En selviä 5-vuotiaani kanssa pidemmistä kauppareissuista ostamatta karkkia, muuten järkyttävät raivarit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas löytyy pari äitiä jotka ovat jo valmiita kotona sopimaan että karkkia saa jos osaa olla kunnolla kaupassa HUH HUH! 

Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta hypätä viisivuotiaan oikkujen mukaan kauppaan ja ulos kaupasta lapsen käytöksen mukaan, vaikka moni sitä täällä näissä keskusteluissa aina ehdottaakin. Minun näkökulmani on, että pakolliset hommat on hoidettava, ja jos lapsi jo nyt saa karkkia joka kauppareissulla, voi hän minun nähdäkseni saada sitä myös hyvää käytöstä vastaan. Palkitaan mieluummin hyvää kuin huonoa.

T. Äiti, joka ei osta karkkia kuin synttäreille ja jolla ei ole koskaan ollut ongelmaa karkkihyllyllä, mutta joka tietää kyllä yhtä ja toista haastavista lapsista ja arjen pyörittämisestä.

Sitä viisivuotiasta kasvatetaan sillä että huono käytös rankaistaan lähtemällä kaupasta. Jos katsoo ettei lapsen kasvattaminen syystä tai toisesta ole joissain perheessä mahdollista (?) voi tietenkin selittää itselleen vaikka mitä ja tehdä kauppareissuista jatkuvasti kaikille osapuolille stressaavaa sen sijaan että käyttäisi hetken aikaa muutaman kerran olemalla jämäkkä.

Tosi jämäkkää onkin, että äiti pomppaa kaupasta autoon lapsen pillin tahtiin. Juuri se lietsoo epävarmuutta ja häiriökäyttäytymistä, että lapsi päättää äidin liikkeistä - ja kirsikaksi kakkuun vielä syyllistys: "nyt jäivät ostokset tekemättä, kun SINÄ..."

Toinen tämän palstan suuri harhaluulo on, että ei-toivotusta käytöksestä rankaiseminen olisi jotenkin olennaisesti tehokkaampaa kuin toivotun käytöksen vahvistaminen. Koirankouluttajatkin ovat jo vuosia sitten tuosta luulosta päässeet, mutta av-mamma, kasvattajien kuningatar, pitää päänsä kuin terrieri.

Tässähän just vahvistetaan ei-toivottua käytöstä ostamalla karkkia. Ja jos siellä kaupassa ei pysty olemaan, niin sitten mennään pois.

Anna raivota. Eihän se lapsi muuten mitään opi. Ajan kanssa se raivo laantuu, kun huomaa ettei siitä ole mitään hyötyä.

Et ota lasta kauppaan. Ethän muuta voi enää. Olet opettanut jo, että joka kerta saa karkkia. Joko kaupassa heti (ei edes maksettu vielä?) tai ainakin kotona palkinnoksi siitä, että saa nämä raivarit tai uhkaa niillä. Tai sitten kestät raivarit ja ostat karkkia.

En halua kehuskella, mutta mä en koskaan lapsena tehnyt tuollaista, eikä tehneet myöskään nuoremmat sisarukseni. Ilmeisesti nää lasten karkkiraivarit on kuitenkin aika yleisiä, joten ihmettelen aina että miten niitä ei meidän perheessä ole sattunut.

Järkyttävää gurlaamista...saat karkkia jos olet NORMAALISTI kaupassa.

Jos pitää lahjoa lapsi käyttäytymään kunnolla yleisillä paikoilla niin kasvatus on jo alunperin vinksahtanut.

Ei tullut mieleenkään lahjoa lasta karkilla että käyttäytyisi hyvin kaupassa vaan se oli ihan itsestäänselvyys.

Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut. 

Mitäs sitten kun lapsi kasvaa ja karkki ei riitä? Saa uuden kännykän, tietokoneen, mopon ym jos normaali elämä onnistuu...

Omien lasteni kanssa (3 kpl) sain homman toimimaan seuraavasti:

- ennen kauppaan menemistä kerrataan, mitä kaupasta aiotaan ostaa, eli tänään ostetaan ruokaa, ei leluja eikä karkkia

- kaupassa toimitaan ennalta sovitusti, eli ostetaan vain ruokaa, ei leluja eikä karkkia

- kiukuttelu kaupassa lopettaa kauppareissun joko kiukuttelijalta (jos mukana kaksi aikuista, toinen vie kiukuttelijan ulos) tai koko porukalta (jos vain yksi aikuinen, kaikki poistuvat). Jälkikäteen keskustellaan, miksi kaupasta oli pakko poistua ja kerrataan miten kaupassa kuuluu toimia

- kiukuttelulla ei saa haluamaansa asiaa läpi KOSKAAN, ei kaupassa eikä kotona. Kiukkupuuskan jälkeen kerrataan, miten pitää toimia, jos kovasti haluaa jotain asiaa (pyydetään nätisti) - ja lapsen perusteltuihin rauhallisesti esitettyihin pyyntöihin myös suostutaan silloin kun se on mahdollista. Näin lapsi oppii positiivisen tavan vaikuttaa.

Onko lasten kanssa pakko käydä kaupassa? Onko se joku hyvän vanhemmuuden merkki? Entä jos ei halua käydä lasten kanssa kaupassa koska haluaa asioida rauhassa? Minä voisin käydä mutta en yksinkertaisesti halua enkä usko että lapset niin hirveästi menettävät siitä tunnin ruokaostossessiosta. Pikaisen maitotölkin ostaminen eri asia. Se voi olla joskus kivaa puuhaa mutta muuten en ota mukaan ja onneksi voin asioida myös ilman heitä.

Oikeastiko tuo on oma lapsi eikä mikään vaihdokas? Siis sillä on puolet sun geeneistä?

Tähän minä aina vetosin kun omat pennut kokeili rajojaan. Että senkus riehut, me ollaan samasta puusta mutta mulla on enemmän kokemusta.

Asia on jo sen verran pitkällä, että mitkään pikafiksaukset normaalin kauppamatkan ohessa eivät toimi. Sinun pitää suunnitella lapsen koulutusta tarkemmin ja lähteä systemaattisesti toteuttamaan. Alkuun ehdottomasti et ota lasta mukaan isommille kauppamatkoille. Äärimmäisessä tapauksessa käy kaupassa ennen kuin haet lapsen hoidosta tai sovi naapurin teinin kanssa, että hän käy teidän puolesta kaupassa pientä maksua vastaan. Jos sorrut kiireessä vanhaan palkitsemiseen, on se aina vain vaikeampaa kitkeä pois.

Aloita kaupparaissut lapsen kanssa hyvin pienestä, juurikin maidon ostamisesta lähikaupasta. Kun otat lapsen mukaan pidemmille ostoksille, ota joku toinen aikuinen seuraksi. Kun lapsi alkaa kiukutella, sinä voit reagoida hänen käytökseen, viedä hänet autoon jne, ja se toinen tyyppi voi hoitaa siihen mennessä tehdyt ostokset loppuun ja maksaa. Jos lapsesi on tarpeeksi fiksu manipuloimaan sinua ja tottelemaan hoitotätejä, hän kyllä oppii nopeasti kunhan vain tajuaa että olet tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut mieleenkään lahjoa lasta karkilla että käyttäytyisi hyvin kaupassa vaan se oli ihan itsestäänselvyys.

Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut.

Mitäs sitten kun lapsi kasvaa ja karkki ei riitä? Saa uuden kännykän, tietokoneen, mopon ym jos normaali elämä onnistuu...

No voi hyvänen aika nyt. Sullahan on aivan eri tilanne, koska kasvatus on alusta asti mennyt hyvin ja normien mukaan. Ap:n tapauksessa lapsen toimintamallit pitää kääntää aivan päälaelleen, eikä niin suuri muutos ole mahdollista hetkessä. Se vaatii kärsivällisyyttä, ponnisteluja ja uhrauksia sekä lapselta että vanhemmalta, minkä takia se on ehdottomasti parempi aloittaa pehmeästi. Täydellinen toimintamallien muutos yhdellä kertaa on ap:n lapsen kaltaiselle aivan liian rajua ja julmaa - eihän se loppujen lopuksi lapsen vika ole, että äiti on vahvistanut huonoa käytöstä. Siksi omasta mielestäni on ihan kohtuullista "palkita" hyvästä kauppareissusta näin alkuun, myöhemmin päästen siitäkin eroon tietysti.

Ärsyttää tällaiset empatiakyvyttömät omaan napaansa tuijottajat. Ymmärrät kai, että sun tilanteesi on aivan eri kuin ap:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas löytyy pari äitiä jotka ovat jo valmiita kotona sopimaan että karkkia saa jos osaa olla kunnolla kaupassa HUH HUH! 

Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta hypätä viisivuotiaan oikkujen mukaan kauppaan ja ulos kaupasta lapsen käytöksen mukaan, vaikka moni sitä täällä näissä keskusteluissa aina ehdottaakin. Minun näkökulmani on, että pakolliset hommat on hoidettava, ja jos lapsi jo nyt saa karkkia joka kauppareissulla, voi hän minun nähdäkseni saada sitä myös hyvää käytöstä vastaan. Palkitaan mieluummin hyvää kuin huonoa.

T. Äiti, joka ei osta karkkia kuin synttäreille ja jolla ei ole koskaan ollut ongelmaa karkkihyllyllä, mutta joka tietää kyllä yhtä ja toista haastavista lapsista ja arjen pyörittämisestä.

Sitä viisivuotiasta kasvatetaan sillä että huono käytös rankaistaan lähtemällä kaupasta. Jos katsoo ettei lapsen kasvattaminen syystä tai toisesta ole joissain perheessä mahdollista (?) voi tietenkin selittää itselleen vaikka mitä ja tehdä kauppareissuista jatkuvasti kaikille osapuolille stressaavaa sen sijaan että käyttäisi hetken aikaa muutaman kerran olemalla jämäkkä.

Tosi jämäkkää onkin, että äiti pomppaa kaupasta autoon lapsen pillin tahtiin. Juuri se lietsoo epävarmuutta ja häiriökäyttäytymistä, että lapsi päättää äidin liikkeistä - ja kirsikaksi kakkuun vielä syyllistys: "nyt jäivät ostokset tekemättä, kun SINÄ..."

Toinen tämän palstan suuri harhaluulo on, että ei-toivotusta käytöksestä rankaiseminen olisi jotenkin olennaisesti tehokkaampaa kuin toivotun käytöksen vahvistaminen. Koirankouluttajatkin ovat jo vuosia sitten tuosta luulosta päässeet, mutta av-mamma, kasvattajien kuningatar, pitää päänsä kuin terrieri.

Tässähän just vahvistetaan ei-toivottua käytöstä ostamalla karkkia. Ja jos siellä kaupassa ei pysty olemaan, niin sitten mennään pois.

Lapsi on nyt opetettu siihen, että kaupassa saa karkkia. Häntä ei pysty yhtä aikaa opettamaan käyttäytymään hyvin ja luopumaan saavutetusta edusta - aikuinenkaan ei siihen pysty. Eli kannattaa miettiä, kumman haluaa ensisijaisesti toteuttaa.

Äideille (ja eritoten palstamammoille) karkkihylly jostakin syystä on joku kummallinen näytön paikka, jossa kasvattaja osoittaa lujuutensa itselle ja ohikulkijoille taantumalla eipäsjuupaskiistelyssä itsekin viisivuotiaan tasolle. Itsekin tiedostan saman, ja näin ollen meillä ei karkkia osteta ollenkaan. Mutta ap:lla ei tällaista vaihtoehtoa ole. Ilmeisesti heillä Ei ole periaatteellista syytä olla syömättä karkkia, joten en ymmärrä, miksi uusi elämänjärjestys pitäisi aloittaa tämän saavutetun edun viemisellä. Voi toki aloittaa, jo tykkää tehdä asioita pitkän kaavan huudon kautta.

Ja mitä tulee tuohon kaupasta ulos kävelyyn: Ei viisivuotiaan tarvitse päättää, tekeekö perhe ostokset vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko lasten kanssa pakko käydä kaupassa? Onko se joku hyvän vanhemmuuden merkki? Entä jos ei halua käydä lasten kanssa kaupassa koska haluaa asioida rauhassa? Minä voisin käydä mutta en yksinkertaisesti halua enkä usko että lapset niin hirveästi menettävät siitä tunnin ruokaostossessiosta. Pikaisen maitotölkin ostaminen eri asia. Se voi olla joskus kivaa puuhaa mutta muuten en ota mukaan ja onneksi voin asioida myös ilman heitä.

Ei lasten kanssa ole pakko käydä kaupassa. Eikä leffassa. Eikä juhlissa. Eikä puistossa. Eikä missään, jos ei halua. Kaipa nuo joskus koulussa näkevät, millaista ulkomaailmassa on.

Jos itselläni ei olisi lapsia, kysyisin nyt huolestuneena: onko lasten kanssa pakko sulkeutua normaalin elämän ulkopuolelle?

Jos sinulla on pokkaa niin heittäydy itse kaupan lattialle ja ala karjumaan. Lasta alkaa nolottaa.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää gurlaamista...saat karkkia jos olet NORMAALISTI kaupassa.

Jos pitää lahjoa lapsi käyttäytymään kunnolla yleisillä paikoilla niin kasvatus on jo alunperin vinksahtanut.

Älä nyt, joku tällä palstalla kertoi ostavansa lapselle leluja jos kauppareissu käyttäydytään hyvin. Ei sillä, ei ole niin epäterveellistä kuin karkki mutta miksi kasvattaa lapsesta materialisti joka käyttäytyy hyvin vain saadakseen tavaraa? Miksi hyvästä käytöksestä muutenkaan pitäisi "maksaa", senhän pitäisi olla itsestäänselvyys että lapsi opetetaan käyttäytymään kunnolla ilman lahjontaa. Mutta paskat vanhemmat ei osaa/viitsi/halua.

Järjestä arkesi niin, että sinun ei tarvitse mennä 5-vuotiaan kanssa kauppareissulle. Ei 70- tai 80- luvun luvun lapsiltakaan vaadittu sellaista, että niiden pitää olla kiltisti mukana äidin kanssa kauppareissulla isossa marketissa. Miksi sitä vaaditaan nyt? Meidän lapsuudessa lähimarketista ostettiin kassillinen ruokaa. Ja usein kauppareissun ajan lapset leikki pihalla ja naapurin täti tai lasten isä oli se, jonka puoleen käännyttiin, jos tuli jokin hätä sinä aikana. Antakaa lasten olla lapsia!

No mitä aiot sanoa, kun 14-vuotias pyytää sinun hakevan hänelle kaljaa kaupasta? Niin, eli teet samoin. Joka annat tai et anna. Valinta.

Miksi käyt 5-vuotiaan kanssa kaupassa? Huonosti kasvatettu 5-vuotias, tai sitten on neurologisia poikeavuuksia. Laita 5-vuotias tarhaan, että oppii ihmisiksi. Kohta se menee jo eskariin ja kouluun, eikä tule pärjäämään jos on tuollainen.

Siis kumpi saa sen raivarin, äiti vai lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkodissa.on muuten kärsivällinen ja sujuu hyvin, ainoastaan pelin tai leikin häviäminen kiukuttaa niin että pääsee itku tai huuto. Tabletti on siksi, että muuten vinkuu automatkat kuinka tylsää on, potkii selkänojaa ja nyppii penkistä sisustaa kynsillään. Ap

Tabletti pois!!! Huonoa kasvatusta!