Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet kauhistelee, kun joku käy yksin harrastuksissa, shoppailemassa tai elokuvissa?
07.05.2017 |
Aloin tätä ihmetellä kun tuttu töissä kertoi menevänsä elokuviin viikonloppuna ja toinen työkaveri kysyi, että miehenkö kanssa menette. Tuttu vastasi, että ei kun ei se pidä samanlaisista leffoista niin menen yksin. Tätä sitten alkoi useampi ihmetellä ja ihmettely vain lisääntyi kun elokuviin menevä tuttu sanoi käyvänsä yksin myös shoppailemassa kaupungilla ja joskus myös keikoilla.
Mainitsin siinä sitten itsekin, että minä taas käyn itsekseni punttisalilla kun ei ryhmäliikunta tai pilates kiinnosta, joita taas omat kaverit harrastavat. Tähän taas ihmettelyä, että miten sä voit mennä salille itsekses että en mä vaan menis ollenkaan jos tarvis itsekseen mennä.
Mistä tuollainen ajattelu tulee ja miksi? Mitä ihmeellistä siinä on jos menee jonnekin harrastukseen tai ajanvietteeseen yksin? Minulla on hieman epätavallisempi harrastus, jonka parissa olen tehnyt työtäkin aikanaan ja aina olen ollut aktiivinen harrastaja. Laji on sellainen, jossa on selkeästi vähemmän naisia, joten jokaisessa opiskelu- ja työpaikassa ei saman lajin harrastajia ole ja jos ajattelisin että ei voi mennä kun ei ole kavereita mukana, en sitten voisi harrastaa itselleni mieleistä lajia. Joka taas olisi typerää.
Mitä siinä on ihmeellistä, jos aikuinen ihminen tekee asioita itsekseenkin? Ja miksi sitä ihmetellään ja pidetään parempana että raahaisi vaikka sen kiukuttelevan miehen sinne elokuviin mieluummin kuin että menee rentoutumaan itsekseen mieleisensä leffan pariin? Tai alkaa harrastaa pilatesta koska kaveritkin vaikka itseä kiinnostaa jokin muu liikunta?
Kommentit (24)
En ole muuten käynyt koskaan elokuvissa yksin, vaikka monia muita asioita teen yksin. Shoppailemassa käyn oikeastaan aina yksin, koska silloin ei ole kukaan hoputtamassa, eikä minulla edes ole ketään tällä hetkellä kenen kanssa menisin. Toisaalta makutuomari olisi joskus kiva jos ei oikein tiedä onko joku vaate hyvä vai ei. Myyjältä on turha kysyä, koska tämä tietenkin sanoo vaatetta hyväksi ellei se ole aivan kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekseen matkalle lähtö se vasta onkin monien mielestä jotakin käsittämätöntä, että ihan itsekseen lähteä oikein ulkomaille. Että ohhoh. Tai kaveri meni Ruotsiin maihin, siis meni vain yli laivalla, monikin oli että sulla on sitten tyhmä reissu kun on siellä hytissä vaan istuksittava. Kaveri kysyi, että missä hytissä, ei kain hyttiä ota yhdensuuntaiselle matkalle. No mutta et kai sä VOI siellä yksin istuskella, mitä ihmisetkin ajattelee, että sulla ei oo ystäviä kun joudut yksin laivalle. Ja mitä sitten vaikka ei olisikaan ystäviä, silloinko ei saisi matkustaa laivalla :D
Onkohan tämä nyt jotakin päiväkodissa lapsuutensa viettäneiden ongelmia; kun on oltu päiväkodissa pienestä alkaen, ei ole opittu olemaan yksin, leikkimään yksin, tekemään mitään yksin niin sitten aikuisenakaan mitään ei voida tehdä yksin, josta johtuen sitten koetaan "yksinäisyyttä" milloin mistäkin, mutta minnekään ei voida mennä hankkimaan uusia ystäviä, kun yksinhän ei voi mitään tehdä. Joten siinähän sitten on yksin.
Itsetunto tai sen puute. Onhan niitä lapasia, jotka tarvitsevat aina ja kaikkeen jonkun tukikepin, mitään ei voi tehdä eikä minnekään mennä itsekseen ja mieheksikin kelpaa kuka tahansa, kunhan vaan on joku (useimmiten näillä ne miehet sitten ovatkin ihan mitä vaan, jokainen kelpaa vaikka olisi millainen känniääliö kuvatus kun on oltava aina joku).
Minä harrastan lajia, jota seuraan sekä katsojana että osallistujana. Tässä lajissa on enemmistö miehiä, joten naisena siellä saa helposti miestuttavia ja toki treffikutsujakin. Tätä ovat monet naispuoliset tutut ihmetelleet, että kuinka minä kehtaan mennä sinne yksin kun ne miehethän voi ajatella minun olevan jokin m-nahaukka kun käyn ilman miesseuraa ja vieläpä itsekseni moista lajia harrastamassa ja katsomassa. Tuohon ei voi muuta sanoa kuin että vaikeaa on oleminen ja tekeminen jos kaikessa on ajateltava, mitä muut ajattelevat ja en voi tehdä sitä enkä mennä tuonne kun joku voi ajatella sellaista, tällaista ja tuollaista. Entä jos kukaan ei ajattelekaan yhtään mitään??????
Leffaan yksin meno on ihan parasta! En kans ymmärrä miten joistakin se on jopa säälittävää? Kaveri monesti pyytää salille mukaan, olen pari kertaa mennyt mutta en kyllä näe siinä mitään järkeä, tykkään tehdä oman ohjelman rauhassa yksin ja keskittyä liikkeisiin täysillä enkä jutustella siinä samalla... Jää treenit siinä vähän toissijaisiksi. Seurustella voi muulla ajalla, saliaika on selkeesti ainakin mulle sitä omaa aikaa. Toisilla ehkä se salille meno yleensäkin on vähän tuskan takana, niin ehkä kaverin kans "sovittu" salille meno sit motivoi puolestaan.