Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asumiskustannusten jakamisesta parisuhteessa.
06.05.2017 |
Täällä on varmasti ollut vähän samantapaisia aloituksia, mutta kokeillaas nyt jos saisi tähän mielipiteitä. Ollaan yli kolmikymppinen pariskunta, ja ollaan seurusteltu 1,5 vuotta, molemmat halutaan tulevaisuus yhdessä. Nyt on tullut ajankohtaiseksi muuttaa yhteen. Minä asun isohkossa omistuskaksiossa, mies vuokralla. Mies olisi nyt muuttamassa luokseni. Olen hankkinut kotini lainarahalla, ja palkastani menee suuri osa sen laina maksuun. Selviän kyllä vastikkeesta ja lyhennyksistä, mutta paljoa rahaa ei jää ns. huvitteluun. Miehen vuokra on nyt 700€ mutta se on hänen maksukyvyn ihan ylärajoilla, myöskin hänellä on rahat tiukoilla kun tuon vuokran maksaa. Paljonko mielestänne miehen pitäisi maksaa asumisesta, kun muuttaa omistamaani asuntoon? Hän ei tietyistä menneisyyteen liittyvistä syistä saa nyt lainaa, eli ei voi ostaa osuutta asunnostani.
Kommentit (447)
Minä en ymmärrä, miksi tästäkin asiasta tehdään jatkuvasti ongelma. Eikö olisi paras ihan jutella sen kumppanin kanssa, mikä on sopiva jako kuluille?
Totta kai aloittaja kerryttää omaisuuttaan, jos mies maksaa enemmän asumiskuluja, mutta mitä pahaa siinä on? Yhtä lailla mies pääsee halvemmalla kuin vuokralla asuessa ja voi siten kerryttää omaa omaisuuttaan.
Nythän mies maksaa oletettavasti vähintään n. 1000€/kk (vuokra, sähkö, vesi, ruoka, hygieniatarvikkeet...). Jos mies esimerkiksi maksaisi vastikkeen (esim. 200€/kk) ja ruokakulut (esim. 300€/kk), mies pääsisi silti huomattavasti halvemmalla kuin vuokralla asuessa.
Vastaavasti aloittaja saisi rahallista tukea ja pystyy maksamaan paremmin lainaa pois, mikä hyödyttää myös miestä, jos suhde jatkuu. Koska kun tulevaisuudessa asunto olisi velaton, jää aloittajalla rahaa enemmän käyttöönsä ja asumiskulut voidaan laittaa vaikka tasan puoliksi. Eli kumpikin hyötyy enemmän.
Lähtökohtaisetsi minusta parisuhteessa ei pitäisi ajatella sitä, että hyötyykö jompikumpi enemmän. Parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen ja kummankin pitäisi hyötyä ihan jo siksi että halutaan asua yhdessä. Parisuhteessa myös kuuluu tukea rahallisesti, eli kumpikin toki pyrkii asumisesta maksamaan, mutta puolin ja toisin autetaan jos toisella ei rahat riitä. Eli kulut tasataan tulojen ja menojen mukaan.
Luonnollisesti jos avioliittoon halutaan, pitää tehdä se avioehto, jos ei halua asuntoaan "lahjoittaa" miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että mies maksaa vastikkeen ja puolet sähkö ja vesilaskusta. Sun pitää maksaa asuntolaina kokonaan itse, koska asunto on.vain sun nimissä ja sehän jää sulle jos joskus eroatte
Tietysti maksan oman lainani itse. Lainan lyhennys on noin tonnin kuussa. Vastike 200€. Vesi 15€ per henkilö. Sähkölasku ei kerrostalokaksiossa paljoa ole.
Minulla ei siis jää palkastani lainan ja asumiskulujen ja ruoan jälkeen juurikaan rahaa yli nyt. Tosin se on ollut oma valintani. Miehellä ei jää vuokransa ja ruokien jälkeen myöskään juurikaan rahaa yli palkastaan. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen noin kuin ehdotat, se olisi enintään 150 euroa kuussa. Hänellä olisi siis sen jälkeen 550€ "ylimääräistä" rahaa huvitteluun, minulla taas edelleen menisi rahat asumiseen koska minun kuukausimaksu ei pienentyisi kuin reilulla satasella. Ap.[/quote
Niin mä tarkoutin että mies voisi maksaa vastikkeen KOKONAAN + osansa vesi ja sähkölaskusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta hyvä idea olisi se, että sinä maksaisit vastikkeen ja asunnonomistukseen liittyvät kulut (rempat yms.), koska asunto on sinun omaisuuttasi. Miehen rooli olisi olla vuokralainen.
Jos asuisitte asunnossasi vuokralla vuokra olisi ilmoituksesi mukaan n. 1200 e, joten mies maksaisi 600 e/kk. Koska hän on kuitenkin avopuolisosi, olisi reilua tiputtaa vuokraa jonkun verran. Sopikaa sopiva vuokrasumma, mies on jää kuitenkin summalla 600 e tai sitä alemmalla voitolle verrattuna nykytilanteeseen.
Mies maksaisi siten vuokraa ja juoksevat kulut (netti, sähkö, vesi, ruoka yms.) jakaisitte keskenänne. Tehän säästätte myös nettimaksuissa, sähkössä, ruoassa, yms. koska asutte yhdessä. Miehen osalta siis yhteenmuutto halventaa hänen kulujaan monelta osin, samoin hieman sinunkin. Tarkistakaa myös voitteko halventaa netti-, puhelin-, sähkö-yms maksuja. Lisäksi jos mies maksaa vuokraa enemmän kuin vastikkeen, sinä saat siitä vähän lisää käyttörahaa.
Koska miehellä on taustalla rahankäytön ongelmia, ehdottaisin, että koska hänelle jää nyt käyttöön enemmän rahaa kuin ennen, hänen kuuluisi siirtää joka kuukausi sovittu osa ylimäärästä omalle säästötililleen tai rahastoon tms.
Siten se, että sinä suostut antamaan hänen asua halvemmalla asunnossasi, koituisi hänelle mahdollisuudeksi kartuttaa myös hieman varallisuutta/vararahastoa. Samalla hänelle ei jäisi niin paljon ylimääräistä rahaa vaan olisitte jotenkuten tasapainossa.
En osaa sanoa mikä sopiva vuokrasumma olisi vaan sen sovitte keskenänne, ehkä joku 350 e olisi reilu. Tehkää oikein excel-taulukko ja laskekaa oletetut tulot ja menot, että näette miten paljon rahaa kummallekin jää käyttöön. Laskekaa myös miten paljon mies laittaisi säästöön ja paljonko siitä kertyisi esim. vuodessa. Se ehkä antaisi miehelle pontta säästämiseen eikä niin että tuhlaa kaikki rahansa, joka aiheuttaisi ongelmia hänen talouteensa ja teidän suhteeseenne.
Miehelle siis kerrotaan mihin hänen KUULUU käyttää rahansa. Saako käydä vessassa ilman lupaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
Minun asumiskulut ei tietysti nouse yhteenmuuton myötä. Mutta elintasoni on nyt pieni ja pienenä se pysyisi, koska asumiskuluni ei juuri laskisikaan yhteenmuuton jälkeen, jos mies maksaisi vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Sen sijaan miehen asumiskulut putoaisi lähelle nollaa.
En minä kai kateellinen ole miehelle, tuollainen tuntuisi vain epäreilulta, koska minä mahdollistaisin hänelle lähes ilmaisen asumisen. Jos taas laittaisin asuntoni vuokralle, nettoaisin siitä verojen ja kulujen jälkeen ehkä 700 kuussa, toki se menisi lainan lyhennykseen. Ja jos hankkisimme yhdessä uuden ison vuokrakaksion /kolmion, olisi sen vuokra noin 1200 täällä helsingissä. Eli silloin miehen vuokraosuus putoaisi satasella kuussa (hänen vuokra nyt 700).
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä maksat lainan ja laitatte muut asumiseen liittyvät kulut puoliksi. Lisäksi yhteiset viihdykkeet ja elintason nousu on miehen pussista maksettava, esim kun menette ulos syömään, mies tarjoaa. Viikonlopun herkkuostokset maksaa mies. Viikonlopun hotelliyöt menee miehen tililtä. Jos mies kerran haluaa elää huolettomasti ja ostella asioita, sovitte että hän kustantaa kivat jutut molemmille.
Oletan siis, että kun pariskuntana elelette, teette yhdessä kivoja asioita. Eikä niin, että molemmilla on omat kuvionsa ja kotona käydään vain vaihtamassa sukat.
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
Minun asumiskulut ei tietysti nouse yhteenmuuton myötä. Mutta elintasoni on nyt pieni ja pienenä se pysyisi, koska asumiskuluni ei juuri laskisikaan yhteenmuuton jälkeen, jos mies maksaisi vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Sen sijaan miehen asumiskulut putoaisi lähelle nollaa.
En minä kai kateellinen ole miehelle, tuollainen tuntuisi vain epäreilulta, koska minä mahdollistaisin hänelle lähes ilmaisen asumisen. Jos taas laittaisin asuntoni vuokralle, nettoaisin siitä verojen ja kulujen jälkeen ehkä 700 kuussa, toki se menisi lainan lyhennykseen. Ja jos hankkisimme yhdessä uuden ison vuokrakaksion /kolmion, olisi sen vuokra noin 1200 täällä helsingissä. Eli silloin miehen vuokraosuus putoaisi satasella kuussa (hänen vuokra nyt 700).
Ap.
No mutten miksi et kerro tätä miehelle? Kerrot rehellisesti, että toivot hänen maksavan enemmän, koska asumiskulusi ovat tuloihisi nähden niin isot. Ei se sen kummempaa ole.
Parisuhteessa oikeasti kuitenkin on kyse siitä, että tuetaan toista, myös rahallisesti. Ei ole hyvä parisuhde, jos toisella on paljon ylimääräistä hurvitteluun ja toinen kitkuttelee minimisummalla.
Jos mies ei tätä ymmärrä, vaihda miestä.
Kuulostaa aivan älyttömältä, että tämän takia lähtisitte vuokralle. Siinähän vain häviäisi kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
Minun asumiskulut ei tietysti nouse yhteenmuuton myötä. Mutta elintasoni on nyt pieni ja pienenä se pysyisi, koska asumiskuluni ei juuri laskisikaan yhteenmuuton jälkeen, jos mies maksaisi vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Sen sijaan miehen asumiskulut putoaisi lähelle nollaa.
En minä kai kateellinen ole miehelle, tuollainen tuntuisi vain epäreilulta, koska minä mahdollistaisin hänelle lähes ilmaisen asumisen. Jos taas laittaisin asuntoni vuokralle, nettoaisin siitä verojen ja kulujen jälkeen ehkä 700 kuussa, toki se menisi lainan lyhennykseen. Ja jos hankkisimme yhdessä uuden ison vuokrakaksion /kolmion, olisi sen vuokra noin 1200 täällä helsingissä. Eli silloin miehen vuokraosuus putoaisi satasella kuussa (hänen vuokra nyt 700).
Ap.No mutten miksi et kerro tätä miehelle? Kerrot rehellisesti, että toivot hänen maksavan enemmän, koska asumiskulusi ovat tuloihisi nähden niin isot. Ei se sen kummempaa ole.
Parisuhteessa oikeasti kuitenkin on kyse siitä, että tuetaan toista, myös rahallisesti. Ei ole hyvä parisuhde, jos toisella on paljon ylimääräistä hurvitteluun ja toinen kitkuttelee minimisummalla.
Jos mies ei tätä ymmärrä, vaihda miestä.
Kuulostaa aivan älyttömältä, että tämän takia lähtisitte vuokralle. Siinähän vain häviäisi kumpikin.
Toinen haluaa kerryttää omaisuutta, toinen haluaa kuluttaa. Miksi juuri kuluttajan pitää tukea omaisuuden kerryttäjää?
Ap voisi aivan hyvin pienentää lyhennystä, mutta jostain syystä haluaa väkisin pitää sen aivan maksimaalisen suurena. Onko tarkoitus käyttää sitä tietoisesti keppihevosena, jossa mies joutuisi maksamaan ap:n omaisuuttakin?
Vierailija kirjoitti:
Sä maksat lainan ja laitatte muut asumiseen liittyvät kulut puoliksi. Lisäksi yhteiset viihdykkeet ja elintason nousu on miehen pussista maksettava, esim kun menette ulos syömään, mies tarjoaa. Viikonlopun herkkuostokset maksaa mies. Viikonlopun hotelliyöt menee miehen tililtä. Jos mies kerran haluaa elää huolettomasti ja ostella asioita, sovitte että hän kustantaa kivat jutut molemmille.
Oletan siis, että kun pariskuntana elelette, teette yhdessä kivoja asioita. Eikä niin, että molemmilla on omat kuvionsa ja kotona käydään vain vaihtamassa sukat.
"Mies tarjoaa"
Ihan kuin olisin kuullut tämän vaatimuksen aiemminkin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
Minun asumiskulut ei tietysti nouse yhteenmuuton myötä. Mutta elintasoni on nyt pieni ja pienenä se pysyisi, koska asumiskuluni ei juuri laskisikaan yhteenmuuton jälkeen, jos mies maksaisi vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Sen sijaan miehen asumiskulut putoaisi lähelle nollaa.
En minä kai kateellinen ole miehelle, tuollainen tuntuisi vain epäreilulta, koska minä mahdollistaisin hänelle lähes ilmaisen asumisen. Jos taas laittaisin asuntoni vuokralle, nettoaisin siitä verojen ja kulujen jälkeen ehkä 700 kuussa, toki se menisi lainan lyhennykseen. Ja jos hankkisimme yhdessä uuden ison vuokrakaksion /kolmion, olisi sen vuokra noin 1200 täällä helsingissä. Eli silloin miehen vuokraosuus putoaisi satasella kuussa (hänen vuokra nyt 700).
Ap.No mutten miksi et kerro tätä miehelle? Kerrot rehellisesti, että toivot hänen maksavan enemmän, koska asumiskulusi ovat tuloihisi nähden niin isot. Ei se sen kummempaa ole.
Parisuhteessa oikeasti kuitenkin on kyse siitä, että tuetaan toista, myös rahallisesti. Ei ole hyvä parisuhde, jos toisella on paljon ylimääräistä hurvitteluun ja toinen kitkuttelee minimisummalla.
Jos mies ei tätä ymmärrä, vaihda miestä.
Kuulostaa aivan älyttömältä, että tämän takia lähtisitte vuokralle. Siinähän vain häviäisi kumpikin.
Toinen haluaa kerryttää omaisuutta, toinen haluaa kuluttaa. Miksi juuri kuluttajan pitää tukea omaisuuden kerryttäjää?
Ap voisi aivan hyvin pienentää lyhennystä, mutta jostain syystä haluaa väkisin pitää sen aivan maksimaalisen suurena. Onko tarkoitus käyttää sitä tietoisesti keppihevosena, jossa mies joutuisi maksamaan ap:n omaisuuttakin?
Yleensä asuntolainassa, kuten missä tahansa velassa, on parempi että se maksetaan mahdollisimman pian pois. Eli tuhailun sijaan on ihan perusteltua että säästetään ja maksetaan lainaa.
Toki ei ihan tiukillekaan voi vetää, mutta ei tässä minusta siitä ollut kyse. Aloittajahan on nyt pärjännyt yksinkin asunnossa, eli ei tilanne siitä missään nimessä pahene vaikka mies ei "ekstraa" maksaisi.
Mutta toki jos näkemykset on hyvin erilaiset: mies haluaa tuhlata reilusti ja aloittaja elää hyvin kitsaasti, suhde tuskin tulee toimimaan. Tällöin kannattaa jo miettiä onko yhteenmuutossa mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi asuntosi vuokravapailla markkinoilla? Mies maksaa siitä 50%. Niin hän maksaisi, jos asuntosi omistaisi joku muu kuin sinä ja asuisitte siinä vuokralla. vesimaksu ja puolet sähköstä siihen päälle.
Ei ole sinun vikasi, että mies on möhlinyt ja menettänyt luottotietonsa.
Asuntoni vuokra olisi 1200 vapailla markkinoilla. Hki on kyseessä.
Oikeasti haluaisin, että mies ostaisi minulta tästä asunnosta puolet tai ostaisimme puoliksi jonkun uuden asunnon. En halua tienata miehellä. Mutta haluaisin, että elintasomme olisi suunnille sama, kuten se on nytkin. Eli että molemmilla olisi suunnilleen saman verran varaa harrastaa ja ostella asioita ja käydä ravintolassa jne. Mutta mies ei siis voi ostaa minulta puolikasta, koska on menettänyt ne luottotietonsa. Ap.
Oletko valmis siihen, että mies ei maksa kuin puolet vastikkeesta myös siinä vaiheessa, kun hän ei enää rakasta sinua, mutta haluaa asua edullisesti? Mies kun ei välttämättä halua muuttaa pois eikä sinulla ole mitään keinoja häntä häätää, koska ei ole vuokrasopimusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa vastikkeen ja puolet muista juoksevista kuluista. Kyllähän se asunto kuluu, ja aloittaja kuitenkin maksaa rempat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Sä maksat lainan ja laitatte muut asumiseen liittyvät kulut puoliksi. Lisäksi yhteiset viihdykkeet ja elintason nousu on miehen pussista maksettava, esim kun menette ulos syömään, mies tarjoaa. Viikonlopun herkkuostokset maksaa mies. Viikonlopun hotelliyöt menee miehen tililtä. Jos mies kerran haluaa elää huolettomasti ja ostella asioita, sovitte että hän kustantaa kivat jutut molemmille.
Oletan siis, että kun pariskuntana elelette, teette yhdessä kivoja asioita. Eikä niin, että molemmilla on omat kuvionsa ja kotona käydään vain vaihtamassa sukat.
Alan ymmärtää, mitä lompakkoloisella tarkoitetaan. Molemmilla ilmeisesti aika samat ja vieläpä erittäin pienet tulot, mutta mies se vaan kustantaa "kivat jutut molemmille". Ulkona syömiset, hotellit, herkut ja kaikki. Ilmeisesti lassukat tietävät, mistä puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis että onko on pyytää että mies maksaa vaikka koko vastikkeen ja sähköt yms. Ja minä siis lainat korkoineen. Vastike ja sähköt ym olisi kuitenkin selvästi vähemmän kuin hänen nykyinen vuokra. Ap.
Tavoitteesi on ymmärtääkseni tienata tällä, joten toimikaa toki noin. Tehkää myös niin, että mies ostaa ruoat ja sellaiset, ja sinä ostat huonekalut ja muut tavarat. Silloin saat pitää nekin itselläsi eron jälkeen. Mies on kustantanut kaikki muut kuin omaisuutta kerryttävät kulusi, ja itse olet saanut laittaa 100 % tuloista säästöön omaisuuteesi. Ei huono diili ollenkaan!
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.
Ei ole kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle, jos olet kateellinen miehelle. Elämä on täynnä valintoja, sinä olet valinnut asunnon ostamisen.
Miksi sinun asumiskulut nousisivat, jos mies maksaisi oman osuutensa? Miksi siis sinulla olisi yhtäkkiä erityisen pieni elintaso? Totta kai miehen kuuluu maksaa vähintään oma osuutensa ruuasta, sähköstä, vedestä yms. Se on sitten teidän yhteinen päätös, maksaako mies vielä vähän ekstraa vai ei.
Avioliitto ei ole pakollinen, enkä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos ensimmäinen ajatus on että mies saattaisi eron sattuessa saada omaisuuden. Yleensähän naimisiin mennään, kun oikeasti halutaan kaikki jakaa, myös se omaisuus. Jos ei haluta jakaa, sitten ei mennä naimisiin tai mennään mutta avioehdon kanssa.
Minun asumiskulut ei tietysti nouse yhteenmuuton myötä. Mutta elintasoni on nyt pieni ja pienenä se pysyisi, koska asumiskuluni ei juuri laskisikaan yhteenmuuton jälkeen, jos mies maksaisi vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Sen sijaan miehen asumiskulut putoaisi lähelle nollaa.
En minä kai kateellinen ole miehelle, tuollainen tuntuisi vain epäreilulta, koska minä mahdollistaisin hänelle lähes ilmaisen asumisen. Jos taas laittaisin asuntoni vuokralle, nettoaisin siitä verojen ja kulujen jälkeen ehkä 700 kuussa, toki se menisi lainan lyhennykseen. Ja jos hankkisimme yhdessä uuden ison vuokrakaksion /kolmion, olisi sen vuokra noin 1200 täällä helsingissä. Eli silloin miehen vuokraosuus putoaisi satasella kuussa (hänen vuokra nyt 700).
Ap.No mutten miksi et kerro tätä miehelle? Kerrot rehellisesti, että toivot hänen maksavan enemmän, koska asumiskulusi ovat tuloihisi nähden niin isot. Ei se sen kummempaa ole.
Parisuhteessa oikeasti kuitenkin on kyse siitä, että tuetaan toista, myös rahallisesti. Ei ole hyvä parisuhde, jos toisella on paljon ylimääräistä hurvitteluun ja toinen kitkuttelee minimisummalla.
Jos mies ei tätä ymmärrä, vaihda miestä.
Kuulostaa aivan älyttömältä, että tämän takia lähtisitte vuokralle. Siinähän vain häviäisi kumpikin.
Toinen haluaa kerryttää omaisuutta, toinen haluaa kuluttaa. Miksi juuri kuluttajan pitää tukea omaisuuden kerryttäjää?
Ap voisi aivan hyvin pienentää lyhennystä, mutta jostain syystä haluaa väkisin pitää sen aivan maksimaalisen suurena. Onko tarkoitus käyttää sitä tietoisesti keppihevosena, jossa mies joutuisi maksamaan ap:n omaisuuttakin?
Yleensä asuntolainassa, kuten missä tahansa velassa, on parempi että se maksetaan mahdollisimman pian pois. Eli tuhailun sijaan on ihan perusteltua että säästetään ja maksetaan lainaa.
Toki ei ihan tiukillekaan voi vetää, mutta ei tässä minusta siitä ollut kyse. Aloittajahan on nyt pärjännyt yksinkin asunnossa, eli ei tilanne siitä missään nimessä pahene vaikka mies ei "ekstraa" maksaisi.
Mutta toki jos näkemykset on hyvin erilaiset: mies haluaa tuhlata reilusti ja aloittaja elää hyvin kitsaasti, suhde tuskin tulee toimimaan. Tällöin kannattaa jo miettiä onko yhteenmuutossa mitään järkeä.
Nyt kun toinen on saituri ja toinen tuhlaajapoika, niin parempi, ettei ainakaan raha-asioita yhdistellä. Juoksevat kulut (vastike, safka, sähkö, netti, miksei lainan korot) puoliksi ja lopuilla kumpikin tekee mitä tykkää. Oli se sitten vaatteiden ostoa tai seiniin sijoittamista.
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi asuntosi vuokravapailla markkinoilla? Mies maksaa siitä 50%. Niin hän maksaisi, jos asuntosi omistaisi joku muu kuin sinä ja asuisitte siinä vuokralla. vesimaksu ja puolet sähköstä siihen päälle.
Ei ole sinun vikasi, että mies on möhlinyt ja menettänyt luottotietonsa.
Asuntoni vuokra olisi 1200 vapailla markkinoilla. Hki on kyseessä.
Oikeasti haluaisin, että mies ostaisi minulta tästä asunnosta puolet tai ostaisimme puoliksi jonkun uuden asunnon. En halua tienata miehellä. Mutta haluaisin, että elintasomme olisi suunnille sama, kuten se on nytkin. Eli että molemmilla olisi suunnilleen saman verran varaa harrastaa ja ostella asioita ja käydä ravintolassa jne. Mutta mies ei siis voi ostaa minulta puolikasta, koska on menettänyt ne luottotietonsa. Ap.
Oletko valmis siihen, että mies ei maksa kuin puolet vastikkeesta myös siinä vaiheessa, kun hän ei enää rakasta sinua, mutta haluaa asua edullisesti? Mies kun ei välttämättä halua muuttaa pois eikä sinulla ole mitään keinoja häntä häätää, koska ei ole vuokrasopimusta jne.
Kannattaako oikeasti muuttaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta saa pelätä että eron tullen tämä jää vaan loisimaan asuntoon...? Suurin osa ihmisistä kuitenkin osaa hoitaa eron järkevästi.
Jos mies on täysin järjissään oleva, en minulle nyt ensimmäisenä tulisi mieleen, että miestä ei saisi asunnosta lähtemään.
z-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi asuntosi vuokravapailla markkinoilla? Mies maksaa siitä 50%. Niin hän maksaisi, jos asuntosi omistaisi joku muu kuin sinä ja asuisitte siinä vuokralla. vesimaksu ja puolet sähköstä siihen päälle.
Ei ole sinun vikasi, että mies on möhlinyt ja menettänyt luottotietonsa.
Asuntoni vuokra olisi 1200 vapailla markkinoilla. Hki on kyseessä.
Oikeasti haluaisin, että mies ostaisi minulta tästä asunnosta puolet tai ostaisimme puoliksi jonkun uuden asunnon. En halua tienata miehellä. Mutta haluaisin, että elintasomme olisi suunnille sama, kuten se on nytkin. Eli että molemmilla olisi suunnilleen saman verran varaa harrastaa ja ostella asioita ja käydä ravintolassa jne. Mutta mies ei siis voi ostaa minulta puolikasta, koska on menettänyt ne luottotietonsa. Ap.
Oletko valmis siihen, että mies ei maksa kuin puolet vastikkeesta myös siinä vaiheessa, kun hän ei enää rakasta sinua, mutta haluaa asua edullisesti? Mies kun ei välttämättä halua muuttaa pois eikä sinulla ole mitään keinoja häntä häätää, koska ei ole vuokrasopimusta jne.
Kannattaako oikeasti muuttaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta saa pelätä että eron tullen tämä jää vaan loisimaan asuntoon...? Suurin osa ihmisistä kuitenkin osaa hoitaa eron järkevästi.
Jos mies on täysin järjissään oleva, en minulle nyt ensimmäisenä tulisi mieleen, että miestä ei saisi asunnosta lähtemään.
Joskus elämä voi yllättää.
Ei kannata lähteä mihinkään kuvioon, mikä itsestä tuntuu pahalta. Pitää suunnitelmat jäissä, kunnes molemmat tyytyväisiä ratkaisuun.
Minulla on eksä, joka vielä 10 v jälkeen jaksaa vaahdota, miten käytin häntä taloudellisesti hyväksi, vaikka väitteessä ei ole litään perää, mutta tunne on syntynyt toisen päähän.
Minun mieheni on myös luottotiedoton. Minulla asunto ja lainaa.
Siksi minä olen laittanut oman asuntoni vuokralle ja asumme yhdessä vuokralla. Vuokran maksamme puoliksi, ja minä saan maksettua oman osuuteni vuokratuloillani.
Emme mahtuneet minun asuntooni, mutta vaikka olisimmekin, niin tämä on reilu ratkaisu. Helsingissä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Minusta hyvä idea olisi se, että sinä maksaisit vastikkeen ja asunnonomistukseen liittyvät kulut (rempat yms.), koska asunto on sinun omaisuuttasi. Miehen rooli olisi olla vuokralainen.
Jos asuisitte asunnossasi vuokralla vuokra olisi ilmoituksesi mukaan n. 1200 e, joten mies maksaisi 600 e/kk. Koska hän on kuitenkin avopuolisosi, olisi reilua tiputtaa vuokraa jonkun verran. Sopikaa sopiva vuokrasumma, mies on jää kuitenkin summalla 600 e tai sitä alemmalla voitolle verrattuna nykytilanteeseen.
Mies maksaisi siten vuokraa ja juoksevat kulut (netti, sähkö, vesi, ruoka yms.) jakaisitte keskenänne. Tehän säästätte myös nettimaksuissa, sähkössä, ruoassa, yms. koska asutte yhdessä. Miehen osalta siis yhteenmuutto halventaa hänen kulujaan monelta osin, samoin hieman sinunkin. Tarkistakaa myös voitteko halventaa netti-, puhelin-, sähkö-yms maksuja. Lisäksi jos mies maksaa vuokraa enemmän kuin vastikkeen, sinä saat siitä vähän lisää käyttörahaa.
Koska miehellä on taustalla rahankäytön ongelmia, ehdottaisin, että koska hänelle jää nyt käyttöön enemmän rahaa kuin ennen, hänen kuuluisi siirtää joka kuukausi sovittu osa ylimäärästä omalle säästötililleen tai rahastoon tms.
Siten se, että sinä suostut antamaan hänen asua halvemmalla asunnossasi, koituisi hänelle mahdollisuudeksi kartuttaa myös hieman varallisuutta/vararahastoa. Samalla hänelle ei jäisi niin paljon ylimääräistä rahaa vaan olisitte jotenkuten tasapainossa.
En osaa sanoa mikä sopiva vuokrasumma olisi vaan sen sovitte keskenänne, ehkä joku 350 e olisi reilu. Tehkää oikein excel-taulukko ja laskekaa oletetut tulot ja menot, että näette miten paljon rahaa kummallekin jää käyttöön. Laskekaa myös miten paljon mies laittaisi säästöön ja paljonko siitä kertyisi esim. vuodessa. Se ehkä antaisi miehelle pontta säästämiseen eikä niin että tuhlaa kaikki rahansa, joka aiheuttaisi ongelmia hänen talouteensa ja teidän suhteeseenne.