Lue keskustelun säännöt.
Oletko "unelmavaimo" tai "unelma vaimomateriaalia" ja miten sen näytät
07.05.2017 |
Itse olen kuullut useasti olevani "vaimomatskua" usealtakin taholta, kun pidän kämpän siistinä ja olen aina leipomassa erilaisia juttuja. Nykyisen miesystävän kanssa asiat sujuu mallikkaasti ja mielelläni esim. hoidan muutaman kaljan hänelle jääkaappiin ja itselle viiniä, jos hän tulee myöhään töistä ja tiedän pitävämme esim. leffailtaa.
Mitä kaikkea kivaa te teette miehellenne? :)
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Onko roskien vieminen jollekin toisen huomioimista?
Se on esimerkki, kun et ole itse suostunut täsmentämään, mitä saat mieheltä vastapalvelukseksi omista teoistasi. Voit korvata roskapussin viemisen ihan millä tahansa asialla, mikä pitää antamisen ja sasmisen tasapainossa suhteessanne. Ja kertoa, mitä teet, jos ja kun mies lopettaa tekemästä sitä.
On lopettanut monta kertaa kuten minäkin. Ei pitkä suhde ikinä ole jatkuvaa tasapaksua onnea ja sydämiä. Silloin keskustellaan eikä hyökätä toista vastaan tai aleta mihinkään "jos et sinä niin en minäkään" lapsellisuuksiin.
En minäkään ole koskaan hyökännyt vaan keskustellut.
Tulee vaikutelma, että näillä unelmavaimoilla on itseasiassa unelmamies. Sellainen mies, joka on epäitsekäs antaja. Sellaisia on erittäin pieni osa miehistä, käsitykseni mukaan kuitenkin hyvin suuri osa miehistä on tilaisuuden tarjoutuessa ottajia. Siksi tämä koko keskustelu tuntuu niin naiivilta hehkutukselta ja unelmavaimous pelkältä kynnysmattoudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Onko roskien vieminen jollekin toisen huomioimista?
Se on esimerkki, kun et ole itse suostunut täsmentämään, mitä saat mieheltä vastapalvelukseksi omista teoistasi. Voit korvata roskapussin viemisen ihan millä tahansa asialla, mikä pitää antamisen ja sasmisen tasapainossa suhteessanne. Ja kertoa, mitä teet, jos ja kun mies lopettaa tekemästä sitä.
On lopettanut monta kertaa kuten minäkin. Ei pitkä suhde ikinä ole jatkuvaa tasapaksua onnea ja sydämiä. Silloin keskustellaan eikä hyökätä toista vastaan tai aleta mihinkään "jos et sinä niin en minäkään" lapsellisuuksiin.
En minäkään ole koskaan hyökännyt vaan keskustellut.
Tulee vaikutelma, että näillä unelmavaimoilla on itseasiassa unelmamies. Sellainen mies, joka on epäitsekäs antaja. Sellaisia on erittäin pieni osa miehistä, käsitykseni mukaan kuitenkin hyvin suuri osa miehistä on tilaisuuden tarjoutuessa ottajia. Siksi tämä koko keskustelu tuntuu niin naiivilta hehkutukselta ja unelmavaimous pelkältä kynnysmattoudelta.
Kirjoitin jo joskus ajat sitten viestin etten ikinä ajatellut olevani mitään matskua vaan se toisen huomioiminen tuli vasta suhteessa jossa mies myös antaa paljon. Olen "unelmavaimo" vain miehelleni ja hän minulle. Nuo ovat vain sinun ajatuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olen,mutta en ole pullanleipoja.
Pidän huolta itsestäni.Treenaan ja minulla on kiva,kiinteä kroppa.Sormissa ja varpaissa geelaus.Hennaan tukkaa,käyn välillä sokeroinnissa (brassi).Kuivaharjaan ihoa ja öljyän sen joka päivä.Mikroneulaan kuukausittain kasvot.Käytän hyviä ihonhoitotuotteita.En kuitenkaan meikkaa yleensä kotioloissa.Pukeudun hyvin.
Teen nuo edellä mainitut jutut,koska haluan.Teen näin yhtä lailla itseni iloksi.Terveys etenkin on tärkeää.
Olen ihan järkevä.Koulutukseltani olen maisteri.Tykkään tehdä ruokaa,tykkään viineistä.Haluan,että kotona on nättiä ja siistiä.
En halua lapsia,en ole koskaan halunnut.Mies samalla linjalla.Hyvä,että löytyi samoin ajatteleva puoliso,muuten tulisi ero.
Matkustellaan ja nautitaan elämästä.Olen päämäärätietoinen ja vien loppuun aloittamani.
Mies usein kiittää,että haluan hänen vaimokseen.Olemme aika vastakohtia ja se sopii meille.
En usko unelmavaimon olevan jotain tiettyä mallia.Se on kellekin mitä sopimuksessa on.
Maisteri ei osaa välilyöntejä välimerkkien jälkeen? Pikkuisen karsii uskottavuutta tuollaiset virheet ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.
Kannattaisiko se mainita ihan aloituksessakin? Että voin olla unelmavaimo miehelle, joka on itsekin unelmamies ja erittäin harvinainen poikkeusyksilö, jolle kodin siivoaminen on yhtä luontevaa kuin itsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uteliaisuudesta - onko teillä, jotka olette unelmavaimoja ja joiden miehet tekevät oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin tekin - lapsia? Nimittäin useimmat miehet taantuvat tasa-arvossa silloin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta, eikä sitten viitsikään rnää ottaa vastuuta kotitöistä, kun vaimo palaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta - onko teillä, jotka olette unelmavaimoja ja joiden miehet tekevät oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin tekin - lapsia? Nimittäin useimmat miehet taantuvat tasa-arvossa silloin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta, eikä sitten viitsikään rnää ottaa vastuuta kotitöistä, kun vaimo palaa töihin.
Minun eksäni teki paljon, eikä se vähentynyt lasten myötä. Mutta hän oli ottaja, minä antaja. Meillä oli hyväksikäyttösuhde, vaikka mies siivosi, hoitipihatyöt ja laittoi sohvatyynyt ojennukseen. Hyväksikäyttö näkyis syyllistämisessä: minun piti tehdä kaikki kuten hän halusi, tai kuulin olevani itsekäs.
Nykyinen mieheni on antaja. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta hän on laiskanpuoleinen ilman niitäkin. Suhteemme ei kuitenkaan ole hyväksikäyttösuhde. Hän antaa minulle rakkautta, läheisyyttä, huolenpitoa, seksiä ja luksusta. Sen eteen voin viedäkin niitä roskapusseja useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta - onko teillä, jotka olette unelmavaimoja ja joiden miehet tekevät oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin tekin - lapsia? Nimittäin useimmat miehet taantuvat tasa-arvossa silloin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta, eikä sitten viitsikään rnää ottaa vastuuta kotitöistä, kun vaimo palaa töihin.
En ole itseäni unelmavaimoksi tituleerannut, vastaan silti. Kaksi lasta, nuorempi vuoden. Jos tarkkoja ollaan niin vauva-ajan mies varmasti siivosi ja ainakin kävi kaupassa enemmän. Yhden lapsen aikana kumpikin teki yhtä paljon.
Tottakai oon! Tuskin mies muuten olis kosinut, mennyt mun kanssa naimisiin ja lapsia tehnyt mun kanssa.
Mä oon parasta A-ryhmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.
Kannattaisiko se mainita ihan aloituksessakin? Että voin olla unelmavaimo miehelle, joka on itsekin unelmamies ja erittäin harvinainen poikkeusyksilö, jolle kodin siivoaminen on yhtä luontevaa kuin itsellenikin.
Erittäin harvinainen poikkeusyksilö? Täytyy kyllä nyt pohtia onko kyseessä koulutuksellinen asia, koska isäni, veljeni, mieheni, siskojeni miehet, parhaimpien ystävieni miehet, parhaat miespuoliset ystäväni jne. Ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja hyvin siistejä ihmisiä. Mikään muu ei heitä oikein yhdistä. En todellakaan ole ajatellut että siivoamiseen ilman vaimon jatkuvaa nalkutusta kykenevä mies olisi joku eritysharvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma olen,mutta en ole pullanleipoja.
Pidän huolta itsestäni.Treenaan ja minulla on kiva,kiinteä kroppa.Sormissa ja varpaissa geelaus.Hennaan tukkaa,käyn välillä sokeroinnissa (brassi).Kuivaharjaan ihoa ja öljyän sen joka päivä.Mikroneulaan kuukausittain kasvot.Käytän hyviä ihonhoitotuotteita.En kuitenkaan meikkaa yleensä kotioloissa.Pukeudun hyvin.
Teen nuo edellä mainitut jutut,koska haluan.Teen näin yhtä lailla itseni iloksi.Terveys etenkin on tärkeää.
Olen ihan järkevä.Koulutukseltani olen maisteri.Tykkään tehdä ruokaa,tykkään viineistä.Haluan,että kotona on nättiä ja siistiä.
En halua lapsia,en ole koskaan halunnut.Mies samalla linjalla.Hyvä,että löytyi samoin ajatteleva puoliso,muuten tulisi ero.
Matkustellaan ja nautitaan elämästä.Olen päämäärätietoinen ja vien loppuun aloittamani.
Mies usein kiittää,että haluan hänen vaimokseen.Olemme aika vastakohtia ja se sopii meille.
En usko unelmavaimon olevan jotain tiettyä mallia.Se on kellekin mitä sopimuksessa on.
Eikös ne opeta yliopistossa maistereille oikeinkirjoitusta;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
En ole ap mutta en voi myöskään vastata koska tilannetta ei ole vielä tullut vastaan. Yhdessä jo lähes 20v.
Jos tilanne tulisi eteen se olisi tietty keskustelun paikka, joku syyhän siihen olisi ettei kumppanuutta ja välittämistä enää olisi. Seuraus: joko tilanne korjaantuu tai jos rakkaus on loppu tiet ehkä erkanee. Jokainen pari ja tilanne on yksilöllinen, vaikea tietää etukäteen
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta - onko teillä, jotka olette unelmavaimoja ja joiden miehet tekevät oma-aloitteisesti yhtä paljon kotitöitä kuin tekin - lapsia? Nimittäin useimmat miehet taantuvat tasa-arvossa silloin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta, eikä sitten viitsikään rnää ottaa vastuuta kotitöistä, kun vaimo palaa töihin.
Meillä on 4 lasta. Miehen mielestä äitiysloma oli ensisijaisesti vauvaa varten ja kotityöt tehtiin yhdessä viikonloppuisin. Meillä mun kotityöt loppui jo raskausaikana kun tuli ongelmia ja jouduin lepoon. Silittäminenkin oli kiellettyä imuroinnista puhumattakaan. Tällähetkellä kun lapset on lähes aikuisia imuroin 1/2 talosta jos mies tai lapset ei ehdi ensin:D
Jokaisen äitiysloman jälkeen palasin heti töihin ja elämä palasi normaaliin eli kotityöt teki se joka ehti tai sitten niille otettiin yhdessä aikaa. Ei ikinä mitään ongelmia. Meillä mies vie roskat ja minä pesen vessat, näistä ei keskustella:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisissä vastauksissa käy ilmi tuon unelmavaimouden juju. Eli se, että mies on unelmamies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankos olet ap ollut parisuhteessa? Odotahan kun 10v on kulunut saman ukon kanssa, tule sitten tekemään tämä aloitus 😁
Oletko kyynikko vai omaan elämääsi pettynyt?
En ole ap, mutta avioliittoa on takana jo 35 vuotta ja yhä edelleen teen mielelläni pikkupalveluksia miehelleni - ja hän minulle.
Ihan jok'ikinen ilta häntä odottaa herkullinen illallinen, kynttilä palaa pöydällä, koti on siisti ja tuoreita kukkia on ympäri taloa. Kun tiedän, että hänellä on poikkeuksellisen raskas työpäivä takana, laitan saunan valmiiksi lämpiämään ja olutta meillä on aina saunan jääkaapissa.
Minä en kulje homsuisissa kotivaatteissa vaan siististi pukeutuneena, samoin tekee mieheni. Meillä muistetaan aamupusut ja -halit sekä iltasuukot, nukutaan käsikädessä tai sylikkäin. Mies avaa minulle oven, myös autonoven, auttaa takin ylleni ja pois ja kantaa kassit. Ikinä ei ole unohtanut yhtään merkkipäivää. Eikä meillä koskaan riidellä kenen vuoro on viedä roskat tms., se vie, joka huomaa ne. Jne, jne.
Ehkä olen poikkeuksellisen onnekas (onnellinen olen ainakin) tai ehkä juuri em. syistä meillä on näin pitkä ja onnellinen avioliitto.
Minä teen ruuan joka päivä miehelle, mutta en sitä herkulliseksi illalliseksi pysty kutsumaan. Aikaa ja rahaa ei ole niin paljoa ruokaan laittaa. Töistä on aina halvatunmoinen kiire kotiin vaikka luulin, että lasten lähdettyä sekin loppuisi.
Teillä on aina tuoreita kukkia ympäri taloa? Ohhoh, ei minun rahat vaan riittäisi tuollaiseen. Pieneen markettikimppuun menee jo 5 euroa, sehän tekee ainakin 20 euroa kuukaudessa. Siitäkin mies ihmettelisi, että eikö vielä turhempaan rahaa ole laittaa.
Pullantuoksuinen olen, kun pidän kovasti leipomisesta. Harmi vaan, että mies ei tykkää syödä makeaa. Olutta en kotiin varaa, miehellä on lievä alkoholiongelma enkä halua, että juominen lähtee lapasesta.
Olen varmaan ihan p*ska vaimo :( suren tässä vielä hetken, luutuan sitten keittiön lattian loppuun ja alan tekemään ruokaa. Niin ja rumakin olen, tukka hapsottaa enkä meikkaa koskaan, kun kaikki meikit aiheuttaa allergiaoireita.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisissä vastauksissa käy ilmi tuon unelmavaimouden juju. Eli se, että mies on unelmamies.
Niin tai että on osattu katsoa sen verta pitemmälle ettei täyden kakaran kanssa ole alettu kotia ja perhettä perustaa. Surkea on Suomen tilanne jo hyvä mies on poikkeusharvinaisuus ja siivoaminen kuuluu vain unelmamiehille. Itse sinä olet sen miehesi valinnut, jos alkuun laittaa kriteerit alhaisiksi niin kyllä siitä joutuu sitten kärsimään kun roskapussin vieminen on miehelle liikaa vastuuta.
Eli tiivistettynä: hyvälle miehelle kannattaa olla hyvä vaimo, huonolle ei.
Olen kuullut usein olevani vaimomatskua. Oikeasti en sitä kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?En jaksa alkaa kaikkiin viesteihin vastaamaan. En minä vain anna, mies ottaa... meillä ollaan tasapuolisia: molemmat oma-aloitteisesti esim. Hieroo toisen hartiat tai jalat, laittaa ruokaa, tekee pieniä ja isoja asioita koska rakastaa toista.
En arvannutkaan, että tällainen aloitus nostaa tällaisen metelin ja monet ottavat sen aivan liian tosissaan :D hyvää jatkoa vain kaikille!
APMUTTA mitä tekisit, jos mies lopettaisi olemasta tasapuolinen? Miksette millään voi vastata tähän kysymykseen?
Asioista keskustellaan jos toinen ei ole tyytyväinen ja sitten mietitään ratkaisua. AP
Eli otat hyvässä hengessä ystävällisesti esiin sen, että mies on lopettanut viemästä roskapussia ja että sen vieminen kuului hänen osuuteensa ja siitä pitäisi huolehtia. Mies myöntää pitkin hampain, että se on totta, mutta ei muuta tapojaan eikä edelleenkään vie roskapussia. Otat asian esiin uudestaan hyvässä keskusteluhengessä. Mies ottaa roskapussin ja kiristynein ilmein vie sen roskikseen ja sanoo, että vaikka olet ihan oikeassa roskapussiasiasta ja sinulla oli aihetta ottaa se esiin, niin miehet kuitenkin kokevat asiasta sanomisen nalkutukseksi. Seuraavalla kerralla hän unohtaa asian taas. Mietit, että uskallatko jälleen kerran ottaa roskapussiasian keskusteluun. Eikö se jo olekin nalkuttamista?
Tapahtuu joko kaksi asiaa. Joko sanot asiasta jälleen krs5kustelun merkeissä ja mies ajattelee sinusta tulleen v*ttumainen nalkuttava akka. Tai viet roskapussin sillä kertas itse. Siitä se alkaa, että tunnet antavasi enemmän kuin saat. Tekeekö silloin mieli vielä erikoispalkinnoksi miehen laiskottelusta sytytellä kynttilöitä ja hieroa miehen hartioita?
Tähän auttaa kun on löytänyt miehen joka pitää itsekin siisteydestä. Mun mies on 38-vuotias ja tämän 12 vuoden yhdessäoloajan jälkeen en usko että tarvitsee pelätä ettei mies kohta enää vie roskapusseja. Kodin siisteys on miehelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin.
Kannattaisiko se mainita ihan aloituksessakin? Että voin olla unelmavaimo miehelle, joka on itsekin unelmamies ja erittäin harvinainen poikkeusyksilö, jolle kodin siivoaminen on yhtä luontevaa kuin itsellenikin.
Erittäin harvinainen poikkeusyksilö? Täytyy kyllä nyt pohtia onko kyseessä koulutuksellinen asia, koska isäni, veljeni, mieheni, siskojeni miehet, parhaimpien ystävieni miehet, parhaat miespuoliset ystäväni jne. Ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja hyvin siistejä ihmisiä. Mikään muu ei heitä oikein yhdistä. En todellakaan ole ajatellut että siivoamiseen ilman vaimon jatkuvaa nalkutusta kykenevä mies olisi joku eritysharvinaisuus.
Ilmeisesti on koulutuksellinen asia. Olen yhden akateemisen kanssa ollut, ja hänelle ei muuten ollut ongelma. Kaikille muille on ollut. Näin se ilmeisesti menee.
On lopettanut monta kertaa kuten minäkin. Ei pitkä suhde ikinä ole jatkuvaa tasapaksua onnea ja sydämiä. Silloin keskustellaan eikä hyökätä toista vastaan tai aleta mihinkään "jos et sinä niin en minäkään" lapsellisuuksiin.