Nuori ei opi lukion matikkaa, ei niin millään...

No jos kerran kursseista pääsee läpi, onko sillä väliä vaikka rimaa hipoen?

Matikka ei ole meidänkään nuoren vahvin laji. Onneksi hän on hyvä ruotsissa, eli voi kirjoittaa sen pakollisena, jolloin matikkaa ei tarvitse kirjoittaa. Matikan kursseista on onneksi päässyt läpi.

Voisiko joku koulukaveri auttaa läksyissä ja antaa ns. tukiopetusta.

Hienoa että jonkun vanhemmat avustaa lasta koulun käynnissä, paitsi tietenkin jos pakotatte hänet lukioon ja hyvään kouluun nii ei kiva.

Matikkaa voi laskea monella tavalla, joten ehkä kannattaa yrittää opettaa eri laskutyyli kuin mikä kirjassa on.

Kirjoittaa ruotsin. Ei mikään mahdoton ongelma.

En usko, että on erityisvaikeutta. Jos olisi joku erityisvaikeus ja se olisi sen tasoinen että sen hoitamisesta olisi apua, se olisi näkynyt jo peruskoulussa.

Sen sijaan suosittelen, että lopetatte sen jokaisen perheenjäsenen voimalla neuvomisen. Todennäköisesti te sotkette vain lisää. Saatatte osata laskea, mutta tuskin teillä kaikilla on pedagogista tai didaktista näkemystä tai kokemusta? Ja vaikka olisikin, liian monta vähän erilaista neuvoa vain sekoittaa. Ja lisää stressiä. Antakaa opettajan opettaa ja nuoreen rentoutua. Jos oepttajan oeptustyyli ei sovi teidän nuorelle - mikä on ihan mahdollista, vaikka mitään erityisvaikeutta ei olisikaan - palkatkaa jku ammattitaitoinen opettaja antamaan lisätunteja kerran tai pari viikossa.

En usko, että on mitään erityisvaikeutta, vaan on vain pudonnut kärryiltä jossain vaiheessa. Siihen ei auta mikään muu kuin pitkä kertaus. Kertaus tulee aloittaa sieltä asti, missä tuo putoaminen on tapahtunut. Toimi seuraavalla tavalla:

1) haali peruskoulun matematiikan oppikirjat koko peruskoulun ajalta vaikkapa kirjastosta lainaan

2) käske tyttäresi alkaa selata niitä yhdeksännestä luokasta alkean taaksepäin niin pitkälle, että löytyy kirja, josta hän osaisi tehdä kaikki tehtävät (tämä voi vaatia palaamista todella pitkälle).

3) Kun tämä taso on löytynyt, alatte tutustua siitä seuraaviin kirjoihin; katsotte millaiset tehtävät tuottavat ongelmia, onko joku tietty tehtävätyyppi tai matematiikan osa-alue, joka tuottaa vaikeuksia.

4) Aloitette treenaamisen sieltä asti, että kaikki peruskoulun matematiikka on halussa. Tämän jälkeen jatkatte lukiomatematiikkaan.

Tiedän, että tämä reitti vie aikaa ja on pitkä, mutta matematiikkaa ei opi kuin laskemalla ja kovalla työllä ja sitä pitää tehdä. Toivottavasti tämä auttaa. Tsemppiä!

Motivaatiosta riippuu paljon. Ja ajankäytöstä. Meillä teini käyttää matikan läksyihin useammankin tunnin päivässä (pitkä matikka), eikä pidä sitä pahana. Matikan eteen pitää tosissaan tehdä työtä. Jos pohjat ovat heikot, pitäisi se peruskoulun oppimääräkin kerrata.

Sama vika itsellä, matikka ollut tosin aina vaikeaa. Peruasiat sujuvat hyvin, prosenttilaskut myös. Kaikki muu ylimääräinen joita ei tule arjessa käytettyäkään (yhtälöt, vektorit, trigonometria...) on täyttä hepreaa. Muutamia kursseja kävin uusimassa nelosen takia, yhdestä sain arvosanaksi 8 :) Valitsin pitkän ruotsin kirjoitettavaksi matikan sijasta niin kaikki sujui hyvin. 

Opiskelen sairaanhoitajaksi ja puolen vuoden välein meillä on lääkelaskukoe, joihin olen panostanut ja harjoitellut niin paljon että nykyään olen jopa "hyvä" matikassa. Olen huomannut, että kun on vain yksi aihealue, niin on paljon helpompi keskittyä. Vaikka lääkelaskut sisältävät erilaisia laskuja, ovat ne paljon mielekkäämpiä laskea kun tietää, että niitä ihan oikeasti tarvitsee elämässä eikä vain jollain hikisellä lukion kurssilla. 

Ennen lukiota minulla auttoi pienryhmässä laskeminen kun ei tarvinnut pelätä, että opettaja pakottaa taululle laskemaan laskua jota en osaa (ja opettaja tiesi vaikeuksistani) tai että muut nauravat "tyhmyydelleni". Lukiossakin tulee tarjota tukiopetusta!

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiosta riippuu paljon. Ja ajankäytöstä. Meillä teini käyttää matikan läksyihin useammankin tunnin päivässä (pitkä matikka), eikä pidä sitä pahana. Matikan eteen pitää tosissaan tehdä työtä. Jos pohjat ovat heikot, pitäisi se peruskoulun oppimääräkin kerrata.

Ja valitettavasti paljon vaikuttaa opetus ja myös oppilaan taipumus. Meidän tytöllä on ollut aina 10 matikan numero ja lukion pitkä matikka oli kuulemma tosi helppoa. Itselläni tekniikan alan amk:ssa matikan opettaja sai minutkin ymmärtämään matikkaa ja se olikin hänen opetuksessaan ihan helppoa ja sain kursseista, jotka lukion matikkaa vatsasivat, täydet pisteet. Aiemmin olin ollut siinä huono.

On matikan erikoisvaikeutta olemassa kyllä. Itselläni on matikkaan vaikuttava vaikeus, visuaalinen hahmotushäiriö. Aluksi ei meinannut tulla lukion matikasta mitään, mutta lopulta vitosilla on läpi menty suuren vaivannäön jälkeen. Tärkeintähän on että ne pääsee läpi ja kirjoittaa sitten vaikka sen ruotsin. Toki kompensaatiopisteilläkin voi päästä kirjoitukset läpi jos ei muuten.

Kun aikoinani etsin apua lukiosta läpipääsyyn matikan vaikeuden takia, törmäsin moniin kirjoituksiin siitä, kuinka silloin on liian tyhmä lukioon jos matikka on niin vaikeaa. No, onneksi yritin kuitenkin, e:tä tuli sitten ihan muista aineista.

Lukion matikan oppii puolessa vuodessa kun on pakko(nimimerkki kokemusta on). Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse koskaan osata integroida epämääräisiä tilavuuksia käytännön elämässään tai töissä. 

Vaihtaa lyhyeen matikkaan, vaikka "sukurasite" kuinka vaatisi pitkää. Lyhyt ei nimittäin poikkea niin paljon tavallisesta perusmatematiikasta, jota jo peruskoulussa opiskellaan.

Seiskan ehdottama pitkä tie on yksi vaihtoehto. Itse tekisin kuitenkin niin päin, että ottaisin yhteyttä johonkin matematiikan tukiopetusta tarjoavaan tahoon, joka on erikoistunut oppimisvaikeuksiin. Näillä luulisi olevan työkaluja hahmottaa, onko kyseessä joku matemaattinen "lukihäiriö" vai onko kyse vain siitä, ettei alun perinkään ole jaksanut panostaa sen verran että pysyisi peruskoulussa kärryillä. 

Harmi, ettei tähän ongelmaan ole paneuduttu jo siellä peruskoulun puolella. Peruskoulun matematiikka ei mitään ihmeellisiä älynlahjoja vaadi ja jos siitä onnistuu saamaan seiskan, niin se tarkoittaa että osaaminen on todella huteraa. Ja vaikka lukiossa yrittääkin nyt lyhyttä matematiikkaa, niin sekin voi olla vaikeaa jos ei osaa peruskoulun matematiikkaa edes auttavasti.

Jonkun matemaattisen hahmotusongelman sijasta kyseessä voi olla myös ihan joku henkinen lukko, joka on aiheuttanut pahenevan kierteen. Lapsiparka voi kuvitella, ettei vaan älyä, eikä sitten älyä eikä opi. Tämä on voinut lähteä jostain alaluokilla tapahtuneesta epäonnistumisesta ja siitä on voinut muodostua jumi, josta yli pääsemiseen tarvittaisiin niitä onnistumiskokemuksia.

Mikä hyvänsä tytön ongelma onkin, toivon että löydätte hänelle jotain apua ja että hän pääsee kokemaan oppimisen ja oivaltamisen riemua myös matematiikan alueella.

Vierailija kirjoitti:

Seiskan ehdottama pitkä tie on yksi vaihtoehto. Itse tekisin kuitenkin niin päin, että ottaisin yhteyttä johonkin matematiikan tukiopetusta tarjoavaan tahoon, joka on erikoistunut oppimisvaikeuksiin. Näillä luulisi olevan työkaluja hahmottaa, onko kyseessä joku matemaattinen "lukihäiriö" vai onko kyse vain siitä, ettei alun perinkään ole jaksanut panostaa sen verran että pysyisi peruskoulussa kärryillä. 

Harmi, ettei tähän ongelmaan ole paneuduttu jo siellä peruskoulun puolella. Peruskoulun matematiikka ei mitään ihmeellisiä älynlahjoja vaadi ja jos siitä onnistuu saamaan seiskan, niin se tarkoittaa että osaaminen on todella huteraa. Ja vaikka lukiossa yrittääkin nyt lyhyttä matematiikkaa, niin sekin voi olla vaikeaa jos ei osaa peruskoulun matematiikkaa edes auttavasti.

Jonkun matemaattisen hahmotusongelman sijasta kyseessä voi olla myös ihan joku henkinen lukko, joka on aiheuttanut pahenevan kierteen. Lapsiparka voi kuvitella, ettei vaan älyä, eikä sitten älyä eikä opi. Tämä on voinut lähteä jostain alaluokilla tapahtuneesta epäonnistumisesta ja siitä on voinut muodostua jumi, josta yli pääsemiseen tarvittaisiin niitä onnistumiskokemuksia.

Mikä hyvänsä tytön ongelma onkin, toivon että löydätte hänelle jotain apua ja että hän pääsee kokemaan oppimisen ja oivaltamisen riemua myös matematiikan alueella.

Kannattaa muistaa, että lukion jälkeen jatko-opinnoissa on matematiikkaa lähes jokaisella alalla. Jos ei muuten niin tilastotieteen muodossa. Siksi kannattaa hoitaa perusteet kuntoon pitkän tien kautta. Se ottaa tässä vaiheessa aikaa, mutta kesä on hyvä hetki tehdä asia. Voitte vaikka sopia jonkin palkkion siitä, että saa kirittyä osaamisvajeen kiinni.

T: numero 7.

Ei niitä oppimisen ongelmia kyllä aina peruskoulussa havaita. Kiltit  tytöt, jotka saa kuitenkin jotain seiskaa niin kukaan ei välttämättä kiinnitä huomioita että olisiko joku hahmotusongelma taustalla. Koita kysellä häneltä laskuja suullisesti, sellaisia joita ei osaa kirjallisesti. Jotkut ei ole oppineet kirjoittamaan tai lukemaan matikkaa, mutta osaavat kyllä laskea. Ja itsekin olen sitä mieltä, että yksi neuvoja perheestä riittää. Kun on iso remmi valjastettu hommaan niin sekaisin menee, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, vaikka siis neuvojat laskea osaisivatkin. Noista tukiopetustahoista niin ne ei kyllä välttämättä minkään erityisvaikeuksien asiantuntijoita ole. Pätevät matikan opettajat on vakitöissä ja tukiopetuksia pitävät opiskelijat rahaa saadakseen. Omalta opelta voisi kysyä tukiopetusta ja jos hän tietää jonkun hyvän opettajan.

Käyn nyt aikuisena lukiota (huvikseni) Kaikki muu on melko helppoa, mutta matikkaa on mahdoton käsittää. Lisäksi se, kun tietää että matikkaa ei tule koskaan tarvitsemaan, syö motivaatiota. Muutkin kurssit kyllä vaatii vaivannäköä, mutta ei ole sellaista tunnetta kuin matikassa, että ei tajua mitään.

Vierailija kirjoitti:

Käyn nyt aikuisena lukiota (huvikseni) Kaikki muu on melko helppoa, mutta matikkaa on mahdoton käsittää. Lisäksi se, kun tietää että matikkaa ei tule koskaan tarvitsemaan, syö motivaatiota. Muutkin kurssit kyllä vaatii vaivannäköä, mutta ei ole sellaista tunnetta kuin matikassa, että ei tajua mitään.

MIllä tavalla sitä on mahdotonta käsittää? Osaatko kuitenkin "peruslaskennan" tiedät esimeriksi missä järjestyksessä lasketaan lasku 2+2*(3+2)? Tiedäthän, että sulun ja sen edessä olevan "asian" välistä voidaan jättää kertomerkki pois eli tuo edellinen voidaan kirjoittaa myös 2+2(3+2)? Tämä sama koskee myös "kirjainta ja numeroa" (matemaattisesti sanottuna termiä ja kerrointa) eli esimerkiksi 3*x sama asia kuin 3x.

T: numero 7.

Kukaan ei ole ehkä osannut selittää asioita sillä tavalla että hän ymmärtäisi. Kokeilkaa löytää taitava yksityisopettaja joka osaa opettaa erilaisilla keinoilla. Sellainen samalla tavalla jankkaaminen ei avarra ymmärrystä. Opettajan pitää olla mielikuvituksellinen.

En oppinut matikkaa yläasteella yhden opettajan aikaan kun hän toisti ohjeen aina samalla tavalla eikä selittänyt asioita auki. Sitten sain uuden opettajan joka pystyi selittämään saman asian monella eri tavalla ja opin paljon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn nyt aikuisena lukiota (huvikseni) Kaikki muu on melko helppoa, mutta matikkaa on mahdoton käsittää. Lisäksi se, kun tietää että matikkaa ei tule koskaan tarvitsemaan, syö motivaatiota. Muutkin kurssit kyllä vaatii vaivannäköä, mutta ei ole sellaista tunnetta kuin matikassa, että ei tajua mitään.

MIllä tavalla sitä on mahdotonta käsittää? Osaatko kuitenkin "peruslaskennan" tiedät esimeriksi missä järjestyksessä lasketaan lasku 2+2*(3+2)? Tiedäthän, että sulun ja sen edessä olevan "asian" välistä voidaan jättää kertomerkki pois eli tuo edellinen voidaan kirjoittaa myös 2+2(3+2)? Tämä sama koskee myös "kirjainta ja numeroa" (matemaattisesti sanottuna termiä ja kerrointa) eli esimerkiksi 3*x sama asia kuin 3x.

T: numero 7.

En ole tuo, jolle vastaat, mutta edelleen (lukiosta 30 vuotta) tuollainen saa minut raivoihini! Tuo näyttää pelkältä keksityltä höpinältä, kun kukaan ei viitsinyt kertoa mihin tuollaista sekasotkua tarvitaan. Enpä usko, että oikeasti tarvitaankaan. Jaa että x! Kas kun ei z. Tätä oli matematiikka minulle lukiossa, arvosana lyhyen 6. Ällän paperit tulivat, kun matematiikkaa ei tarvinnut kirjoittaa. Ja mihinkään ei ole tuota tarvinnut.