Oletko "unelmavaimo" tai "unelma vaimomateriaalia" ja miten sen näytät

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä: hyvälle miehelle kannattaa olla hyvä vaimo, huonolle ei.

Vaihdan verbiksi "jaksaa" .  Pari vuotta itse jaksoin yrittää, sitten heitin hanskat naulaan. Vanha koira ei opi uusia temppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.

Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.

Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.

Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?

En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.

En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!

AP

MUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?

Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP

Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?

Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?

Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.

Kannattaisiko se mainita ihan aloituksessakin? Että voin olla unelmavaimo miehelle, joka on itsekin unelmamies ja erittäin harvinainen poikkeusyksilö, jolle kodin siivoaminen on yhtä luontevaa kuin itsellenikin.

Erittäin harvinainen poikkeusyksilö? Täytyy kyllä nyt pohtia onko kyseessä koulutuksellinen asia, koska isäni, veljeni, mieheni, siskojeni miehet, parhaimpien ystävieni miehet, parhaat miespuoliset ystäväni jne. Ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja hyvin siistejä ihmisiä. Mikään muu ei heitä oikein yhdistä. En todellakaan ole ajatellut että siivoamiseen ilman vaimon jatkuvaa nalkutusta kykenevä mies olisi joku eritysharvinaisuus.

Ei liity koulutukseen koska ei ne miehet ole mitään poikkeusyksilöitä.

Vakavissanneko luulette, että valtaosa miehistä tekee oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin naiset? Todellako? Kyllä on sinisilmäisyyttä tai sitten olette suhteen alussa. Tasa-arvoinen työnjako muuttuu yleensä ajan myötä, kun mennään naimisiin tai saadaan lapsia. Tämä nyt on ihan tutkittua tietoa, joten aika älytöntä väitellä sellaisesta edes. Ihan varmaan on helppoa olla unelmavaimo unelmamiehelle, mutta epäoikeudenmukaisessa työnjaossa, koski se sitten mitä tahansa parisuhteen osa-aluetta - kotitöitä- talousasioita - seksiä - yleistä huomiointia ja käytöstä jne -, harvemmin tekee mieli ponnistella extraa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vakavissanneko luulette, että valtaosa miehistä tekee oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin naiset? Todellako? Kyllä on sinisilmäisyyttä tai sitten olette suhteen alussa. Tasa-arvoinen työnjako muuttuu yleensä ajan myötä, kun mennään naimisiin tai saadaan lapsia. Tämä nyt on ihan tutkittua tietoa, joten aika älytöntä väitellä sellaisesta edes. Ihan varmaan on helppoa olla unelmavaimo unelmamiehelle, mutta epäoikeudenmukaisessa työnjaossa, koski se sitten mitä tahansa parisuhteen osa-aluetta - kotitöitä- talousasioita - seksiä - yleistä huomiointia ja käytöstä jne -, harvemmin tekee mieli ponnistella extraa itse.

Hauska että minulle on vain sattunut poikkeusyksilöitä. Ehkä sitten olen se unelmavaimo kun miehetkin niin hyvin käyttäytyy.

Haluaisin vain tietää kuinka moni näistä negatiivisesti kommentoijista on niitä, jotka on mustasukkaisia, laiskoja, miehelleen nalkuttavia naisia, jotka ei voi kotitöitäkään tehdä ilman, että syyllistetään ukkoa siitä ettei hän sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavissanneko luulette, että valtaosa miehistä tekee oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin naiset? Todellako? Kyllä on sinisilmäisyyttä tai sitten olette suhteen alussa. Tasa-arvoinen työnjako muuttuu yleensä ajan myötä, kun mennään naimisiin tai saadaan lapsia. Tämä nyt on ihan tutkittua tietoa, joten aika älytöntä väitellä sellaisesta edes. Ihan varmaan on helppoa olla unelmavaimo unelmamiehelle, mutta epäoikeudenmukaisessa työnjaossa, koski se sitten mitä tahansa parisuhteen osa-aluetta - kotitöitä- talousasioita - seksiä - yleistä huomiointia ja käytöstä jne -, harvemmin tekee mieli ponnistella extraa itse.

Hauska että minulle on vain sattunut poikkeusyksilöitä. Ehkä sitten olen se unelmavaimo kun miehetkin niin hyvin käyttäytyy.

Kuinka monta kertaa olet ollut naimisissa? Miksi tuli ero unelmavaimosta?

Suoraan sanottuna vaimomatskuksi leimaaminen on yksi nolostuttavimpia leimoja, mitä nainen voi saada. Se on miesten puheissa kiertoilmaisu hyödylliselle hölmölle. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että muiden kanssa pidetään hauskaa, vaimomatskulle viedään lohdutukseksi kukkakimppu ja kehutaan, jotta arki pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.

Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.

Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.

Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?

En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.

En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!

AP

MUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?

Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP

Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?

Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?

Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.

Kannattaisiko se mainita ihan aloituksessakin? Että voin olla unelmavaimo miehelle, joka on itsekin unelmamies ja erittäin harvinainen poikkeusyksilö, jolle kodin siivoaminen on yhtä luontevaa kuin itsellenikin.

Erittäin harvinainen poikkeusyksilö? Täytyy kyllä nyt pohtia onko kyseessä koulutuksellinen asia, koska isäni, veljeni, mieheni, siskojeni miehet, parhaimpien ystävieni miehet, parhaat miespuoliset ystäväni jne. Ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja hyvin siistejä ihmisiä. Mikään muu ei heitä oikein yhdistä. En todellakaan ole ajatellut että siivoamiseen ilman vaimon jatkuvaa nalkutusta kykenevä mies olisi joku eritysharvinaisuus.

Ilmeisesti on koulutuksellinen asia. Olen yhden akateemisen kanssa ollut, ja hänelle ei muuten ollut ongelma. Kaikille muille on ollut.  Näin se ilmeisesti menee.

Täysin eri mieltä, kyllä se on geeneissä ja kasvatuksessa.

Mun isä oli köyhistä oloista oleva duunari ja kohteli äitiä aina kuin kuningatarta. Vaikka rahaa oli vähän toi joka lauantai kukkakimpun kotiin, siivosi mukana ja hoiti minua (ainokainen) varmaan enemmän kuin äiti koskaan. Kun jäi eläkkeelle 10v ennen äitiä siivosi, kävi kaupat ja laittoi ruuat. Äiti sitten hoiti pyykit, taisikin olla ainoa asia mitä isä ei tehnyt.

Miehelläni ja minulla on keskiasteen koulutus ja mieheni on aina ollut todella huomaavainen kaikessa. Samoin ystäväpiirimme miehet koulutuksesta täysin riippumatta. Oma poikani valmistui yliopistosta ja kyllä hänelle on ihan kotoa annettu pienestä pitäen malli miten miehen ja naisen onnellinen suhde toimii - ei sitä yliopistossa opeteta:) Nyt hemmottelee omaa vaimoaan ja on ihana isä pienelle tyttärelleen. Oli mm 6kk koti-isänä ja odottaa jo kovasti seuraavaa kertaa.

Partnerini sanoi, että olisin luultavasti ihan paska vaimo, koska en kuitenkaan huolehtisi hänen geneettisestä hyötykuormastaan, eli koirista, vaan kävisin töissä ja loisin uraa. Hän myös väitti, että vaimon hankkimisessa on dilemma, koska hän haluaisi jonkun, joka olisi kotona. Mutta toisaalta hän ei siedä tyhjäpäitä, ja ei-tyhjäpäät tapaavat usein käydä töissä.

Kova paikka. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavissanneko luulette, että valtaosa miehistä tekee oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin naiset? Todellako? Kyllä on sinisilmäisyyttä tai sitten olette suhteen alussa. Tasa-arvoinen työnjako muuttuu yleensä ajan myötä, kun mennään naimisiin tai saadaan lapsia. Tämä nyt on ihan tutkittua tietoa, joten aika älytöntä väitellä sellaisesta edes. Ihan varmaan on helppoa olla unelmavaimo unelmamiehelle, mutta epäoikeudenmukaisessa työnjaossa, koski se sitten mitä tahansa parisuhteen osa-aluetta - kotitöitä- talousasioita - seksiä - yleistä huomiointia ja käytöstä jne -, harvemmin tekee mieli ponnistella extraa itse.

Hauska että minulle on vain sattunut poikkeusyksilöitä. Ehkä sitten olen se unelmavaimo kun miehetkin niin hyvin käyttäytyy.

Kuinka monta kertaa olet ollut naimisissa? Miksi tuli ero unelmavaimosta?

Aika harva on mennyt ensimmäisen poikaystävän kanssa naimisiin. Eiköhän noita miehiä ole sen verran itse kukin kokeillut että tietää mikä on hyvä ja mikä ei??

Itse olen 2. kertaa naimisissa eikä ekassa miehessäkään ollut mitään ongelmaa huushollin pidon ja hoidon suhteen. Mutta hän oli henkisesti ottaja, minulle jäi  antajan osa. Teki kyllä osansa ja oli ihana isä mutta rakkaus ja arvostus unohtui matkan varrelle. Se ei tarkoita ettenkö minä olisi ollut unelmavaimomateriaalia:D

Siis minä mietin yksi päivä, että olenko bieksuaali... :D Haha. En ole enää varma siitä. Miehet on jotenkin raskaita... En tiedä. 

En ole kenenkään vaimo, enkä haluaisikaan olla. Siinäkin on jo ihan tarpeeksi kun on avomies ja yhteiset lapset ja kaikki kodin askareet tietysti omalla vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavissanneko luulette, että valtaosa miehistä tekee oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin naiset? Todellako? Kyllä on sinisilmäisyyttä tai sitten olette suhteen alussa. Tasa-arvoinen työnjako muuttuu yleensä ajan myötä, kun mennään naimisiin tai saadaan lapsia. Tämä nyt on ihan tutkittua tietoa, joten aika älytöntä väitellä sellaisesta edes. Ihan varmaan on helppoa olla unelmavaimo unelmamiehelle, mutta epäoikeudenmukaisessa työnjaossa, koski se sitten mitä tahansa parisuhteen osa-aluetta - kotitöitä- talousasioita - seksiä - yleistä huomiointia ja käytöstä jne -, harvemmin tekee mieli ponnistella extraa itse.

Hauska että minulle on vain sattunut poikkeusyksilöitä. Ehkä sitten olen se unelmavaimo kun miehetkin niin hyvin käyttäytyy.

Kuinka monta kertaa olet ollut naimisissa? Miksi tuli ero unelmavaimosta?

Aika harva on mennyt ensimmäisen poikaystävän kanssa naimisiin. Eiköhän noita miehiä ole sen verran itse kukin kokeillut että tietää mikä on hyvä ja mikä ei??

Itse olen 2. kertaa naimisissa eikä ekassa miehessäkään ollut mitään ongelmaa huushollin pidon ja hoidon suhteen. Mutta hän oli henkisesti ottaja, minulle jäi  antajan osa. Teki kyllä osansa ja oli ihana isä mutta rakkaus ja arvostus unohtui matkan varrelle. Se ei tarkoita ettenkö minä olisi ollut unelmavaimomateriaalia:D

Minä olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Kahden kanssa lapsi. Ilmeisesti ei saa laskea mukaan nuoruuden avopuolisoa? Eroille syy ei ikinä ole ollut kotityöt tai huomioinnin puute. Erilaiset arvot jos jokin syy pitää sanoa.

Olen. Siivoan kämpän lattiasta kattoon itse, miehen ei tarvitse pistää tikkua ristiin, mitä nyt joskus tiskikonetta tyhjentää ja täyttää. Teen kaikki ruoat, pääosin todella hyvää ruokaa. Leivon. Pesen pyykit, lasten ja miehen. Ostan/teen miehelle aina kivat lahjat, syntymäpäivänä, isänpäivänä ja vuosipäivinä.  Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, naimisissa 2. Mieskin on kyllä ihana, joku kuitenkin tulee sanomaan, että miksi hyväksyn tälläisen parisuhteen. No, ihan omasta tahdosta, ei mitään ongelmaa. Mies on ihana myös minua kohtaan.

Olen synnyttänyt miehelle kaksi lasta, siivoilen, pesen pyykkiä, olen korkeasti koulutettu, puhun miehelleni kauniisti eli kerron myös usein, että arvostan häntä ja otan mieheltäni säännöllisesti suihin. Miehelleni vaimomateriaalissa tärkeintä lienee tuo suihinotto. Yhdessä yli 20 vuotta.

Oon!

Vierailija kirjoitti:

Oletko kyynikko vai omaan elämääsi pettynyt?

En ole ap, mutta avioliittoa on takana jo 35 vuotta ja yhä edelleen teen mielelläni pikkupalveluksia miehelleni - ja hän minulle.

Ihan jok'ikinen ilta häntä odottaa herkullinen illallinen, kynttilä palaa pöydällä, koti on siisti ja tuoreita kukkia on ympäri taloa. Kun tiedän, että hänellä on poikkeuksellisen raskas työpäivä takana, laitan saunan valmiiksi lämpiämään ja olutta meillä on aina saunan jääkaapissa.

Miten teillä on aikaa tällaiseen? Arki-iltana kun tulee töistä kotiin ei ensimmäisenä mielessä oo alkaa sytytteleen kynttilöitä. Useimmiten en edes kerkeä töistä kotiin ennen miestä! Kynttiläillalliset on ihania, mutta että joka päivä? Huh huh...