Perustuen lapsuuteeni kokemuksiin, en usko, että vanhempien kuuluu rakastaa lapsiaan

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö voisi pitää näistä ihan hyvää huolta. Antaa voileipiä, laittaa uusia ruokia, totuttaa lapsi moniin makuihin, huolehtia, että hän menestyy koulussa jne. Mikään näistä ei edellytä minkäänlaista lapsen persoonana rakastamista. Olen sen itse lapsena kokenut.
Koen, että vain lasten kuuluu rakastaa vanhempiaan. Vanhemmathan hyötyvät tästä. Siksi moni vanhempi varmaan tekeekin lapsia. Moni toki rakastaa heitä takaisin.
Ihmettelen lapsia, jotka eivät rakasta vanhempiaan, jos näissä ei ole mitään vikaa. Mutta mitä tapahtuu lapselle, joka yrittää saada rakkautta vanhemmalta?
Vanhemmat eivät menetä mitään siinä, jos eivät kykene rakastamaan lapsiaan. Jos hoitavat heidät kunniallisesti. Lastenssuojelu ei puutu, eikä ystäväpiiri kohottele kulmakarvojaan. Näyttävät hyviltä vanhemmilta.