Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppanini ei pidä lapsista, itsellä kolme lasta
04.05.2017 |
Mitä tehdä? Minulla kolme lasta, olen eronnut ja löytänyt uuden naisen jo joitain kuukauisia sitten. Uusi kumppanini ei pidä lapsista, siltä nyt vaikuttaa. Ajattelin tämän aluksi hyvänä asiana, että hän ei halua lapsia. Nyt olenkin huomannut tämän parin kuukauden aikana, että uusi kumppanini ei huomioi tytärtäni 12v yhtään, keskittyy vain minuun jos lapset ovat kyläilemässä, tai yökylässä. Asia on alkanut häiritsemään jo niin paljon, et harkitsen eroamista. Kuinka suuri vaikutus tällä on lapsiin? Kävimme ihan vasta ystäväni luona kylässä, hän on nainen ja tapasi tyttäreni ensimmäistä kertaa. Hän suhtautui tyttäreeni lämpimällä sydämellä, kumppanini taas ei edes katsonut tytärtäni koko aikana siten miten tämä naispuolinen ystävä ihaillen lastani, hän myös huomioi tyttäreni pienin elein. Hävetti naiseni puolesta, hän vaikutti lähinnä kylmältä tämän naisen rinnalla. Mitä tehdä? Onko kokemuksia, että lapset olisivat kärsineet asiasta? Mitään pahaa hän ei ole sanonut lapsilleni, mutta näkee vain minut. Neuvoja kaivataan -Mies & 3 omaa lasta
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole "tarhantätityyppiä". Ei se silti välttämättä tarkoita, että ei pitäisi lapsista, niille ei vain "osaa" puhua. Kannattaa kyllä keskustella asia selväksi ennen kuin suhteessa yhtään etenette. Jos toinen oikeasti inhoaa lapsia niin jossain vaiheessa voi tulla isoja ongelmia. Toisaalta ei pidä kuvitella että kaikki rakastaisivat seurustelukumppaninsa lapsia kuin omiaan. Eikä naisystäväsi voi edes vielä parin kuukauden jälkeen edes kunnolla tuntea lapsiasi. Oma kantani on kyllä se, että parin kuukauden suhde on vielä vähän liian tuore, että toinen kannattaisi edes esitellä lapsille. Mutta kukin tavallaan.
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti ettei huomioi tytärtäsi - huomioiko hän sitten muita lapsiasi?
Ei huomioi tytärtäni - kävimme siis vain yhdellä kyläilyreissulla, jossa tämä lapsista pitävä nainen huomioi tytärtäni koko ajan pelkällä olemuksellaan, katsoi tyttöä lämpimästi, kyseli otatko juomaa, haluatko syödä. Sillä aikaa kumppanini tuijotti pitkin seiniä, ja ilmoitti vain, että lähdetään jo, hänellä oli kiire omille menoille. Ei huomioi, ei siis osoita lämpimiä eleitä, ole kiinnostunut lapsen asioista, tai ei edes ymmärrä niitä kysellä. Omasta mielestä sillä on merkitystä myös ja tarvitseehan lapsi rakkauden osoituksia, ei siellä kotona voida olla vain että isä ja kumppani tai isä ja lapset, me kaikki yhdessä. Täytyypä ottaa puheeksi koko homma tämän naisen kanssa.
Olen pahoillani, näyttää siltä että naisystäväsi lähinnä toivoisi että saisi vain sinut, mutta on riittävän fiksu pitääkseen suunsa kiinni. Hänen käytöksestään vaan huomaa, että toivoo että lapsia ei olisi, ehkä hädin tuskin sietää heitä.
Näit mitä ihan tavallinen ihminen tekee muiden ihmisten, myös lasten kanssa: huomaa että he ovat olemassa.
Olen itse ollut äitipuoli, ja naisystäväsi kuulostaa harvinaisen kylmältä ja lapsiepäystävälliseltä ihmiseltä. Hänelle olisi kyllä parempi joku lapseton. Sinulle ja lapsille olisi parempi joku lämpimämpi ja normaalimpi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.
Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?
Oli vielä tarkoitus sanoa että lapsettomalle lapset on ihmisiä siinä
missä muutkin. Heihin tutustutaan. Heitä ei palvota ikänsä vuoksi kyseenalaistamatta :) joten jos antaisit heille tilaa tutustua?
Jos lapseton suhtautuu lapsiin kuin aikuisiin, he voivat molemmat huonosti. Hän odottaa heiltä logiikkaa, eikä saa. He odottavat häneltä vastuunottoa ja epäitsekkyyttä, eivätkä saa.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisesi kovin nuori.
38 vuotias. Kyse siis itsellä siitä onko lapselle hyväksi ylipäätään jos lähiaikuinen käyttäytyy omista syistänsä etäisesti lasta kohtaan. Tämähän ei ole tämän naisen vika, mutta on hyvä asia, että kumppanilla on silmät nähdä ympärillä tapahtuvien lasten elämää, eikä olla sokea tärkeille asioille. Naisellani on myös ollut vakava masennus nuoruudessaan, tämän kuulin vasta myöhemmin. Tunnettu useampi kuukausi, mutta seurusteltu nyt jokin aika jo. Tämä kyläilyreissu sai minut heräämään tälle asialle, kun en aiemmin edes kiinnittänyt huomiota, että kuinka tärkeätä se oikeasti on huomata ne pienimmätkin perheessä (siis tässä uudessa suhteessa, lasten äidin kanssa ei tietenkään tätä ongelmaa ole ollut). Vanhin; iän jo kerroikin ketjussa, nuorin 4,5 ja 7v. -Ap
Ei kuulosta kovin hyvältä. Itse olin juuri samanikäinen, kun kuvioihin astui jäinen äitipuoli. Suhde jatkui vuosia ja teki paljon haittaa isä-tytärsuhteelle. Isäni katuu vieläkin valintaansa.
Minulla itselläni myös kolme lasta ja jos olisin parisuhteeseen haluamassa, niin se olisi kyllä koko paketti tai ei mitään. Lapset eivät voi valita vanhempien seurustelukumppaneita ja kärsivät huonoista valinnoista. Kyllä seurustelukumppanin on vaan oltava aikuinen ja hyväksyttävä, että lapset on isän/äidin prioriteetti nro 1. Jos itsetunto ei sitä kestä, kannattaa hänen etsiä lapseton kumppani. Lapsen ei tarvitse taistella vanhempansa rakkaudesta jonkun toisen aikuisen kanssa, vaan se kuuluu hänelle.
Yksi vaihtoehto on tietenkin tapailla vain silloin, kun lapset eivät ole luonasi, mutta uskon että huono asenne lapsia kohtaan himmentää myös omia tunteitasi naista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten itse käyttäydyt? Kohteletko lasta kuin prinsessaa, hössötät ja annat lapsen määrätä tahdin? Et kiellä mitään? Se ainakin minua v*tutti kun seurustelin lapsellisen kanssa.
Ihan turha oli yrittää mitään normaalia eloa lapsen kanssa kun isukki höösötti kun kanaemo. Esim. Sanoin että teen voileivän, tuutko sinäkin tekemään itselles? Siihen isä kyllä mä voin tehdä x-älle, laitanko kurkkua, entä kinkkua jne... Jos kysyin vaihdetaanko kanavaa, isukki mitä x haluaisi katsoa?
Lapsi oli 17 vuotias... Eli se normaali mies muuttui ihme kanaksi. Annoin olla.
Olen ollut lapseton, joka seurusteli miehen kanssa jolla oli kaksi tyttöä, 6 ja 8.
Olin mustasukkainen miehestä lapsille, ja olisin halunnut olla vain hänen kanssa. Lapsiviikonloput oli vain kestettävä. En koskaan oppinut oikein sietämään vanhempaa tyttöä, oikeastaan inhosin häntä.
Haaveilin ajasta jolloin he olisivat jo pois kotoa. En tajunnut yhtään, että vanhemmuus ei lopu ikinä. Jos olisin tajunnut, olisin eronnut varmaan siitä paikasta.
En suoraan sanoen yhtään ymmärtänyt siitä kuviota, kun en ollut itse vanhempi. Olen ymmärtänyt vasta paljon jälkikäteen, kun olen ollut itse äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.
Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?
Lapsen tunteiden ymmärtämisen kannalta paljonkin järkeä tuossa mitä alkuun kirjoitit. Tuo voisi auttaa häntä pohtimaan asiaa lapsen kantilta. En tiedä haluanko sellaista naista, joka kokee tavatessaan ystävänaisen kilpailuasetelman siinä. Tämä nainen (kumppani) tuntee jo lapsiani. Olen rento isä, ei pitäisi olla syytä huoleen tai tuntea itseään ainakaan ulkipuoliseksi. Kypsyydestä tai epävarmuudesta kertoo, jis naiseni kokisi kilpailuasetelman tavatessaan ystäviäni. Ei hyvä ollenkaan. Ei kiitos neljättä lasta, aikuinen kumppani kelpaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt? Kohteletko lasta kuin prinsessaa, hössötät ja annat lapsen määrätä tahdin? Et kiellä mitään? Se ainakin minua v*tutti kun seurustelin lapsellisen kanssa.
Ihan turha oli yrittää mitään normaalia eloa lapsen kanssa kun isukki höösötti kun kanaemo. Esim. Sanoin että teen voileivän, tuutko sinäkin tekemään itselles? Siihen isä kyllä mä voin tehdä x-älle, laitanko kurkkua, entä kinkkua jne... Jos kysyin vaihdetaanko kanavaa, isukki mitä x haluaisi katsoa?
Lapsi oli 17 vuotias... Eli se normaali mies muuttui ihme kanaksi. Annoin olla.
Niin sä et tajunnut, että se teki noita koska halusi, koska halusi hoivata ja huomioida lastaan vaikka se on melkein aikuinen. Molemmat kuitenkin muistaa sen ajan kun toinen oli pieni, ja se tuntuu mukavalta. Et tajua kun et ole vanhempi. Vanhempi haluaakin joskus paapoa, koska rakastaa. Sinä olit mustasukkainen.
-ent lapseton nyk äiti
Ajattelin että jos nuoruuttaan hän olisi vähän epäkypsä eikä osaisi huomioida muita. Mutta 38 on mitä on, hän ei tuosta muuksi muutu. Kylmä vaikea ihminen, ei pienten lasten lähituntumaan. Ei näköjään haluakaan.
Ymmärrän jos teillä äly ja kemiat synkkaa aikuisten kesken. Se ei vaan tuossa ihan kuitenkaan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt? Kohteletko lasta kuin prinsessaa, hössötät ja annat lapsen määrätä tahdin? Et kiellä mitään? Se ainakin minua v*tutti kun seurustelin lapsellisen kanssa.
Ihan turha oli yrittää mitään normaalia eloa lapsen kanssa kun isukki höösötti kun kanaemo. Esim. Sanoin että teen voileivän, tuutko sinäkin tekemään itselles? Siihen isä kyllä mä voin tehdä x-älle, laitanko kurkkua, entä kinkkua jne... Jos kysyin vaihdetaanko kanavaa, isukki mitä x haluaisi katsoa?
Lapsi oli 17 vuotias... Eli se normaali mies muuttui ihme kanaksi. Annoin olla.
Kuulostaa viestin perusteella, että sinä olit se lapsi siellä perheessä. Ehkäpä tämä vamhempi halusi passata, ja näin huomioida lastansa, tai ehkä vika oli sinussa.
Voi pitää lapsista hyvinkin paljon, mutta ei pidä sinun lapsista. Itse otan sukulaisten ja ystävien lapsia hoitoon aina jos on tarvetta, mutta en ikinä suostuisi edes seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla on nurkissaan exien kanssa tehtailtua jälkikasvua, koska tiedän, että vihaisin niitä ja toivoisin niiden katoavan maan päältä. Sinulla on isänä kuitenkin lapsistasi vastuu, joten eroa ja etsi joku yh, joka on hyvä sinun lapsille, jos sinäkin olet hänen lapsilleen. Lapseton vain häviää tuollaisissa suhteissa, mikään muu menneisyyden painolasti ei ole yhtä raskas kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.
Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?
Lapsen tunteiden ymmärtämisen kannalta paljonkin järkeä tuossa mitä alkuun kirjoitit. Tuo voisi auttaa häntä pohtimaan asiaa lapsen kantilta. En tiedä haluanko sellaista naista, joka kokee tavatessaan ystävänaisen kilpailuasetelman siinä. Tämä nainen (kumppani) tuntee jo lapsiani. Olen rento isä, ei pitäisi olla syytä huoleen tai tuntea itseään ainakaan ulkipuoliseksi. Kypsyydestä tai epävarmuudesta kertoo, jis naiseni kokisi kilpailuasetelman tavatessaan ystäviäni. Ei hyvä ollenkaan. Ei kiitos neljättä lasta, aikuinen kumppani kelpaa kyllä.
En oikeastaan viitannut kilpailuasetelmaan vaan siihen, että sinä olet varmaan huomannut että nainen ei ole vielä kovasti lapsiisi tutustunut ja hänkin tietää sen. Minä itse sinun naisystävänäsi olisin pelännyt, että esitän siinä vähän parempaa kuin olenkaan. Tosi vaikea selittää, mutta en itse ole ainakaan kauhean varma, miten paljon vanhemmat ylipäätään arvostaa heidän lapsiensa kanssa kanssakäymistä. Minulle asiakaspalvelussa kerran yksi äiti kivahti että "älä siinä lässytä" kun sanoin jotain hänen lapselleen, ei varmaan ollut ikätasoon sopivaa kommunikaatiota tai jotain.
Ei se ole niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen ylipäätään on tavannut lapset? Olette vasta hetken seurustelleet. Teidän pitäisikin keskittyä silloin vain toisiinne ja lasten aika tutustua naiseen vasta silloin, jos suhde vakiintuu ja muuttuu vakavaksi. Käsittämätöntä, että jokainen heila roudataan lasten näytille.
No olishan se aika rajua antaa suhteen muuttua vakavaksi, ja vasta sitten huomata että kumppani ei siedä lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt? Kohteletko lasta kuin prinsessaa, hössötät ja annat lapsen määrätä tahdin? Et kiellä mitään? Se ainakin minua v*tutti kun seurustelin lapsellisen kanssa.
Ihan turha oli yrittää mitään normaalia eloa lapsen kanssa kun isukki höösötti kun kanaemo. Esim. Sanoin että teen voileivän, tuutko sinäkin tekemään itselles? Siihen isä kyllä mä voin tehdä x-älle, laitanko kurkkua, entä kinkkua jne... Jos kysyin vaihdetaanko kanavaa, isukki mitä x haluaisi katsoa?
Lapsi oli 17 vuotias... Eli se normaali mies muuttui ihme kanaksi. Annoin olla.
Kuulostaa ihanalta isukilta! Ja hei sulle tiedoksi, on täysin normaalia huomioida ympärillä olevia lapsia. Ehkäpä tämä isä ei halunnut sinun voimia kuluttaa, joten hän reippaana miehenä tekaisi leivät lapsukaiselleen. Miten voi noin paljon ärsyttää toisen käytös edes ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne, mutta itse nainen. Uusi mies siis ei ole kauheasti nähnyt vaivaa tutustua lapsiini tai oma-aloitteisesti keskustellut heidän kanssaan. Lapset ovat kiinnostuneita miehestä ja juttelevat ja kyselevät asioita. Mies ikäänkuin jäätyy heidän seurassa. Pitänee ottaa härkää sarvista ja kysyä asiasta mieheltä. Itse oleb ottanut hänen kummilapset lämpimästi vastaan ja leikkinyt ja jutellut heidän kanssaan. Harmittava tilanne. Voi olla ero edessä.
Tuskinpa kummilapset jatkuvana riesana nurkissa pyörivät kuten sinun kakarasi, et voi verrata millään. Itselleni ei olisi ongelmaa ottaa esimerkiksi anoppia luokseni asumaan tarvittaessa, mutta miehen mennyt seksielämä ei kuulu minulle enkä halua kärsiä sen seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää lapsista hyvinkin paljon, mutta ei pidä sinun lapsista. Itse otan sukulaisten ja ystävien lapsia hoitoon aina jos on tarvetta, mutta en ikinä suostuisi edes seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla on nurkissaan exien kanssa tehtailtua jälkikasvua, koska tiedän, että vihaisin niitä ja toivoisin niiden katoavan maan päältä. Sinulla on isänä kuitenkin lapsistasi vastuu, joten eroa ja etsi joku yh, joka on hyvä sinun lapsille, jos sinäkin olet hänen lapsilleen. Lapseton vain häviää tuollaisissa suhteissa, mikään muu menneisyyden painolasti ei ole yhtä raskas kuin lapset.
Eikö ne lapset ole samanarvoisia? Ja jos oman kumppanin lapsia salaa inhoaa, niin täytyy vaan toivoa, että noin sekopäistä ihmistä ei eteen tule. Herää nimittäin kysymys miksi olla kumppanin kanssa, jolla lapsia, mutta ei voi niitä sietää. Itsekästä.
Tuollainen "Otatko mehua? Mitä sulle kuuluu?" -tyyppinen huomiointi kuulostaa lähinnä rasittavalta hössötykseltä. Ei onnistuisi minulta, enkä siitä lapsenakaan pitänyt. En silti vihaa lapsia tai mitään. Mielestäni saatat siis ylireagoida, mutta paha on näkemättä sanoa mitään.
Eikö ne perinteisesti dumpata exän luokse asumaan tai mummolaan ja sit parin vuoden päästä vauva aluille ja näin.