Todella törkeää lasta kohtaan sanoa "jos ei maistu, niin ole syömättä". Ei aikuisetkaan syö ruokaa josta eivät tykkää

Maistamiskertoja täytyisi olla aika monta ennenkuin selviää onko kyse tottumattomuudesta vai eikö lapsi oikeasti "pysty" syömään ko ruokaa.

Oli kyllä pieni ristiriita aloituksessa, siinähän juuri vapautettiin lapsi syömispakosta.

Toisaalta tulee kyllä tilanteita, päivähoito, koulu ja kyläily jolloin lapsi voi joutua tilanteeseen jossa vaihtoehtoa inhokkiruoalle ei ole.

Itselläni on lapsuuden traumoja kouluruoasta. Yritin aina syödä, mutta jos ei onnistunut (ruoka sai minut fyysisesti lähes oksentamaan), niin opettajat pakottivat minut istumaan yli tunnin ruokalassa sen ruokalautasen kanssa. 8-vuotiaana luonnollisesti itkin kun en pystynyt syömään sitä, ja vaikka olisin ottanut vain vähän (1 lusikallinen maksimissaan) niin tietenkin keittäjän piti lapata sitä lisää.

Meillä sanottiin että säähän itket ja syöt, no 70 luku oli kovaa aikaa.

Kyllä meillä kaikki syö samaa joskus maksalaatikkoa vaikka mies ei tykkää, joskus kaalia vaikka lapset ei tykkää ja joskus sieniä vaikka itse en tykkää. Maistellaan ja opetellaan edelleen koko perhe. Kaikesta ei tarvitse pitää mutta stö niin että nälkäsiirtyy seuraavalla ruoalla on jotain muuta.

Jos on ison kastikkeen tehnyt koko perheelle, ei sitä aleta yhden takia laittamaan ihan uutta ruokaa. Jos ei maistu, niin sitten saa olla syömättä. Mieluummin opetan lapselle ruuan arvon, vaikka tämä maailma onkin nykyään täynnä pois heitettävää ruokaa.

Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että tahallaan tee niitä täytettyjä kesäkurpitsoita joka päivä, jos joku perheestä ilmaisee, että eivät ole sen mieleen. Mutta ruokapöydässä osattava olla kohtelias, ja täyttää itsensä vaikka riisillä/perunalla/pastalla/salaatilla/leivällä tai muulla lisukkeella ja syö sitten isomman iltapalan.

No tuon yhden aloituksen tekijän lapsi oli 7v, ehkä siinä iässä on sitä kaalia ehtinyt jo maistamaan niin monta kertaa, että tietää tykkääkö vai ei.

Monta kertaa tullut vastaan tilanne jossa lapselle tyrkätään ruokaa josta hän ei pidä ja sitten jos ei halua syödä, niin joutuu olemaan ilman ruokaa. Ilmankos ei koskaan tule tykkäämäänkään niistä ruoista jos on pakotettu syömään

Niinpä. Onneksi aikuisena saa syödä mitä haluaa

Jotkut lapset ei tykkää mistään, joten olkoon sitten syömättä. Eri asia on tarjota jatkuvasti lapselle sellaista ruokaa josta tietää että se ei tykkää. Ylipäätään pitäisi olla kiitollinen että on ruokaa, mitä syödä.

T: itsekin lapsena olin nirso

Että makuaisti tottuu ja kehittyy mahdollisemman monipuoliseksi.

Ei tarvitse olla syömättä. Kaurapuuro on hyvä vaihtoehto. Lempiruualla kiukuttelun jälkeen kasvatat tyrannin, joka inhoaa itseään ja ympäristöään kovasta komentelumentaliteetistaan huolimatta

Siinä eilisessä keskustelussa lapsi kuitenkin oli tottunut syömään kaalia, eikä ollut aiemmin ilmaissut inhoavansa sitä.

Tää on just tätä nykyaikaa. Ei saa "pakottaa" lasta tekemään mitään, ei saa komentaa eikä kasvattaa, koska lapsellehan voi tulla paha mieli. Normaali kasvatus ja rajojen asettaminen nähdään jonain kidutuksena ja kiusaamisena.

Mulla on ainakin monta ruokaa jota en vain pysty syömään, esim maksa. Samoin miehelläni on sienet sellaiset, vaikka kaikkea muuta pystyykin syömään, vaikka ei niin tykkäisikään.

Monelle varmaan kaali on sellainen, ettei vain pysty syömään. Kyllä minäkin kalaa voin syödä jos aivan pakko on, mutta en nyt aivan heti keksi tilannetta missä olisi pakko syödä kalaa. Jos vain ja ainoastaan nälkäänsä sitä sapuskaa kittaa naamaansa, eikös sitten ois se ja sama syödä ihan mitä vain? Kyllä siinä makukin on aika suuressa roolissa.

Jos ruoka maistuu suussa pahalta, ei sitä kovin mieluusti suuhunsa laita

AP

Kotona on okei kyllä maistaa ja tietenkään jos ei useamman kerran jälkeen tykkää niin ei ole pakko syödä. Mutta jos lapsi ei ole ikinä edes syönyt ko. ruokaa tai on ennen syönyt niin en alkais sitä spagettia keittää.

Koulussa muistan että se meininki oli ihan sairasta, siis jos joku ei tykännyt jostain niin laitettiin pakolla syömään ja sitten lapsi oksensi lautaselle, ja tämäkin sotku piti sit siivota itse. En ymmärrä kuka helvetti ajatteli että tuo ois hyvää kasvatusta? Nyt ei varmasti syö enää ikinä niitä ruokia mitä pakotettiin ja jotka oksensi.

Mulla ne muutamat nirsoilut meni pois iän kanssa, aloin tykkäämään tosi monesta asiasta mitä lapsena vihasin. Jos olis lapsena pakotettu syömään niin en varmasti nyt tykkäis.

Kyllä meillä aikuisetkin syö ruokaa, josta ei tykkää. Nelihenkisessä perheessä tulee viikoittain eteen tilanne, jolloin tarjotaan ruokaa, josta ei joku tykkää. Silti sitä syö jokainen, tai on sitten syömättä. Kertaakaan ei ole meidän perheessä kukaan poistunut pöydästä täysin syömättä.

Itse syön monta kertaa viikossa töissä lounasruokaa, josta en pidä, mutta nälkääni syön kuitenkin ja sama meillä on opetettu lapsillekin. Aina voi syödä sen verran, ettei tarvitse nälässä olla seuraavaan ateriaan asti.

Sama juttu, inhosin aurajuustoa, nykyään rakastan.

Myöskään lihaa en syönyt kuin makkaraa ja jauhelihaa, nykyään menee pihvitkin. Luojan kiitos ei pakotettu syömään, vaan sain omaa tahtiani totutella ja oppia tykkäämään

Koska se on oppia elämää varten, jossa ei aina saa kaikkea haluamaansa. Se on ihan eriasia silloin tällöin tehdä ruokia, joista ei välttämättä koko perhe ei tykkää, kun jatkuvasti ruualla alistaa ja tehdä joka päivä niitä ihokki ruokia. Ja sen aterian pitää olla sen verran monipuolinen, että esim. kalan sijasta voi syödä ennemmän vaikka salaattia tai pastaa, yms...

Lapsi syö sitä mitä laitetaan, tai on syömättä, piste! Aina ei voi laittaa ruuaksi vain sitä mistä lapsi pitää. (Etenkin kun ravinto jäisi monesti vain yksipuoliseksi, tyyliin kalapuikot yms)Ei aikuinenkaan voi aina syödä vain sitä mistä pitää. Vai nyrpisteleekö ap. Kylässä tarjotulle ruualle, sanoo "yäk, pahaa, en syö"? Ja vaadit vielä tekemään sinulle eri ruuan? Minä itse olen syönyt kylässä ruokaa josta en ole ikinä pitänyt, ihan vain kohteliaisuudesta. En ikinä pääsisi kylään jos valittaisin kun ruoka on pahaa..

Joskus lapsi temppuilee ja joskus ei oikeasti tykkää ruuasta. Mutta jos juuri edellisellä viikolla on syöty ihan hyvällä ruokahalulla, niin kyse lienee ensimmäisestä.

Itselläni oli lapsena paljon ruokia, joista en pitänyt. Olen kuitenkin kiitollinen nykyään, että maistaa piti aina. Joistain on tullut herkkuruokiani.

Eikä mene aikaakaan, kun ap kirjoittaa täällä kuinka on kyllästynyt tekemään viittä eri ruokaa.