Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?
04.05.2017 |
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Kommentit (205)
Olin kihloissa noin viisi vuotta. Minulle se oli lupaus avioliitosta, sittemmin ilmeni että miehelle se ei merkinnyt muuta kuin symbolia ja että oli saanut minut jotenkin näkyvästi merkittyä (oli mustasukkainen, tämä ei ilmennyt suhteen alussa).
Kun mitään yhteistä tulevaisuutta ei ollut luvassa myöhemminkään (miehen mukaan mahdotonta, hän halusi pitää vapautensa, emme koskaan asuneet yhdessä), purin tämän "kihlauksen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Ei sillä ulkopuolisille olekaan merkitystä, mutta kiinnostaa vain kuulla, mikä merkitys sillä TARKALLEEN on sille pariskunnalle itselleen? En yritä muuttaa kenenkään mieltä tässä asiassa, mutta asia nyt vain kiinnostaa.
Esim. sellaiset vastaukset kuin "merkki siitä, että suhde on vakaalla pohjalla" antaa vielä aika ympäripyöreän kuvan kihlauksen merkityksestä siinä tilanteessa. Kenelle se on merkki? Itselle, omalle lähipiirille, kaikille muille? Mitä se vakaa pohja tarkoittaa? Onko se enemmän tulevaisuusorientoitunut asia, että aiomme rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja esim. perustaa jossain vaiheessa perhettä, vai pikemminkin kuvaus nykytilanteesta, ilman että halutaan kuitenkaan ajatella vaikkapa 10v päähän?
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Ystävättäreni meni kihloihin tässä muutama viikko sitten, mutta tarkoituskaan ei ole mennä naimisiin, näin sanoi, kun onnittelin ja kysyin hääkellojen kuminasta. Mutta 'tarkoitus olisi olla ihan sinne hamaan hautaan asti' ...kaipa mä olen vanhanaikainen, kun niistä häistä kysyin. Mies on kyllä mustasukkainen, joten tässä tapauksessa on varmaan kysymys siitä, että 'sainpa sen Maijan nyt merkattua omakseni'..huooooh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen syvenemistä avioliiton esiasteelle.
Kiitos, tämä oli edes jotenkin konkreettinen vastaus! Voitko tarkentaa / voiko joku muu tarkentaa sitten vielä, millaista tilannetta tarkoitetaan avioliiton esiasteella?
Ap
Sitä, että seuraava vakava askel on avioliitto. Muita suhteessa yleensä on avoliitto, lapsi, jne..
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että kihlautuminen vaatii samanlaista pätevyyttä kuin vaikka aivokirurgiesimerkkisi. Itse koen kihlautumisen suhdetta sitovana asiana, vaikka en itse koskaan naimisiin menisi. Ei tarvitse hoitaa siihen liittyviä muodollisuuksia ja olla "virallisessa" statuksessa ym. Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.
Se sormus on symbolinen juttu. t: ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että kihlautuminen vaatii samanlaista pätevyyttä kuin vaikka aivokirurgiesimerkkisi. Itse koen kihlautumisen suhdetta sitovana asiana, vaikka en itse koskaan naimisiin menisi. Ei tarvitse hoitaa siihen liittyviä muodollisuuksia ja olla "virallisessa" statuksessa ym. Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.
Se sormus on symbolinen juttu. t: ohis
Precis. Sormus vasemmassa nimettömässä symboloi perinteisesti Suomessa kihlausta, joka tarkoittaa että pari on lupautunut menemään tulevaisuudessa naimisiin. Tuollaiseen kahden ihmisen väliseen sopimukseen voisi kai keksiä jonkun muun symbolin, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavapiirini otannalla olen huomannut, että nämä kihloissa ikänsä roikkuvat ovat itse eroperheiden lapsia. He eivät usko avioliiton kestävyyteen, joten eivät halua edes mennä avioon. Elävät ikuisesti avoparina kihloissa. Heillä saattaa olla isot lapset, mutta eipä kiinnosta sitoutua juridisesti ja taata perheen turvaa lain edessä, mikäli puoliso kuolee. Heistä on kai OK jos sukulaiset heittävät elämänkumppanin kämpästä pihalle.
Tätä ikikihlasuhdetta perustelevat sillä, että "häät maksaa, ei se avioliitto takaa mitään, eivät usko instituutioihin" jne.
Yleensä jompikumpi pitää jalkaansa oven välissä ja lähtee helposti vieraan kelkkaan. Ehkä pettämistäkin on suhteessa ollut, mutta anteeksi annettu. Akottelua ja ukottelua, ei tiimihenkeä. Puhutaan toisesta sukupuolensa edustajana, ei rakkaana persoonana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa taas ensimmäisen luokan ongelma, kun tätä pitää jauhaa.
Meille kihlasormusten osto oli merkki, että suhde on vakaalla pohjalla. Asunto oli ostettu jo aiemmin ja kihloihin menon jälkeen aloimme yrittää lasta. En tiennyt, miten kauan raskaaksi tulossa menee tai saammeko koskaan lasta, en suin surminkaan halunnut kihloja tai häitä raskauden aikana.
Naimisiin menimme melkein 20 vuotta myöhemmin juridisten syiden vuoksi.
Eikö suhteenne ollut vakaalla pohjalla ennen kihlasormusten ostoa? Mitä jos nyt otat sormuksen hetkeksi pois sormestasi, järkkyykö suhteenne heti, ja miehesi juoksee naapurin rouvan syleilyyyn? Voisitko kokeilla ja raportoida tänne mitä tapahtui?
No oletpas sinä nokkela. Kiitos kysymästä, suhde on vakaalla pohjalla, nyt on jo 35 vuotta oltu yhdessä. Riittääkö tämä? Kerro toki myös omasta suhteestasi, miten teillä meni.
Eli et kokeillut ottaa sormusta pois? Noh, ei sitten. :( Ja hyvin menee!
Miehellä ei ole ollut sormus kädessä muutamaan vuoteen, tällä hetkellä minunkin sormus on kaapissa. Kihlasormuksista ei nyt ole muistikuvaa, missä ne ovat. Riittikö?
Edelleen odotan omaa suhdepäivitystäsi. Seurustelitte puoli vuotta, sitten kosinta (mies varmaan kosi?), puoli vuotta myöhemmin näyttävät häät, vuoden kuluttua syntyi lapsi, noinko meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirini otannalla olen huomannut, että nämä kihloissa ikänsä roikkuvat ovat itse eroperheiden lapsia. He eivät usko avioliiton kestävyyteen, joten eivät halua edes mennä avioon. Elävät ikuisesti avoparina kihloissa. Heillä saattaa olla isot lapset, mutta eipä kiinnosta sitoutua juridisesti ja taata perheen turvaa lain edessä, mikäli puoliso kuolee. Heistä on kai OK jos sukulaiset heittävät elämänkumppanin kämpästä pihalle.
Tätä ikikihlasuhdetta perustelevat sillä, että "häät maksaa, ei se avioliitto takaa mitään, eivät usko instituutioihin" jne.
Yleensä jompikumpi pitää jalkaansa oven välissä ja lähtee helposti vieraan kelkkaan. Ehkä pettämistäkin on suhteessa ollut, mutta anteeksi annettu. Akottelua ja ukottelua, ei tiimihenkeä. Puhutaan toisesta sukupuolensa edustajana, ei rakkaana persoonana.
Tuo kyllä kertoo enemmän tuttavapiiristäsi ja sinusta valepsykologina, joka tekee päätelmiä mututuntumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.
Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että kihlautuminen vaatii samanlaista pätevyyttä kuin vaikka aivokirurgiesimerkkisi. Itse koen kihlautumisen suhdetta sitovana asiana, vaikka en itse koskaan naimisiin menisi. Ei tarvitse hoitaa siihen liittyviä muodollisuuksia ja olla "virallisessa" statuksessa ym. Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.
Se sormus on symbolinen juttu. t: ohis
Precis. Sormus vasemmassa nimettömässä symboloi perinteisesti Suomessa kihlausta, joka tarkoittaa että pari on lupautunut menemään tulevaisuudessa naimisiin. Tuollaiseen kahden ihmisen väliseen sopimukseen voisi kai keksiä jonkun muun symbolin, eikö totta?
Outoa, että nämä "olemme kihloissa, mutta emme mene koskaan naimisiin" -parit eivät jätä niitä sormuksia ikinä ostamatta. Kukaan heistä ei sano olevansa kihloissa ilman sormuksia, toisin kuin moni pari, joka sopii avioliitosta ostamatta silti sormuksia kihlauksensa merkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että kihlautuminen vaatii samanlaista pätevyyttä kuin vaikka aivokirurgiesimerkkisi. Itse koen kihlautumisen suhdetta sitovana asiana, vaikka en itse koskaan naimisiin menisi. Ei tarvitse hoitaa siihen liittyviä muodollisuuksia ja olla "virallisessa" statuksessa ym. Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.
Se sormus on symbolinen juttu. t: ohis
Precis. Sormus vasemmassa nimettömässä symboloi perinteisesti Suomessa kihlausta, joka tarkoittaa että pari on lupautunut menemään tulevaisuudessa naimisiin. Tuollaiseen kahden ihmisen väliseen sopimukseen voisi kai keksiä jonkun muun symbolin, eikö totta?
Kyllä mun mielestä sormus on ihan kaunis symboli tähänkin tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että kihlautuminen vaatii samanlaista pätevyyttä kuin vaikka aivokirurgiesimerkkisi. Itse koen kihlautumisen suhdetta sitovana asiana, vaikka en itse koskaan naimisiin menisi. Ei tarvitse hoitaa siihen liittyviä muodollisuuksia ja olla "virallisessa" statuksessa ym. Mitä merkitystä sillä on ulkopuolisille jos kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus?
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.
Se sormus on symbolinen juttu. t: ohis
Precis. Sormus vasemmassa nimettömässä symboloi perinteisesti Suomessa kihlausta, joka tarkoittaa että pari on lupautunut menemään tulevaisuudessa naimisiin. Tuollaiseen kahden ihmisen väliseen sopimukseen voisi kai keksiä jonkun muun symbolin, eikö totta?
Outoa, että nämä "olemme kihloissa, mutta emme mene koskaan naimisiin" -parit eivät jätä niitä sormuksia ikinä ostamatta. Kukaan heistä ei sano olevansa kihloissa ilman sormuksia, toisin kuin moni pari, joka sopii avioliitosta ostamatta silti sormuksia kihlauksensa merkiksi.
Joo, mutta takuulla noi sun paris eivät kuitenkaan mene naimisiin ilman sormusta. Outoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.
Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?
No voi vi...u, syventääkseen sitä suhdettaan. Osoittaakseen olevansa vakavissaan. Eikö muka tullut vielä selväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.
Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?
No voi vi...u, syventääkseen sitä suhdettaan. Osoittaakseen olevansa vakavissaan. Eikö muka tullut vielä selväksi?
Siis kaksi ihmistä osoittaa toisilleen olevansa vakavissaan päättämällä keskenään kutsua itseään kihloissa oleviksi?
Ei ihme, että sitä pidetään nimenomaan teinikihlauksena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.
Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?
No voi vi...u, syventääkseen sitä suhdettaan. Osoittaakseen olevansa vakavissaan. Eikö muka tullut vielä selväksi?
"Hei Marjatta, menisitkö kanssani kihloihin?"
"Haluat siis kanssani naimisiin, ihanaa!"
"Ei kun kihloihin, en vielä tiedä haluanko naimisiin."
"Ei me sitten voida mennä kihloihin, kun kihlaus on sopimus avioliitosta."
"Ei ole pakko olla, tämä voi olla vain meidän kahden välinen sopimus."
"No mennään sitten."
Suhde on nyt syventynyt?
Alue: Aihe vapaa
Jos se on teidän kahden välinen sopimus, niin miksi edes kerrotte siitä muille tai osoitatte sen sormuksella? Sitä kai tässä pohjimmiltaan ihmetellään.