Lue keskustelun säännöt.
En selviä 5-vuotiaani kanssa pidemmistä kauppareissuista ostamatta karkkia, muuten järkyttävät raivarit
03.05.2017 |
Ja puhun nyt siis oikeasti järkyttävistä raivareista. Huutaa kaupan lattialla selällään, karjuu, repii tukoittain hiuksia päästä ja raapii kasvojaan. Ihmiset pariin otteeseen tuijottaneet minua sillä ilmeellä että tekevät lasun. Ei auta jos yritän sanoa, että kotona saat sitten keksin tai jäätelön. Ei auta suora kielto, en voi viedä autoonkaan kun ei ole ketåän vahtimassa ettei loukkaa itseään. Rauhoittuu ainoastaan kun saa karkkia tai suklaapötkön ja pääsee autoon tabletilleen. Vielä kotona on kirkkaan punainen huutamisesta. Päässä on kaljuja kohtia tuosta hiusten repimisestä johtuen ja niistä jo epäiltiin päväkodissa minua. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (65)
Hanki selkäranka ja pistä kakara ruotuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin sen lapsen kanssa. Ei tuo ole normaalia. Ja samalla sinä opettelet sanomaan ei ja kasvatat selkärangan
Sano että jos ei käyttäydy kunnolla, ei tule saamaan karkkia pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tabletti ja puhelin ym. Vehkeet välittömästi jäähylle tai kissanraapimisketjun mukaan ohjeistan viemään lapsen ja äidin piikille.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin sen lapsen kanssa. Ei tuo ole normaalia. Ja samalla sinä opettelet sanomaan ei ja kasvatat selkärangan
Minä olin tuollainen 5-vuotiaana ja olin täysin terve. Hakkasin päätäni kaupan lattiaan koska tiesin että äitini säikähtää ja myöntyy ostamaan karkkia. Autossa myhäilin tyytyväisenä omaa oveluuttani. Se lapsi tietää että mitä pahemman raivarin saa, sitä varmemmin saa haluamansa. Tosin miksi tuon ikäinen rauhoitetaan ruudun ääreen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli se kuusivuotiaan rattaidenkäyttäjän ketju. Nyt tämä. Sama "mamma".
Laita lapselle rajat, älä anna periksi. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja raivoamalla saa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselta puuttuu joko pettymyksen sietokyky kokonaan tai sitten hän on harvinaisen hyvin oppinut, että huutamalla ja kiukuttelemalla hän saa aina tahtonsa läpi. Soita neuvolaan ja pyydä aika psykologille. Pääsette juttelemaan ja saatte apua.
Se, että annat periksi ei pidemmän päälle ole hyvä ratkaisu. Tarvitset ulkopuolista apua, nyt yhteys lääkäriin tai neuvolaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko saman perheen äiti, joka työntää rattaissa tulevaa eskarilaista?
Ei ole normaalia. Vie lapsi tutkimuksiin. Älä vie kauppaan muutamaan kuukauteen. Sit opettelette yhdessä hakemaan esim maitopurkin kaupasta ilman karkkia. Miten muut ristiriita tilanteet? Tekeekö muutenkin samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso virhe kun menit 1.kerran ostamaan karkkia kun kakara sai raivarit.
Lapsesi on oppinut että saamalla megaraivarit yleisellä paikalla tyhmä äiti ostaa karkkia.
Sitä saa mitä tilaa.
Meidänkin kullanuppu yritti vedättää meitä saamalla kaupassa raivarit kun ei ostettu mitä kullannuppu halusi. Ei onnistunut vaan lapsi vietiin välittömästi kaupasta ulos. Kerrottiin että jos tämä toistuu niin ei pääse enää kauppaan mukaan. Ja pitihän sekin testata eli veti seuraavallakin kerralla kilarit. No ei otettu lasta kauppaan enää mukaan vaan vietiin aina mummolaan hoitoon ja lapsi oli ihan ihmeissään kun homma oli juuri niinkuin sanottiin eli kauppaan ei ole asiaa. Parin kk jälkeen kysyimme että haluaako mukaan kauppaan ja osaako käyttäytyä. Vastaus oli kyllä ja tämän jälkeen ei ole ongelmia ollut.
Pidät kiinni. Vaikka sitten siinä kaupan lattialla. 5-vuotiaan saa vielä helposti tiukkaan otteeseen, jossa ei pääse satuttamaan itseään - sulla vanhempana kun on velvollisuus suojella lastasi (vaikka sitten itseltään). Älä välitä sivustakatsojien mielipiteistä, tärkeintä on saada lapsi rauhoittumaan ja päästä eroon tuosta karkkikierteestä.
Tuon tasoisiin raivareihin hakisin kyllä itse myös ulkopuolista apua. Ne on lapselle itselleen selkeästi vaikeita, jos itseään satuttaa (eikä esim. kohdista vihaa suoraan äitiin ja potki tätä tms.). Erityisopena tuollaiset tunnekuohut on tuttuja, ja kaikkein inhottavinta on nähdä se lapsen ahdistus, kun ei vain pääse yli siitä raivon tunteesta.
Kiinnipitäminen on hyvä alku, vaikka se inhottavalta tuntuisikin. Lapsi rauhoittuu kyllä ennemmin tai myöhemmin ja on niin väsynyt raivoamisesta, että pääsette kaupasta ulos ongelmitta. Kotona sitten pidät lupauksesi ja annat lapselle jotain hyvää, samalla (tai illemmalla) voitte keskustella rauhallisesti tapahtuneesta. Myöhemmin karkkihyllyn kohdalla muistutat siitä, mitä viime kerralla tapahtui - lapsi tuskin haluaa toistaa sitä. Joskus kiukku kuitenkin voittaa, ja sulta vaaditaan äärimmäistä kärsivällisyyttä. Mutta sitkeällä harjoittelulla pääsette vielä pitkälle :)
Tsemppiä!
Alatte harjoitella menemällä kauppaan ilman aikomustakaan ostaa mitään, niin ei mene viikon ruokaostokset pilalle. Eli menette kauppaan, lapsi saa raivarin, toteat että ei karkkia, menette autoon, ajatte kotiin ja koska käytös oli niin törkeää, toteat että tabletti menee määräajaksi jäähylle.
Tosin tää ei varmaan ole ainoa tilanne, jossa lapsi on oppinut saavansa tahtonsa läpi raivoamalla?
Olisko jotain tunteiden hallinnan ongelmaa? Mites muuten elämä sujuu? Tuleeko raivareita?
Vierailija kirjoitti:
Tabletti ja puhelin ym. Vehkeet välittömästi jäähylle tai kissanraapimisketjun mukaan ohjeistan viemään lapsen ja äidin piikille.
Täh? Ei kai 5-vuotiailla ole puhelimia tai omia tabletteja? Toivottavasti ainakaan. Jos on, siinä voi olla ongelmakäyttäytymisen yksi syy.
Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Ihan aluksi sopisin lapsen kanssa jo ennen kauppaan menoa, mikä pieni nami kaupasta ostetaan. Jotenkin tuo kierre pitää saada katkaistua. Sitten aletaan tarkemmin katsella, että mikä noissa tilanteissa menee pieleen. Voi olla kysymys sokeririippuvuudesta, uhmakkuushäiriöstä, opitusta huonosta toimintatavasta, kommunikaatio-ongelmasta tai vaikka mistä.
Miljoonia alapeukkuja odotellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin sen lapsen kanssa. Ei tuo ole normaalia. Ja samalla sinä opettelet sanomaan ei ja kasvatat selkärangan
Minä olin tuollainen 5-vuotiaana ja olin täysin terve. Hakkasin päätäni kaupan lattiaan koska tiesin että äitini säikähtää ja myöntyy ostamaan karkkia. Autossa myhäilin tyytyväisenä omaa oveluuttani. Se lapsi tietää että mitä pahemman raivarin saa, sitä varmemmin saa haluamansa. Tosin miksi tuon ikäinen rauhoitetaan ruudun ääreen??
Minä ilmoitin mummolle jo ennen kauppaan menemistä että alan kiljua jossen saa suklaata. Vanhempien kanssa en koskaan edes harkinnut mitään kiljuntakohtauksia, olisin varmaan saanut tukkapöllyt ja turpiin samantien. Tiesin että mummoa nolottaa jos olen ketarat suorana lattialla joten yleensä ei edes tarvinnut vaan sain suklaat jo muutenkin.
Opettelet kunnon kiinnipito- ja syliotteen, jossa pidät lasta niin pitkään, että rauhoittuu.