Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppanini ei pidä lapsista, itsellä kolme lasta
04.05.2017 |
Mitä tehdä? Minulla kolme lasta, olen eronnut ja löytänyt uuden naisen jo joitain kuukauisia sitten. Uusi kumppanini ei pidä lapsista, siltä nyt vaikuttaa. Ajattelin tämän aluksi hyvänä asiana, että hän ei halua lapsia. Nyt olenkin huomannut tämän parin kuukauden aikana, että uusi kumppanini ei huomioi tytärtäni 12v yhtään, keskittyy vain minuun jos lapset ovat kyläilemässä, tai yökylässä. Asia on alkanut häiritsemään jo niin paljon, et harkitsen eroamista. Kuinka suuri vaikutus tällä on lapsiin? Kävimme ihan vasta ystäväni luona kylässä, hän on nainen ja tapasi tyttäreni ensimmäistä kertaa. Hän suhtautui tyttäreeni lämpimällä sydämellä, kumppanini taas ei edes katsonut tytärtäni koko aikana siten miten tämä naispuolinen ystävä ihaillen lastani, hän myös huomioi tyttäreni pienin elein. Hävetti naiseni puolesta, hän vaikutti lähinnä kylmältä tämän naisen rinnalla. Mitä tehdä? Onko kokemuksia, että lapset olisivat kärsineet asiasta? Mitään pahaa hän ei ole sanonut lapsilleni, mutta näkee vain minut. Neuvoja kaivataan -Mies & 3 omaa lasta
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.
Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?
Lapsen tunteiden ymmärtämisen kannalta paljonkin järkeä tuossa mitä alkuun kirjoitit. Tuo voisi auttaa häntä pohtimaan asiaa lapsen kantilta. En tiedä haluanko sellaista naista, joka kokee tavatessaan ystävänaisen kilpailuasetelman siinä. Tämä nainen (kumppani) tuntee jo lapsiani. Olen rento isä, ei pitäisi olla syytä huoleen tai tuntea itseään ainakaan ulkipuoliseksi. Kypsyydestä tai epävarmuudesta kertoo, jis naiseni kokisi kilpailuasetelman tavatessaan ystäviäni. Ei hyvä ollenkaan. Ei kiitos neljättä lasta, aikuinen kumppani kelpaa kyllä.
En oikeastaan viitannut kilpailuasetelmaan vaan siihen, että sinä olet varmaan huomannut että nainen ei ole vielä kovasti lapsiisi tutustunut ja hänkin tietää sen. Minä itse sinun naisystävänäsi olisin pelännyt, että esitän siinä vähän parempaa kuin olenkaan. Tosi vaikea selittää, mutta en itse ole ainakaan kauhean varma, miten paljon vanhemmat ylipäätään arvostaa heidän lapsiensa kanssa kanssakäymistä. Minulle asiakaspalvelussa kerran yksi äiti kivahti että "älä siinä lässytä" kun sanoin jotain hänen lapselleen, ei varmaan ollut ikätasoon sopivaa kommunikaatiota tai jotain.
Ei se ole niin helppoa.
Olen sitä mieltä, että jos on vakaa aikuinen ja sinut itsensä kanssa ja kypsä, niin silloin ei tarvitse potea tai pelätä turhaan hyväksyvätkö lapset sinut aikuisena. Kun ihminen on sinut jo itsensä kansa, niin sen ei tarvitse etukäteen miettiä asioita, on vaan oma itsensä. Ei ne lapset vaadi mitään yliäitiyttä, vaan sitä että on oma itsensä, kunhan on lämmin/välittävä aikuinen. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää lapsista hyvinkin paljon, mutta ei pidä sinun lapsista. Itse otan sukulaisten ja ystävien lapsia hoitoon aina jos on tarvetta, mutta en ikinä suostuisi edes seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla on nurkissaan exien kanssa tehtailtua jälkikasvua, koska tiedän, että vihaisin niitä ja toivoisin niiden katoavan maan päältä. Sinulla on isänä kuitenkin lapsistasi vastuu, joten eroa ja etsi joku yh, joka on hyvä sinun lapsille, jos sinäkin olet hänen lapsilleen. Lapseton vain häviää tuollaisissa suhteissa, mikään muu menneisyyden painolasti ei ole yhtä raskas kuin lapset.
Miksi sinulla on noin huono itsetunto, että koet mahdollisen kumppanisi aiemmista suhteista muistuttavat asiat noin käsittämättömän kokoisena uhkana? Villi arvaus: olet myös hyvin mustasukkainen parisuhteissasi?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut osaa olla lasten kanssa luontevasti, koska on jostain syystä tottuneet lapsiin, eivätkä koe oloaan epämukavaksi lasten seurassa. Kuten tuo ystävänainen. Jotkut ihmiset on lämpimiä ja välittömiä, ja heidän lähellä on helppo ja mukava olla, kenenkään ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on. Sinut huomataan aina välillä ja kysytään numeroa tekemättä, tarvitko juotavaa tms. Esim hyvä emäntä tekee näin.
Sitten on tällaisia ihmisiä kuin tämä naisystävä, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi jossain seurassa, esim lapset. Eivät välttämättä muutenkaan välittömiä tai helppoja, ehkä eivät saa toisiaan tuntemaan oloaan mukavaksi. Varmaan hyvää ja älykästä, haastavaakin aikuista seuraa, eivät päästä helpolla. Mutta ei sellaisia joiden luona olisin halunnut lapsena kyläillä tai joutua hoitoon. Ihmisiä jotka eivät yhtään tiedä, miten lapsille pitää puhua tai mitä ne syövät.
Tämä oli hyvä viesti ja kyllä lapsi vaistoaa luotettavan ja helposti lähestyttävän aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
No meitä on kyllä moneen junaan...Minusta taas se, että vanhempi kysyy kuulumisia siltä mahdollisesti yksitavuisesti vastailevalta yksitavuiselta teiniltä ja osoittaa välittämistään tekemällä syötävää ja huomioimalla lapsenkin mielipiteet telkkaria katsottaessa on ihailtavaa vanhemmuutta. Ja vertailun vuoksi sama pätee myös parisuhteeseen, eli toisen asioista jaksetaan ollaan kiinnostuneita ja hänelle tehdään pieniä palveluksia, koska sellaisesta tulee useimmille ihmisille hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
"Mitä sulle kuuluu" ja "keitänkö kahvia" on ainakin aikuisten kesken vähintä, mitä voi tehdä kun kohtaa toisen ihmisen kotioloissa. Tuota kumppanikin toivoo toiseltaan. Ei tuo ole hössötystä, kun normaalia huomiointia. Sinä ihmettelet sitä siksi, että miksi kiinnitetään huomiota niihin lapsiin, eikö ne touhua omiaan. Haluat huomioida vain aikuiset. Mutta ne lapsetkin on siinä, ei näkymättömiä, se on niidenkin koti ja perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt? Kohteletko lasta kuin prinsessaa, hössötät ja annat lapsen määrätä tahdin? Et kiellä mitään? Se ainakin minua v*tutti kun seurustelin lapsellisen kanssa.
Ihan turha oli yrittää mitään normaalia eloa lapsen kanssa kun isukki höösötti kun kanaemo. Esim. Sanoin että teen voileivän, tuutko sinäkin tekemään itselles? Siihen isä kyllä mä voin tehdä x-älle, laitanko kurkkua, entä kinkkua jne... Jos kysyin vaihdetaanko kanavaa, isukki mitä x haluaisi katsoa?
Lapsi oli 17 vuotias... Eli se normaali mies muuttui ihme kanaksi. Annoin olla.
Kuulostaa ihanalta isukilta! Ja hei sulle tiedoksi, on täysin normaalia huomioida ympärillä olevia lapsia. Ehkäpä tämä isä ei halunnut sinun voimia kuluttaa, joten hän reippaana miehenä tekaisi leivät lapsukaiselleen. Miten voi noin paljon ärsyttää toisen käytös edes ketään?
Kun se likka-parka ei osaa edes vettä keittää kun kaikki oli tehty puolesta, isä oli kun huonepalvelu. Likaiset/puhtaat vaatteet lattioita pitkin joita isä keräili, märät pyyhkeet, astiat siis kaikki jäi just siihen mihin kädestä putosi. Aikoo mennä opiskelemaan toiseen kaupunkiin, en käsitä miten siellä pärjää kun ihan oikeasti ei ole joutunut tekemään yhtään mitään, edes sitä voileipää jonka nytkin se reipas isä tekaisi... Mitään kotitöitä ei tarvitse tehdä/opetella. Isä käyttäytyy kun mielistelevä alainen pomon edessä.
Avaimet hukkuu, kännykät... Mutta uusi tulee tilalle asap. Kesätöitä ei tietenkään tarvitse hakea.
Kai sen sitten näin kuuluu mennä. Mun teki ihan pahaa sen likan puolesta ja v*tutti kun isä teki siitä niin avuttoman mutta ilmeisesti olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen ylipäätään on tavannut lapset? Olette vasta hetken seurustelleet. Teidän pitäisikin keskittyä silloin vain toisiinne ja lasten aika tutustua naiseen vasta silloin, jos suhde vakiintuu ja muuttuu vakavaksi. Käsittämätöntä, että jokainen heila roudataan lasten näytille.
No olishan se aika rajua antaa suhteen muuttua vakavaksi, ja vasta sitten huomata että kumppani ei siedä lapsiasi.
No mä taas uskon, että kun ensin rauhassa tutustutaan ja kiinnytään, ollaan kahdestaan vaan, niin se lapsitouhu onkin sitten myöhemmin ihan taas uutta ja jännää, kaikki aikanaan. Mä seurustelin melkein 1,5 ennen kuin olin varma, että mies saa tavata lapset. Seuraavan vuoden aikana hissukseen tutustuttiin siihen, miten me toimittais porukalla. Mies jäi joskus yöksi, joskus lähti mukaan sukulaisten luo. Pääosin kuitenkin lapsiaika mun ja lasten. Mies haki omaa rooliaan, on lapseton, opettelua tietysti. Mutta koska rakastaa mua, on sitoutunut muhun, haluaa nähdä vaivaa.
Nykyään siis tosi kivasti menee. Mutta edelleen asutaan erillään, näin hyvä. Haluan pääosin olla lasteni kanssa ilman "uutta onneani", hän on mun mieheni, ei lasten... Lapsille on tärkeintä oma äiti ja oma isä ja että saavat heiltä huomiota ja tukea. Uusi mies pyörimässä jaloissa veisi sitä väistämättä.
En usko, että tilanne olisi näin hyvä, jos olis kiirehditty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää lapsista hyvinkin paljon, mutta ei pidä sinun lapsista. Itse otan sukulaisten ja ystävien lapsia hoitoon aina jos on tarvetta, mutta en ikinä suostuisi edes seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla on nurkissaan exien kanssa tehtailtua jälkikasvua, koska tiedän, että vihaisin niitä ja toivoisin niiden katoavan maan päältä. Sinulla on isänä kuitenkin lapsistasi vastuu, joten eroa ja etsi joku yh, joka on hyvä sinun lapsille, jos sinäkin olet hänen lapsilleen. Lapseton vain häviää tuollaisissa suhteissa, mikään muu menneisyyden painolasti ei ole yhtä raskas kuin lapset.
Miksi sinulla on noin huono itsetunto, että koet mahdollisen kumppanisi aiemmista suhteista muistuttavat asiat noin käsittämättömän kokoisena uhkana? Villi arvaus: olet myös hyvin mustasukkainen parisuhteissasi?
En tippaakaan. En ole avoimen suhteen kannalla tai koskaan pettänyt, mutta jos kumppani pettäisi, olisin huolissani ainoastaan sukupuolitaudeista ja kun se asia olisi selvitetty, elämä jatkuisi ennallaan mikäli kyseessä olisi vain satunnainen kännipano tai vastaava. Exän kanssa hankitut lapset kuitenkin aiheuttavat suunnatonta kuvotusta, en tiedä itsekään miksi, koska minua ei esim. haittaisi jos miehellä olisi ollut tuhat seksikumppania. Kai se on niin, että elämää saa olla elättynä, mutta sen jäljet täytyy olla siivottavissa piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen ylipäätään on tavannut lapset? Olette vasta hetken seurustelleet. Teidän pitäisikin keskittyä silloin vain toisiinne ja lasten aika tutustua naiseen vasta silloin, jos suhde vakiintuu ja muuttuu vakavaksi. Käsittämätöntä, että jokainen heila roudataan lasten näytille.
No olishan se aika rajua antaa suhteen muuttua vakavaksi, ja vasta sitten huomata että kumppani ei siedä lapsiasi.
No mä taas uskon, että kun ensin rauhassa tutustutaan ja kiinnytään, ollaan kahdestaan vaan, niin se lapsitouhu onkin sitten myöhemmin ihan taas uutta ja jännää, kaikki aikanaan. Mä seurustelin melkein 1,5 ennen kuin olin varma, että mies saa tavata lapset. Seuraavan vuoden aikana hissukseen tutustuttiin siihen, miten me toimittais porukalla. Mies jäi joskus yöksi, joskus lähti mukaan sukulaisten luo. Pääosin kuitenkin lapsiaika mun ja lasten. Mies haki omaa rooliaan, on lapseton, opettelua tietysti. Mutta koska rakastaa mua, on sitoutunut muhun, haluaa nähdä vaivaa.
Nykyään siis tosi kivasti menee. Mutta edelleen asutaan erillään, näin hyvä. Haluan pääosin olla lasteni kanssa ilman "uutta onneani", hän on mun mieheni, ei lasten... Lapsille on tärkeintä oma äiti ja oma isä ja että saavat heiltä huomiota ja tukea. Uusi mies pyörimässä jaloissa veisi sitä väistämättä.
En usko, että tilanne olisi näin hyvä, jos olis kiirehditty.
Todella itsekkään ihmisen ajattelua. Mitäpä miehen tunteista, kunhan sinulla ja lapsilla on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
No meitä on kyllä moneen junaan...Minusta taas se, että vanhempi kysyy kuulumisia siltä mahdollisesti yksitavuisesti vastailevalta yksitavuiselta teiniltä ja osoittaa välittämistään tekemällä syötävää ja huomioimalla lapsenkin mielipiteet telkkaria katsottaessa on ihailtavaa vanhemmuutta. Ja vertailun vuoksi sama pätee myös parisuhteeseen, eli toisen asioista jaksetaan ollaan kiinnostuneita ja hänelle tehdään pieniä palveluksia, koska sellaisesta tulee useimmille ihmisille hyvä mieli.
Siltä vaikuttaa, että tätä tyyppiä on todellakin inhottanut kaikki. Hemmetti soikoon, saatan itsekkin tehdä samalla leivät jollekkin aikuiselle ystävälle, kun nehän tekee samalla. Entä jos tämä isä näki harvoin tätä teiniä, ja tämä isän tapa osoittaa rakkautta, tehdä leivät ja kysyä mitä kanavaa nuori haluaa katsoa. Tulee paha olo joskus näistä ihmisten kommentoinneista. Voin rehellisesti sanoa tämänkin olen itse jo yli kolmenkympin, edelleen jos käyn kotona isä saattaa tekaista keiton tai jonkun ruuan, se on hänen tapa näyttää välittämistä, ehkä hän saa siitä itsekkin hyvän mielen. Ja kyllä se isä tietää, että nuori osaa jo itsekkin niin tehdä. Samoin ajatuksin komppaan tätä toista.kirjoittajaa tässä ketjussa. Olisiko isän olisi pitänyt tätä teiniä kovistella, että 'tee ite' 'ootko avuton' ...eli näin tämä ap tässä ketjussa haluaa teiniä kohdeltavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
No meitä on kyllä moneen junaan...Minusta taas se, että vanhempi kysyy kuulumisia siltä mahdollisesti yksitavuisesti vastailevalta yksitavuiselta teiniltä ja osoittaa välittämistään tekemällä syötävää ja huomioimalla lapsenkin mielipiteet telkkaria katsottaessa on ihailtavaa vanhemmuutta. Ja vertailun vuoksi sama pätee myös parisuhteeseen, eli toisen asioista jaksetaan ollaan kiinnostuneita ja hänelle tehdään pieniä palveluksia, koska sellaisesta tulee useimmille ihmisille hyvä mieli.
Vamaan onkin "ihailtavaa vanhemmuutta", mutta minä en ole vanhempi eikä ole aloittajan naisystäväkään. Näetkö yhteyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala sanoa, onko nainen vain jotenkin lukossa vai oikeasti haluton tutustumaan lapsiisi. Sen verran kuitenkin täytyy sanoa, etten itsekään jaksaisi kilpailla tuollaisessa kyläilytilanteessa, kumpi hössöttää lapselle enemmän. En ole nimittäin lainkaan sellainen täti-ihminen luonteeltani, joten kokisin tilanteen vain vaivaannuttavana.
Oletteko viettäneet aikaa keskenänne tehden vaikka jotain mukavaa yhdessä? Itse esimerkiksi tykkäisin tutustua lapseen rauhassa vaikka kävelyllä tai pelaillen jotain lauta- tai pihapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
"Mitä sulle kuuluu" ja "keitänkö kahvia" on ainakin aikuisten kesken vähintä, mitä voi tehdä kun kohtaa toisen ihmisen kotioloissa. Tuota kumppanikin toivoo toiseltaan. Ei tuo ole hössötystä, kun normaalia huomiointia. Sinä ihmettelet sitä siksi, että miksi kiinnitetään huomiota niihin lapsiin, eikö ne touhua omiaan. Haluat huomioida vain aikuiset. Mutta ne lapsetkin on siinä, ei näkymättömiä, se on niidenkin koti ja perhe.
Tuo ei ole sellaista hössötystä, josta edellä puhuttiin.
Ja ei minulla ole tapana heittäytyä keskusteluihin esimerkiksi ystävieni kämppisten kanssa, vaan kyllä se on enemmän tuollaista peruskohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sude ei tule toimimaan, pysytelkää pelkässä seksisuhteessa.
Taitaa olla tälle negatiiviselle kirjottelijalla suurempi ongelma kuin ymmärremmäkään kanssalukijat - siis tämä joka kirjottaa tästä teinistä ja isästä pahansuisesti.
Jos ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä, ei vaan voi tietää miten niiden kanssa ollaan. Tässä ketjussa jo tuli ilmi, että ei ainakaan niinkuin aikuisten. Mutta jos ei ole eläessään ollut lasten seurassa, se aikuinen kanssakäyminen on ainoa, jonka osaa! Silloin lapsille jää vain hiljaisuus, kun se ainoa kanssakäymisen muoto ei kelpaa.
Itse en ainakaan olisi tiennyt, että sen ulkopuolisen pitäisi kysellä lapsen syömiset ja juomiset - kun kerran isä on paikalla, olettaisin että hän hoitaa tuollaiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
No meitä on kyllä moneen junaan...Minusta taas se, että vanhempi kysyy kuulumisia siltä mahdollisesti yksitavuisesti vastailevalta yksitavuiselta teiniltä ja osoittaa välittämistään tekemällä syötävää ja huomioimalla lapsenkin mielipiteet telkkaria katsottaessa on ihailtavaa vanhemmuutta. Ja vertailun vuoksi sama pätee myös parisuhteeseen, eli toisen asioista jaksetaan ollaan kiinnostuneita ja hänelle tehdään pieniä palveluksia, koska sellaisesta tulee useimmille ihmisille hyvä mieli.
Siltä vaikuttaa, että tätä tyyppiä on todellakin inhottanut kaikki. Hemmetti soikoon, saatan itsekkin tehdä samalla leivät jollekkin aikuiselle ystävälle, kun nehän tekee samalla. Entä jos tämä isä näki harvoin tätä teiniä, ja tämä isän tapa osoittaa rakkautta, tehdä leivät ja kysyä mitä kanavaa nuori haluaa katsoa. Tulee paha olo joskus näistä ihmisten kommentoinneista. Voin rehellisesti sanoa tämänkin olen itse jo yli kolmenkympin, edelleen jos käyn kotona isä saattaa tekaista keiton tai jonkun ruuan, se on hänen tapa näyttää välittämistä, ehkä hän saa siitä itsekkin hyvän mielen. Ja kyllä se isä tietää, että nuori osaa jo itsekkin niin tehdä. Samoin ajatuksin komppaan tätä toista.kirjoittajaa tässä ketjussa. Olisiko isän olisi pitänyt tätä teiniä kovistella, että 'tee ite' 'ootko avuton' ...eli näin tämä ap tässä ketjussa haluaa teiniä kohdeltavan.
Joillekin tuntuu tuottavan vaikeuksia erottaa toisistaan vanhemman ja lapsen ja vanhemman seurustelukumppanin ja lapsen väliset suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen ylipäätään on tavannut lapset? Olette vasta hetken seurustelleet. Teidän pitäisikin keskittyä silloin vain toisiinne ja lasten aika tutustua naiseen vasta silloin, jos suhde vakiintuu ja muuttuu vakavaksi. Käsittämätöntä, että jokainen heila roudataan lasten näytille.
No olishan se aika rajua antaa suhteen muuttua vakavaksi, ja vasta sitten huomata että kumppani ei siedä lapsiasi.
No mä taas uskon, että kun ensin rauhassa tutustutaan ja kiinnytään, ollaan kahdestaan vaan, niin se lapsitouhu onkin sitten myöhemmin ihan taas uutta ja jännää, kaikki aikanaan. Mä seurustelin melkein 1,5 ennen kuin olin varma, että mies saa tavata lapset. Seuraavan vuoden aikana hissukseen tutustuttiin siihen, miten me toimittais porukalla. Mies jäi joskus yöksi, joskus lähti mukaan sukulaisten luo. Pääosin kuitenkin lapsiaika mun ja lasten. Mies haki omaa rooliaan, on lapseton, opettelua tietysti. Mutta koska rakastaa mua, on sitoutunut muhun, haluaa nähdä vaivaa.
Nykyään siis tosi kivasti menee. Mutta edelleen asutaan erillään, näin hyvä. Haluan pääosin olla lasteni kanssa ilman "uutta onneani", hän on mun mieheni, ei lasten... Lapsille on tärkeintä oma äiti ja oma isä ja että saavat heiltä huomiota ja tukea. Uusi mies pyörimässä jaloissa veisi sitä väistämättä.
En usko, että tilanne olisi näin hyvä, jos olis kiirehditty.
Todella itsekkään ihmisen ajattelua. Mitäpä miehen tunteista, kunhan sinulla ja lapsilla on kaikki hyvin.
Luonnollisesti myös miehen mielestä tämä on hyvä tilanne. Hän ei ole ikänä halunnut lapsia, on introvertti luonne ja tykkää omasta tilasta ja rauhasta. Vuorokausi mun lasten kanssa on tosi kivaa, toinen vuorokausi käy jo vähän voimille :) Kaikille kivempaa näin.
Jotkut osaa olla lasten kanssa luontevasti, koska on jostain syystä tottuneet lapsiin, eivätkä koe oloaan epämukavaksi lasten seurassa. Kuten tuo ystävänainen. Jotkut ihmiset on lämpimiä ja välittömiä, ja heidän lähellä on helppo ja mukava olla, kenenkään ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on. Sinut huomataan aina välillä ja kysytään numeroa tekemättä, tarvitko juotavaa tms. Esim hyvä emäntä tekee näin.
Sitten on tällaisia ihmisiä kuin tämä naisystävä, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi jossain seurassa, esim lapset. Eivät välttämättä muutenkaan välittömiä tai helppoja, ehkä eivät saa toisiaan tuntemaan oloaan mukavaksi. Varmaan hyvää ja älykästä, haastavaakin aikuista seuraa, eivät päästä helpolla. Mutta ei sellaisia joiden luona olisin halunnut lapsena kyläillä tai joutua hoitoon. Ihmisiä jotka eivät yhtään tiedä, miten lapsille pitää puhua tai mitä ne syövät.