Todella törkeää lasta kohtaan sanoa "jos ei maistu, niin ole syömättä". Ei aikuisetkaan syö ruokaa josta eivät tykkää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.

Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.

Tai sitten voi sille perheelle tehdä niistä aineista ruokaa niin, että se ei tykkääjä voi syödä muuta ruokaa. Jos ei esim tykkää kalasta, miksi tehdä kalakeittoa kun voi tehdä uunikalaa ja vaikka keitetyt perunat ja kastike erikseen, salaatin kanssa kalasta tykkäämätönkin saa mahansa täyteen. Näin meillä toimitaan ja kaikki on tyytyväisiä. Eri asia jos ei tykkää, mutta voi syödä kuitenkin, kuin se että ei pysty syömään.

Mä tykkään makaroonilaatikosta yli kaiken, mutta mies ei niin rakasta sitä, syö kuitenkin. Ihmiset käsittää "tykkäämisen" vähän eri tavalla. Ei ole vain ruokia joista tykkää tai ei tykkää. Tuskin kukaan tykkää aivan kaikista ruoista, joistain enemmän ja joistan vähemmän, sitten erikseen ne inhokit

AP

Miksi tehdä esim. kalakeittoa, hmm.. Joku perheen jäsenistä tykkää siitä yli kaiken, kuten esim. sinä makaronilaatikosta?! 

Huoh.. No siitä syystä jos joku INHOAA sitä. Mieheni ei inhoa makaroonialaatikkoa, mutta se ei kuulu hänen lemppareihinkaan. Miksi tehdä ruokaa mitä joku perheenjäsen ei pysty syömään? Vaihtoehtojakin kun on miljoonia. En minäkään niin tykkää esim kokolihasta, mutta pystyn sitä kyllä syömään, ei kuulu inhokkeihini. Joten teen kyllä perheelle kokolihasta ruokaa. Maksaa meillä ei syödä, koska kaikki muut inhoaa sitä, paitsi 16v nyt pystyisi kuitenkin syömään. Aivan samalla lailla on kasvatettu 13v ja 16v, toinen pystyy syömään kaikkea, koska ei ole mitään inhokkiruokia, toisella taas niitä löytyy useampi, ei se kasvatuksesta ole kiinni. Ei aikuisiakaan kukaan pakota syömään mitään, joten miksi lapsia pitäisi pakottaa?

AP

Eikö tuollainen isolla ihoaminen ole vähän lapsellista?  Ei lapsi synny inhomaan mitään, eikä siihen myöskään opita itsestään, esimerkki tulee vanhemmilta. Kyllä meillä siihen tulee stoppi, jos perustelee ettei syö, kun inhoaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.

Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.

En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.

On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.

Ruualle yökkäily on lapsellista huomiohuo...mista.

Joka periytyy. Lapselle kun antaa esimerkin, että kaikkea voi syödä pääsen paljon helpommalla.

Meillä on vanhemmat aina syöneet kaikkea mahdollista, enkä siltikään koskaan oppinut tykkäämään esim salmiakista, juustoista tai korianterista useista maistelukerroista huolimatta. On aivan helvetin kummallinen käsitys, että aikuisen pitäisi jostain syystä pystyä tunkemaan kurkustaan alas ihan mitä ja ihan minkä makuista ruokaa tahansa. Se, että melkein jokaiselta löytyy pari kolme inhokkia, joiden nieleminenkin tuottaa tuskaa, ei silti tarkoita että kotona lasten aikana vanhemmat jotenkin nirsoilisi tai eivät suostuisi maistamaan kaikkea.

Meitsivain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..

Tässä just esimerkkitapaus, lapsesi tuskin inhoaa kaikkia muita ruokia, paitsi niitä kalapuikkoja. Sinun pitäisi sanoa, että aina ei voi olla niitä lapsen lemppareita.

Öö... olenko väittänyt että lapselle annetaan vain lapsen lemppareita? En todellakaan, ei lempiruokaa voi olla joka päivä, eikä edes joka viikko. Ja jos ei syö niin sitten ei syö, mitään eri ruokaa ei kyllä tuoda naaman eteen, aikuinen päättää ruuan.

Ei mennyt sitten vieläkään jakeluun. Kaikki muut ruoat paitsi kalapuikot tuskin on lapsesi inhokkeja? Tässä puhutaan nyt nimenomaan inhokkiruoasta, ei sellaisesta joka ei ole lempparia. Vai onko sinulla vain kaksi ääripäätä? Inhokki ja lempiruoka? Siinä on välissä vähän muutakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.

Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.

En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.

On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.

Ruualle yökkäily on lapsellista huomiohuo...mista.

Joka periytyy. Lapselle kun antaa esimerkin, että kaikkea voi syödä pääsen paljon helpommalla.

Meillä on vanhemmat aina syöneet kaikkea mahdollista, enkä siltikään koskaan oppinut tykkäämään esim salmiakista, juustoista tai korianterista useista maistelukerroista huolimatta. On aivan helvetin kummallinen käsitys, että aikuisen pitäisi jostain syystä pystyä tunkemaan kurkustaan alas ihan mitä ja ihan minkä makuista ruokaa tahansa. Se, että melkein jokaiselta löytyy pari kolme inhokkia, joiden nieleminenkin tuottaa tuskaa, ei silti tarkoita että kotona lasten aikana vanhemmat jotenkin nirsoilisi tai eivät suostuisi maistamaan kaikkea.

INHOATKO kyseisiä ruokia? Sitähän tässä nyt huudetaan.

Kannattaa muuten aina varmistaa ettei se tykkäämättömyys ole allergiaa. Lapsi ei välttämättä tajua sanoa että se paha maku onkin kirvelyä tai polttelua.

inhoan nakkikeittoa, mutta lapset rakastaa sitä. Niinpä aina, kun olen flunssassa ja en maista meillä on nakkikeittopäivä. Syön sen ällötyksen ja en todellakaan tee eri ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi syödä ruokaa josta ei tykkää tai muuten joutuu olemaan kokonaan ilman ruokaa?

Jos meillä on lapsi todennut, ettei tykkää vaikkapa kaalista, niin kyllä mä teen lapselle jotain muuta silloin kun muu perhe syö kaalia. Kuten teen lapsille ja miehelle kalaa, mutta itse syön silloin jotain muuta, koska en kalasta tykkää. Maistaa täytyy, ei siis voi ennakkoluulojen perusteella sanoa, ettei tykkää jostain.

En vaan voi tajuta tuota, että lapsen pitäisi väkisin syödä ruokaa josta ei tykkää.

Jos lapsi haluaa syödä pelkkää pitsaa ja hampurilaisia ni sen pitää saada syödä niitä,niinkö?

Sellaisia oikeita inhokkiruokia ei tietenkään voi pakottaa syömään. Aika yleisiä inhokkeja aikuisillakin on esimerkiksi sienet, kaali tai maksa.

Pitää erottaa oikea inhoaminen ja sellainen pieni nyrpistely. Kasviksia ja tavallisia ruokia on maistettava.

Niin ja lapsi ei voi määrätä vanhempiaan niin, että tarjolla on hänen lempiruokaansa aina, kun lapsi niin päättää. Aikuinen voi syödä kaikki päivät vaikka pizzaa, jos ei välitä terveydestään. Lapsen monipuolisesta ruoasta vastaa aikuinen. Siksi lapsi ei saa aina halutessaan nakkeja, lihapullia, jauhelihakastiketta, einesruokaa tai mitä keksiikään kinuta.

Tunnen erittäin hyvin erään naisen, joka ostaa lapsilleen aina eines makaroonilaatikkoa tai lihaperunasoselaatikko tai ranskalaisia tai muuta homogeenistä hiilihydraattimassaa, jossa on paljon sokeria ja suolaa. Ei jaksa kasvattaa lapsiaan syömään monipuolisesti normaalia kotiruokaa vaan antaa heti periksi jos lapset marisevat ruuasta.

Minun mielestäni on väärin, että lapselle ei opeteta, että silloin kun on tehty jotain ruokaa, niin sitä syövät sitten kaikki. Ei aina ole sitä lemppariruokaa tarjolla vaan on maisteltava myös uusia makuja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.

Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.

lol

Kyllä tässä aikuisenakin on joutunut tulemaan pois sieltä omalta mukavuus alueella juurikin lasten tähden.

Ymmärrän että jokaisella ihmisellä on yksi tai muutama ruoka-aine, jota eivät voi sietää. Mutta esimerkiksi mieheni lapset eivät pidä MISTÄÄN, paitsi hampurilaisista ja ranskalaisista. Ei uppoa edes lapsille hyvin yleensä kelpaavat jauhelihakastike, nakkikeitto, makaronilaatikko yms. Eikä uppoa yksikään kasvis tai hedelmä. Saati sitten erikoisemmat ruuat, joita yleensä syödään miehen kanssa kahdestaan, kuten etnoruuat, kasvisruuat, kala ym. Ei oikeasti auta muu kuin antaa lasten istua pöydässä vaikka sen kaksi tuntia, että edes puolet ruuasta tulisi syötyä. Leipää ja vanukasta vetäisivät mielellään kilokaupalla, mutta ollaan tehty linjanveto että valmiiksi ylipainoisille lapsille ei sellaisia tarjota ylenmäärin meidän kotona. Omassa kodissaan mussuttavat varmaan herkkuja, siksi joudutaan aina vaan vänkäämään ruuasta. Jos näille lapsille antaisi aina periksi ruuan suhteen, olisi tuloksena sairaalloisen ylipainoiset lapset. Niin ja ikinä eivät ole lapset meinanneet oksentaa meidän kokkauksista, eivät ole edes yökkäilleet. Kunhan pitävät valtataistelua :)

Kaikilla on tietysti omat lempiruokansa mutta se, että henkilöllä on "inhokkiruokia" joita "ei vaan saa kurkusta alas" on merkki henkisestä vajaudesta ja/tai huonosta kasvatuksesta. Joidenkin todella eksoottisten raaka-aineiden kuten hyvin tulisen chilin vierastaminen on normaalia, koska siihen pitäisi totutella varovasti. Samoin raa'an tai palaneen ruuan syöminen on ymmärrettävästi vastenmielistä.

Jos taas sienet, parsakaali yms. täysin yleiset miedot ruoka-aineet saavat aikuisen yökkimään, kyseessä on lapsuudesta opittu käyttäytymismalli huomioin kerjäämiselle. Terveellä aikuisella ei ole vaikeuksia arkiruuan kanssa.

Odotan innolla, että ap:n kasvattamat aikuiset nostavat työmatkalla, lomalla tai toisten häissä hirveän metelin, kun heille ei olekaan tarjolla ranskiksia ja prinssinakkeja vaihtoehdoksi :D

Sienet ja sisäelimet ovat ruokia, joita en pakota syömään. Itse rakastan sieniruokia, poikani voi pahoin, se on kuulemma suutuntuma joka etoo. Hän rakastaa munuaisia (!), joita käy aina mummun luona syömässä, itse en koskisi pitkällä tikullakaan.

Tyttäreni ei voi sietää nakkeja. Alakouluaikoina hän oksensi joskus aamuisin, kunnes huomattiin, että on nakkikastikepäivä. Keittäjä oli hienotunteinen ja antoi sitten vaan kastiketta ilman nakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Onneksi aikuisena saa syödä mitä haluaa

Jo vain. Armeijassa varsin kätevää kun voi jättää tilauksen edellisenä päivänä jos ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..

Tässä just esimerkkitapaus, lapsesi tuskin inhoaa kaikkia muita ruokia, paitsi niitä kalapuikkoja. Sinun pitäisi sanoa, että aina ei voi olla niitä lapsen lemppareita.

Öö... olenko väittänyt että lapselle annetaan vain lapsen lemppareita? En todellakaan, ei lempiruokaa voi olla joka päivä, eikä edes joka viikko. Ja jos ei syö niin sitten ei syö, mitään eri ruokaa ei kyllä tuoda naaman eteen, aikuinen päättää ruuan.

Ei mennyt sitten vieläkään jakeluun. Kaikki muut ruoat paitsi kalapuikot tuskin on lapsesi inhokkeja? Tässä puhutaan nyt nimenomaan inhokkiruoasta, ei sellaisesta joka ei ole lempparia. Vai onko sinulla vain kaksi ääripäätä? Inhokki ja lempiruoka? Siinä on välissä vähän muutakin

Kyllä se mulla penskana ainakin jakaantui tasan ruokiin jotka oli mulle namia ja niihin "hyi yök" ei mitään välimaastossa..

Meillä on aina vaihtoehdot kaalille, maksalle, sienille, herne/pinaattikeitolla ja tietyille vahvan makuisille kaloille.

Nämä vaan on semmoset ruuat, että niitä joko pystyy tai ei pysty syömään. Lähes kaikkea muuta saa alas nälkäänsä.

Itse pystyn syömään kaikkea noista, mutta ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikki pysty.

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla, että ap:n kasvattamat aikuiset nostavat työmatkalla, lomalla tai toisten häissä hirveän metelin, kun heille ei olekaan tarjolla ranskiksia ja prinssinakkeja vaihtoehdoksi :D

Missä ulkomailla tarjoillaan pula-ajan ruokia kuten hernekeitto, kaalilaatikko ja pinaattikeitto?

Suomalaiset ruuat on mauttomia pula-ajalta väkisin nykyisyyteen revittyjä hirvityksiä.

Monelle tekee ripulin. Maksaakaan ei kaikkien vatsat kestä.

Yllättäen nämä ruuat on yleensä just näitä mitkä pistää paskattaan. Kuka semmosia haluaa syyä?

Jos lapsena en tykännyt jostain ruoasta söin vaan pelkkää perunaa (tai mitä silloin oli) tai sitten en mitään. Meillä ei äiti alkanut laittamaan nirsoilijalle omaa ruokaa. Hyvä niin. Jouluaterialla en tykännyt mistään, ateriani koostui siis vaan perunasta, salaatista ja valkosipulinkynsistä.

Opin onneksi nirsoudestani pois. Nykyään voin syödä melkein mitä vain. Suurin osa nirsoudestani johtui vain ennakkoluuloista.