Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei opi lukion matikkaa, ei niin millään...
04.05.2017 |
Meni lukioon kyllä 8,8 keskiarvolla, matikka seiska. Olikin ainoa seiska.
Nyt yrittämisestä huolimatta lyhytkin matikka tuottaa tuskaa. Viimeinen koe oli vitonen ja tällä tasolla on menty koko vuosi.
Tiedän, että täällä huudetaan heti, että tyttö vain tyhmä. Mutta voisiko olla jotain matematiikan erityisvaikeutta, joka pitäisi tutkia? Aika kurja, jos nyt jää lukio tähän. Kielissä loistaa ja reaalissakin hyvät arvosanat.
Itse olen kirjoittanut pitkän matematikan laudaturin, mieheni ja tytön veljet ovat. Eli ei sukurasitetta pitäisi olla.
Tiedän, että tyttö yrittää. Eli ei kiitos näitä kännykkä pois ja aresti- viestejä. Olen vain yrittänyt tukea ja opettaakin häntä, kuten muutkin perheenjäsenet. Poikaystäväkin on ollut remmissä.
Onko ollut vastaava tilanne ja mitä olette tehneet?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn nyt aikuisena lukiota (huvikseni) Kaikki muu on melko helppoa, mutta matikkaa on mahdoton käsittää. Lisäksi se, kun tietää että matikkaa ei tule koskaan tarvitsemaan, syö motivaatiota. Muutkin kurssit kyllä vaatii vaivannäköä, mutta ei ole sellaista tunnetta kuin matikassa, että ei tajua mitään.
MIllä tavalla sitä on mahdotonta käsittää? Osaatko kuitenkin "peruslaskennan" tiedät esimeriksi missä järjestyksessä lasketaan lasku 2+2*(3+2)? Tiedäthän, että sulun ja sen edessä olevan "asian" välistä voidaan jättää kertomerkki pois eli tuo edellinen voidaan kirjoittaa myös 2+2(3+2)? Tämä sama koskee myös "kirjainta ja numeroa" (matemaattisesti sanottuna termiä ja kerrointa) eli esimerkiksi 3*x sama asia kuin 3x.
T: numero 7.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta edelleen (lukiosta 30 vuotta) tuollainen saa minut raivoihini! Tuo näyttää pelkältä keksityltä höpinältä, kun kukaan ei viitsinyt kertoa mihin tuollaista sekasotkua tarvitaan. Enpä usko, että oikeasti tarvitaankaan. Jaa että x! Kas kun ei z. Tätä oli matematiikka minulle lukiossa, arvosana lyhyen 6. Ällän paperit tulivat, kun matematiikkaa ei tarvinnut kirjoittaa. Ja mihinkään ei ole tuota tarvinnut.
Eli siis kysyt, mihin tarvitaan esimeriksi yhtälöä 2+2(3+2)? Vastaus: tämän tyyppisiä asioita tarvitaan kuvailemaan käsitteitä matematiikan maailmassa; ajattele, että matematiikka on vähän kuin kieli, silloin yhtälö 2+2(3+2) on adjektiivi, joka kertoo, millainen vastaus on. Se sanoo, "lisää aluksi lukuun 3 luku 2, kerro sitten tulos kahdella ja lisää kaksi." Tällaisia asioita tarvitaan, jotta matemaattista kieltä voidaan kirjoittaa ja jotta se kuvaa asiaa. Kuvittele, että suomen kielestä poistettaisiin kaikki adjektiivit. Varmasti vieläkin joitakin asioita voisit ilmaista, mutta kielestä tulisi aika köyhä. Sama asia on matematiikan kanssa. Ilman tämänkaltaisia laskujärjestyksiä kyllä varmaankin pärjättäisiin, mutta matematiikan "tehosta" putoaisi iso osa pois.
Käydään sitten läpi esimerkki 3x. Tätäkin voi ajatella samanlaisen kielivertauksen kautta; ajattele, että tuollainen kirjain on vähän kuin kysymyslause kielessä eli halutaan kysyä "mikä luku pitää kertoa kolmella?" Taas, sama asia, ilmankin tällaisia merkintöjä pärjättäisiin ihan yhtä hyvin kielessä pärjättäisiin ilman mahdollisuutta käyttää kysymyslauseita. Toivottavasti tämä esimerkki avasi sitä, miksi tällaisia asioita on matematiikassa.
T: Numero 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihanko oikeasti jotkut käyttää tunteja pelkän matematiikan opetteluun? Luulin aina lukiossa, että toiset ihmiset vaan puhuu liioitellen. Tyyliin "mulla on varmaan miljoona paria kenkiä" tms.
T. laiskimus
Hyvinhän se menee jos kurssit menee läpi, kun matikkaa ei tarvitse kirjoittaa. Matemaattinen ajattelukyky kehittyy ihmisillä pisimpään, vasta n. 25 v alkaa olla matematiikan oppimiskapasitetti parhaimmillaan vaikka muuten aivot olisivat olleet ns. valmiit jo aiemmin.
Omasta mielestäni lyhyt matematiikka oli paljon vaikeampi ymmärtää kuin pitkä kun kaikki tehtävät olivat sanallisia.
Dyskalkulia saattaa tulla ilmi vasta lukiossa. Sama kuin lukihäiriö, mutta numeroiden kanssa. Suomessa huonosti tunnettu ja tunnustettu, muualla maailmalla ei niinkään. Enemmän löydät siitä tietoa googlettamalla englanniksi.
Ensinnäkin, jokainen oppii matematiikkaa, mutta eri tavoilla. Joillekin se vie enemmän aikaa kuin toisilla. Toiseksi, tyttärellesi ja kaiketi myös vanhemmille on jo nyt kehittynyt suuri asennevamma matikkaa kohtaan, mikä estää oppimista. Halu eli asenne on kaikkein tärkeintä. Kun aivot oppimistilanteessa on säädetty asenteelle "en opi, en opi", ei mieli ota vastaan mitään asiaa.
Kunpa löytäisit ensi alkuun yksityiopetusta, jossa opettajalla on oikea asenne oppimiseen. Aloittakaa vaikka rentoutumisesta. Kun keho on rento, se säteilee mieleen ja auttaa kekittymään ja helpottaa mieleen painamista. Kun ihminen on jännnittynyt ja pelkää, hänen koko energiansa menee kielteisen tunteiden voittamiseen eikä oppimiseen.
Ystäväni oli huonoista huonoin matikassa kouluaikana. Vasta yliopistossa hän tajusi, mistä matikassa on kyse. Yliopistossa hän joutui suorittamaan lukion lyhyen matikan kurssin ja selviytyi siitä kunnialla. Myös matikan tehtävät on laadittu usein niin, että ne suosivat sellaisia asioita, joista pojat ovat kiinnostuneita. Myös mielikuvituksen puute vaivaa matikan opettamista.
Kun oma poikani oli vielä ala-asteella, hän luki muistaakseni sen nimisen kirjan kuin Numeropiru. Siinä avataan matikan olemusta. Tekee hyvää lukea aikuisenakin tuo kirja.
Psykologia:
psykologinen ajattelutaito, joka on opetuksen tavoitteena perustuu hermeneuttisesti rakentuvaan ymmärtämiseen: samoihin näkökulmiin palataan uudelleen ja ymmärrys syvenee, aiemman tiedon puutteet eivät ole samalla tavalla ehdoton este mielekkäälle toiminnalle
osaaminen osoitetaan ajattelemalla ns. avoimia ongelmia; ongelmanratkaisun taitavuutta arvioidaan laadullisesti
tiedon lähtökohtana on teksti (luettu, puhuttu, katsottu) ja sen pohjalta tapahtuva ajatteleminen, joka johtaa ilmiöiden ymmärtämiseen aiempaa tarkemmin
Mieluummin psyka. Paljon älyllisempää, haastavampaa ja mielenkiintoisempaa.
"Matematiikassa on valmiiksi olemassa tai kohtuullisella vaivalla generoitavissa lukuisia eritasoisia ongelmia, joiden ratkaiseminen on oppiaineen keskeisten oppimistavoitteiden näkökulmasta mielekästä. Näihin ongelmiin on olemassa oikeat vastaukset ja opiskeiijan on helppo tarkistaa, onko hän ratkaissut tehtävän oikein.
Psykologiassa tavoitteet liittyvät omaksutun tiedon soveltamiseen ja esimerkiksi ylioppilastutkinnossa ratkaistavat ongelmat ovat suurelta osin avoimia, monenlaisen tiedon soveltamista mahdollistavia ajattelutehtäviä."