kanssa kuka tahansa lähtisi ulos.
En voisi enää ikinä koskea exään hänen käytyä tilittämässä itkujaan toiselle ämmälle. Olkoon vaikka vain treffit, mutta en voisi koskea exään enää ikinä. Ja voisin vaikka vannoa, että exä alkaa vielä ruikuttamaan takaisin todellisuuteen palattuaan ja asettaa minut vaikeaan tilanteeseen.
Eipä olisi edes eka kerta miesten kanssa, kun minusta eroon haluava ottaakin uudestaan yhteyttä myöhemmin.
Kommentit (37)
Minä jopa tiedostan ongelmani. En käytä päihteitä juurikaan, alkoholia silloin tällöin kun jaksan juoda. En ole peliriippuvainen, en vakavasti riippuvainen shoppailusta... jne. Minulla ei siis ole mitään asiaa, jolla hankin kiksejä elämääni. Joku kahvi tai herkuttelu ei tuo huumaavaa tunnetta pääkoppaan. SIISPÄ miehet ovat minulle huumetta. Saatan jäädä koukkuun aivan vääränlaisiin miehiin, jos he vain ovat ihastuneita minuun. Saatan antaa tuhat uutta mahdollisuutta samalla tietäen, että mikään ei tule ikinä muuttumaan. Sen takia vatvon liikaa eroja, niitäkin joita ITSE halusin. Ketä se vahingoittaa? Se on asia, joka minun on käytävä läpi. En aio paeta ongelmiani päihteisiin tai mihinkään sekoiluun. Minä jankutan vaikka maailman tappiin asti ja vatvon asioita kunnes en enää jaksa. Kunnes ei enää kiinnosta p:n vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksei täällä koskaan kukaan ymmärrä pointteja ilman jankkausta. Tehdäänpä selväksi:
1. Minä aloin epäröimään koko suhdetta melko nopeasti alkuhuumaesityksen jälkeen.
2. Minä koin olevani kahlittu parisuhteessa. Tavallaan tykkäsin olla varattu, mutta ajauduin aina tekemään kaikkea väärää. En mielestäni ole pettänyt, vaikka exä niin sanoisikin. Yritin vain paeta sitä kaikkea paskaa muihin miehiin (vain henkisesti).
3. Tässähän juuri sanoin, etten pääse tolpilleni VAIKKA halusin erota. Ja joku älypää tulee kommentoimaan, että "hyvinpä olet päässyt yli joo". Käyttäkää järkeänne?
4. Exä kertoi minulle tapailun alussa saaneensa paljon pakkeja naisilta enkä suoraan sanottuna koskaan joutunut pelkäämään hänen ajautuvan toisen naisen syliin. Sanalla VOIMAANTUMINEN tarkoitin sarkastisesti sitä tunnetta, joka katkeran eron aikana moniin ihmisiin iskee. Sitä tuntee olevansa niin loputtoman vapaa ja kuka tahansa muu ihminen on upea verrattuna exään. Kunnes alkuhuuma haihtuu...Exä halusi yrittää minun kanssani niin pitkään, että en minä aivan läpimätä ihminen ole ja tiedän sen. Minussa on todella paljon hyvää, olen lähes raitis, minulla ei ole mitään hurjia luurankoja kaapeissa yms. Olen unelmatyttöystävä sellaiselle, joka arvostaa kaikkea sitä mitä exä ei osannut arvostaa.
No sinähän se teit meille asian nyt selväksi! :-)
Pssst. Tajuaako kukaan mitä tää aloittaja yrittää tuolla sisällöttömällä jankkauksellaan sanoa?
Hih... Lähes raitis ihminen, joka käyttää muutaman kerran kuukaudessa alkoholia...
Miksi hoet sitä, että mies oli alkuhuuman esityksessään koukuttava. Miksi haikailet sellaisen hahmon perään, jota ei todellisuudessa ole edes olemassa! Se on vain roolihahmo. Se ei ole todellinen ihminen. Sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksei täällä koskaan kukaan ymmärrä pointteja ilman jankkausta. Tehdäänpä selväksi:
1. Minä aloin epäröimään koko suhdetta melko nopeasti alkuhuumaesityksen jälkeen.
2. Minä koin olevani kahlittu parisuhteessa. Tavallaan tykkäsin olla varattu, mutta ajauduin aina tekemään kaikkea väärää. En mielestäni ole pettänyt, vaikka exä niin sanoisikin. Yritin vain paeta sitä kaikkea paskaa muihin miehiin (vain henkisesti).
3. Tässähän juuri sanoin, etten pääse tolpilleni VAIKKA halusin erota. Ja joku älypää tulee kommentoimaan, että "hyvinpä olet päässyt yli joo". Käyttäkää järkeänne?
4. Exä kertoi minulle tapailun alussa saaneensa paljon pakkeja naisilta enkä suoraan sanottuna koskaan joutunut pelkäämään hänen ajautuvan toisen naisen syliin. Sanalla VOIMAANTUMINEN tarkoitin sarkastisesti sitä tunnetta, joka katkeran eron aikana moniin ihmisiin iskee. Sitä tuntee olevansa niin loputtoman vapaa ja kuka tahansa muu ihminen on upea verrattuna exään. Kunnes alkuhuuma haihtuu...Exä halusi yrittää minun kanssani niin pitkään, että en minä aivan läpimätä ihminen ole ja tiedän sen. Minussa on todella paljon hyvää, olen lähes raitis, minulla ei ole mitään hurjia luurankoja kaapeissa yms. Olen unelmatyttöystävä sellaiselle, joka arvostaa kaikkea sitä mitä exä ei osannut arvostaa.
No sinähän se teit meille asian nyt selväksi! :-)
Pssst. Tajuaako kukaan mitä tää aloittaja yrittää tuolla sisällöttömällä jankkauksellaan sanoa?
Olen ymmärtänyt eri kielillä kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita. En pidä itseäni ihan tyhmänä. Parasta, mitä voin tästä ap:stä sanoa on, että hän tarjoaa monenlaista tulkinnan mahdollisuutta. Hänen kirjoittelunsa vaikuttaa jäsentymättömältä. Se taas johtuu usein ajattelun keskeneräisyydestä. Ehkä hänelle itselleen tekee hyvää kirjoittaa samat asiat tänne monin tavoin uudelleen. Joka kerta kun hän turhautuu saamaansa palautteeseensa ja innostuu muotoilemaan asiansa vielä uudelleen, astutaan askel lähemmäs ajattelun kirkkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin että henkilöt, joita asia ei kiinnosta, klikkaisivat itsensä keskusteluihin joihin haluavat ottaa kantaa. Minun nimittelyni ei johda mihinkään ja kuka tahansa voi olla samassa tilanteessa vaikka viikon päästä. Minä tunnen exän ja aiemmissakin tapauksissa olen nähnyt asiat oikein. Olipa joskus mies, jonka kanssa seurustelimme pienen hetken, mutta olimme liian erilaisia. Minun oli vaikeaa hyväksyä ero, vaikka en voinut olla täysin oma itseni hänen kanssaan. Silti se vain tuntui pahalta ja "sekosin" vihasta vähäksi aikaa. Mies oli kylmänviileä ja ilmoitti, että hänen elämänsä, hänen päätöksensä. Noin puoli vuotta myohemmin tämä "kylmänviileä" ex otti yhteyttä piiiitkällä ja melko ystävällisellä viestillä. Veikkaan, että hän yritti lämppäillä minua pikku hiljaa uuteen yritykseen. Liian myöhäistä.
Näen sieluni silmin saman skenaarion tässäkin tapauksessa. Lupaan palata asiaan sitten... Muistakaa tämä ketju silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksei täällä koskaan kukaan ymmärrä pointteja ilman jankkausta. Tehdäänpä selväksi:
1. Minä aloin epäröimään koko suhdetta melko nopeasti alkuhuumaesityksen jälkeen.
2. Minä koin olevani kahlittu parisuhteessa. Tavallaan tykkäsin olla varattu, mutta ajauduin aina tekemään kaikkea väärää. En mielestäni ole pettänyt, vaikka exä niin sanoisikin. Yritin vain paeta sitä kaikkea paskaa muihin miehiin (vain henkisesti).
3. Tässähän juuri sanoin, etten pääse tolpilleni VAIKKA halusin erota. Ja joku älypää tulee kommentoimaan, että "hyvinpä olet päässyt yli joo". Käyttäkää järkeänne?
4. Exä kertoi minulle tapailun alussa saaneensa paljon pakkeja naisilta enkä suoraan sanottuna koskaan joutunut pelkäämään hänen ajautuvan toisen naisen syliin. Sanalla VOIMAANTUMINEN tarkoitin sarkastisesti sitä tunnetta, joka katkeran eron aikana moniin ihmisiin iskee. Sitä tuntee olevansa niin loputtoman vapaa ja kuka tahansa muu ihminen on upea verrattuna exään. Kunnes alkuhuuma haihtuu...Exä halusi yrittää minun kanssani niin pitkään, että en minä aivan läpimätä ihminen ole ja tiedän sen. Minussa on todella paljon hyvää, olen lähes raitis, minulla ei ole mitään hurjia luurankoja kaapeissa yms. Olen unelmatyttöystävä sellaiselle, joka arvostaa kaikkea sitä mitä exä ei osannut arvostaa.
No sinähän se teit meille asian nyt selväksi! :-)
Pssst. Tajuaako kukaan mitä tää aloittaja yrittää tuolla sisällöttömällä jankkauksellaan sanoa?
Olen ymmärtänyt eri kielillä kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita. En pidä itseäni ihan tyhmänä. Parasta, mitä voin tästä ap:stä sanoa on, että hän tarjoaa monenlaista tulkinnan mahdollisuutta. Hänen kirjoittelunsa vaikuttaa jäsentymättömältä. Se taas johtuu usein ajattelun keskeneräisyydestä. Ehkä hänelle itselleen tekee hyvää kirjoittaa samat asiat tänne monin tavoin uudelleen. Joka kerta kun hän turhautuu saamaansa palautteeseensa ja innostuu muotoilemaan asiansa vielä uudelleen, astutaan askel lähemmäs ajattelun kirkkautta.
Juuri näin. En kirjoita päiväkirjaa, mutta saatan kirjoitella kotona johonkin lehtiöön mieleen tupsahtavia asioita aivan umpimähkään. Saatan haukkua lehtiölleni exän, kertoa kuinka en edes rakasta häntä jne. Seuraavana hetkenä saatan raapustaa lehtiöön, että kyllä minä välitän... mutta voin paremmin ilman sinua.
Se on oma tapani selviytyä. Olen kuitenkin täysjärkinen, vaikka kirjoittelen sekavia paperille. Ajattelen myös paljon, samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Näin toimimalla olen tähänkin mennessä toipunut asioista.
Tämä on sinänsä vaikea ero, että kuvittelin jo oikeasti löytäneeni sen viimeisen seurustelukumppanini, tulevan aviomieheni (vaikka avioliitto ei mielestäni ole mikään The Must juttu elämässä). On vaikeaa hyväksyä, etten oikeastaan edes tuntenut exää kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikasi kun noissa mietteissäsi ja tunteissasi piehtaroit, niin saat tarpeeksesi. Vähitellen ajatukset, suunnitelmat ja toimet muuttuvat. Tuon myös esiin sen näkökulman, että kaikissa ihmissuhteissa jää melkoiset määrät asioita käsittelemättä. Loputon vatvominenkin on vain taakka. Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, että saisit puhua suusi puhtaaksi. Se ehkä on jonkinlainen avain siihen, että kaikkea ei vain voi selvittää ja tietää.
Mitä tulee netissä juttelemiseen, niin ehdotan, ettet anna sille liikaa arvoa - etenkin jos keskustelet anonyymina. Se ei ole samanarvoista keskustelua kuin kasvokkain puhuminen jonkun kuuntelevan kanssa.
Tuo minua hiukan ihmetyttää, että sanot exäsi tekevän samaa, eli päästävän katkeria valheita sinusta. Lauotko sinä katkeria valheita tai kärjistyksiä exästäsi? Jos, niin mitä jos vastedes puhuisit totta! Etkä esittäisi edes kärjistettyjä tulkintoja.
En minä valehtele ihmisille. Tarkoitin, että tunnen exän ja tiedän ettei hän ole suosittu naisten keskuudessa. Siksi hän nyt erosta VOIMAANTUNEENA ripustautuu keneen tahansa, joka vaikuttaa alussa niiiin täydelliseltä verrattuna minuun. Olen itse tehnyt samaa erotessa, uskonut oikeasti että heti löytyi joku exää parempi. Eihän tuollaiset salamajutut kuitenkaan toimi.
Haluaisin takaisin sen miehen, jonka roolia exä alussa veti (ja myöhemmin syyllisti minua siitä). Olisihan se pitänyt tajuta jo silloin... Menin vain siitä kaikesta niin sekaisin ja uskoin löytäneeni aivan ihanan miehen.
Sula ei taida olla ikää hirveän paljon, alle 20? Keskity itseesl, mitä ne eksän asiat enää sulle kuuluu, toivo hänelle hyää ja onnellista elämää, samaa kuin itsellesikin toivot.
Minkähän helvetin takia toivoisin hyvää ja onnellista elämää ihmiselle, joka meinasi tuhota elämäni? En ikinä toivo exälle mitään hyvää. Miksikö olen kiinni tässä kaikessa? Siksi, että kaikki jäi kesken. Olisin halunnut riidellä kunnolla livenä ja sitten vain jättää sen kaiken taakseni. Asioita jäi kuitenkin selvittämättä. Ja exä aloitti katkeran valehtelukampanjansa minua vastaan.
Riitelimme paljon, käskimme toistemme painua helvettiin jne., joka kerta luulin sen olevan lopullista. Ehdin tottumaan siihen kamaluuteen ja luulin etten ikinä saisi itseäni irti. Nyt sain, ja olen onnekas. Silti ajatukset kiertävät kehää päässäni.
Sä olet siksi kiinni kun vihaat.
Viha pitää kiinni.
Kun vihan on käynyt läpi niin irtoaa.
He riitelivät usein.
Aloittaja olisi halunnut vielä lisää riidellä, jotta erosta olisi tullut kunnon tärskäys. Ilmeisesti jäi hänelle paljon hampaan koloon.
Säälittelee exää, joka ripustautuu johonkin vaan. Taitaa olla tutkalla, tuo aloittaja.
Lienee exä hyvillään päästyään eroon antaen ymmärtää, että hänet jätettiin. Sillä, jos ex olisi jättänyt AP:n, tragedia olisi ollut aivan hirveä. Kenties itsemurhainen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minkä ikäinen olet ja onko sinulla lapsia? Koetko selviytyväsi arjesta?
Vierailija kirjoitti:
Hih... Lähes raitis ihminen, joka käyttää muutaman kerran kuukaudessa alkoholia...
Niin, vai olisiko kuitenkin ollut kerran muutamassa kuukaudessa? Hih... Kyllä kannattaa ehkä opetella ensin sisäistämään lukemansa ja vasta sen jälkeen hihitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet ja onko sinulla lapsia? Koetko selviytyväsi arjesta?
Miten arjesta selviytyminen liittyy siihen, että vihaan exän kaltaisia kusipäitä ja heidän aiheuttamiaan negatiivisia tunteita? Tarkkaa ikääni en tänne kerro, lapsia ei vielä ole.
Niin ja ihan normaalisti selviydyn arjesta. Yleensä. Ihan heti eron jälkeen en.
Vihaan koko exänpaskaa. Ei se kaikki unohdu heti, vaikka kuinka haluaisi. Olen kiinni siinä ihmisessä jota ei ole olemassakaan. Joku kysyi että miksi. No mistäpä sen tietäisi? Kai se tuntui niin ihanalta, että on vaikeaa hyväksyä se feikiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on tuttua itsellekin, että on jäänyt kiinni siihen ihmiseen, jonka luuli tuntevansa, ja pitkään kesti ennen kuin tajusi, että kaikki se alun ihanuus on ollut esitystä ja "koukuttamista". Ja sen varjolla tuli annettua pitkään anteeksi kaikenlaista paskaa, kun "onhan se oikeasti kuitenkin niin mahtava mies". Sitten kun tajusin, että rakastan sitä mitä meillä oli alussa ja sitä miestä, johon rakastuin - mutta sitä miestä ei ole näkynyt enää vuosiin. Eikä sitä hyvää mitä meillä oli. Päinvastoin, oltiin tultu niin kauas siitä, mikä minusta on hyvän parisuhteen määritelmä, että vaikka mies tässä hetkessä muuttuisi juuri tismalleen siksi ihmiseksi, mihin rakastuin, niin niin paljon paskaa on jo tapahtunut, ettei hän enää saisi mua jäämään tähän. Sen oivalluksen tajusin, ennen kuin pystyin sitten päästämään irti, tuosta noin vaan.
Sen jälkeen exä havahtui ja itki perään, muistellen kaikkea ihanaa mitä meillä oli ollut. Ilmoitin vaan, ettei suhde voi perustua ihanaan mitä joskus on ollut, kun mitään siitä ei ole enää vuosiin ollut. Too little too late.
Toivon sulle samanlaista oivalluksen hetkeä ja lopulta yhtä helppoa irti päästämistä, kun ymmärrät ihan aidosti, että se mitä kaipaat, on ollut valhetta. Eikä valheilla tee mitään.
Miksi kutsut muita naisia ämmiksi?
Kuulostat olevasi jossakin narsistisessa tilassa.. minä minä minä se sitä ja tätä koska minä. Ala harrastamaan jotakin mikä vie ajatuksesi hetkeksi existä ja deiteistä.
*hän ei