Suunnaton yhtäkkinen tyhjyys ja ahdistus

Kärsin myös pahasta ahdistuksesta ja tyhjyyden tunteesta. Ajoittain saan sen jotenkin hillintään ja joskus se on fyysisesti tuskaista. Uskon, että (ainakin minulla) se johtuu siitä, että jostain pahasta kokemuksesta on syntynyt sairaus (mielenterveyshäiriö), jota pitäisi osata hoitaa oikein. Mutta itse lääkitsen sitä väärin ja annan itseni kuvitella, että oloni parantuisi täydellisesti jos saisin sen mitä haluan. Mutta uskon, että kyse on jostain sisäisestä asiasta. Ei ulkoa tulevasta, enää. Sisäinen rauha pitää löytää sisältä, kunhan saisi kemiallisen tasapainon, ajatusmallit  ja muut "korjattavat" osuudet kuntoon..

Finderella kirjoitti:

Kärsin myös pahasta ahdistuksesta ja tyhjyyden tunteesta. Ajoittain saan sen jotenkin hillintään ja joskus se on fyysisesti tuskaista. Uskon, että (ainakin minulla) se johtuu siitä, että jostain pahasta kokemuksesta on syntynyt sairaus (mielenterveyshäiriö), jota pitäisi osata hoitaa oikein. Mutta itse lääkitsen sitä väärin ja annan itseni kuvitella, että oloni parantuisi täydellisesti jos saisin sen mitä haluan. Mutta uskon, että kyse on jostain sisäisestä asiasta. Ei ulkoa tulevasta, enää. Sisäinen rauha pitää löytää sisältä, kunhan saisi kemiallisen tasapainon, ajatusmallit  ja muut "korjattavat" osuudet kuntoon..

Sisäinen maailma on tavallaan salamanväläys koetusta ulkoisesta maailmasta, jonka järki on muokannut ja elämä on sopeutumista ja antautumista. Harva inhimillinen olento kykenee sopeutumaan nykyisiin vallitseviin olosuhteisiin, paina se mieleesi.

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

Kärsin myös pahasta ahdistuksesta ja tyhjyyden tunteesta. Ajoittain saan sen jotenkin hillintään ja joskus se on fyysisesti tuskaista. Uskon, että (ainakin minulla) se johtuu siitä, että jostain pahasta kokemuksesta on syntynyt sairaus (mielenterveyshäiriö), jota pitäisi osata hoitaa oikein. Mutta itse lääkitsen sitä väärin ja annan itseni kuvitella, että oloni parantuisi täydellisesti jos saisin sen mitä haluan. Mutta uskon, että kyse on jostain sisäisestä asiasta. Ei ulkoa tulevasta, enää. Sisäinen rauha pitää löytää sisältä, kunhan saisi kemiallisen tasapainon, ajatusmallit  ja muut "korjattavat" osuudet kuntoon..

Sisäinen maailma on tavallaan salamanväläys koetusta ulkoisesta maailmasta, jonka järki on muokannut ja elämä on sopeutumista ja antautumista. Harva inhimillinen olento kykenee sopeutumaan nykyisiin vallitseviin olosuhteisiin, paina se mieleesi.

Hmm, eli tarkoitatko että helpointa on vain oppia sietämään ahdistusta koska se kuuluu sopeutumiseen ja vallitseviin olosuhteisiin? 

Olen tätäkin miettinyt. Että antaisi vain olla.

Finderella kirjoitti:

Kärsin myös pahasta ahdistuksesta ja tyhjyyden tunteesta. Ajoittain saan sen jotenkin hillintään ja joskus se on fyysisesti tuskaista. Uskon, että (ainakin minulla) se johtuu siitä, että jostain pahasta kokemuksesta on syntynyt sairaus (mielenterveyshäiriö), jota pitäisi osata hoitaa oikein. Mutta itse lääkitsen sitä väärin ja annan itseni kuvitella, että oloni parantuisi täydellisesti jos saisin sen mitä haluan. Mutta uskon, että kyse on jostain sisäisestä asiasta. Ei ulkoa tulevasta, enää. Sisäinen rauha pitää löytää sisältä, kunhan saisi kemiallisen tasapainon, ajatusmallit  ja muut "korjattavat" osuudet kuntoon..

Käytätkö alkoholia? Itse tein päätöksen lopettaa nyt ainakin siksi aikaa, että saan terapiat käytyä ja opittua tervettä itserakkautta. Vai käytätkö masennuslääkkeitä? En ymmärtänyt mihin viittasit tuolla. On tosiaan hyvä saada kemiallinen tasapaino niin eheytyminen voi alkaa.

Tässä sattuu varmaan aluksi lujaa ja sitten olo muuttuu tasaisemmaksi. Elo on ollut vuoristorataa. On myös kiva tietää kuka sitä on pohjimmiltaan. Enhän sitäkään tiedä 😂 onnea siis sinullekin eheytymisen tielle! Fiksummin en osaa nyt sanoa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

Kärsin myös pahasta ahdistuksesta ja tyhjyyden tunteesta. Ajoittain saan sen jotenkin hillintään ja joskus se on fyysisesti tuskaista. Uskon, että (ainakin minulla) se johtuu siitä, että jostain pahasta kokemuksesta on syntynyt sairaus (mielenterveyshäiriö), jota pitäisi osata hoitaa oikein. Mutta itse lääkitsen sitä väärin ja annan itseni kuvitella, että oloni parantuisi täydellisesti jos saisin sen mitä haluan. Mutta uskon, että kyse on jostain sisäisestä asiasta. Ei ulkoa tulevasta, enää. Sisäinen rauha pitää löytää sisältä, kunhan saisi kemiallisen tasapainon, ajatusmallit  ja muut "korjattavat" osuudet kuntoon..

Harva inhimillinen olento kykenee sopeutumaan nykyisiin vallitseviin olosuhteisiin.

Onpa mielenkiintoinen lause pohdiskeltavaksi. Luojalle kiitos internetistä ja viisauden helmistä joita voi täällä surffatessa löytää!

AP

Kaikki tunteet, ihan KAIKKI, niin hyvät kuin huonot ovat aivojen kemiaa. Kuinkas muuten. Ei siinä sen kummempaa.

Samoin mielenterveysongelmat, pään sisällä ne on jossakin paikassa tai paikoissa olevissa "aineissa", ei pään ulkopuolella tai polvessa...

http://www.vauva.fi/keskustelu/2856537/kun-mieli-alkaa-kasitella-todent…

Tästä ketjusta saatat saada neuvoa ja voimaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Katsele menninkäisen steppausta, se piristää!

Sinä olet se myrkkypakkaus joka yrittää vetää muita alas et tule ikinä onnistumaan. Pysyppä ap stä erossa.

Vierailija kirjoitti:

On raadollinen traumatausta, joka koostuu eri tekijöistä sekä lääkärin ukaasi olla ilman päihteitä ennen terapiaa ja sen aikana. Työtäni inhoan ja ystäviä ei ole. Kävin lenkillä ja söinkin. Elämä on taistelua...onneksi on uni joka vapauttaa hetkeksi.

Voimia muille joilla on myös vaikeaa. Tai no, voimia kaikille. Elämä ei ole helppoa. Onneksi täältä pääsee vielä jonain päivänä pois. Jos sitä ennen vaan kokisi, että joku rakastaisi minua tällaisena kuin olen...mitään muuta en elämältä toivo.

No. Onneksi ovat nämä jokapäiväiset ihmisetkin, koiranlenkittäjät ja naiset jotka juttelevat työntäessään lapsia rattaissa. On lottokuponkien ostajia ja miehiä jotka nojailevat pelikoneisiin. On ihanaa tavallista elämää joka on kaukana minusta.

AP

Traumatisaatiossa voi olla syy äkillisiin, selittämättömiltä vaikuttaviin ahdistuskohtauksiin, joita jotkut kuvailevat nimenomaan tyhjyyden tunteeksi.

Psyykkisen traumathan toimivat sillä logiikalla (kuten ap. varmaan tietääkin), että jokin tilanne, havainto tai kokemus muistuttaa traumakokemuksesta ja laukaisee ahdistuksen. Traumatisoitunut ei kuitenkaan yleensä ole tietoinen, mistä ahdistus johtuu. Esim. tietynvärinen taivas, jokin puheenaihe, muu muisto tai jonkun tietyn henkilön tapaaminen saattaa aktivoida traumamuiston ja laukaista ahdistuksen.

Traumatisaation toimintaperiaatteen muistaminen saattaa helpottaa olotilaa ja lyhentää ahdistuskohtauksen kestoa.

Voihan tyhjyydentunne ja tuska joka kalvaa kovasti. Pääseeköhän tästä eroon ikinä? Vai onko tyhjyyd vallannut mielen kokonaan :(