Lue keskustelun säännöt.
Äiti, tuntuisiko sinusta pahalta, jos lapsesi tekisi kortin myös äitipuolelle?
08.05.2017 |
Olisitko mustasukkainen, vai olisiko se sinusta ihanaa, että lapsella on yksi tärkeä aikuinen elämässään lisää?
Kommentit (78)
Tytön isän puoliso on ollut kuvioissa vuosia, siitä asti, kun tyttö oli n.3v (nyt 8). On tullut tärkeäksi ja läheiseksi ja hyvä niin, koska lapsi kuitenkin aikaansa heillä viettää.
Muutama vuosi sitten tyttö tajusi, että "Maijan" omat lapset oli tehneet äidilleeen kortit ja lahjat ja pahoitti mielensä, kun hän ei ole saanut tehdä (tai tietty minulle oli tehnyt). Siitä asti on antanut myös "Maijalle" kortin ja joskus pienen lahjan äitienpäivänä.
Ei tuossa mun mielestä mitään loukkaantumisen/mustasukkaisuuden aihetta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko joku on rupeamassa kontrolloimaan sitäkin, kenelle lapsi saa tai ei saa omasta halustaan korttia tehdä? Sehän on lapsen täysin oma asia.
Toki sen ikäisten, jotka eivät itse korttia tee tai eivät siitä mitään ymmärrä, kortit menevät tekoon ja jakoon muiden kuin lasten itsensä toimesta, mutta eiväthän ne lapselta silloin olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tytön isän puoliso on ollut kuvioissa vuosia, siitä asti, kun tyttö oli n.3v (nyt 8). On tullut tärkeäksi ja läheiseksi ja hyvä niin, koska lapsi kuitenkin aikaansa heillä viettää.
Muutama vuosi sitten tyttö tajusi, että "Maijan" omat lapset oli tehneet äidilleeen kortit ja lahjat ja pahoitti mielensä, kun hän ei ole saanut tehdä (tai tietty minulle oli tehnyt). Siitä asti on antanut myös "Maijalle" kortin ja joskus pienen lahjan äitienpäivänä.Ei tuossa mun mielestä mitään loukkaantumisen/mustasukkaisuuden aihetta ole.
Ei olekaan. Kun on oman vanhemmuutensa hyvin hoitanut niin ei tarvitse olla mustasukkainen niille muille, joista lapsi saattaa tykätä.
Näin bipolaarisen äidin lapsena voisin kertoa oman näkemykseni. Oma äitini on ollut sekaisin koko lapsuuteni ajan, en oikeastaan tunne todella häntä. Äiti on viettänyt eripituisia kausia sairaalassa ja palattuaan ollut kuin patsas kotona. Meillä ei ole yhtä läheistä suhdetta kuin isäni kanssa ollut oikeastaan ikinä. Äiti on vain joku outoja puhuva nainen joka joskus asuu meillä.
Kun vanhempani sitten vihdoin erosivat, isäni löysi aivan ihanan naisen puolisokseen. Hän oli todellinen äitini. Tällä naisella ei valitettavasti ollut koskaan ollut mahdollista saada omia lapsia, mutta minua hän piti kuin omaansa. Opetti kaikenlaista hyödyllistä kotityötä, osteli vaatteita ja tuli koulun tapahtumiin mukaan. Hän jopa näyttikin äidiltäni, olimme saman näköisiä.
Tämä rakas ihminen kuoli sairauteen kun olin teini-ikäinen. Se oli valtava menetys. Surin ja suren sitä vieläkin.
Niin, se mitä halusin sanoa, oli että äitipuoli voi olla jopa rakkaampi kuin oma biologinen äiti. Ja kyllä, hänelle tein kortteja. Ja hän otti ne iloiten vastaan.
Rakkautta ei ole koskaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin bipolaarisen äidin lapsena voisin kertoa oman näkemykseni. Oma äitini on ollut sekaisin koko lapsuuteni ajan, en oikeastaan tunne todella häntä. Äiti on viettänyt eripituisia kausia sairaalassa ja palattuaan ollut kuin patsas kotona. Meillä ei ole yhtä läheistä suhdetta kuin isäni kanssa ollut oikeastaan ikinä. Äiti on vain joku outoja puhuva nainen joka joskus asuu meillä.
Kun vanhempani sitten vihdoin erosivat, isäni löysi aivan ihanan naisen puolisokseen. Hän oli todellinen äitini. Tällä naisella ei valitettavasti ollut koskaan ollut mahdollista saada omia lapsia, mutta minua hän piti kuin omaansa. Opetti kaikenlaista hyödyllistä kotityötä, osteli vaatteita ja tuli koulun tapahtumiin mukaan. Hän jopa näyttikin äidiltäni, olimme saman näköisiä.
Tämä rakas ihminen kuoli sairauteen kun olin teini-ikäinen. Se oli valtava menetys. Surin ja suren sitä vieläkin.
Niin, se mitä halusin sanoa, oli että äitipuoli voi olla jopa rakkaampi kuin oma biologinen äiti. Ja kyllä, hänelle tein kortteja. Ja hän otti ne iloiten vastaan.Rakkautta ei ole koskaan liikaa.
Tarinasi sai mulle tunteet pintaan, vaikka en ole itse menettänyt ketään läheistä ihmistä elämässäni :( Toivottavasti olet jaksanut ja pärjännyt elämässäsi kuitenkin hyvin, vaikka olet joutunut kestämään nuorena kovia koettelemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, olisi se vähän outoa. Siis siinäkin tapauksessa että isän uusi vaimo olisi ollut lapsen elämässä vauvasta asti. Koska eihän hän ole sen lapsen äiti. Isoäidille totta kai tehdään myös kortit, mutta jotenkin kokisin asian outona tehdä äitienpäiväkortti henkilölle, joka ei ole kyseisen lapsen äiti tai isoäiti. Naistenpäivänä voisi sitten tietenkin muistaa myös äitipuolta. Tosin itsellä ei ole omakohtaista kokemusta erosta ja äitipuolista, mutta heitin tämän noin "ulkopuolisen" ajatuksena.
Äitipuolena oleminen on kokonaisuudessaan aika haastava aihe. Äitipuoli saattaa joutua välisesubjektiksi monella tapaa. Lasten äiti saattaa lasten kautta kanavoida omia tunteitaan äitipuoleen, lapset itse saattavat kanavoida tunteitaan erosta äitipuoleen, äitipuoli itse saattaa kanavoida tunteitaan suhteesta lasten isään lapsiin jne. Äitipuoli saattaa tulla inhotuksia ilman omaa syytään, joskus omasta syystään. Joskus äitipuoli saattaa tulla tykätyksikin ilman omaa syytään (esim kasvatusvastuun välttäminen on helppoa), joskus on tykätty ihan omista ansioistaankin. Odotukset on myös korkeat: Toisaalta äitipuolen pitäisi kohdella lapsipuolia kuin omiaan, mutta toisaalta ei saisi. Arvostelua saattaa tulla jos kohtelee kuin omiaan ja haukkuja saattaa sadella myös jos kohtelee kuin omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä saattaa myös ihan oma-aloitteisesti kokea, että isän uusi nainen on uhka hänen perheelleen, omalle asemalleen isän elämässä ja äidilleen. Ja tästä muodostuu tietenkin vihaa. Ei se ole aivan noin yksinkertaista, että lapsen äiti on syyllinen kaikkiin lapsen tuntemuksiin.
Joo, ei todellakaan.
Minun eksäni muutatti uuden naisen lapsineen meidän vanhaan kotiin puoli vuotta eronme jälkeen. Kyllä minun lapseni ihan oma aloitteisesti vetivät siitä herneen nenään. Minä en puhunut mitään.
Mutta tuokaan toki ei ole äitipuolen vika, vaan exäsi. Tunteet vaan kanavoituu helposti äitipuoleen.
Yleensä lapselle on tärkein se äiti ja isä.
Olisi hullua vaatia lapselta samaa rakkautta äiti ja isäpuoleen. Äitienpäivä on äitienpäivä kortti menee äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi, mutta vain siksi että tämä ns. "äitipuoli" inhoaa lapsiani ja on kieltänyt lasten isää näkemästä lapsiaan. Heillä mennyt kohta jo pari vuotta viime tapaamisesta. Lapset eivät ole edes nähneet toista puolisisarustaan :(
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapselle on tärkein se äiti ja isä.
Olisi hullua vaatia lapselta samaa rakkautta äiti ja isäpuoleen. Äitienpäivä on äitienpäivä kortti menee äidille.
Ei kyse ole siitä, että vaadittaisiin rakastamaan vanhempien uusia kumppaneita, vaan siitä että suuttuuko äiti jos lapsi ihan omasta halustaan muistaa myös äitipuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ok. Oma äiti on kuitenkin aina lapselle tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapselle on tärkein se äiti ja isä.
Olisi hullua vaatia lapselta samaa rakkautta äiti ja isäpuoleen. Äitienpäivä on äitienpäivä kortti menee äidille.Ei kyse ole siitä, että vaadittaisiin rakastamaan vanhempien uusia kumppaneita, vaan siitä että suuttuuko äiti jos lapsi ihan omasta halustaan muistaa myös äitipuolta.
No tulisi jotenkin mieleen, ettei suhde omaan äitiin ole kunnossa tai läheinen. Äitienpäivä kortti äitipuolelle. Onko hänellä kaksi äitiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin bipolaarisen äidin lapsena voisin kertoa oman näkemykseni. Oma äitini on ollut sekaisin koko lapsuuteni ajan, en oikeastaan tunne todella häntä. Äiti on viettänyt eripituisia kausia sairaalassa ja palattuaan ollut kuin patsas kotona. Meillä ei ole yhtä läheistä suhdetta kuin isäni kanssa ollut oikeastaan ikinä. Äiti on vain joku outoja puhuva nainen joka joskus asuu meillä.
Kun vanhempani sitten vihdoin erosivat, isäni löysi aivan ihanan naisen puolisokseen. Hän oli todellinen äitini. Tällä naisella ei valitettavasti ollut koskaan ollut mahdollista saada omia lapsia, mutta minua hän piti kuin omaansa. Opetti kaikenlaista hyödyllistä kotityötä, osteli vaatteita ja tuli koulun tapahtumiin mukaan. Hän jopa näyttikin äidiltäni, olimme saman näköisiä.
Tämä rakas ihminen kuoli sairauteen kun olin teini-ikäinen. Se oli valtava menetys. Surin ja suren sitä vieläkin.
Niin, se mitä halusin sanoa, oli että äitipuoli voi olla jopa rakkaampi kuin oma biologinen äiti. Ja kyllä, hänelle tein kortteja. Ja hän otti ne iloiten vastaan.Rakkautta ei ole koskaan liikaa.
Isälläsi on varmasti ollut raskasta :(
Tämä näyttää jakavan mielipiteet aikalailla kahtia. En ihan ymmärrä näitä jotka ovat sitä mieltä että miksi ihmeessä äitipuolelle pitää mitään kortteja antaa, kun hän ei ole äiti, tai sitten näitä joiden mielestä äitipuoli on aina ilkeä ja paha. Sellainen on ihan ymmärrettävää, jos lapset ovat jo vaikka teini-ikäisiä kun tutustuvat äitipuoleen, niin ei siinä välttämättä niin helposti synny läheistä suhdetta, kun pienemmän lapsen ja äitipuolen välille. Tai jos uusperheessä on otettu sellainen tapa, että äitipuoli nyt vaan ei osallistu mitenkään lasten elämään, niin ei nyt silloinkaan varmaan mitään korttia anneta. Mutta jos äitipuoli on kaikin puolin mukava ja rakastava, ja lapset itse haluavat äitipuoltakin muistaa, niin todellakin pitäisi olla ihan ok.
t.ap
No hups! En ole koskaan älynnyt huomioida isäni avopuolisoa äitienpäivänä eli yli kahteenkymmeneen vuoteen 😟 Sen jälkeen kun äitini kuoli, eikä mummutkaan ole elossa, en ole äitienpäivänä muistanut ketään.
Vierailija kirjoitti:
No hups! En ole koskaan älynnyt huomioida isäni avopuolisoa äitienpäivänä eli yli kahteenkymmeneen vuoteen 😟 Sen jälkeen kun äitini kuoli, eikä mummutkaan ole elossa, en ole äitienpäivänä muistanut ketään.
Ja siis ihan hyvissä väleissä ollaan tuon naisen kanssa 😊 Toki olin jo teini-iässä kun tutustuttiin.
Lapsipuoli?