Lue keskustelun säännöt.
Todella törkeää lasta kohtaan sanoa "jos ei maistu, niin ole syömättä". Ei aikuisetkaan syö ruokaa josta eivät tykkää
03.05.2017 |
Miksi ihmeessä lapsen pitäisi syödä ruokaa josta ei tykkää tai muuten joutuu olemaan kokonaan ilman ruokaa?
Jos meillä on lapsi todennut, ettei tykkää vaikkapa kaalista, niin kyllä mä teen lapselle jotain muuta silloin kun muu perhe syö kaalia. Kuten teen lapsille ja miehelle kalaa, mutta itse syön silloin jotain muuta, koska en kalasta tykkää. Maistaa täytyy, ei siis voi ennakkoluulojen perusteella sanoa, ettei tykkää jostain.
En vaan voi tajuta tuota, että lapsen pitäisi väkisin syödä ruokaa josta ei tykkää.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.
Tai sitten voi sille perheelle tehdä niistä aineista ruokaa niin, että se ei tykkääjä voi syödä muuta ruokaa. Jos ei esim tykkää kalasta, miksi tehdä kalakeittoa kun voi tehdä uunikalaa ja vaikka keitetyt perunat ja kastike erikseen, salaatin kanssa kalasta tykkäämätönkin saa mahansa täyteen. Näin meillä toimitaan ja kaikki on tyytyväisiä. Eri asia jos ei tykkää, mutta voi syödä kuitenkin, kuin se että ei pysty syömään.
Mä tykkään makaroonilaatikosta yli kaiken, mutta mies ei niin rakasta sitä, syö kuitenkin. Ihmiset käsittää "tykkäämisen" vähän eri tavalla. Ei ole vain ruokia joista tykkää tai ei tykkää. Tuskin kukaan tykkää aivan kaikista ruoista, joistain enemmän ja joistan vähemmän, sitten erikseen ne inhokit
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitsivain kirjoitti:
Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..
Itse asiassa mä kuulun siihen sakkiin joka kieltäytyy kohteliaasti jos on ruokana jotain mistä en pidä. Tähän vaikuttaa tietenkin myös allergiat. Kaikkea ei tod tarvitse syödä, mutta on asia erikseen miten sen ilmaisee.
Self-hating Pakistani kirjoitti:
Itselläni on lapsuuden traumoja kouluruoasta. Yritin aina syödä, mutta jos ei onnistunut (ruoka sai minut fyysisesti lähes oksentamaan), niin opettajat pakottivat minut istumaan yli tunnin ruokalassa sen ruokalautasen kanssa. 8-vuotiaana luonnollisesti itkin kun en pystynyt syömään sitä, ja vaikka olisin ottanut vain vähän (1 lusikallinen maksimissaan) niin tietenkin keittäjän piti lapata sitä lisää.
Ja siellä koulussa ja päiväkodissa ei niitä vaihtoehtoja ole. Joko syödään tai ollaan syömättä. Ja sitten saadaan niitä traumoja, kun joku sanoo että vaihtoehdot on nyt tässä.
(Lainauksen tapausta ei voi mitenkään puolustaa.)
Meitsivain kirjoitti:
Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..
Tässä just esimerkkitapaus, lapsesi tuskin inhoaa kaikkia muita ruokia, paitsi niitä kalapuikkoja. Sinun pitäisi sanoa, että aina ei voi olla niitä lapsen lemppareita.
Vierailija kirjoitti:
Self-hating Pakistani kirjoitti:
Itselläni on lapsuuden traumoja kouluruoasta. Yritin aina syödä, mutta jos ei onnistunut (ruoka sai minut fyysisesti lähes oksentamaan), niin opettajat pakottivat minut istumaan yli tunnin ruokalassa sen ruokalautasen kanssa. 8-vuotiaana luonnollisesti itkin kun en pystynyt syömään sitä, ja vaikka olisin ottanut vain vähän (1 lusikallinen maksimissaan) niin tietenkin keittäjän piti lapata sitä lisää.
Ja siellä koulussa ja päiväkodissa ei niitä vaihtoehtoja ole. Joko syödään tai ollaan syömättä. Ja sitten saadaan niitä traumoja, kun joku sanoo että vaihtoehdot on nyt tässä.
(Lainauksen tapausta ei voi mitenkään puolustaa.)
Mieluummin olisin ollut kokonaan syömättä, mutta eipä siihen koskaan annettu lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi on sanoa "Syö se ruokas tai itket ja syöt."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.Tai sitten voi sille perheelle tehdä niistä aineista ruokaa niin, että se ei tykkääjä voi syödä muuta ruokaa. Jos ei esim tykkää kalasta, miksi tehdä kalakeittoa kun voi tehdä uunikalaa ja vaikka keitetyt perunat ja kastike erikseen, salaatin kanssa kalasta tykkäämätönkin saa mahansa täyteen. Näin meillä toimitaan ja kaikki on tyytyväisiä. Eri asia jos ei tykkää, mutta voi syödä kuitenkin, kuin se että ei pysty syömään.
Mä tykkään makaroonilaatikosta yli kaiken, mutta mies ei niin rakasta sitä, syö kuitenkin. Ihmiset käsittää "tykkäämisen" vähän eri tavalla. Ei ole vain ruokia joista tykkää tai ei tykkää. Tuskin kukaan tykkää aivan kaikista ruoista, joistain enemmän ja joistan vähemmän, sitten erikseen ne inhokit
AP
Miksi tehdä esim. kalakeittoa, hmm.. Joku perheen jäsenistä tykkää siitä yli kaiken, kuten esim. sinä makaronilaatikosta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, inhosin aurajuustoa, nykyään rakastan.
Myöskään lihaa en syönyt kuin makkaraa ja jauhelihaa, nykyään menee pihvitkin. Luojan kiitos ei pakotettu syömään, vaan sain omaa tahtiani totutella ja oppia tykkäämään
Lapsilla makuaisti kehittyy ajallaan. Kovin harva tykkää juustoista, mut aikuisena ne menee ku vesi.
Vierailija kirjoitti:
Eikä mene aikaakaan, kun ap kirjoittaa täällä kuinka on kyllästynyt tekemään viittä eri ruokaa.
Mun lapset on jo 16v ja 13v ja hyvin on tähän saakka pärjätty yhdellä ruoalla. Ei sitä koko ruokaa tarvitse tehdä uudestaan jos joku ei tykkää nyt vaikkapa siitä kalasta, otan itselleni kaapista silloin vaikkapa pari lihapullaa kalan tilalle. 16-vuotiaalla ei ole oikeastaan mitään inhokkiruokia, syö kyllä kaikkea vaikkei olisikaan hyvää hänen mielestään. 13-vuotiaalla taas oli nuorempana paljonkin ruokia mitä ei pystynyt syömään. Meidän perheessä kaksi jotka eivät syö sieniä ollenkaan, ei mun tulis mieleenkään tehdä KOTONA esim jotain sieni-jauhelihamureketta, kyllä ne sienet on jossain muussa muodossa kuin pääruoan seassa, jotta kaikki voi syödä
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon varmaankin maailman helpoin syöjä. Tykkään oikeasti kaikesta ruuasta, kaikki maistuu minun suussa hyvälle. En tietenkään mitään pilaantunutta maksaa tai mädäntynyttä munuaiskeittoa söisi, mutta eipä ole vielä tullut vastaan ruokaa, josta ajattelisin että pahaa. Vaikea edes kuvitella miltä paha ruoka maistuu. Kaali, maksa, kala, äyriäiset, naudan kieli, rapaperi, sipuli ai vitsit kun oikeesti hyvää hyvin laitettuna.
Muutenkin olen rento ja mutkaton tyyppi, enkä pienistä asioista stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.
En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.
On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on ison kastikkeen tehnyt koko perheelle, ei sitä aleta yhden takia laittamaan ihan uutta ruokaa. Jos ei maistu, niin sitten saa olla syömättä. Mieluummin opetan lapselle ruuan arvon, vaikka tämä maailma onkin nykyään täynnä pois heitettävää ruokaa.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että tahallaan tee niitä täytettyjä kesäkurpitsoita joka päivä, jos joku perheestä ilmaisee, että eivät ole sen mieleen. Mutta ruokapöydässä osattava olla kohtelias, ja täyttää itsensä vaikka riisillä/perunalla/pastalla/salaatilla/leivällä tai muulla lisukkeella ja syö sitten isomman iltapalan.
Näin on. Ei mitään 3 tai 5 eri ruokaa jokaisen makumieltymysten mukaan. Eri asia on allergiat, kun joku nyt taas nostaa esille heti, että pakotat siis kala-allergikon syömään kalaa.....
Kyllä minä ainakin syön ruokia, joista en tykkää. Meillä teinit on innokkaita tekemään esim. kasvissosekeittoja, ei tulisi mielenkään kieltäytyä niistä kun he on ruokaa tehnyt. Tai mies grillannut vaikka en niin grilliruuan päälle perusta. Pitäisikö nyt vaatia teinejä tekemään jotain muuta tai nyrpistää nenää, eikä joustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.
On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.
Ruualle yökkäily on lapsellista huomiohuo...mista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.Tai sitten voi sille perheelle tehdä niistä aineista ruokaa niin, että se ei tykkääjä voi syödä muuta ruokaa. Jos ei esim tykkää kalasta, miksi tehdä kalakeittoa kun voi tehdä uunikalaa ja vaikka keitetyt perunat ja kastike erikseen, salaatin kanssa kalasta tykkäämätönkin saa mahansa täyteen. Näin meillä toimitaan ja kaikki on tyytyväisiä. Eri asia jos ei tykkää, mutta voi syödä kuitenkin, kuin se että ei pysty syömään.
Mä tykkään makaroonilaatikosta yli kaiken, mutta mies ei niin rakasta sitä, syö kuitenkin. Ihmiset käsittää "tykkäämisen" vähän eri tavalla. Ei ole vain ruokia joista tykkää tai ei tykkää. Tuskin kukaan tykkää aivan kaikista ruoista, joistain enemmän ja joistan vähemmän, sitten erikseen ne inhokit
AP
Miksi tehdä esim. kalakeittoa, hmm.. Joku perheen jäsenistä tykkää siitä yli kaiken, kuten esim. sinä makaronilaatikosta?!
Huoh.. No siitä syystä jos joku INHOAA sitä. Mieheni ei inhoa makaroonialaatikkoa, mutta se ei kuulu hänen lemppareihinkaan. Miksi tehdä ruokaa mitä joku perheenjäsen ei pysty syömään? Vaihtoehtojakin kun on miljoonia. En minäkään niin tykkää esim kokolihasta, mutta pystyn sitä kyllä syömään, ei kuulu inhokkeihini. Joten teen kyllä perheelle kokolihasta ruokaa. Maksaa meillä ei syödä, koska kaikki muut inhoaa sitä, paitsi 16v nyt pystyisi kuitenkin syömään. Aivan samalla lailla on kasvatettu 13v ja 16v, toinen pystyy syömään kaikkea, koska ei ole mitään inhokkiruokia, toisella taas niitä löytyy useampi, ei se kasvatuksesta ole kiinni. Ei aikuisiakaan kukaan pakota syömään mitään, joten miksi lapsia pitäisi pakottaa?
AP
Mitä törkeetä siinä on? Fiksua vain kasvattaa lasta niin, että ruoka on mahdollisimman monipuolista ja ettei aina voi jokaista ateriaa valita. Se tulee helpottamaan työtä, matkustelua ja ihan arkeakin aikuisena todella paljon. Meillä lapset saa jättää syömättä jos eivät ole nälkäisiä tai ei tykkää (mitä ei ole koskaan tapahtunut) mutta syötävää saa seuraavaksi vasta seuraavan aterian aikaan. Lapset ovatkin normaalipainoisia, syövät hyvällä halulla ja arvostavat ruokaa :)
Tarkoittaakohan ap nyt sellaista, että vanhempi oikein kiusallaan tekisi lapsen inhokkiruokia, pakottaisi syömään ja kieltäisi muut ateriat? Sellainen olisi ihan sairasta kiusaamista mutta en kyllä ole kuullut, että kukaan harrastaisi oikeasti tuollaista nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.
On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.
Ruualle yökkäily on lapsellista huomiohuo...mista.
Joka periytyy. Lapselle kun antaa esimerkin, että kaikkea voi syödä pääsen paljon helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Meitsivain kirjoitti:
Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..
Tässä just esimerkkitapaus, lapsesi tuskin inhoaa kaikkia muita ruokia, paitsi niitä kalapuikkoja. Sinun pitäisi sanoa, että aina ei voi olla niitä lapsen lemppareita.
Öö... olenko väittänyt että lapselle annetaan vain lapsen lemppareita? En todellakaan, ei lempiruokaa voi olla joka päivä, eikä edes joka viikko. Ja jos ei syö niin sitten ei syö, mitään eri ruokaa ei kyllä tuoda naaman eteen, aikuinen päättää ruuan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.
Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.En tiedä, mitä tykkääminen sinulle tarkoittaa, mutta minulle se, etten tykkää jostain ruuasta, tarkoittaa sitä, että se ei todellakaan mene alas. Esim pinaattikeitto ja vuohenjuusto ovat tällaisia, joita en pakottamallakaan saa itseäni syömään. Ei tuntuisi kovin mukavalta, jos siitä huolimatta että olisin ilmaissut etten näitä pysty syömään, joku läheiseni valmistaisi niitä minulle ja kun en söisi, pitäisi minua nälässä. Sehän se lapsen tilanne ilmeisesti sitten usein on, mitään muuta ruokaa ei tipu jossei suostu syömään sitä valmistettua. Aikuisella sentään on valta marssia kauppaan jos ei kelpaa, lapsi tätä ei voi tehdä.
On eri asia pyytää lasta maistamaan ja totuttaa uusiin makuihin, kuin pakottaa syömään ruokaa, joka on lapsesta pahaa ja vaihtoehtona olla nälissään ja syömättä.
Ruualle yökkäily on lapsellista huomiohuo...mista.
Niin on, mutta kuka on puhunut mistään yökkäilystä? Siitä huolimatta, että aikuisen pöytätapoihin ei kuulu naaman nyrpistely tai esim yökkäysäänet, ei kaikki ruuat aina aikuisellekaan maistu. Olisi minustakin mukavaa, että voisin nauttia esim juustoista ja viineistä, nehän on tyypillisiä sivistyneitä aikuisherkkuja. Mutta valitettavasti minun aikuiseen suuhunikin monet juustot maistuvat kamalalta. Onneksi kukaan ei voi pakottaa niitä syömään.
Muistan lapsesta asti miten inhosin tiettyjä ruokia ensi hetkestä alkaen. Siinä ei auttanut maistamiskerrat tai mitkään. Eipä muuten kertaakaan näin isona ole tullut vastaan tilannetta etteikö jälkimäiseen ongelmaan olisi löydetty ratkaisua - ongelma on ollut aina ruuan tyrkyttäjän asenteissa ja päässä. Riippuu miten tämän kin hoitaa.