Tänään työhaastattelussa lopuksi kysymys, "Vaikutat oikein osaavalta. No sulla on varmaan myös perhettä?" Kiusallisuutta puolinja toisin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jouduin vastaamaan, että "Ei ole". Näki että haastattelijan mielikuva minusta romahti aivan täysin, ja homma oli osaltani loppuun taputeltu. Olen 44v nainen, eli minusta tuli tuon vastauksen jälkeen aivan paska, ja vastuuton kuva, kun en ole saanut perhettä itselleni järjestettyä, kasvatettua jne. Tiedänpä nyt mihin kaikki aina kaatuu.

Nämä kysymykset pitäisi kieltää lailla.

Mutta jos tuntuu, että tyssää siihen, niin joissain asioissa voi valehdella. Keksi joku tarina siihen ja sitten jos saat paikan niin sano, että ne kuoli onnettomuudessa tai jotain. Todella typerää rekrytoijalta kysellä tuollaisia.

Nämä kysymykset on kielletty lailla. Työhaastattelussa saa kysyä vain asioista, jotka vaikuttavat työnhakijan kykyyn suorittaa työtehtävät.

Täsmentäisitkö? Mikä laki ja pykälä kieltää kysymästä.

Ei mikään

Olen akateemisessa ammatissa ja ollut vuoden sisään noin kymmenessä työhaastattelussa. Melkein kaikissa on udeltu puolisosta ja perheellisyydestä..

Se on tosi kiusallista, koska jos töksäyttää tulevalle esimehelleen että sinä et saa kysyä tuollaista, ei saa sitä paikkaa...

N34

Toimisko sellanen että itse naurahtaa iloisesti kysymykselle ja ohjaa keskustelun muualle kysymällä itse jotain?

Olisit vastannut, että ei ole eikä tule koskaan olemaankaan, ja paikka olisi ollut sinun. Ikäsi puolesta olet nyt ihan niillä viime metreillä, jolloin naisen on parasta alkaa raskautumaan, jos mielii lapsia hankkia. Minultakin on kysytty samaa asiaa ja vastasin totuudenmukaisesti, että kaksi teiniä on ja enempää ei tule. Sain paikan. 

Itse koen tuon kysymisen vastaksaulla "olen sinkku" hyvänä. Haen etupäässä yli 80 km päästä ja sinkkuus on meriitti: voin muuttaa. Perhe ja/tai aviomies ei muuta koskaan naisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jouduin vastaamaan, että "Ei ole". Näki että haastattelijan mielikuva minusta romahti aivan täysin, ja homma oli osaltani loppuun taputeltu. Olen 44v nainen, eli minusta tuli tuon vastauksen jälkeen aivan paska, ja vastuuton kuva, kun en ole saanut perhettä itselleni järjestettyä, kasvatettua jne. Tiedänpä nyt mihin kaikki aina kaatuu.

Nämä kysymykset pitäisi kieltää lailla.

Mutta jos tuntuu, että tyssää siihen, niin joissain asioissa voi valehdella. Keksi joku tarina siihen ja sitten jos saat paikan niin sano, että ne kuoli onnettomuudessa tai jotain. Todella typerää rekrytoijalta kysellä tuollaisia.

Nämä kysymykset on kielletty lailla. Työhaastattelussa saa kysyä vain asioista, jotka vaikuttavat työnhakijan kykyyn suorittaa työtehtävät.

Täsmentäisitkö? Mikä laki ja pykälä kieltää kysymästä.

Muuttovalmiuttahan ne kysyy esim. työpaikoissa, jotka on asuinpaikkakunnalta kaukana. Pakkohan sitä on kysyä. En pidä pahana.

Kerran on kysytty, että onko pieniä lapsia - tätä pidin pahana. Oli vielä pelkkä kesätyö 900 e/kk ja olisi pitänyt olla joustava ja tehdä välillä 10 h/päivää (tämä kohta oli se, että minne pistät ne lapset), ja auto olla. Tässä kohdin haastattelua päätin, että en ota, vaikka saisin. En ollut työttömänä tuolloin muutenkaan - oli vaihtoehtoja silpputyöhön, elatukseen.

Onpa outoa, jos perheettömyys on miinus, luulisi ettei sillä olisi aloittajan ikäisellä mitään merkitystä.

Itse olin aikoinaan päälle kolmekymppisenä haastattelussa, jossa miespuolinen tuleva esimies tokaisi ihan suoraan, että "tähän tehtävään ei haluta ketään, joka jää heti äitiyslomalle". No onneksi pystyin ihan rehellisesti vastaamaan, että ei ole aikomustakaan, koska lapsiluku oli täynnä. Sain paikan.

Nyt kun ikää on yli 40 ja en ole enää niin potentiaalinen äitiyslomalainen, olen ihan rehellisesti haastatteluissa kertonut työkokemuksen yhteydessä, että olen ollut vuosina x ja x äitiyslomalla, ja muutenkin kertonut perheestäni avoimesti, kun on kysytty esim. vapaa-ajan vietosta. Kahta työpaikkaa olen hakenut ja molemmissa tullut valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa perheettömänä sanoa työhaastattelussa jotain perhetilanteestaan, voi sanoa vaikka, että "olen aina ollut uraorientoitunut ihminen. Minulla on rakkaita sisaruksia ja ja ystäviä, olen tyytyväinen tilanteeseeni. En etsi puolisoa/ Jos vielä löydän sen oikean, en aio vastustella". tms.

Miksi helvetissä pitäisi selitellä yhtään mitään? Oletko ihan ovimatto?

"Jos vielä löydän sen oikean, en aio vastustella" ;D ;D ;D 

Jos haluaa esimerkiksi saada sen työpaikan? Itsellä ei kyllä pokka riittäisi tuollaisen selittelyyn ja vastaisin vain "on". Ja monethan laskee ystävät ja sukulaisetkin "perheeksi", joten periaatteessa se ei olisi edes valehtelemista :P

T.ohis

Joskus nuorena opiskelijana mutta aikuisena hain alan opiskelijana kesatyopaikkaa pankista ja HR osaston haastattelussa keski-ikainen tanttara kysyi ovatko vanhempani eronneet... Kun kavi ilmi, etta ovat han innostui oikein etta jaahas... mita lie siita paatellyt, kun paikkaa en saanut.

Samaten eraassa pankkikonttorissa vanhemmanpuoleinen naisjohtaja (kansakoulupohjalta noussut) sanoi etta olen niin "takakirean nakoinen" ettei palkkaisi minunlaistani. Oli syy mika hyvansa (ehka perusteltukin) niin tuo on aika oudosti ilmaistu. Sittemmin olen kuullut, etta pankkimaailmassa nuo kouluttamattomat vanhan polven naisjohtajat aika tyypillisesti kadehtivat ja dissaavat sisaantulevia koulutetumpia. (Sama ilmio on tosin muutamissa muissa nimeltamainitsemattomissa tyopaikoissa)

Kyllä perheettömyys voi olla monessa huono asia. Työpaikaalla voi työkaverina olla vain perheellisiä, ja on koettu se toimivaksi. Perheettömyys voi kertoa myös epäsosiaalisuudesta, vaikeasta luonteesta ja henkilökohtaisista ongelmista.

Kerran on ainoastaan ollut työhaastattelu, josta jäi ikävä ja vaivaantunut olo. Keski-ikäinen pikkukaupungin esimiesasemassa oleva mies kyseli kummallisia. Ikäänkuin halusi saada minut kiikkiin jostakin. Esitteli esimerkkejä, joihin piti kertoa miten toimisi ko. tilanteessa (esim. kaksi asiakasta tappelee niin, että käyvät käsiksi toisiinsa... mitä tekisit?). Tenttasi ko. pikkukaupungin maantietoa, että tiedänkö sitä. Toinen haastatatelija alkoi tässä vaiheessa olla vaivautuneen näköinen ja sanoi jotain keventävää. Hankala haastattelija tokaisi minulle: "Sinulla sitten on vastaus kaikkeen vai?" Vastasin tähän ihan rehellisesti: en edes lähtisi työhaastatteluun 700 km päähän omilla varoillani, jos en tosissani hakisi tätä työtä. Olin itse fiksu - eihän tuossa tilanteesa voi oireilla, mutta jotenkin iljettävä olo jäi. En saanut työpaikkaa.

n. 40, kouluttaja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä perheettömyys voi olla monessa huono asia. Työpaikaalla voi työkaverina olla vain perheellisiä, ja on koettu se toimivaksi. Perheettömyys voi kertoa myös epäsosiaalisuudesta, vaikeasta luonteesta ja henkilökohtaisista ongelmista.

Tai sitten useimmiten se kuitenkin kertoo siitä, ettei henkilöllä ole perhettä. Voin kuvitella että samoilla ihmisillä, jotka moisia kyselevät työhaastatteluissa, on samanlainen surullinen ennakkoluulo kuin sinullakin. Tiedätyhän sinä, että luonne- ym. ongelmaisia löytyy ihan ydinperheistäkin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä perheettömyys voi olla monessa huono asia. Työpaikaalla voi työkaverina olla vain perheellisiä, ja on koettu se toimivaksi. Perheettömyys voi kertoa myös epäsosiaalisuudesta, vaikeasta luonteesta ja henkilökohtaisista ongelmista.

Miehelle. Miehelle perhe on plussaa työnhaussa. Naiselle miinus. Myös se puuttuva perhe nuorelle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kielletty kysymys. Kiellettyihin kysymyksiin saa vastata ihan mitä lystää. Eri asia on, että kuka edes haluaisi työpaikkaan, jos haastattelussa kysytään asioita, jotka eivät liity mitenkään työstä selviytymiseen.

Aika moni työtön oikeasti haluaa työtä ja työtä valikoidessa ei välttämättä voi jättää väliin niitä joissa haastattelija (joka ei välttämättä ole esimies) esittää uteliaisuuttaan yhden kielletyn kysymyksen. Sitten jos on tilanteessa jossa voi valita työpaikkansa kun vientiä olisi useampaan niin silloin tietysti.

Miksi perhe vaikuttaisi työpaikan saantiin? En oikeasti ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi perhe vaikuttaisi työpaikan saantiin? En oikeasti ymmärrä.

Miksi haastattelija kysyisi asioita, joilla ei ole merkitystä työn suorittamiseen?

Minultakin on kysytty onko perhettä. Sain sen paikan, mutta osoittautui, että se oli paska työpaikka. Tuo haastattelukysymys ei ollut ainoa mikä oli lain väärällä puolella....

onneksi olkoon, pääsit haastatteluun asti!

Ohiksena että itse olen vastannut yksityiselämää (perhe, lisääntyminen, lapset, lemmikit jne.) koskeviin hienovaraisiin ja vähemmän hienovaraisiin kyselyihin tyyliin: "Yksityiselämäni ei haittaa työntekoa sen enempää kuin kellään muullakaan tavallisella ihmisellä." Ja nätti hymy päälle :)

Missään ei ole lähdetty sitten enempää tinkaamaan asiasta. Jos utelua vielä ilmenisi, saattaisin sanoa että voitte ottaa yhteyttä edelliseen työpaikkaan asian tiimoilta ja kysellä mitä mieltä toimintatavoistani on oltu.

-miehetön ja lapseton N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä perheettömyys voi olla monessa huono asia. Työpaikaalla voi työkaverina olla vain perheellisiä, ja on koettu se toimivaksi. Perheettömyys voi kertoa myös epäsosiaalisuudesta, vaikeasta luonteesta ja henkilökohtaisista ongelmista.

Miehelle. Miehelle perhe on plussaa työnhaussa. Naiselle miinus. Myös se puuttuva perhe nuorelle naiselle.

Miehelle perhe on suuri plussa. Kertoo maskuliinisuudesta ja alfa-asemasta.

Miehelle perheettömyys eli peräkammarin poikamiehisyys ts. sinkkuus on iso miinus. Kiukkuisuus ja epäsosiaalisuus leimaa näitä peräkammarin joonaksia useimmiten. Valitettavast!

MAI@SKIS