Arman Pohjantähden alla Mielenterveys - jakso

Up

Kun lääkkeistä mainittiin, että vie orgasmikyvyn. Arman heitti, että nyt miehetkin voi teeskennellä orgasmeja. Aasi! Itse kärsin tuosta ja haluttomuudesta, mutta parempi vaihtoehto kuin jatkuva itkeminen ja tunteiden sekamelska.

Vaikka kuinka avoimin ja ymmärtäväisin mielin katsoin jakson, niin tuo sivupersoonainen nainen oli mielestäni feikki. Varmasti jotain tuon kaltaista kokee oikeastikin, mutta on vuosien saatossa ruokkinut niitä tunteita ja itse kasvattanut ja keksinyt noita persoonia koska saa siten huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo sivupersoonat on mahdollisia? Tai siis se että niissä on isoja fyysisiä eroja kuten näkökyky tai kielitaito. Oli ihan yllätys tuollainen.

Mitä yllättävää tuossa on...riivaajat osaa puhua kaikkia kieliä.

Olisin itsekin kaivannut esille jotain vähän yleisempiä mielenterveysongelmia, esimerkiksi pakko-oireinen häiriö (josta ihmisillä on todella outoja mielikuvia) tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Molemmat on minullakin ja eivät ole niin tavattomia mitä esim. skitsofrenia. Mutta toki Arman keskittyi vain näihin "järkyttävän mielenkiintoisiin" mielenterveysongelmiin...

En uskonut hetkeäkään sen sivupersoonanaisen löpinöitä/sitä kun "vaihtui" lapseksi. Selvää esitystä.

Mä tykkäsin ku tuli puheeksi mikä on normaali ja mikä on normaalia. Kuka määrittelee normaalin? Mies usein hätäilee eletäänkö me kuin normaalit ihmiset.

Kaikilla on varmaan jokin käsitys normaalista ja epänormaalista. Olen pyrkinyt jo aikoja sitten heittämään koko sanan ja käsitteen pois käytöstä, kunhan ei muita loukkaa, satuta tai vahingoita eläköön jokainen siten kuinka parhaaksi näkee.

Ihan täys feikki se sivupersoona nainen.

Sivupersoonien esiinkutsuminen kuulostaa ihan joltain meedion suorittamalta henkien esiinkutsumiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tällaisilla useilla eri persoonilla on tieteen parissa aika kiistelty diagnoosi. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö sinänsä syntyy juuri kuvatuin mekanismein, mutta tyypillisesti potilaan dissosiaatio ilmenee muistikatkoksina, epätodellisuuden kokemuksina, tunteiden latistumisena, päämäärättömänä vaelteluna, hajanaisena kokemuksena itsestä ja omasta elämänhistoriasta.

Traumatisoituneelle ja epävakaalle ihmiselle, jolla on yllä mainittuja dissosiatiivisia oireita, on valitettavasti mahdollista epäonnistuneen terapian yhteydessä luoda näitä sivupersoonia. Tässä ohjelmassa oli mielestäni viitteitä siitä että ko potilas nautti monista persoonistaan, piti häiriötä omana erikoispiirteenään eikä sairautena. Miehen leikkiminen lapsipersoonien kanssa sekä alkoholin käyttö oireiden pahenemisesta huolimatta olivat näitä viitteitä. Myös armanin vahvistaminen näistä sivupersoonista "osana sinua" oli epäonnistunut veto ja herätti ajatuksen siitä, onko tällaista vahvistusta tapahtunut myös miehen ja pahimmassa tapauksessa hoitavan terapeutin taholta.

Mielenkiinnolla odotin jaksoa, mutta tämän identiteettihäiriöpotilaan nostaminen sirkuseläimeksi ylivoimaisella ruutuajalla muihin haastateltuihin nähden ärsytti ja tuotti pettymyksen. Jos ko häiriötä haluttiin käsitellä paljon, olisi esim. asiaan perehtyneen psykologin tai lääkärin näkemyksen esittäminen ollut tarpeen (ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen potilaaseen, tietenkin).

Pieleen meni armanilta tällä kertaa.

T. Psykologi

Olen samaa mieltä. Sinänsä ajattelin, että tuo nainen oli hyvin rohkea, kun pystyi kertomaan sairaudestaan noin julkisesti. Hänen elämänsä ei varmaankaan ole helppoa tuollaisen sairauden kanssa ja tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Mutta tuo sivupersoonien esiin kutsuminen meni yli rajan.

Aivan samoja ajatuksia kuin teillä. Noita persoonia tosiaan saa luotua epäonnistuneessa terapiassa ja tästä on lukuisia tutkimuksia. Heti jaksoa katsoessa tuli mieleen juurikin epäonnistunut terapia. Ylen juttu ko. naisesta valitettavasti vahvisti mielikuvaani. Tässä lainaus: "– Lääkärini lukee useille hahmoilleni satuja, kuten myös mieheni. Meillä on ollut keskiviikkoisin oikein satuiltoja."

https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/nooran-monta-minaa Tässä juttu epäonnistuneesta terapiasta jonka seuraukset olivat katastrofaaliset perheelle. Ei noiden sivupersoonien luominen haavoittuvalle ja traumatisoituneelle ihmiselle oikeasti ole vaikeaa kun väärä terapeutti sattuu kohdalle. Tuo, että lääkäri lukee potilaan lapsihahmolle... Karmivaa. Lisäksi juuri lääkäri, ei puhuttu psykoterapeutista. Jos lääkärillä olisi psykoterapeutin koulutus, puhuttaisiin todennäköisimmin terapeutista eikä lääkäristä. En usko hetkeäkään että nainen tietoisesti feikkaa, mutta epäonnistunut terapia järkyttävillä kokemuksilla lapsuudessa ei kuulosta hyvältä kombolta.

Kyllä hänellä varmaan oli sivupersoonahäiriö, ja persoona vaihtuikin. Mutta sivupersoonahäiriö pitää saada vakaaksi, ei kannustaen lapsia olemaan esillä. Ei kai kukaan halua käyttäytyä kuin lapsi aikuisena. Jos persoonille antaa noin paljon valtaa, se vaan pahentaa tätä häiriötä. Hyvä lääkitys auttaa pitään olon tasaisena eikä sivupersoonat vaihdu niin tiheästi.

Mä oon aina luullut, että noita persoonia ei loppupeleissä voi olla montaa. Tyyliin 5 on ihan järjettömän paljon, joten 40 ei ole mahdollinen. Entiiä mistä tän tiedon oo aivoihini onkinut. Onko jollain asiasta faktaa?

Epäeettistä oli houkutella persoona esiin ja mietin, että onko naisella ikinä mahdollista selvitä kun/jos niitä persoonia ruokitaan noin? Eli leikkimällä heidän kanssa jne.

Jotenkin tuli tunne, että sairaus on syvällä hänen persoonassaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina luullut, että noita persoonia ei loppupeleissä voi olla montaa. Tyyliin 5 on ihan järjettömän paljon, joten 40 ei ole mahdollinen. Entiiä mistä tän tiedon oo aivoihini onkinut. Onko jollain asiasta faktaa?

Epäeettistä oli houkutella persoona esiin ja mietin, että onko naisella ikinä mahdollista selvitä kun/jos niitä persoonia ruokitaan noin? Eli leikkimällä heidän kanssa jne.

Jotenkin tuli tunne, että sairaus on syvällä hänen persoonassaan.

MK ultrassahan sivupersoonia luodaan tietoisesti ja tahallaan eri tarkoitusperiä varten ja muistelen jotain sellaista lukemaa kuin sata. Niiden joukkoonhan luodaan myös sivupersoona, joka aloittaa itsetuhoisen käytöksen, jos rakennelma alkaa paljastua liikaa tai kantajansa taistelee niitä vastaan. 

Mm. tässä Kate Perryn videossa viitataan tähän mielenhallintaprosessiin:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Ei mikään huuhaakirja, vaan perustelee tutkimusten pohjalta miten vähän lääkkeistä on apua. Esimerkiksi SSRI-lääkkeet aiheuttaa enemmänkin itsemurhia ja henkirikoksia kuin auttaisi yhtään mihinkään. Ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, että masennus esimerkiksi johtuisi aivojen kemiallisesta epätasapainosta eikä aivojen serotoniinipitoisuutta pystytä mittaamaan. Jos ne lääkkeet auttaisi, miksi niitä pitää syödä loppuelämä? Ethän sä särkylääkettäkään syö koko loppuelämää? Lisäksi lääkeyhtiöt vääristelee tutkimuksia ja voitelee lääkäreitä rahan toivossa. Tiedän että tämä viesti tulee saamaan alapeukkuja, mutta kehotan tosiaan lukemaan tuon kirjan jos aihe kiinnostaa.

Saiskos jotain lähteitä noille sun väitteilles, mieluusti jotain muita kuin tuo yksi kirja.

Jotkut pääsee masennuksesta eroon, ja aivot alkas toimimaan normaalisti. Toisilla taas ei, jolloin masennuslääkkeitä syödään pidempään, joissain tapauksissa loppuelämä. Näissä tapauksissa aivoissa on tapahtunut muutoksia ja lääkityksellä normalisoidaan. Näin myös neurologisissa sairauksissa kuten ADHD:ssä. Hassua kyllä, kukaan ei yleensä valita kun diabeetikot joutuvat käyttämään insuliinia loppuelämänsä mutta mielenterveydessä voidaan heti kritisoida lääkkeitä...

ADHD ei ole sairaus, vaan häiriö. Kaikki adhd-diagnoosin omaavat eivät syö lääkkeitä, eikä lääkkeitä edes suositella jatkuvaan käyttöön tai ainoaksi hoidoksi. Lisäksi pitäisi olla toimintaterapiaa/adhd-coachingia, jotta ihminen oppisi tulemaan toimeen puutteidensa kanssa. Myös masennuksen kohdalla olisi tärkeää terapia,joka auttaisi korjaamaan ajatusmalleja jotka ylläpitävät sairautta.

Terapia on tai olisi toki tärkeää, mutta kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta sen korkean hinnan vuoksi. Tai sitten on ollut terapiassa jo kauan tai saanut muuta keskusteluapua eikä se vaan auta tarpeeksi (enkä muuten itse ainakaan keksi mitään erityisiä ajatusmalleja, jotka ylläpitäisivät omaa sairauttani, en ainakaan sellaisia, joita voisi tuosta vaan korjata, koska ne ovat juurtuneet liian syvälle).

Kun on oikeasti tuossa tilanteessa ja se masennus ja ahdistus on niin vaikealla tasolla, että se tuntuu pahimpina päivinä melkein jopa fyysisenä kipuna, silloin usein se lääkitys on ihan hyvä idea. Täytyy vaan löytää se oikea lääkitys, jossa ei ole niitä kamalia sivuvaikutuksia. SSRI- ja SNRI -lääkkeiden jälkeen on kuitenkin kehitytty jo jonkin verran, monet syövät jo uudempia, paremmin siedettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itsekin kaivannut esille jotain vähän yleisempiä mielenterveysongelmia, esimerkiksi pakko-oireinen häiriö (josta ihmisillä on todella outoja mielikuvia) tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Molemmat on minullakin ja eivät ole niin tavattomia mitä esim. skitsofrenia. Mutta toki Arman keskittyi vain näihin "järkyttävän mielenkiintoisiin" mielenterveysongelmiin...

Monta on tapaa nähdä tämäkin asia. Itse skitsofreenikon läheisenä olin tyytyväinen että aihetta käsiteltiin. Mielestäni viestissäsi huomaa juuri sen asenteen, on "ne pahasti sairaat ja oikeasti hullut,ei koske meitä" ja "me". Vaikka skitsofrenia on harvinaisempi kuin masennus, ei se silti ole mikään tavattoman harvinainen ja erikoinen sairaus. Hyvä vaan että puretaan sitä stigmaa ja skitsofreenikot rinnastetaan muihin mt-ongelmaisiin eikä puhuta heistä jonain mikä ei itseä kosketa eikä siitä pitäisi oikein puhuakaan. Tavallisia ihmisiä iloineen ja suruineen hekin ovat.

Ois käsitelty vähän joka puolelta, mm kaksisuuntainen mielialahäiriö jäi kokonaan käsittelemättä ja vain kaksi tällaista aivan ääripäätä oli mukana, ois nyt vaikka haastateltu ihan tavallisesta masennuksesta kärsivää.

Oma mieheni on sitä mieltä että koko masennus on ihan hölynpölyä, sain hänet katsomaan ohjelmaa ja oli entistä enemmän sitä mieltä, koska siinä näytettiin vain harhoista kärsiviä

Vierailija kirjoitti:

Kun lääkkeistä mainittiin, että vie orgasmikyvyn. Arman heitti, että nyt miehetkin voi teeskennellä orgasmeja. Aasi! Itse kärsin tuosta ja haluttomuudesta, mutta parempi vaihtoehto kuin jatkuva itkeminen ja tunteiden sekamelska.

Me katsotaan asioita kaikki omista näkökulmistamme. On eri asia, jos on ihan invalidisoivasti tai työkykyä uhkaavasti masentunut tai erittäin työkykyinen kuin Arman ja käy vaan mielenterveytensä tueksi terapeutin juttusilla. Ja kun hänelle tarjotaan kevyin perustein lääkkeitä, mielestäni sitä saa ja pitääkin kritisoida. Olen itsekin mennyt tuohon samaan halpaan nuorena ja tyhmänä. Onneksi pääsin lääkkeistä eroon ja olen elänyt yli 10 vuotta ilman. 

Olen käynyt joskus 1,5 vuoden terapian 2 x vko enkä kokenut sitä kovin hyödylliseksi. Mielestäni tarpeellista ja kustannustehokkainta olisi jakaa tietoa että pitää terapiakohtaamisia, mutta tavoitehakuisemmin kuin vain jutustelu. 

Tieto voisi olla ihan vaikka tallennettuja verkkoluentoja tai ryhmätapaamisia, missä kerrottaisiin teoriaa liittyen mielen toimintaan, ravitsemukseen, omiin vaikutusmahdollisuuksiin jne. Sitten henkilökohtaisilla sessioilla potilas voisi peilata omaa elämäntilannettaan kuulemiinsa luentoihin peilaten ja keksiä aktiivisesti terapeutin kanssa ratkaisumalleja. Lisäksi joku sanottaisi sitä, että on lupa surra ja järkyttyä, niistä toipuminen vie aikansa ja niissä on tietyt vaiheet. Joku sanottaisi, mikä on normaalia käytöstä itseltä tai kumppanilta, mitä pitää sietää tai ei tarvitse ja mikä on itselle luvallista tai luvatonta. Moni on kuitenkin ihan tiedoton ja eksyksissä ja sitten vaan jaarittelee niitä näitä pari tuntia viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin itsekin kaivannut esille jotain vähän yleisempiä mielenterveysongelmia, esimerkiksi pakko-oireinen häiriö (josta ihmisillä on todella outoja mielikuvia) tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Molemmat on minullakin ja eivät ole niin tavattomia mitä esim. skitsofrenia. Mutta toki Arman keskittyi vain näihin "järkyttävän mielenkiintoisiin" mielenterveysongelmiin...

Olisi ollut kiva kuulla esim. noistakin häiriöistä eikä keskittyä niin kovasti siihen sivupersoonanaiseen, mutta kyllä tuo psykoosista puhuminen oli silti mielestäni tosi hyvä ja tärkeä juttu. Skitsofreniaan liittyy niin paljon väärään tietoon pohjautuvaa negatiivista stigmaa, ettei mitään rajaa. Mulla on itselläni niin korkea psykoosiriski, että on ehdoteltu ennaltaehkäisevää lääkitystä ja se on ollut aika rankkaa, joten oli iloinen yllätys kun näistäkin asioista keskusteltiin eikä pelkästään niistä ainaisista masennuksesta ja ahdistuksesta (ei sillä ettei niistä saisi puhua). Vaikka kyllä sekin keskustelu jäi aika vajaaksi, jotenkin pintapuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ensimmäisellä lääkärillä tai mikä olikaan (en huomannut katsoa) oli kyllä vähän liian negatiivinen ja yksinkertainen näkemys masennuslääkkeistä. Monet uudemmat lääkkeet eivät turruta kaikkia tunteita tai vaikuta seksuaalisuuteen millään tavalla.

Olen kärsinyt toistuvasta masennuksesta yli 10 vuotta ja jos mulla on paha masennusjakso menossa ja lääkitystä ei ole niin silloin todellakin olen turta ja liikun tuolla kadulla kuin joku zombi, ajatukset kulkevat hitaasti, on vaikea edes lähteä ulos, en pysty nukkumaan ahdistuksen takia, jne. Mulle masennus on vaan kemiallinen häiriö, en esimerkiksi sure mitään. Hyvä lääkitys auttaa pääsemään sieltä sängystä ylös ja hoitamaan tarpeelliset asiat kunnes tuntuu taas paremmalta ja voin vähän aikaa olla ilman lääkkeitä ja hyvässä kunnossa. Jotkut toiset eivät pystyisi käymään töissä tai hoitamaan lapsia ilman lääkkeitä. Meille lääkkeet on ihan hyvä juttu.

Se vaan ei ole oikein, että niitä lääkkeitä pidetään ihmeaineina, joita sitten tuputetaan kaikille heti ensimmäiseksi, ja lyödään kouraan vaan joku SSRI -resepti eikä yhtään edes mietitä niitä sivuvaikutuksia. Joillekin ei edes tarjota mitään keskusteluapua lisäksi. Se on aika kauhistuttavaa.

Mitä nämä masennuslääkkeet, jotka eivät turruta ovat nimeltään? Mistä tiedät masennuksen olevan pelkkä aivokemian selittämätön toimintavirhe? Masennus voi olla monen ravinteen puutetta tai ongelmia psyykkeessä, jotka eivät heti tule selvästi pinnalle. Ongelmien läähteen hoitaminen on parempi vaihtoehto oireiden hoitamiselle.

-ap