Te jotka sanotte puhuvanne muka paljon kumppaninne kanssa

Emmää tiä, mutta ei me ikinä hiljaa olla jos yhdessä ollaan. Ja viihdytään toistemme seurassa.

- parisuhteeseen liittyvistä asioista

- arkeen liittyvistä asioista

- ajankohtaisista asioista

- harrastuksiin ja työhön liittyvistä asioista

- muihin mielenkiintoisiin aiheisiin liittyvistä asioista (mm kulttuurit, historia, politiikka ja muut yhteiskunnalliset asiat)

Me ollaan hiljaa. Isäntä on usein puhelimessa.. No joskus jopa työ asioista ja lasten asioista.

Pitäiskö puhua jostakin? Toisaalta radiota kuunnellessa menee hyvät tovi ilman sananvaihtoa.

Mitä järkeä on olla suhteessa jos ei keksi puhuttavaa toisen kanssa?

Siitä miten kummankin päivä on sujunut, ajankohtaisista jutuista (uutiset), pohdiskellaan asioita yhdessä, jutellaan tutuista ja perheistämme, parisuhteestakin jos tuntuu tarpeelliselta, seksistä (lähinnä fantasioistamme)...mistä vain :) jos ollaan ulkona syömässä niin ihmetyttää vieruspöytien pariskunnat jotka eivät puhu keskenään mitään vaan on esim puhelimet käsissä?? Meillä hyvä jos saa suuvuoroa kun niin kovia ollaa molemmat höpöttämään.

Soittelemme päivittäin (emme asu yhdessä) ja käymme läpi molempien sen päivän kuulumiset niin työstä kuin muutenkin. Myös ystävien ja sukulaisten kuulumiset, jos on tavattu heitä tai on jotain erityistä mainittavaa (ei tietenkään luottamuksellisia asioita). Puhelimessa harvoin tulee puhuttua politiikasta, kulttuurista tms aiheista, mutta viikonloppuisin keskustellaan paljon myös niistä. Yleisistä havainnoista esim. luontoon liittyen. Viikolla suunnitellaan tulevan viikonlopun tekemisiä.

Itse introverttina usein mieluummin nauttisin ihan vain hiljaisuudessa kävelemisestä tai ajelemisesta, mutta mies haluaa pohdiskella ääneen milloin mitäkin asioita.

Puhutaan esim. siitä mitä on päivän mittaan kummallekin sattunut/mitä on tehty, maailman tapahtumista varsinkin aamuisin, kun luetaan uutisia ja katsellaan aamu-tv:tä, muistellaan kummankin lapsuutta ja kertoillaan hauskoja muistoja yms., puhutaan "meistä" ja tulevaisuudesta, suunnitellaan uutta kotia ja aikaa, kun olisi jo lapsia, puhutaan seksistä ja toiveista sen suhteen, jutellaan elokuvista, t-sarjoista... Osataan olla hiljaakin ja puuhailla omiamme, mutta kyllä meillä paljon jutellaan, aiheesta kuin aiheesta.:)

Minä puhun:

- mistä av:lla puhutaan. Siitä tulee paljon keskustelua

- mitä töissä on tapahtunut, kuka mitäkin tehnyt

- mitä lapsille on tapahtunut

Mies puhuu:

- mitä lehdissä kirjoitetaan

- mitä tv:ssä ja radiossa on sanottu

- mitä töissä on tapahtunut

- suunnitelmistaan töiden tai muiden ajankohtaisten asioiden suhteen

Puhutaan oikeastaan kaikesta.

Kummallista jos ei kumppanin kanssa ole mitään juteltavaa. Pitkät automatkatkin saatetaan höpöttää taukoamatta kaikkea. Sellainen hiljaisuus olisi kiusallista.

Onhan se niin että pitkään yhdessä olleet alkavat puhumaan vähemmän toisilleen kun jokanen menneisyyden asia on jo kerrottu. Hiljaisuuksia tulee aina vaa enemän ja miehelläni ja minullakin tulee joskus monen tunnin hiljaisuus mutta ei se haittaa.

Mutta silti voisin sanoa että mieheni kanssa puhutaan paljon. Me jaamme huolettomasti omia ajatuksia eli melkein ajatellaan ääneen. Koemme toisen läsnä olon niin turvallisesti että jokaisen mietteen voi sanoa ääneen. Paitsi sillo ku katotaa yhdessä telkkaria, sillon on ärsyttävää kun toinen latelee kysymyksiä et miksi tuo teki noin ja miksi tuo sanoi noin. Keskustelemme ohjelmasta vasta sen loputtua.

Vierailija kirjoitti:

Siitä miten kummankin päivä on sujunut, ajankohtaisista jutuista (uutiset), pohdiskellaan asioita yhdessä, jutellaan tutuista ja perheistämme, parisuhteestakin jos tuntuu tarpeelliselta, seksistä (lähinnä fantasioistamme)...mistä vain :) jos ollaan ulkona syömässä niin ihmetyttää vieruspöytien pariskunnat jotka eivät puhu keskenään mitään vaan on esim puhelimet käsissä?? Meillä hyvä jos saa suuvuoroa kun niin kovia ollaa molemmat höpöttämään.

No ei niitä ny sen kummemmin kannata ihmetellä, kaikki ei ole yhtä puheliasta sorttia.

Vierailija kirjoitti:

- parisuhteeseen liittyvistä asioista

- arkeen liittyvistä asioista

- ajankohtaisista asioista

- harrastuksiin ja työhön liittyvistä asioista

- muihin mielenkiintoisiin aiheisiin liittyvistä asioista (mm kulttuurit, historia, politiikka ja muut yhteiskunnalliset asiat)

Juuri näin. Pelkästään ajankohtaisista asioista puhuminen vie paljon aikaa.

Koko ajan jutellaan vaikka mistä, lisäyksenä tuohon listaan esim. välillä hölmöistä uutisista tai videoista ja podcasteistä ynnä muista, mitä vaikka netissä tulee vastaan. Sarjoista ja leffoista.

Välillä myös pohditaan jotain randomia, kysyn vaikka, että onko turvallista vai vaarallista asua muutaman km päässä Santahaminasta. Näihä tälläsiäkin jutteluita löytyy.

Päivän tapahtumista, ajankohtaisista uutisista ja artikkeleista, muiden ihmisten kuulumisista (ollaan vähän juoruilijoita molemmat:D), ylipäänsä kaikesta mitä mielessä on... Jos toinen sattuu olemaan työmatkalla enemmän kuin viikon niin helposti soitellaan 3 tunnin rupattelupuheluita. Olisi kamalaa jos toisen kanssa ei voisi käydä läpi ajatuksia ja tuntemuksia.

Puhutaan kaikesta. Kuluneesta päivästä, muista ihmisistä, koiranpennustamme, ajankohtaisista uutisista, haaveista ja unelmista, tulevaisuudesta, mieleen juolahtaneista ajatuksista, elämästä yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan oikeastaan kaikesta.

Kummallista jos ei kumppanin kanssa ole mitään juteltavaa. Pitkät automatkatkin saatetaan höpöttää taukoamatta kaikkea. Sellainen hiljaisuus olisi kiusallista.

Kiusallisempaa olisi, jos yli 10 vuoden suhteessa ei saisi koskaan olla hiljaa. Välillä puhutaan, ja välillä ollaan hiljaa. Molemmat hyviä.

Ihan samoja asioita kuin ystävillekin, paitsi että jaamme miehen kanssa sellaisia mielenkiinnonkohteita, joista ei ystäville voi puhua, koska he eivät harrasta samoja juttuja eivätkä siten ymmärrä aihetta.

Kaikesta siitä, mistä puhun muidenkin ihmisten kanssa ja sen lisäksi vielä henkilökohtaisimmista asioista. Muistellaan menneitä, suunnitellaan tulevaa, pohditaan maailmanmenoa. Paljon puhutaan yhteisestä lapsesta. Arjen pyöritys vaatii omat keskustelunsa. Illalla jutellaan, miten päivä meni, mitä tuli tehtyä, millä tuulella on. Tunteista puhun eniten mieheni kanssa, koska hän tuntee minut parhaiten ja on läheisin ihmiseni.

Olemme olleet yhdessä lähemmäs 30 vuotta, eikä vielä ole puheenaiheet loppuneet. Ihmettelen niitä pariskuntia, jotka istuvat ravintolapöydässä hiljaisuuden vallitessa. Emme mekään tietenkään jatkuvasti kotona pälise, mutta kun lähdetään yhdessä ulos, siinä on tarkoitus olla vähän niin kuin treffeillä ja jutella. Jos lakkaa puhumasta kumppanin kanssa, niin kohta huomaa, että ollaan kliseisesti kasvettu erilleen. Ihmiset muuttuvat koko ajan, eikä pidä ottaa itsestään selvyytenä puolisoa ja kuvitella tietävänsä, mitä tämä ajattelee ja tuntee.

Kaikesta laidasta laitaa. Päivittäin puhutaan myös seksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mistä kaikesta te oikein sitten puhutte?

Ihan kaikesta. Säästä sijoituksiin. Niin se normaalissa parisuhteessa menee. Toki eri juttu jos on kimpassa jonkun luolamiehen kanssa mutta sekin  on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta.

Puhutaan lapsistamme (jo aikuisia), haaveistamme (matkasuunnitelmat tulevaisuudessa), remontista (tällä hetkellä menossa). Jos katsomme elokuvan, puhumme siitä jälkeenpäin (sama teatteriesityksistä), ajankohtaisista ilmiöistä, uutisista, kuten eilen Ranskan presidentinvaaleista tai muista tv-ohjelmista. Politiikasta. Meidän suhteesta.Tutuista ihmisistä. Joskus julkkiksista. Myös työasioista, jos jommalla kummalla on töissä ollut jotain erityistä. Ja oikeastaan kaikesta maan ja taivaan väliltä, mitä mieleen juolahtaa.