Te jotka sanotte puhuvanne muka paljon kumppaninne kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan oikeastaan kaikesta.

Kummallista jos ei kumppanin kanssa ole mitään juteltavaa. Pitkät automatkatkin saatetaan höpöttää taukoamatta kaikkea. Sellainen hiljaisuus olisi kiusallista.

Kiusallisempaa olisi, jos yli 10 vuoden suhteessa ei saisi koskaan olla hiljaa. Välillä puhutaan, ja välillä ollaan hiljaa. Molemmat hyviä.

Musta on hirveän tärkeää, että vaikka puhetta riittää sitten kun puhuttavaa on, voi kuitenkin olla myös hiljaa ja nimenomaan niin, että se ei ole vaivaantunutta. Että voi myös rentoutua ja olla ns. yksin yhdessä. Itse tarvitsen aika paljon omaa tilaa ja aikaa.

Me käydään päivittäin kävelyllä ja puhutaan siitä, mitä havainnoimme ympärillämme. On se sitten vastaan tuleva koira, hassun näköinen asuste kaupan ikkunassa tai vaikka mielenosoitus. Lisäksi vaihdamme päivän kuulumisia, vaikkei niistä paljon jutun juurta olekaan.

Kotona roikumme paljon netissä ja katsomme telkkaria. Sieltä tulee jatkuvasti uusia keskustelun aiheita jostain uudesta biisistä lakialoitteeseen tai urheilun maailman ennätykseen.

Mikä ihmeen "muka"?

Talk Talk on bändi kirjoitti:

Me käydään päivittäin kävelyllä ja puhutaan siitä, mitä havainnoimme ympärillämme. On se sitten vastaan tuleva koira, hassun näköinen asuste kaupan ikkunassa tai vaikka mielenosoitus. Lisäksi vaihdamme päivän kuulumisia, vaikkei niistä paljon jutun juurta olekaan.

Kotona roikumme paljon netissä ja katsomme telkkaria. Sieltä tulee jatkuvasti uusia keskustelun aiheita jostain uudesta biisistä lakialoitteeseen tai urheilun maailman ennätykseen.

" kato erkki, koira"

Naureskellaan meidän koiralle, aivan ehdoton kestoaihe. Uutisoinnin tasosta. Ruuasta ja paljon tulee rupateltua kokatessa, usein myös lauletaan omiamme ja siinä lomassa muutama pyöräytys "tanssilattialla", mieheni ei tanssi muuten koskaan paitsi kotona hulluttelee kanssani.

Nauretaan usein irrallisille kommenteille ohjelmissa tai lehtijutuissa, toinen lukee sen ja toinen kehittää uudelle tasolle sen sutkautuksen.

Talosta ja mitä tehdään talolle ja pihamaalle, sisustuksesta minun mielekseni.

Usein ihan meistä ja rakkaudesta.

Niin ravintolassa mieheni ei hirveästi keskustele, sosiaalinen kanssa käyminen ahdistaa häntä ja pidän sitten omalta osaltani kevyttä keskustelua yllä ja mies myöntelee.

Autossa taas annetaan ajorauha suurimmaksi osaksi toiselle, jos ollaan yhdessä autossa se viittaa pidempään ajomatkaan.

Voi kai sitä joskus yksi päivä silloin tällöin mennä hiljaisuudessa toisella tai kummallakin, ei siinä mitiä.

Mutta ilman kommunikaatioita, huumoria ja omaa keskustelu ja juttukulttuuria olisi ankeata ja en itse olisi hyvässä suhteessa, ahdistaisi elämän pituinen hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niin että pitkään yhdessä olleet alkavat puhumaan vähemmän toisilleen kun jokanen menneisyyden asia on jo kerrottu. Hiljaisuuksia tulee aina vaa enemän ja miehelläni ja minullakin tulee joskus monen tunnin hiljaisuus mutta ei se haittaa.

Mutta silti voisin sanoa että mieheni kanssa puhutaan paljon. Me jaamme huolettomasti omia ajatuksia eli melkein ajatellaan ääneen. Koemme toisen läsnä olon niin turvallisesti että jokaisen mietteen voi sanoa ääneen. Paitsi sillo ku katotaa yhdessä telkkaria, sillon on ärsyttävää kun toinen latelee kysymyksiä et miksi tuo teki noin ja miksi tuo sanoi noin. Keskustelemme ohjelmasta vasta sen loputtua.

Olet varmaan oikeassa siinä, että pitkään yhdessä olleena tulee väistämättä myös hiljaisia hetkiä, mutta omalta osaltani täytyy todeta, että menneisyyden asiat ovat kyllä olleet marginaalisen pienessä roolissa parisuhteemme alkuvaiheissakaan. Tottakai alussa tulee esimerkiksi kerrottua, mistä tuntee jonkun tuttavapariskunnan ja millainen historia on heidän kanssaan yms. mutta ei meillä kyllä koskaan ole erityisen paljon keskusteltu menneistä.

Ei ole puolisoa. Aikaisempi heila haukkui minut pystyyn kun tv:stä tuli joku ohjelma ja sen kirvoittamana aloin muistelemaan jotain kirkkohistorian vaihetta että miten se mahtoi mennä kun en muistanut. Kuulemma ei olisi saanut uskovaisten paskaa jauhaa hänen luonaan... Oikein korotti ääntään. Se suhde jäi lyhyeen. Pakotti minut esim. ottamaan perunakattilan päältä kannen pois ihan periaatteesta, koska hänen luonaan ei perunakattilan päällä kansia käytetä ym. Ei pystynyt hänen kanssaan keskustelemaan asioista... En tullut koskaan kertoneeksi hänelle että en edes kuulu kirkkoon, vaikka uskovaiseksi hihhuliksi minua luuli.

Mutta se siitä. Ei viitsi muistella enempää.