Todella törkeää lasta kohtaan sanoa "jos ei maistu, niin ole syömättä". Ei aikuisetkaan syö ruokaa josta eivät tykkää

Häiritsee tällainen nirsoilu. Siis jos pidetään normaalina, että jos ei tykkää, niin ei syö.

Motenköhän nirsoilun laita oli Suomessa sota-aikana, entä suurina nälkävuosina vaikka 1800-luvulla? Tuo kouluruokalassa ruokansa oksentanut. Olisitko oksentanut nälkävuonna

Minusta lapset pitää totuttaa syömään kaikkea normaalia ruokaa. Vähän voi pehmentää nyt hyvänä aikana ja sanoa, että voi valita 5 ruokalajia, joita ei haluaisi syödä ja sitten kotona otettaisiin ne huomioon ja lapselle olisi silloin jotain muuta.

Monet nykylapset on nirsoja ihan tavallistenkin ruokien suhteen sunkaltaisten curling-vanhempien takia.

Jos meillä mentäisiin nirson lapsen mukaan, meillä ei syötäisi kuin makaronia, jauhelihaa, ketsuppia ja ranskiksia sekä kalapuikkoja. Joten mitäpä luulet, päättääkö meillä lapsi mitä perhe syö? Ei todellakaan. Joko lapsi syö sitä mitä eteen laitetaan tai on nälässä. Oma valinta.

Samaa mieltä. Itse vedän pizzaa jokapäivä. Niin miks ihmees se lapsi sit ei vois syödä jokpäivä sitä mistä tykkää. Onko muka aikuisella joku oikeus vetää ihan mitä vaan.

Jos ei syö, niin silloin on syömättä. Mikä tässä on vaikeaa?

Lasten nirsoilusta voi vetää suoraan yhtäläisyysviivat vanhempien nirsoiluun.

Jos vanhemmat nirsoilee, niin myös lapset nirsoilee.

Jotkut yrittävät väittää että nirsoilu olisi sitä että on tottunut parempaan, mutta kyllä se on oikeasti sitä että ei ole tottunut oikeaan ja tavalliseen ruokaan. Nirsoilijat ovat yleensä roskaruuan suurkuluttajia. Ranskalalaiset ja lauantaimakkara kyllä kelpaa, mutta kala ja kokolihapihvi ei.

Koska en todellakaan ala tehdä kahta ruokaa!! Jos lapsi ei tahdo  makkarakeittoa vaan vinkuu spagettia, olkoot nälissään. Sama jutu aamulla, jos ei suostu syömään mitään muuta kuin paahtoleipää, jota ei ole, lähteköön kouluun nälissään.

En ala neuvotella lapseni kanssa, tai anna hänen pomottaa. Kysyn toki toiveita päivän ruuasta, mutta jos  lapsi pöydässä päättääkin ettei sittenkään tahdo kinkkukiusausta vaan kalapuikkoja, niin se on voi voi.

Aamulla saa valita laittaako punaisen vai vihreän paidan, mutta ei lähteä farkkutakissa ja lippis päässä lokakuussa.

Eikä kaupasta saa karkkia kirkumalla.

Ap: n lapsi syö varmaan sit nakkeja ja jäätelöä, jos muu "ei maistu"

Meillä on sääntönä että edes maistetaan,  kerran  tai pari ja tämä toimii, sillä lapset alkoivatkin tykätä  esim. lindströmin pihveistä ja bataattimuussista vaikka ensimmäisellä kerralla olivat "yääk en syö!" :)

Ap varmaan kasvattaa kullanmuruja, jotka elävät pelkästään valkoisella makaronilla & kalapuikoilla, sekä saavat aina kaupasta namipussin ettei vain tule paha mieli !

Eli jos lapsi päättää, että tykkää vain hesen hamppareista, niitä pitäisi tarjota joka päivä?

Ihanko oikeasti joku vääntää kakaralle toisen ruuan koska tämä päättää olla syömättä ellei ole taas sitä omaa lempiruokaa? Vanhemmuus taas hukassa, ollaan lapselle mieluummin kavereita. Ja kyllä, aikuinen päättää syömisensä koska aikuinen tekee ruokansa, lapsi ei, joten se syö mitä laitetaan. Ilkeyttään ei pidä tehdä aina niitä inhokkiruokia mutta lapsenkin on hyvä oppia että ruoka syödään vaikkei se ole omaa lempparia. Tai niinkuin jo sanottu, ollaan nälässä jos ei kelpaa. Ei ihme että koululaiset hakee välitunneilla kaupasta karkkia, sipsiä ja energiajuomaa, äippä on opettanut ettei kullannupun tarvii syödä "pahaa" ruokaa koulussa, hakee vaan kaupasta epäterveellistä mussutettavaa.

Meillä on tapana laittaa ruokaa, jota kaikki pystyvät syömään. Aikuisten lisäksi omat ja hoitolapset. Tuo ei tarkoita, että joka päivä olisi herkkuruokaa. Kun 7 ihmistä syö samaa, käytännössä aina joku nurisee. Mutta oppivat, että ruoan voi syödä, vaikkei se ole herkkua.

Jos valmistan jotain voimakkaanmakuista uutta ruokaa, katson lisukkeet niin, että jokainen saa jotain syödäkseen, vaikka maistettuaan toteaisi, ettei pysty syömään uutta ruokalajia. Lapset tottuvat tällä tavalla ruokiin hyvin.

Jos joku yrittää aloittaa nirsoilun ja pullikoinnin, että saisi tarjotun ruokalajin tilalle ihan muuta (hoitolapsilla tosi yleistä) tai jotta tarjoaisin viihdettä, että suostuisivat syömään, en huomioi ko. käytöstä ollenkaan. Sen sijaan alan neuvoa pöytätapoja tms. Valtapeli ei käynnisty, kun ei siihen osallistu.

Ihan kamalimmat inhokit jätän tarjoamatta. Yksi lapsi on oksentamaisillaan kaaliruoista, hernekeitosta ja viilistä. Sinnillä silti maistaa. Mutta ei kellään ole kivaa, kun yhdellä on tosi paha olla. Sijoitan ko. ruoat sitten yleensä niille päiville, kun hän ei tule hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi syödä ruokaa josta ei tykkää tai muuten joutuu olemaan kokonaan ilman ruokaa?

Jos meillä on lapsi todennut, ettei tykkää vaikkapa kaalista, niin kyllä mä teen lapselle jotain muuta silloin kun muu perhe syö kaalia. Kuten teen lapsille ja miehelle kalaa, mutta itse syön silloin jotain muuta, koska en kalasta tykkää. Maistaa täytyy, ei siis voi ennakkoluulojen perusteella sanoa, ettei tykkää jostain.

En vaan voi tajuta tuota, että lapsen pitäisi väkisin syödä ruokaa josta ei tykkää.

Olen aikuinen ja syön sitä mitä on tarjolla. Käytännössä on vain ihan muutama maku/ruoka, mistä en tykkää ja niitäkin pystyn syömään.

Minä en ymmärrä nirsoilevia aikuisia. Ja nirsoilevia aikuisia kasvaa, kun annetaan jo lapsena nirsoilla.

Meilläkään ei väkisin syötetä, mutta kaikkea on muistettava, että makuihin tottuu. Eikä todellakaan tehdä tilalle jotain muuta. Jos ei maistu, niin sitten vain odotetaan seuraavaa ateriaa. Tärkeintä esim. koulussa on kuitenkin se, että syö, että jaksaa ja aivot toimii.

Meillä myös lapset osallistuu viikoittain aterioiden suunnitteluun ja myös valmistukseen.

Oma mielipide on se ,ettei lapsen todellakaan ole pakko syödä ruokaa, jos on ihan inhokkia. Maistaa täytyy joka aterialla, ja oman ikälukunsa verran haarukallisia/lusikallisia on maistettava. 5 v tytär alkoi melkeinpä inhoamaan koko ruokailu tilannetta, koska itse stressasin niin paljon yht'äkkistä syömättömyyttä ja nykyään taas syö paremmin ruokaa ja tulee mielellään syömään, kun ei ole niin epämukavaa se ruokalutilanne. Muistan itse ala-asteella koulussa kun pakotettiin istumaan yksin pöydässä, kun ihnosin monia ruokia. Opettaja istuin ruokailun ajan mun vieressä tuijottaen ja komensi syömään lautasen tyhjäksi. Siinä meni aina koko ruokailu+välitunti oksennus kurkussa ja itku silmässä. Ja joo kuulostaa nyt aika dramaattiselta, mutta sitä se olikin silloin.aloin kuitenkin syömään ja tykkäämään kaikesta ruuasta yläasteella.

Tästä keskustelusta tulee ikävä kyllä mieleen kaverin lapsi :( Noin 2-vuotiaana ei syönyt oikein muuta kuin pottumuussia ja sitä sai, myöhemmin sitten kaverini alkoi elää itsekin kananugeteilla ja lihapiirakoilla kun lapselle ei muu kelvannut! Päiväkodista ja koulusta alkoikin , ylläri pylläri, tulla melko nopeasti palautetta nirsoilusta..

No se vähän riippuu.. Jos lapsi tykkää pelkästään ranuista ja kalapuikoista niin eihän niitä voi jokapäivä syödä. Jos taas yksi inhokkiruoka niin tuskin tekisin sitä kovin usein, tai sitten lapselle jotain muuta. Pakottaa syömään ei saa, mutta en kyllä rupeaisi paapomaan "no mitä sitten haluaisit syödä?" ei ei.

No ihan järjetöntä se on mennä pelkästään lapsen pillin mukaan.

Jos ei ruoka kelpaa, niin sitten saa selvitä vaikka leivällä aterian yli, erillistä ruokaa ei tarvi yhdelle tehdä.

Meillä on alkanut esikoisella nirppailukausi. Mikään muu ei kelpais ku nakit ja ranskalaiset.

Yritän kannustaa syömään edes pari haarukallista, ja muistutan että välipaloja on turha ruinata ennen seuraavaa ruokaa.

Pphlta on tullut palautetta että syö älyttömän hyvin, kysyi syödäänkö paljon kasviksia kun syö jopa ne. Joo syödään, tuppaan niitä lähes joka ruokaan. Söi hoidossa jopa salaattia, jota ei kotona ole ikinä syönyt.. 😂

Pakottamaan en lähtis, mutta en tee toista ruokaa sen takia ettei herrasväelle muka kelpaa. Kerran olen tehnyt, koska ruuasta tuli liian pippurista oman virheen vuoksi, söin sen evään sitte itse.

Vihaan ruuan poisheittämistä, koska olen elänyt opiskelijana tilanteessa jossa ei ollut varaa mihinkään muuhun kuin makarooniin.

Toisaalta en pakota, koska itse olen oksentanut hoidossa kun pakotettiin syömään kaalilaatikkoa.

Maistaa täytyy, koska ruuat on yleensä aika samanlaisia mitä on syönyt ennen tän kauden alkamista. Jos ei maistu, niin sitten on syömättä. Yksinkertaista ;) seuraavalla ruualla paremmalla ruokahalulla.