Lue keskustelun säännöt.
Oletko "unelmavaimo" tai "unelma vaimomateriaalia" ja miten sen näytät
07.05.2017 |
Itse olen kuullut useasti olevani "vaimomatskua" usealtakin taholta, kun pidän kämpän siistinä ja olen aina leipomassa erilaisia juttuja. Nykyisen miesystävän kanssa asiat sujuu mallikkaasti ja mielelläni esim. hoidan muutaman kaljan hänelle jääkaappiin ja itselle viiniä, jos hän tulee myöhään töistä ja tiedän pitävämme esim. leffailtaa.
Mitä kaikkea kivaa te teette miehellenne? :)
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?Miten toimin? Hoidan oman osuuteni samalla tavalla. potkin miehen rojuja syrjään.
Voisit antaa esimerkkejä, mitä tarkoittaa, ettei mies hoida omaa osuuttaan, niin voisi olla konkreettisempi.
Jos mies ei tuo parisuhteeseen sitä, mitä odotat mieheltä. Jokaisella se merkitsee eri asioita. Jollekin toimeentuloa eli mies tuo rahaa, tai mies huomioi myös pienillä jutuilla päivittäin tai huomioi sinut seksissä tai tekee oman osuutensa kotitöistä tms. Siis mitä sä nyt odotat mieheltä vastineeksi.
Niin miten sä toimit, jos mies vuosien mittaan pikkuhiljaa askel askeleelta lopettaa sen? Hsluaisin kuulla tämän viisauden unelmavaimomateriaalilta ja ottaa siitä opikseni.
jos mies lopettaa välittämisen, niin sitä ei kukaan ulkopuolinen voi muuttaa. Ei edes "unelmavaimo".
Vaimo voi vain kertoa, mitä haluaa miehen tekevän. Ei voi vaatia, vaan pyytää. Vaatimukset tappavat rakkauden myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankos olet ap ollut parisuhteessa? Odotahan kun 10v on kulunut saman ukon kanssa, tule sitten tekemään tämä aloitus 😁
Oletko kyynikko vai omaan elämääsi pettynyt?
En ole ap, mutta avioliittoa on takana jo 35 vuotta ja yhä edelleen teen mielelläni pikkupalveluksia miehelleni - ja hän minulle.
Ihan jok'ikinen ilta häntä odottaa herkullinen illallinen, kynttilä palaa pöydällä, koti on siisti ja tuoreita kukkia on ympäri taloa. Kun tiedän, että hänellä on poikkeuksellisen raskas työpäivä takana, laitan saunan valmiiksi lämpiämään ja olutta meillä on aina saunan jääkaapissa.
Minä en kulje homsuisissa kotivaatteissa vaan siististi pukeutuneena, samoin tekee mieheni. Meillä muistetaan aamupusut ja -halit sekä iltasuukot, nukutaan käsikädessä tai sylikkäin. Mies avaa minulle oven, myös autonoven, auttaa takin ylleni ja pois ja kantaa kassit. Ikinä ei ole unohtanut yhtään merkkipäivää. Eikä meillä koskaan riidellä kenen vuoro on viedä roskat tms., se vie, joka huomaa ne. Jne, jne.
Ehkä olen poikkeuksellisen onnekas (onnellinen olen ainakin) tai ehkä juuri em. syistä meillä on näin pitkä ja onnellinen avioliitto.
Tuo on molemminpuolista kunnioitusta ja välittämistä. "Vaimomatskuilu" tuppaa valitettavasti olemaan vähän muuta.
Voi elämä😂!!! Miettikääpä "vaimomatskut" että mun miehelle olen unelmiensa vaimo, vaikken suorita tuollaisia vaimojen tehtävälistoja edes! En osaa laittaa ruokaa enkä tykkää siivota, ja silti mies on huomaavainen ja ihana minulle. Jotenkin kavahdan tuota hellan ja nyrkin välin ihannointia.
Onpa täällä katkeraa porukkaa :D
En kyllä osaa sanoa, koska miestä tai poikaystävää ei ole. Kyllähän niitä ihmisiä löytyy, jotka yrittävät poikiaan minulle paritella. Osaan tehdä syötävää ruokaa, tähänasti olen siivonnut pikkukämppää melkein joka viikko ( suunnittelen joka toisen viikon siivousta). Osaan olla kohtelias, tosin yleensä liiankin kohtelias ja hyvähermoinen sekä yritän harrastaa liikuntaa ja työttömänä se onkin ainoa asia mitä voi tehdä. Töitä tosiaan yritän etsiä sillä ei haluttaisi olla kelan asiakkaana.
Mutta en halua miestä joka laukottaa ja komentaa mitä minun pitää tehdä enkä halua palvella ketään muuta kuin itseäni. Siksi nautin yksinolosta, enkä halua enää samoihin nurkkiin ketään sotkemaan kun yksin paikat pysyvät puhtaana kuin ajatus. Kerran meinasin eksyä miehen matkaan, joka halusi minusta sinun pyytämän " vaimomateriaalin". Ei sitä suoraan sanonut mutta rivienvälistä hoksasin ja en lähtenyt matkaan. Yksi elämäni parhaista päätöksistä, sillä tämänjälkeen ajattelin että keskityn vain minuun itseeni ja teen mitä itse haluan. Hyvin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa tuo katkeruuden huutelu. Vaikka ymmärrän harmin kun unelmavaimot raataa hulluna väkinäinen hymy naamalla, ja sitten valkenee että toisten miehet ovat huomaavaisia ja kunnioittavia ilman tuollaista 50-lukulaisuuttakin. Ja kun vielä mies kommentoi unelmavaimoa naiiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?Miten toimin? Hoidan oman osuuteni samalla tavalla. potkin miehen rojuja syrjään.
Voisit antaa esimerkkejä, mitä tarkoittaa, ettei mies hoida omaa osuuttaan, niin voisi olla konkreettisempi.
Jos mies ei tuo parisuhteeseen sitä, mitä odotat mieheltä. Jokaisella se merkitsee eri asioita. Jollekin toimeentuloa eli mies tuo rahaa, tai mies huomioi myös pienillä jutuilla päivittäin tai huomioi sinut seksissä tai tekee oman osuutensa kotitöistä tms. Siis mitä sä nyt odotat mieheltä vastineeksi.
Niin miten sä toimit, jos mies vuosien mittaan pikkuhiljaa askel askeleelta lopettaa sen? Hsluaisin kuulla tämän viisauden unelmavaimomateriaalilta ja ottaa siitä opikseni.jos mies lopettaa välittämisen, niin sitä ei kukaan ulkopuolinen voi muuttaa. Ei edes "unelmavaimo".
Vaimo voi vain kertoa, mitä haluaa miehen tekevän. Ei voi vaatia, vaan pyytää. Vaatimukset tappavat rakkauden myös.
Mutta otatko eron vähän väkiä, tuosta vain, salamana kirkkaalta taivaalta, kun koet miehen 'lopettaneen välittämisen', jos hän lopettaa tekemästä omaa osuuttaan? Siis jos se mies hiipuu oman osuutensa tekemisessä pikkuhiljaa, vuosien kuluessa? Tai vasta sitten, kun teillä on syntynyt lapsia eikä ole matala kynnys hajottaa lapsilta ydinperhettä? Sehän on se kaikista yleisin tapa, miten miehet toimivat noissa asioissa. Etkö aio matkan varrella mitenkään ilmaista tarpeitasi miehelle, jotta eron voisi välttää?
Vai meinaatko siinä matkan varrella ennen eroon päättymistä jossain vaiheessa kertoa miehelle, mitä häneltä toivoisit? Hah. Ymmärrätkö, että siinä kohtaa, kun mies on lopettanut viemästä roskapussia oma-aloitteisesti ja sinä kauniilla, kohteliaalla, ystävällisellä äänellä pyydät (et käske) häntä viemään roskapussin, niin lakkaat olemasta unelmavaimomateriaalia ja sinusta on tullut nalkuttava akka. Ja jos kieltäydyt seksistä jonkun kerran ja pyydät miestä jatkossa huomioimaan sängyssä sinunkin nautintoasi einä vain runkkaamaan itsrään sinuun, sinusta tulee pihtari. Ja sitten mies valittaa työkavereilleen ja ystävilleen, että niin vain sinäkin muutuit mukavasta tyttöystävästä pihtaavaksi nalkuttavaksi ämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kaunis nainen mutta en vaimomatskua. Olen miesmatskua joten harmi että sukupuoli on väärä. Olen akateeminen, johtaja, ison organisaation johtoryhmässä. Kunnianhimoinen ja älykäs, tottunut väittelemään ja neuvottelemaan. Ihan hyvä palkka, titteli jne ja ulkonäkö ok. Mutta miehet ei tällaisesta tykkää! Olen ilmeisesti 'varastanut' miehiset statuselementit joilla miehet pätee, ja siksi tällainen nainen on turn off.
Ongelma ratkesi siten että olen mennyt naimisin kilttimiehen kanssa, joka kestää sen että vaimolla parempi ura, palkka, asema jne ja hän mielellään hoitaa enenmmän kotia ja lapsia kuin minä. Kilttimies mahdollistaa uranaisellekin perheen, joten suosittelen naisia laajentamaan katsantokantaa ja tsekkaamaa kilttimiehet. Joo, onhan ne sitä 'espoolainen perusinsinööri'- settiä, mjtta näköjään ainoa miestyyppi joka kestää älykästä ja pärjäävää naista rinallaan ilman, että pitää alkaa verisesti kilpailemaan tai vaimon saavutuksia latistamaan . Kilttimiehet kunniaan tai jotain :)
Otan poskeen kolme kertaa viikossa ja rahaa tililläni on kuusinumeroinen summa. Katson olevani täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahdeksan vuotta ollut nyt avomieheni kanssa saman katon alla ja vieläkin rakastan häntä yhtä paljon kuin ensimmäisenä kuukautena, kun muutimme yhteen. Mieheni on umpisurkea ruoanlaitossa, itse olen jopa ihan hyvä joten melkein aina sitten teen ruoan. Vastavuoroisesti mies hoitaa kauppareissut (yhteiseltä tililtä menee rahat eli ei mies maksa kaikkea). Luotan mieheeni 100%, hän saa järjestää poikieniltoja esimerkiksi meillä kotona, johon minä leivon jotain tai kokkaan jotain kunnon "miesten"ruokaa. Mies saa käydä kavereidensa kautta ulkona ja itsekin käyn omieni kanssa. Harrastamme samaa lajia ja treenaamme joskus yhdessä. Pidän kodin siistinä, koska se kuuluu luonteeseeni ja itsellä on siisteystutka paljon herkempi kuin miehellä. Mies toki tekee kotihommia kun kysyy tai pyytää, mutta hän ei ehkä itse huomaa epäsiisteyttä niin helposti kuin minä.
Molemmat käymme töissä ja tienaamme suunnilleen saman verran. Ymmärrän kuitenkin että mieheni työ on hieman raskaampaa joten luonnollisesti hän ei jaksa niin paljon ressata kotitöistä, kun minulta ne sujuvat luonnostaan. Meidän parisuhteessa tietenkin on ongelmia, kuten kaikissa pitkissä parisuhteissa, mutta joka päivä silti pyrin olemaan miehelleni parasta.
Erikoinen käsitys sulla parisuhteesta ja etenkin unelmavaimosta kun mies oikein saa luvan viettää aikaa myös ystäviensä kanssa.
N40
Miksei kukaan unelmavaimo tule kertomaan, miten toimii, jos mies lopettaa hoitamasta omaa osuuttaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen unelmavaimo. Mieheni rakastaa minua ja hänellä on kanssani niin paljon toimintaa, että tykkää varmastikin harrastaa kanssani kaikkea. En tykkää laittaa ruokaa tai ommella tai tehdä kotitöitä, mutta silti oon se unelmavaimo. Miettikääpä sitä miksi oon unelmavaimo.
Koska olet miehellesi unelmavaimo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule . Odota ,kun saat kolme lasta , sairastut ja muutut puolisollesi pelkäksi kodinhoitajaksi, joka on ilmaa sinulle muulloin, paitsi kun panettaa.
Sitten voit vielä koittaa omasta halustasi olla 'vaimomatskua'.Tämä on ihan asiallinen kommentti. Nimittäin unelmavaimokuvailuista ouuttuu tässä ketjussa iso juttu - se mitä edellytätte mieheltä.
Kiinnostaisi kuulka, että miten te unelmavaimot toimitte sellaisessa tilanteessa, että mies ei enää hoidakaan omaa osuuttaan. Eli koette, että te vaan annatte, mutta mies vaan ottaa. Se lienee nimittäin se kaikista yleisin naisten kokema ongelma parisuhteissa. Eli miten sinä unelmavaimo toimit siinä tilanteessa?Miten toimin? Hoidan oman osuuteni samalla tavalla. potkin miehen rojuja syrjään.
Voisit antaa esimerkkejä, mitä tarkoittaa, ettei mies hoida omaa osuuttaan, niin voisi olla konkreettisempi.
Jos mies ei tuo parisuhteeseen sitä, mitä odotat mieheltä. Jokaisella se merkitsee eri asioita. Jollekin toimeentuloa eli mies tuo rahaa, tai mies huomioi myös pienillä jutuilla päivittäin tai huomioi sinut seksissä tai tekee oman osuutensa kotitöistä tms. Siis mitä sä nyt odotat mieheltä vastineeksi.
Niin miten sä toimit, jos mies vuosien mittaan pikkuhiljaa askel askeleelta lopettaa sen? Hsluaisin kuulla tämän viisauden unelmavaimomateriaalilta ja ottaa siitä opikseni.jos mies lopettaa välittämisen, niin sitä ei kukaan ulkopuolinen voi muuttaa. Ei edes "unelmavaimo".
Vaimo voi vain kertoa, mitä haluaa miehen tekevän. Ei voi vaatia, vaan pyytää. Vaatimukset tappavat rakkauden myös.
Mutta otatko eron vähän väkiä, tuosta vain, salamana kirkkaalta taivaalta, kun koet miehen 'lopettaneen välittämisen', jos hän lopettaa tekemästä omaa osuuttaan? Siis jos se mies hiipuu oman osuutensa tekemisessä pikkuhiljaa, vuosien kuluessa? Tai vasta sitten, kun teillä on syntynyt lapsia eikä ole matala kynnys hajottaa lapsilta ydinperhettä? Sehän on se kaikista yleisin tapa, miten miehet toimivat noissa asioissa. Etkö aio matkan varrella mitenkään ilmaista tarpeitasi miehelle, jotta eron voisi välttää?
Vai meinaatko siinä matkan varrella ennen eroon päättymistä jossain vaiheessa kertoa miehelle, mitä häneltä toivoisit? Hah. Ymmärrätkö, että siinä kohtaa, kun mies on lopettanut viemästä roskapussia oma-aloitteisesti ja sinä kauniilla, kohteliaalla, ystävällisellä äänellä pyydät (et käske) häntä viemään roskapussin, niin lakkaat olemasta unelmavaimomateriaalia ja sinusta on tullut nalkuttava akka. Ja jos kieltäydyt seksistä jonkun kerran ja pyydät miestä jatkossa huomioimaan sängyssä sinunkin nautintoasi einä vain runkkaamaan itsrään sinuun, sinusta tulee pihtari. Ja sitten mies valittaa työkavereilleen ja ystävilleen, että niin vain sinäkin muutuit mukavasta tyttöystävästä pihtaavaksi nalkuttavaksi ämmäksi.
Jälkiviisas on hyvä olla. Mutta ideaalimaailmassa tekisin näin: pyytäisin ensin. Sitten ostaisin leluja ja laittaisin pornon pyörimään (mies siis mukaan), kun mies lähdössä ulos vien roskapussin hänen käteensä... olisin konkreettinen (sama kuin se, että toiset lapset eivät usko ei-sanaa, vaan heidät pitää taluttaa pois tilanteesta). Ja jos ei muutosta niin varaisin parisuhdeterapeutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taida olla vaimomateriaalia, mutta mieheni kyllä on.
Teen mielelläni kivoja juttuja ihmisille joista välitän ja joita rakastan, mutta koska leipominen ja muu hengettäryys ei ole minulle harrastuksena, niin äkkiä kokisin arvostuksen puutetta puuhatessani asioita toisen hyväksi, ja joista odottaisin sitten kiitosta. Sen kiitoksen pitää siis mulla olla se tekeminen itse, koska se että paahdan kakun kimpussa toisen ihmisen takia, niin siitä ei voi kiittä kuin rahalla, tai samansuuruisella palveluksella.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan unelmavaimo tule kertomaan, miten toimii, jos mies lopettaa hoitamasta omaa osuuttaan?
Onko joku väittänyt että "unelmavaimo" vain palvoo maata miehen jalkojen alla samalla kun se räkii siihen?
Vierailija kirjoitti:
Olen unelmavaimo. Mieheni rakastaa minua ja hänellä on kanssani niin paljon toimintaa, että tykkää varmastikin harrastaa kanssani kaikkea. En tykkää laittaa ruokaa tai ommella tai tehdä kotitöitä, mutta silti oon se unelmavaimo. Miettikääpä sitä miksi oon unelmavaimo.
Ylimielisyys? Ylpeys? Itsekkyys?
Suurimmalle osalle miehistä todellakaan en, koska olen vähän liian älykäs (ei kehumismielessä, mutta pariskunta on sitä onnellisempi mitä pienempi ÄO-ero on ja oma on niin korkea etten meinannut sitä itsekkään uskoa kun näin tulokset). Edellisessä parisuhteessa mies turhautui ja mökötti aina kun tiesin miehisiin asioihin tai tekniikkaan liittyviä juttuja paremmin ja se oli minustakin aika inhottavaa.
Mutta sitten siihen osioon minkä perusteella voisin olla myös unelmavaimo:
- Olen myös tunneälykäs
- Tarjoan fiksua, miestä tyydyttävää keskusteluseuraa
- Osaan käsitellä omia tunteitani enkä käyttäydy suinpäin niiden mukaan
- Olen kekseliäs ja selviän lähes kaikista tilanteista
- Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tyylikkäästi
- Aion itse elättää itseni, shoppailen omilla rahoillani
- Haluan paljon lapsia
- Viihdyn sängyssä
- Osaan laittaa hyvää ruokaa
- Olen esteetikko ja minulla on hyvä maku: pidän kodin tyylikkäänä
- En ole mustasukkainen koska en olisi sellaisen ihmisen kanssa johon en luota
- En pelkää poistua mukavuusalueeltani
- Olen hyvä käsitöissä
- Olen aika luotettava ja uskollinen
Ja mitä näitä nyt on. Tietenkin unelmavaimoutta hieman häiritsee se, etten vaan näe tarpeelliseksi sitoutua. Paitsi ehkä jos löytyy toinen tarpeeksi voimakas persoona :D
Vierailija kirjoitti:
Kauankos olet ap ollut parisuhteessa? Odotahan kun 10v on kulunut saman ukon kanssa, tule sitten tekemään tämä aloitus 😁
Jaahas. Ollaan 14v oltu yhdessä. Paranee vaan kokoajan. Enpä ihmettele jos eroja tulee jos tuo asennekki. Itse arvostan ja rakastan miestäni täysillä ja hän minua ja myös osoitamme sen päivittäin monella tapaa. Pieniä huomion osoituksia. Ap on mielestäni hyvällä asenteella. 👍
Kuulemma olen,mutta en ole pullanleipoja.
Pidän huolta itsestäni.Treenaan ja minulla on kiva,kiinteä kroppa.Sormissa ja varpaissa geelaus.Hennaan tukkaa,käyn välillä sokeroinnissa (brassi).Kuivaharjaan ihoa ja öljyän sen joka päivä.Mikroneulaan kuukausittain kasvot.Käytän hyviä ihonhoitotuotteita.En kuitenkaan meikkaa yleensä kotioloissa.Pukeudun hyvin.
Teen nuo edellä mainitut jutut,koska haluan.Teen näin yhtä lailla itseni iloksi.Terveys etenkin on tärkeää.
Olen ihan järkevä.Koulutukseltani olen maisteri.Tykkään tehdä ruokaa,tykkään viineistä.Haluan,että kotona on nättiä ja siistiä.
En halua lapsia,en ole koskaan halunnut.Mies samalla linjalla.Hyvä,että löytyi samoin ajatteleva puoliso,muuten tulisi ero.
Matkustellaan ja nautitaan elämästä.Olen päämäärätietoinen ja vien loppuun aloittamani.
Mies usein kiittää,että haluan hänen vaimokseen.Olemme aika vastakohtia ja se sopii meille.
En usko unelmavaimon olevan jotain tiettyä mallia.Se on kellekin mitä sopimuksessa on.
Olen unelmavaimo. Mieheni rakastaa minua ja hänellä on kanssani niin paljon toimintaa, että tykkää varmastikin harrastaa kanssani kaikkea. En tykkää laittaa ruokaa tai ommella tai tehdä kotitöitä, mutta silti oon se unelmavaimo. Miettikääpä sitä miksi oon unelmavaimo.