Perustuen lapsuuteeni kokemuksiin, en usko, että vanhempien kuuluu rakastaa lapsiaan

Narsisti hakee tyydytystä toisten voittamisesta ja hänen on vaikea sietää häviämistä. Narsisti ihailee valtaa ja tavoittelee sitä. Narsistin arvomaailmaa sävyttää usein autoritäärisyys ja hän ihailee ns. kovia arvoja. Narsistinen henkilö on yliherkkä arvostelulle. Häiriöön liittyy erityisesti pettymystilanteissa esiintyvää masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä

Ikävä kyllä, sinussa ei ole yhtäkään hyvää solua.

Täällä on sun toimesta niin pitkään ruodittu sun elämää, miestä ja lapsia ja kuinka sekopäinen olet enkä mä edelleenkään pysty mitenkään löytään sinusta mitään hyvää.

Toi narsisti kuvaus niin osuu ja uppoaa sinuun.

En mä tiä, hyvä että olet kai hoidossa, mutta lapsiasi säälin todella. En tiedä mitä olet miehellesi tehnyt ( narsistien uhrit voi kertoa miten heidät on alistettu ja aivopesty) mutta ei se sun kanssa rakkaudesta tai auttamisen halusta ole.

Miltä susta tuntuu lukea noita skitsofreenikon ja narsistin määritelmiä? Mikä diagnoosi sulle on annettu psykiatrin toimesta?

Jotenkin tuo tarina jo, mistä tämä tyyppi sai nimensä, kertoo kuinka superhypernarsistinen ihminen on kyseessä.

Osaan hyvin kuvitella tuon tappamiskommentin perusteella, kuinka on saanut perheensä ja miehensä koukkuun ja kauhun valtaan. Näitä sitten käyttää täällä ja kotona.

Tosi outoa vaan, että hän koittaa täälläkin vielä saada ihmisiä vaikutuksensa alle..

Millä alalla työskentelet ap? Mä tosiaan toivon,ettet sosiaali-ja hoitoalalla!

Minun vanhempani eivät ole ikinä rakastaneet minua. Äitini valehtelee vieläkin tästä asiasta. Hän suojeli pahoinpitelevää veljeäni vuosia. Nauttii siitä että minä kärsin.

Kaikki äidit eivät ole samoja.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö voisi pitää näistä ihan hyvää huolta. Antaa voileipiä, laittaa uusia ruokia, totuttaa lapsi moniin makuihin, huolehtia, että hän menestyy koulussa jne. Mikään näistä ei edellytä minkäänlaista lapsen persoonana rakastamista. Olen sen itse lapsena kokenut.

Koen, että vain lasten kuuluu rakastaa vanhempiaan. Vanhemmathan hyötyvät tästä. Siksi moni vanhempi varmaan tekeekin lapsia. Moni toki rakastaa heitä takaisin.

Ihmettelen lapsia, jotka eivät rakasta vanhempiaan, jos näissä ei ole mitään vikaa. Mutta mitä tapahtuu lapselle, joka yrittää saada rakkautta vanhemmalta?

Vanhemmat eivät menetä mitään siinä, jos eivät kykene rakastamaan lapsiaan. Jos hoitavat heidät kunniallisesti. Lastenssuojelu ei puutu, eikä ystäväpiiri kohottele kulmakarvojaan. Näyttävät hyviltä vanhemmilta.

Sun lapsuus ei ole muiden lasten lapsuus. Sun lapsuus voi kyllä olla omien lastesi lapsuus. Älä kuvittele että kaikkien muiden lapsuus oli samanlainen kuin omasi äläkä siirrä kirousta eteenpäin.

Miksi ihmeessä tämä henkilö haluaa ja on monta vuotta halunnut kertoa noita kilinöitään täällä? Sitä ihmettelen.

Narsisteillä on yleensä kulissit kunnossa.

Tuo väkivaltainen piirre, kiroilu.. Kertoo jostain spykoosista. Kuitenkin luulee tekevänsä jotain oikein kun kiertää huonon käytöksensä sen piikkiin, että hänellä äititrauma. Sehän on syy millä perustelee itselleen kaiken, myös perheensä hyväksikäytön..

Taitava on kyllä kääntämään asioita päälaelleen.

On kyllä erikoinen tapaus..

Siksi kiinnostaa, kehtaako kertoa minkä diagnoosin on saanut.

Tekee siinä virheen, että koittaa välillä esiintyä kuin äitinään ja sitten selittää ettei tämä ole minä, vaan kerron kuinka äitini toimi. Kuitenkin ilmeisesti narsistinen mieli ohjaa sitä, kuinka haluaa hallita perhettään, mutta erikoista että kertoo sen täällä.

Jos lapsi ei saa rakkautta, vaan pelkkää persoonatonta huolenpitoa, ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun sanoo, että siinä on taas tuleva mielenterveyspotilas. Ei osaa solmia pysyviä suhteita, ei osaa sitoutua, ei osaa rakastaa - edes vanhempiaan. Juuri tästä rakkauden puutteesta johtuu, että useimmat laitoksissa kasvaneet ovat viimeistään aikuisina melkoisina ongelmakimppuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei saa rakkautta, vaan pelkkää persoonatonta huolenpitoa, ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun sanoo, että siinä on taas tuleva mielenterveyspotilas. Ei osaa solmia pysyviä suhteita, ei osaa sitoutua, ei osaa rakastaa - edes vanhempiaan. Juuri tästä rakkauden puutteesta johtuu, että useimmat laitoksissa kasvaneet ovat viimeistään aikuisina melkoisina ongelmakimppuja.

Olipa jännä tuo - ei edes vanhempiaan...

Ap olisi mielestäni laitoshoidon tarpeessa, vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja ehkä myöskin psykoottinen...Lapsia ja miestä käy sääliksi ☹

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei saa rakkautta, vaan pelkkää persoonatonta huolenpitoa, ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun sanoo, että siinä on taas tuleva mielenterveyspotilas. Ei osaa solmia pysyviä suhteita, ei osaa sitoutua, ei osaa rakastaa - edes vanhempiaan. Juuri tästä rakkauden puutteesta johtuu, että useimmat laitoksissa kasvaneet ovat viimeistään aikuisina melkoisina ongelmakimppuja.

Kai sinä tiesit, että maailmassa voi tuntea monenlaista rakkautta.

On romanttinen rakkaus puolisoon, yhteenkuuluvuuden tunne, tulista fyysistä rakkautta, rakkaus lapsiin on erilaista..

Kyllä se vanhempiin kohdistuva rakkaus on usein sellaista kiitollista rakkautta.. Kiitos että piditte minusta huolta, tyttären ensimmäinen suuri rakkaus ja loppuelämän ihailun kohde miehenä on usein oma isä..

Tuosta kommentista huomaa kuinka lattea ja suppea sun ajattelu kuitenkin on, vaikka kirjoitat kuinka polveilevasti..

Kuuluu mielenterveysongelmiin..

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi mielestäni laitoshoidon tarpeessa, vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja ehkä myöskin psykoottinen...Lapsia ja miestä käy sääliksi ☹

Aijaa, miksikös noin?

Enemmän läsnäoloa, huolenpitoa, toisinaan antaa olla myös rauhassa, pelkästä rakastamisesta ei ole apua,

ap on jollain tavoin oikeassa.  Yksi perheenjäsen sanoi aina näin kun joku itki ettei tykkää hänestä, ei tarttekaan tykätä.

Nuorena aina kiusattiin ettei kukaan välitä vaikka sua huonosti kohdeltaisiin, kumminkin sen verran välitti että teki numeron.

Enemmän merkitystä tekijöillä kuin puhujilla.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän läsnäoloa, huolenpitoa, toisinaan antaa olla myös rauhassa, pelkästä rakastamisesta ei ole apua,

ap on jollain tavoin oikeassa.  Yksi perheenjäsen sanoi aina näin kun joku itki ettei tykkää hänestä, ei tarttekaan tykätä.

Nuorena aina kiusattiin ettei kukaan välitä vaikka sua huonosti kohdeltaisiin, kumminkin sen verran välitti että teki numeron.

Enemmän merkitystä tekijöillä kuin puhujilla.

Siis kuka välitti? Ja miten teki numeron?

Sitähän olet sanonut, että kukaan ei välittänyt vaikka kerroit äidin rakkaudettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi mielestäni laitoshoidon tarpeessa, vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja ehkä myöskin psykoottinen...Lapsia ja miestä käy sääliksi ☹

Aijaa, miksikös noin?

Niin?

Ikävää etteivät vanhempasi osanneet näyttää sinulle rakkautta. Onneksi voit eheytyä siitä tietämällä että heissä oli vanhempina puutteita. Onneksi voit myös olla parempi äiti mahdollisille omille lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Anna omalle lapsellesi se mitä olisit omalta äidiltäsi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää etteivät vanhempasi osanneet näyttää sinulle rakkautta. Onneksi voit eheytyä siitä tietämällä että heissä oli vanhempina puutteita. Onneksi voit myös olla parempi äiti mahdollisille omille lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Anna omalle lapsellesi se mitä olisit omalta äidiltäsi halunnut.

Olipa erikoinen vastaus noin aloitusta miettien.

Toivon suuresti, että tämä ap pääsee hoitoon! Oma läheiseni oireilee samalla tavalla. Olisi todellakin mielenkiintoista tietää mikä ap:n diagnoosi on? Meillä läheinen itse sanoo olevansa stressaantunut ja masentunut. Hän syö vain masennuslääkkeitä, mutta ne eivät selkeästi auta mitään. Täällä ap:tä kutsutaan skitsofreniseksi ja narsistiksi.