Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppanini ei pidä lapsista, itsellä kolme lasta
04.05.2017 |
Mitä tehdä? Minulla kolme lasta, olen eronnut ja löytänyt uuden naisen jo joitain kuukauisia sitten. Uusi kumppanini ei pidä lapsista, siltä nyt vaikuttaa. Ajattelin tämän aluksi hyvänä asiana, että hän ei halua lapsia. Nyt olenkin huomannut tämän parin kuukauden aikana, että uusi kumppanini ei huomioi tytärtäni 12v yhtään, keskittyy vain minuun jos lapset ovat kyläilemässä, tai yökylässä. Asia on alkanut häiritsemään jo niin paljon, et harkitsen eroamista. Kuinka suuri vaikutus tällä on lapsiin? Kävimme ihan vasta ystäväni luona kylässä, hän on nainen ja tapasi tyttäreni ensimmäistä kertaa. Hän suhtautui tyttäreeni lämpimällä sydämellä, kumppanini taas ei edes katsonut tytärtäni koko aikana siten miten tämä naispuolinen ystävä ihaillen lastani, hän myös huomioi tyttäreni pienin elein. Hävetti naiseni puolesta, hän vaikutti lähinnä kylmältä tämän naisen rinnalla. Mitä tehdä? Onko kokemuksia, että lapset olisivat kärsineet asiasta? Mitään pahaa hän ei ole sanonut lapsilleni, mutta näkee vain minut. Neuvoja kaivataan -Mies & 3 omaa lasta
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä, ei vaan voi tietää miten niiden kanssa ollaan. Tässä ketjussa jo tuli ilmi, että ei ainakaan niinkuin aikuisten. Mutta jos ei ole eläessään ollut lasten seurassa, se aikuinen kanssakäyminen on ainoa, jonka osaa! Silloin lapsille jää vain hiljaisuus, kun se ainoa kanssakäymisen muoto ei kelpaa.
Itse en ainakaan olisi tiennyt, että sen ulkopuolisen pitäisi kysellä lapsen syömiset ja juomiset - kun kerran isä on paikalla, olettaisin että hän hoitaa tuollaiset...
"Jäljelle jää hiljaisuus" tätä ne lapset ei kyllä ymmärrä, luulevat että he tekevät jotain väärin, tai heistä ei pidä, tai heidän toivotaan häipyvän paikalta.
"Kun kerran isä on paikalla, hän hoitaa tuollaiset" mutta kun lapset olettaa että kaikilta paikalla olevilta aikuisilta voi pyytää apua. Sellaisilta ihmisiltä jotka on tottuneet lapsiin, voikin, vaikka olisivat itse lapsettomia, ja vaikka tätejä. Mutta kyllähän lapset pian oppivat, keitä aikuisia kannattaa välttää, jotka huokuvat sellaista "älä ainakaan minua tule vaivaamaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tarinani: meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole eikä tule.
Miehen lapset ovat pienehköjä. Minun teinejä. Olemme sopineet, että minä en osallistu miesten lasten elämään paljoakaan. En yleisesti ottaen pidä pienistä lapsista. En ole lapsille tyly, keskustelen kyllä. Otan kyllä katsekontaktia, eivät he minulle ilmaa ole. En ole mustasukkainen tai vaadi miehen huomiota. En vain ole paikalla silloin kun lapset ovat. Minä teen silloin omiani.
Tämä tietysti toimii, koska miehen lapset ovat meillä vain kahdesti kuukaudessa. Jos he asuisivat luonamme, Tulisi ongelmia.
Ongelmana ap:n tapauksessa on lähinnä se, että nainen on itse lapseton. Hän ei osaa asettua lapsellisen asemaan.
Oudointa tässä ketjussa on se, että ap roudaa sekä naista että lapsia samoihin paikkoihin. Vai asuvatko lapset ap:n luona koko ajan?
Jos nainen ei ole lapsirakas, niin mitä hittoa te yhdessä teette asioita? Nähkää silloin kun lapset eivät ole paikalla.
Ap kysyi, miten se vaikuttaa lapsiin. En usko, että se vaikuttaa, jos ap tekee asioita lasten kanssa keskenään, ja nainen on vain ystävä, jota silloin tällöin näkee.
Ette kai jo asu yhdessä,ap? Aika nopeaa olisi niin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Parempi tosiaan tavata
naisystävää ilman lapsia ja olla lasten kanssa ilman tätä naista.
Vierailija kirjoitti:
Oudointa tässä ketjussa on se, että ap roudaa sekä naista että lapsia samoihin paikkoihin. Vai asuvatko lapset ap:n luona koko ajan?
Jos nainen ei ole lapsirakas, niin mitä hittoa te yhdessä teette asioita? Nähkää silloin kun lapset eivät ole paikalla.Ap kysyi, miten se vaikuttaa lapsiin. En usko, että se vaikuttaa, jos ap tekee asioita lasten kanssa keskenään, ja nainen on vain ystävä, jota silloin tällöin näkee.
No täähän toimis, jos kyseessä on vain tapailu, eikä tarkoitus ole muuksi muuttuakaan. Ja tällä asenteellahan se ei voi koskaan muuttua muuksi. Ei voi muuttaa yhteen, mennä naimisiin, lomailla yhdessä, sukuloida yhdessä.
En vaan usko että tuollainen kevyt tapailu ja fuckbuddies oli ap:n loppuiän suunnitelmissa.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskaltaisi jättää hetkeksikään kahdestaan, enkä nukahtaa, jos kumppanini olisi ihminen, joka ei pidä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä, ei vaan voi tietää miten niiden kanssa ollaan. Tässä ketjussa jo tuli ilmi, että ei ainakaan niinkuin aikuisten. Mutta jos ei ole eläessään ollut lasten seurassa, se aikuinen kanssakäyminen on ainoa, jonka osaa! Silloin lapsille jää vain hiljaisuus, kun se ainoa kanssakäymisen muoto ei kelpaa.
Itse en ainakaan olisi tiennyt, että sen ulkopuolisen pitäisi kysellä lapsen syömiset ja juomiset - kun kerran isä on paikalla, olettaisin että hän hoitaa tuollaiset...
"Jäljelle jää hiljaisuus" tätä ne lapset ei kyllä ymmärrä, luulevat että he tekevät jotain väärin, tai heistä ei pidä, tai heidän toivotaan häipyvän paikalta.
"Kun kerran isä on paikalla, hän hoitaa tuollaiset" mutta kun lapset olettaa että kaikilta paikalla olevilta aikuisilta voi pyytää apua. Sellaisilta ihmisiltä jotka on tottuneet lapsiin, voikin, vaikka olisivat itse lapsettomia, ja vaikka tätejä. Mutta kyllähän lapset pian oppivat, keitä aikuisia kannattaa välttää, jotka huokuvat sellaista "älä ainakaan minua tule vaivaamaan".
Niin, voi olla, että lapset sen noin tulkitsee. Mutta jos se lapseton EI TIEDÄ miten kommunikoida lapsille, niin sille ei mahda mitään. Esimerkiksi minä, ap:n naisen ikäinen ihminen, en ole ollut missään tekemisissä lasten kanssa, ikinä. Ei ole sukua, lähimmillä kavereilla ei ole lapsia. Jos joskus olen yrittänyt jollekin lapselle puhua, se menee juurikin hiljaisuudeksi - minä yritän kommunikoida niille kuin aikuiselle (koska se on ainoa mitä osaan), ne tuijottaa hiljaa (koska ilmeisesti eivät ole tottuneet siihen että heille puhutaan kuin aikuiselle), ja minä en keksi mitä muuta tehdä. Lopputulos = en puhu lapsille, koska he eivät reagoi tapaani puhua, enkä osaa muuta.
Niin ja pakko sanoa, pahoitteluni jos joku loukkaantuu, mutta jos yhtään pienempi lapsi jotain sitten sanoo, niin mä vaan en saa mitään selvää siitä... Vanhemmat ja lasten kanssa touhuavat varmaan ovat tottuneet lasten "aksenttiin", mutta minä en. Ei voi keskustella jonkun kanssa, joka omiin korviin kuulostaa "piipiipiipiippiipp" eikä mitään hajua mitä lapsi sanoi! Sama, kuin alkuun jonkun tietyn kielialueen ihmisten englannista ei meinaa saada selvää millään, mutta kun tottuu yhden aksenttiin, ymmärtää myös muiden saman kielialueen ihmisten puhetta myöhemmin. Aikuiselta voi kysyä "sori, mitä sanoit" ja aikuinen yleensä toista sanomansa mutta selvemmin artikuloiden - lapset eivät sitä osaa, ihan ymmärrettävästi. On noloa molemmille jos lapselle sanoo jotain, ja se joko vaan tuijottaa tai vastaa sen "pipiipipi" ja sitten itse on että ööööhhh... tuota noin.... Oikeasti, mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä/sanoa?!? En ole vielä tähän ikään mennessä keksinyt, niinpä, kuten sanottu, en puhu lapsille tervehdystä kummempaa (johon muutes siihenkään ne eivät vastaa...).
Kysehän ei ollut siitä, että lapsi olisi "pyytänyt apua", vaan että ap:n nainen ei oma-aloitteisesti osannut alkaa kyselemään mitä lapsi haluaa. Tässä tilanteessa on ihan luonnollista olettaa, että se lapsen vanhempi hoitaa kyselyt, ei ulkopuolinen naisystävä. Miksi sen naisystävän pitäisi hyysätä lasta, kun isäkin on paikalla (kun yhä kyse ei ollut siitä, että lapsi olisi naiselta jotain pyytänyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä hyvin näkee, mikä on lapsettomien suhtautuminen lapsiin. Ei pahalla, heillä on siihen oikeus, ja ovat tehneet sen mukaisen elämänvalinnan. Se vaan, että lienee viisasta kunkin seurustella omanlaisensa kanssa.
Kyllähän ap:n lapsenkin tietysti pian oppivat, että sille Jennille tms ei kannata asioita toimittaa, kysyy vaan isältä. Jos Jenni katsoo telkkaa, menee itse omaan huoneeseen katsomaan.
Opiskelijana, jos Jenni on isällä viikonloppuna, menee mieluummin jonain toisena viikonloppuna, kun isä on vapaana ja voi jutella.
Rinnastat lapset kämppiksiin? Tässä sitä lapsettoman ajatusmaailmaa. Mä seurustelen tän ihanan miehen kanssa, en hänen lasten.
Newsflash, ne lapset on osa sitä miestä ja tulee aina olemaan. Ne tulee aina tavalla tai toisella olemaan läsnä sen miehen elämässä. Kannattaisi alkaa vähän kommunikoida.