Nuori ei opi lukion matikkaa, ei niin millään...

En usko että tytöllä välttämättä mitään erityisvaikeutta matikan suhteen on. Kuten joku sanoi niin on varmaan vaan pudonnut kärryiltä aiemmin. Näin kävi mullekin. Pitkään luulin että olen tyhmä kun olen aina (niin kauan kuin muistan) ollut huono matikassa. Päivälukiossa ollessani matikka meni juuri ja juuri läpi. Silloin kävin tukiopetuksessa mutta ei siitä huomattavaa apua ollut koska olin pudonnut kärryiltä jo yläasteella. Päivälukiosta valmistuin lukion päättötodistuksella, ilman yo-tutkintoa. Parisen vuotta tämän jälkeen menin nettilukioon tarkoituksenani korottaa lukion päättötodistuksen keskiarvoa. Kävin siellä lyhyen matikan uudestaan. Tällöin hankin itselleni yksityisen tukiopettajan, jonka kanssa tapasimme parisen kertaa viikossa. . Hänen kanssaan kahlasimme läpi lukion lyhyttä matikkaa ja yläasteen matikkaa. Paljon se vaati mutta hiljalleen aloin ymmärtää mistä se asia kiikasti ja mistä niissä matikan asioissa on kyse. Korotin lyhyen matikan arvosanan 5 --> 9 ja lopulta kirjoitin sen arvosanalla M. Erittäin hyvä saavutus sille"vitosen tytölle". 

Onko tytöllä oppimistyyli kunnossa? Onko mahdollista tosiaan hankkia hänelle apua matikkaan?  Jotain muita vaihtoehtoisia menetelmiä asian suhteen? Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tietysti oppimisvaikeuden mahdollisuus on olemassa ja sen voisi selvittää. Se ei kuitenkaan välttämättä ole syy "huonoon matikkapäähän". Vika voi olla jossain ihan muualla. 

Vierailija kirjoitti:

En usko, että on mitään erityisvaikeutta, vaan on vain pudonnut kärryiltä jossain vaiheessa. Siihen ei auta mikään muu kuin pitkä kertaus. Kertaus tulee aloittaa sieltä asti, missä tuo putoaminen on tapahtunut. Toimi seuraavalla tavalla:

1) haali peruskoulun matematiikan oppikirjat koko peruskoulun ajalta vaikkapa kirjastosta lainaan

2) käske tyttäresi alkaa selata niitä yhdeksännestä luokasta alkean taaksepäin niin pitkälle, että löytyy kirja, josta hän osaisi tehdä kaikki tehtävät (tämä voi vaatia palaamista todella pitkälle).

3) Kun tämä taso on löytynyt, alatte tutustua siitä seuraaviin kirjoihin; katsotte millaiset tehtävät tuottavat ongelmia, onko joku tietty tehtävätyyppi tai matematiikan osa-alue, joka tuottaa vaikeuksia.

4) Aloitette treenaamisen sieltä asti, että kaikki peruskoulun matematiikka on halussa. Tämän jälkeen jatkatte lukiomatematiikkaan.

Tiedän, että tämä reitti vie aikaa ja on pitkä, mutta matematiikkaa ei opi kuin laskemalla ja kovalla työllä ja sitä pitää tehdä. Toivottavasti tämä auttaa. Tsemppiä!

Matematiikka on ns. kasautuva tieto/oppiaine, eli jos pohjia ei hallistse, niin uutta ei voi ymmärtää. Esim. kielissä ei ole tällaista - voi oppia vaikka sanaston täydellisesti, ääntämisen, mutta kielioppi on heikkoa.

Hän on nyt pudonnut tosiaan kelkasta jossain kohdin. Kun aikaisempaa ei ymmärrä, ei voi omaksua sen päälle kasautuvaa laajenevaa tietoa. Kunnon kertaus yläkoulun matematiikasta alkaen. Kertaus niissä, missä osuuksissa ei ymmärrä - osan matematiikan osa-alueita varmaan tajuaa oikeinkin hyvin.  Ammatillinen tukiopetus tässä kertauksessa - esim. joku lukion 3. luokan matematiikkanero tukiopettajana. Nuorelle palkka tietysti. Ei tämä kovin kalliiksi tule.

Tukiopetus kotona on myös tehokkaampaa, kun sen tekee joku muu kuin perheenjäsen (jolle saa kiukutella ja osoittaa mieltä; väistää kuin kyllästyttää).

Parasta olisi löytää sellainen ihminen selittämään, joka aidosti ymmärtää matematiikkaa, eikä vain toistele oppimaansa. Minulla oli tällainen opettaja lyhyen aikaa ja häneltä aloin oppimaan ihan erilaista ajattelumallia. Todella harmillista, että hän jäi eläkkeelle ensimmäisen vuoden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ehkä osannut selittää asioita sillä tavalla että hän ymmärtäisi. Kokeilkaa löytää taitava yksityisopettaja joka osaa opettaa erilaisilla keinoilla. Sellainen samalla tavalla jankkaaminen ei avarra ymmärrystä. Opettajan pitää olla mielikuvituksellinen.

En oppinut matikkaa yläasteella yhden opettajan aikaan kun hän toisti ohjeen aina samalla tavalla eikä selittänyt asioita auki. Sitten sain uuden opettajan joka pystyi selittämään saman asian monella eri tavalla ja opin paljon :)

Kyllä, hyvä opettaja tekee paljon ja se, että asian osaa selittää auki eri kanteilta ja mielellään todella yksinkertaisesti alusta lähtien rakentaen. Minulla ohjelmoija-isän matikan opetus meni aivan ohi, koska hänelle perusasiat vain olivat päivänselviä

Voi hyvin olla että tyttäresi ei tajunnut matematiikkaa peruskoulussa eikä opettaja edes yrittänyt  kunnolla opettaa. Kannattaa siis ensin käydä läpi se mitä hänen olisi pitänyt oppia peruskoulussa. Kun perusta on kunnossa niin lukion matematiikka menee kuin vettä vaan. 

Suurin osa vanhemmista luottaa siihen että koulussa opetetaan ja opettaja huolehtii mutta se nyt vaan on niin että jos vanhemmat eivät itse testaa lapsen osaamista välillä niin se oikea taso voi olla ikävä yllätys lukioon mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Meni lukioon kyllä 8,8 keskiarvolla, matikka seiska. Olikin ainoa seiska.

Nyt yrittämisestä huolimatta lyhytkin matikka tuottaa tuskaa. Viimeinen koe oli vitonen ja tällä tasolla on menty koko vuosi.

Tiedän, että täällä huudetaan heti, että tyttö vain tyhmä. Mutta voisiko olla jotain matematiikan erityisvaikeutta, joka pitäisi tutkia? Aika kurja, jos nyt jää lukio tähän. Kielissä loistaa ja reaalissakin hyvät arvosanat.

Itse olen kirjoittanut pitkän matematikan laudaturin, mieheni ja tytön veljet ovat. Eli ei sukurasitetta pitäisi olla.

Tiedän, että tyttö yrittää. Eli ei kiitos näitä kännykkä pois ja aresti- viestejä. Olen vain yrittänyt tukea ja opettaakin häntä, kuten muutkin perheenjäsenet. Poikaystäväkin on ollut remmissä.

Onko ollut vastaava tilanne ja mitä olette tehneet?

"Kurjaa, jos lukio jää tähän"??!! Siis pitääkö tytön jättää lukio kesken, vaikka menestyy ja saa matikankin kurssit läpi? Älä nyt viitsi. 

"Matikkanerot" perheenjäsenet ja poikaystävä on huonoin mahdollinen vaihtoehto tytön tukemiseksi. Se sotkee perheen tunnesuhteet, noin lyhyesti sanoen. Tuki- tai yksityisopetusta, matikkakerhoa yms. Toivottavasti opit jossakin vaiheessa arvostamaan sitä, mitä tyttö osaa sen sijaan, että olisit pettynyt siihen, mitä hän ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn nyt aikuisena lukiota (huvikseni) Kaikki muu on melko helppoa, mutta matikkaa on mahdoton käsittää. Lisäksi se, kun tietää että matikkaa ei tule koskaan tarvitsemaan, syö motivaatiota. Muutkin kurssit kyllä vaatii vaivannäköä, mutta ei ole sellaista tunnetta kuin matikassa, että ei tajua mitään.

MIllä tavalla sitä on mahdotonta käsittää? Osaatko kuitenkin "peruslaskennan" tiedät esimeriksi missä järjestyksessä lasketaan lasku 2+2*(3+2)? Tiedäthän, että sulun ja sen edessä olevan "asian" välistä voidaan jättää kertomerkki pois eli tuo edellinen voidaan kirjoittaa myös 2+2(3+2)? Tämä sama koskee myös "kirjainta ja numeroa" (matemaattisesti sanottuna termiä ja kerrointa) eli esimerkiksi 3*x sama asia kuin 3x.

T: numero 7.

En ole tuo, jolle vastaat, mutta edelleen (lukiosta 30 vuotta) tuollainen saa minut raivoihini! Tuo näyttää pelkältä keksityltä höpinältä, kun kukaan ei viitsinyt kertoa mihin tuollaista sekasotkua tarvitaan. Enpä usko, että oikeasti tarvitaankaan. Jaa että x! Kas kun ei z. Tätä oli matematiikka minulle lukiossa, arvosana lyhyen 6. Ällän paperit tulivat, kun matematiikkaa ei tarvinnut kirjoittaa. Ja mihinkään ei ole tuota tarvinnut.

Minä olen kyllä noita yhtälöitä tarvinut paljonkin elämässäni. X tarkoittaa sitä että on joku luku jota et tiedä mutta jonka haluat saada selville. Sen voi selvittää yhtälön avulla.

P.S. x voi kyllä yhtä hyvin olla z. Tai ihan mikä muu kirjain tahansa. Selvyyden vuoksi vain käytetään yleensä tuoa x:ää.

Yläkoulun matikka arvosana 7 ennustaa aika hyvin sitä että lukion lyhyt matikka voi olla 5.

Mutta mikä ongelma asiassa on? Jos kerran kurssit menee läpi ja on paljon muita aineita jotka on hyviä. Tyttö tuskin aikoo hakea opiskelemaam esim matemaattista alaa.

Älkää itse kehittäkö asiasta ongelmaa kun ongelmaa ei ole. Nuorilla on muutenkin paineita elämässä. Ei niitä vanhempien tarvitse lisätä.

Mun mielestä ongelma on se että ap sinä vanhempana et ole vaivautunut auttamaan lastasi vaikka peruskoulussa hänellä on ollut jo ongelmaa matematiikan kanssa. Kun kerran itse olet matematiikassa niin hyvin pärjännyt niin sun pitäis tietää kuinka tärkeää on pysyä tahdissa mukana ja tyttäresi kotiläksyissä auttaessa näkisit missä menee pieleen ja osaisit auttaa.

Siksi mietinkin että tämä taitaa olla provo. 

Lyhyt matikka on enimmäkseen kyllä yläasteen matikan kertausta/syventämistä. Yläasteella pärjännyt ulkoa oppimalla ja nyt enää ei se riitä. Suosittelisin kesän aikana kertaamaan ensin yläasteen matikkaa tai jotain kymppiluokan matikkaa tms. Jos ne vanhat asiat nyt aukenisi tytölle paremmin niin sen päälle olis helpompi rakentaa uutta. Kai teillä perheessä tai suvussa on joku joka voi opettaa tai palkatkaa kesätöitä vailla oleva vanhempi lukiolainen

Käytin lukioaikana (laajan) matikan kotitehtäviin 1-3h illassa. Entä lapsesi?

Aikaa on käytettävä, muuten matikkaa ei opi.

Miksi ihmeessä jokin matematiikka huolestuttaa aloittajaa ja tämän perhettä? :o

Ei sitä lukion matematiikkaa välttämättä tarvitse lakkiaisten jälkeen enää koskaan, jos ei siis halua mennä lukemaan just jotain tilastotiedettä tai kauppakorkeakouluun. (Ilmeisesti lähäri- ja sairaanhoitajaopiskelijatkin tarvitsevat matikkaa, mutta itseäni ei ole hoitoala ikinä kiinnostanut, joten en ole varma.) 

Itse vihasin matematiikkaa, ja otin lukiossa lyhyen matikan, josta sain kokeista jatkuvasti jotain vitosia ja nelosia(!). Ei voinut vähempää kiinnostaa. (En ottanut fysiikkaakaan, onneksi sai valita sen ja kemian välillä.)

Kirjoitin ylioppilaskokeissa 90-luvun puolivälissä reaalin, äidinkielen, ruotsin ja englannin, ja sain kaikista E:n. Matikan suuntaan en edes sylkäissyt. Päättötodistukseen sain siitä armovitosen, koska olin muuten niin hyvä ja fiksu oppilas.

Lakkiaisten jälkeen olin jonkin aikaa vakitöissä, ja kävin sitten vähän myöhemmin suorittamassa jatko-opinnot, kun päätin lopulta, mikä on se mun oma alani (museo- ja arkistoala). Niissä tai tässä nykyisessä oman alani työssä en tarvitse edelleenkään matematiikkaa. Ei se niin tärkeä juttu ole - tosielämässä selviää ihan hyvin perusjutuilla, yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuilla - ja nekin laskee kännykän laskin.

Itse en muista edes jakolaskun kaavoja, jos lasken jonkin alennuksen, jaan tavallisen hinnan ensin sadalla jotta saan yhden prosentin arvon, ja lasken sillä sitten alennusmäärän. :D

Olkaa iloisia, että teillä on fiksu ja osaava lapsi, joka tulee pärjäämään lukiossa erinomaisesti! Älkää ruvetko painostamaan mihinkään pakkomatematiikkaan ja tukiopetukseen - mahdollisesti hän inhoaa matematiikkaa, mutta ei uskalla matikkavouhottajaperheessä tunnustaa sitä.

Matematiikka opettaa ja kehittää ongelmanratkaisukykyä, mitä tarvitsee kyllä ihan jokainen ihminen.

Matematiikan lehtori

Itse tipahdin matikankärryiltä joskus murtolukujen kohdalla.

Mulla kokonaisuudessaan ongelma on siinä, että mun pitää konkreettisesti nähdä ja käsittää se asia. Jos joku neuvoo, että tee umpisolmu kiepauttamalla kahta langanpäätä -> ei päätä eikä häntää. Mutta kun näytetään, että tee umpisolmu näin -> ihan selvää pässinlihaa.

Olen ilmeisesti siis visuaalinen ihminen.

Ala-asteella matikka oli kasia, ennen yläastetta seiskaa. Yläasteella tippui kutoseen, en muista olisiko ollut vitonenkin joskus. Lukiossa lyhyt matikka mentiin sitten rämpien läpi, kävin varmaan jokaisesta tekemässä uusintakokeen. Opettaja oli ollut armollinen, kun uusintakokeessa oli pari peruslaskua, jotka laskemalla sai minimipisteet -> kurssi läpi.

Lukiossa mulla oli pääsääntöisesti yksi matikanopettaja, jonka opetustapana oli tehdä taululle esimerkkilaskuja, joiden avulla sitten piti ymmärtää koko aihealue. Tämän jälkeen jos suvaitsi kysyä jotain, opettajan ilme oli "miten toi ei voi tajuta näin päivänselvää ja yksinkertaista asiaa".

Yhden kurssin veti toinen opettaja ja hauskasti siitä kurssista tuli vitosen rivin ainoa seiska.

Matikankursseja oli siis yhteensä jotain 8 kpl.

No pakkoko sen tytön on lukio käydä, kerta ei edes matikasta selviä? Ei tuollanen ihminen sovi lukioon. Ainiin, mutta kun vanhemmatkin ovat lukion käyneet, niin tottakai lapsenkin täytyy. 

Ei muuta kuin amikseen vaan niin tulee se ammattikin nopeampaa. 

Mäkin kävin lukion ja valmistuin parhain arvosanoin, mutta turhaahan se oli. Toki yleissivistävää, mutta muuta hyötyä en lukiosta ole kokenut. No ajattelin kuitenkin että kun noin hyvin lukion läpäisin niin haen yliopistoon. 

Yliopisto suoritettuna (maisteri) ja tässä mä vaan ihmettelen, että jopa on vuosia menny hukkaan. Olisin ajat sitten ollu jo varmasti työelämässä, jos oisin menny alunperin vain amikseen.

Mitään muuta tästä paskasta ei saanu kun opintovelkaa.

Lukioon menin alunperin siksi, koska en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä. Aattelin et kokeillaan ja kun pärjäsin hyvin niin kävin loppuun.

Kahdesta matikasta sain neloset. Molempiin olin lukenut. Tunneilla tuntui että osasin laskea laskuja. Jostain syystä kokeessa taito häviää. Kävin kurssit uudestaan ja sain 5 ja 6. Yhdestä matikasta on 8. Liittyi tilastoihin joten oli siinä mielessä helppo. Muista kursseista sitten on vitosia.

Olen epäillyt itselläni matematiikan ymmärtämisen erityisvaikeutta. Minulla on monia as-piirteitä, ja tämä vaiva voi olla osa niitä.

"Matematiikka: perustuu monessa kohdin kasautuvaan tietoon: uutta asiaa ei ole edellytyksiä ymmärtää, jos aiemmat tiedot ovat puutteelliset."

https://oppimisentaidot.wordpress.com/2015/08/28/miten-psykologia-ja-ma…

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka opettaa ja kehittää ongelmanratkaisukykyä, mitä tarvitsee kyllä ihan jokainen ihminen.

Matematiikan lehtori

Ongelmanratkaisukyvyt kehittyvät kyllä ihan ilman matematiikkaakin. Ainakin omalla alallani ongelmat ja niiden ratkaisut eivät ole numeraalisia. :)  

Tarkoitit varmaan, että matematiikka opettaa ja kehittää matemaattista ongelmanratkaisukykyä. :)

(Ymmärrän kyllä hyvin, että omaa alaa, sen töitä ja tarpeellisuutta haluaa puolustaa varsinkin nyt, koulutusleikkausten aikana. Niin pitääkin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että läheskään kaikilla aloilla ja varsinkaan arkielämässä matematiikan osaaminen jo peruskoulussa opittujen peruslaskujen lisäksi ei ole tarpeellista.)

Vierailija kirjoitti:

No pakkoko sen tytön on lukio käydä, kerta ei edes matikasta selviä? Ei tuollanen ihminen sovi lukioon. Ainiin, mutta kun vanhemmatkin ovat lukion käyneet, niin tottakai lapsenkin täytyy. 

Ei muuta kuin amikseen vaan niin tulee se ammattikin nopeampaa. 

Mäkin kävin lukion ja valmistuin parhain arvosanoin, mutta turhaahan se oli. Toki yleissivistävää, mutta muuta hyötyä en lukiosta ole kokenut. No ajattelin kuitenkin että kun noin hyvin lukion läpäisin niin haen yliopistoon. 

Yliopisto suoritettuna (maisteri) ja tässä mä vaan ihmettelen, että jopa on vuosia menny hukkaan. Olisin ajat sitten ollu jo varmasti työelämässä, jos oisin menny alunperin vain amikseen.

Mitään muuta tästä paskasta ei saanu kun opintovelkaa.

Lukioon menin alunperin siksi, koska en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä. Aattelin et kokeillaan ja kun pärjäsin hyvin niin kävin loppuun.

Itse asiassa amiksessa saattaa olla enemmän matematiikkaa kuin lukiossa, eikä siitä välttämättä pysty luistelemaan niin helposti, koska amiksessa opetellaan käytännön töitä eikä pelkkää teoriaa. En siis suosittele.

Lukion matematiikan tunneilla voi vaikka torkkua ja päntätä sitten kokeisiin sen verran, että saa edes sen vitosen, koska opettajat haluavat yleensä päästää armosta läpi.

Terveisin se, joka ei kirjoittanut mitään matikkaa eikä ole pahemmin tarvinnut mitään laskukaavoja sitten lukioaikojen (20+ vuotta sitten).

Meidän tyttö kamppaili fysiikan kanssa ja valitti, ettei hän ymmärtä, mitä opettaja opettaa ja kun kysyy, se vaan toistaa sen saman uudelleen. Pelotti, että reputtaa fysiikan yo-kokeissa.

Palkkasimme yksityisopettajan muutamaksi tunniksi - fysiikka meni kirkkaasti läpi ja tyttö totesi, että hän oppi muutaman tunnin aikana enemmän kuin koko lukioaikana.