Kuinka luoda vanhan yläluokan tyyliä uusrikkaaseen kotiin?

Muuta vanhaan asuntoon, ne vitivalkoiset kivitalot on tosi mauttomia. 

Kulttuurkotiin kuuluu tietty kerroksellisuus ja ajan ja historian tuntu. Sille ei ole olennaista sen hetken pintamuoti, eikä sen kaikki sisustus ole peräisin viimeiseltä viideltä vuodelta, ja tuskin kokonaan Ikeasta. Tottakai osa voi olla, mutta silti jostain pilkottaa antiikkikaappi, kalusteiden alla aito matto.

Nykynuorikin voisi kotoa lähtiessä miettiä, toisiko kotoa tuotu retrokello tai isoäidin arabian kannu hyllyllä kuitenkin pienen ripauksen historiaa ja persoonaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

yksi vaihtoehto on sisustaa modernisti. jossain amerikkalaisessa televisioohjelmassa kaupitellaan kalliita asuntoja. voisit katsoa että miten amerikkalaisten rikkaitten asuntoja on sisustettu.

Kokonaan uusi sisustus on melko varma nousukkaan tai wt merkki.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että on (vielä) tällaisia aloittajan kaltaisia ihmisiä. Mikä on mielekkäämpää elämässä kuin jonkinlaisen ylevyyden tavoittelu. En ymmärrä mitä pahaa tai toisia ihmisiä vahingoittavaa siinä voisi ikinä olla. Ei mitään.

Täytyy lukea vielä hyviä kommentteja. Mutta itselle tulee mieleen että tuollaisessa kodissa ja pihapiirissä on tietenkin kaikenlaista mielenkiintoista joihin uppoutua ja perehtyä. Kuinka sellaisia hankitaan ja luodaan onkin hyvä kysymys. On koteja joihin tuollaista kaikkea on kertynyt vuosisatojen aikana. Ja miellä useimmilla ei sellaista ole. Mutta jostakin ja jonkunhan se on alettava :) Mitä parhainta onnea aloittajalle.

Ihana kommentti. Mikä onkaan niin tärkeää mutta epämuodikasta, kuin ylevyyden tavoittelu; omissa käytöstavoissa, asumisessa, kulttuurin harrastuksessa. Se on aina kunnioitettavaa, varallisuudesta ja koulutuksesta riippumatta. Erityisesti siitä huolimatta. Kannatan ja kannustan.

Nousukasmaisuus näkyy nimenomaan siinä, että SISUSTETAAN. Oli se sitten ikeavalkoinen-tähtityyny-linjaa tai jotain barokkihuonekalu-samettiverhomeininkiä. Ok, pois lukien kartanot ja linnat jotka ovat yleisölle avoimia ja joissa on tällainen "kuninkaallinen sisustus", niin vanhan rahan kodeissa (siis arkikodeissa) näkyy päinvastoin huolettomuus ja itsevarmuus. Eli siellä saattaa olla juurikin sitä aitoa taidetta, korkeita kirjahyllyjä, hienoja nojatuoleja, vanhoja täyspuisia huonekaluja... Mutta nimenomaan luonnollisesti kerrostuneena, ei siten että joka nurkka näyttää sisustuslehdestä kopioidulta. Ja mukana saattaa olla roinaa/sotkuja/jotain halpaa/kokonaisuuteen sopimatonta. Vanhan eliitin ei tarvitse miettiä mitä muut heistä ajattelevat, toisin kuin keskiluokan tai nousukkaiden.

Jos tällaisen asenteen saat kopioitua, niin hyvä :)

Jos antiikkihuonekalun kunnostaa, sen arvo romahtaa. Hanki huutokaupasta vanhaa Artekia. Se vihjaa, että jo vanhempasi ja isovanhempasi olivat fiksuja ihmisiä. Älä ahda kotia täyteen. Ja tosiaan, palkkaa sisustussuunnittelija, jos et vielä luota omaan makuusi.

Jos asuntosi on esim. 40-70-luvun kerrostalo, voit luoda sinne kulttuurikodin tuntua esim. Artekin kalusteilla. Niistä ei heti tule tuntua, että on kaikki uutta, ja on silti sopivan modernia. Vieläkin nuoret arkkitehtiperheet usein suosivat näitä, joko perittynä tai itse ostaen, koska ne kestävät aikaa rajattomasti ja miellyttävät silmää aina.

Silti näihin voi liittää joko antiikkia, tai tavallisempaa 50-60- lukujen retroa, jota on paljon edullisesti saatavilla. Matot voivat myös olla perusyksivärisiä tai graafisia ryijymattoja jostain Ikeasta. Ikean kalusteet käyvät lisänä näihin myös.

Vierailija kirjoitti:

Käy nuorten taiteilijoiden näyttelyissä ja jos tyypin tyyli näyttää kokonaisuudessaan mielestäsi hyvältä, osta yksi työ. Pistä vaikka jonkun makuu- tai työhuoneen seinälle. Joku noista ponnahtaa pinnalle. Kutsu jokunen noista taiteilijoista myöhemmin viinilasilliselle ja kysele miten menee. Ei mene paljoa rahaa, saat nuorekkaan mesenaatin mainetta ja joskus 10 vuoden päästä tunnet monta lupaavaa taiteililjaa. Ateneumin opiskelijoiden näyttelyissä kannattaa käydä, sillä aikanaan jostain noista tulee proffia tai museon intendenttejä. Jos olet oikeasti rahoissasi, hanki jokunen kotimainen kalliimpi työ lisäksi, mutta ei isokokoisia vaan pienehköjä, jottei ole yliampuvaa.

Loistava ja oivaltava puheenvuoro. Itseä harmittaa. Vuosia sitten oli paikallisessa kirjastossa tai kunnantalolla jonkun lähiseudun nuoren taiteilijan näyttely. Eräs teos hyvin perinteinen aiheeltaan. Suomalainen metsä/järvenranta maisema. Oli minusta aivan mahtavan hieno. Siis todella poikkeuksellisen onnistunut ja silti ei mitenkään liian geneerinen tavanomaisesta aiheesta huolimatta. Voi harmi - silloin ei edes tullut kirjoittamasi mahdollisuus huomioon. Olen koettanut joskus etsiä kuka taiteilija oli mutta en ole onnistunut.

Taiteen hankinnassa olennaista on että se puhuttelee sinua: suomeksi sanottuna, huomaat jostain syystä pitäväsi siitä, silmäsi palaa siihen, ja sinulle syntyy joku tunnereaktio siihen. Ei niin että sen väri sopii sisustukseesi.

mistä olette saaneet päähänne, että vanhan rahan ihmiset haluaisivat sisustaa vanhanaikaisilla kalusteilla asuntonsa? kun varakkaan perheen lapsi muuttaa omaan asuntoon, niin kotoa muuttava hankkii ihan uudet kalusteet uudeen asuntoon. varmaan myös vanhatkin ihmiset miellään uutistaa asunnon sisustusta. vanhuus ja seniiliys eivät ole toistensa synonyymejä.

Vierailija kirjoitti:

mistä olette saaneet päähänne, että vanhan rahan ihmiset haluaisivat sisustaa vanhanaikaisilla kalusteilla asuntonsa? kun varakkaan perheen lapsi muuttaa omaan asuntoon, niin kotoa muuttava hankkii ihan uudet kalusteet uudeen asuntoon. varmaan myös vanhatkin ihmiset miellään uutistaa asunnon sisustusta. vanhuus ja seniiliys eivät ole toistensa synonyymejä.

Puhutko omakohtaisesta kokemuksesta? Minun kokemukseni on, että kyllä, ehkä teetetään sohvakalusto tytölle, ja remontoidaan asunto hänen mieleisekseen. Silti hän todennäköisesti tuo kotoa jonkun oman tavaran, kuten jotain taidetta, muistoesinettä, peiliä, pikku hopeaesineitä, valokuvan.

Vierailija kirjoitti:

mistä olette saaneet päähänne, että vanhan rahan ihmiset haluaisivat sisustaa vanhanaikaisilla kalusteilla asuntonsa? kun varakkaan perheen lapsi muuttaa omaan asuntoon, niin kotoa muuttava hankkii ihan uudet kalusteet uudeen asuntoon. varmaan myös vanhatkin ihmiset miellään uutistaa asunnon sisustusta. vanhuus ja seniiliys eivät ole toistensa synonyymejä.

En jaksa uskoa että kukaan vanhanakaan heittää roskalavalle tai huutokauppaan kaiken entisen. Niistä säilytetään vähintään millä on eniten tunnearvoa, muu arvotavara jaetaan jälkikasvulle. Kukaan tuskin hukkaa suvussa yli 100 vuotta ollutta ruokakalustoa tai flyygeliä kovin kevyesti.

Mary sanoo Downton Abbeyn tokalla kaudella nousukassulhaselleen näin: "Te ostatte huonekalunne. Me perimme ne."

Flyygelin voi hukata sille sukulaiselle jolla on se kartano. Jonkunhan sitäkin täytyy asua.

Huonekalut eivät ole vain huonekaluja, ne ovat historiaa. Myös niistä ollaan vastuussa jälkipolville.

Sisusta vähän tunkkaisesti. Tärkeää on, että huonekalut ovat eri aikakausilta. Asunnon pitää olla lisäksi vähän liian täyteen ahdettu ja hieman pölyinen. Jotain tosi outoja elementtejä mukaan lisämausteeksi.

Aina välillä näkee myynnissä noita vanhan rahan koteja ja arvoasuntoja.  Usein ihmiset kauhistelevat niitä. Ne harvoin vastaavat keskiluokkaista trendikästä sisustusmakua.

Jos rahaa on, tästä 1,5 miljoonan arvoasunnosta Katajanokalla on hyvä aloittaa.

http://www.etuovi.com/kohde/9545458?sc=M1063577128&pos=11

Tuossa asunnossa on riittävästi panelointia, jugendvalaisimia ja paikalle rakennettuja hyllyjä antamaan riittävää uskottavuutta. Tuohon joka huoneeseen riittävän suuret aidot matot, niin kalusteet voivat olla ilmavaa italialaista designia, lasipöytiä ja valkoisia nahkasohvia, jokunen lattiavalaisin ja pöytävalaisin samoin italialaista designia.. Seinälle pari suurehkoa grafiikkaa, hyllyyn joitakin kirjoja. Ikkunalle komea pronssiveistos, niin se olisi siinä.

Vaikeinta on ehkä saavuttaa se tuntu, että olet asunut tässä samassa Helsinkiläisessä jugendtalossa koko ikäsi, koska isoisoisäsi rakennutti sen.

Meidän junantuomien kodit tuppaavat näyttämään siltä, että on ensin lähdetty kotoa tyhjin käsin, ja sitten jouduttu töiden vuoksi, vaikka hyväpalkkaistenkin, muuttamaan viiden vuoden välein, jonnekin missä ei ole sukua.

Sen huomaa siitä, ettei ole oikein ollut mahdollista kerätä kaikkea pitkältä ajalta, varsinkaan mitään suurikokoisia, painavia täyspuisia kalusteita.

Eikä niitä kyllä ole ollut perittäväksikään.

Tästä historiattomuus.

http://areena.yle.fi/1-292205

Tuolta löytyy hyvät vinkit :D!