Arman Pohjantähden alla Mielenterveys - jakso

Vielä lisäyksenä, että kyllä terapiassa kaikki saavat olla paikalla. Se on todella tärkeää, koska osat jakaa traumaattisia kokemuksia. Mulla itsellä on vähän muistoja traumoista, koska ne ei oo tapahtunut"mulle mulle" eli minulle, joka tätä kirjoittaa. Siksi mun muistissa on miljoona aukkoa. Kun me tullaan paremmin tietoisiksi toisistamme ja aletaan jakamaan tietoja ja muistoja. Meistä on mahdollista tulla yksi kokonaisuus. Dissosiaatio on vain mielen selvitymiskeino, jonka avulla suojellaan ydinminää. Jos mun mieli ei olisi mennyt osiin, olisin luultavasti sairastunut psykoosiin tai skitsofreniaan. Tän jakautumisen avulla olen pystynyt elämään näennäisen normaalia elämää.

Ja kyllä yks mun osa on jo integroitunut täysin ja muutama osittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ensimmäisellä lääkärillä tai mikä olikaan (en huomannut katsoa) oli kyllä vähän liian negatiivinen ja yksinkertainen näkemys masennuslääkkeistä. Monet uudemmat lääkkeet eivät turruta kaikkia tunteita tai vaikuta seksuaalisuuteen millään tavalla.

Olen kärsinyt toistuvasta masennuksesta yli 10 vuotta ja jos mulla on paha masennusjakso menossa ja lääkitystä ei ole niin silloin todellakin olen turta ja liikun tuolla kadulla kuin joku zombi, ajatukset kulkevat hitaasti, on vaikea edes lähteä ulos, en pysty nukkumaan ahdistuksen takia, jne. Mulle masennus on vaan kemiallinen häiriö, en esimerkiksi sure mitään. Hyvä lääkitys auttaa pääsemään sieltä sängystä ylös ja hoitamaan tarpeelliset asiat kunnes tuntuu taas paremmalta ja voin vähän aikaa olla ilman lääkkeitä ja hyvässä kunnossa. Jotkut toiset eivät pystyisi käymään töissä tai hoitamaan lapsia ilman lääkkeitä. Meille lääkkeet on ihan hyvä juttu.

Se vaan ei ole oikein, että niitä lääkkeitä pidetään ihmeaineina, joita sitten tuputetaan kaikille heti ensimmäiseksi, ja lyödään kouraan vaan joku SSRI -resepti eikä yhtään edes mietitä niitä sivuvaikutuksia. Joillekin ei edes tarjota mitään keskusteluapua lisäksi. Se on aika kauhistuttavaa.

Mitä nämä masennuslääkkeet, jotka eivät turruta ovat nimeltään? Mistä tiedät masennuksen olevan pelkkä aivokemian selittämätön toimintavirhe? Masennus voi olla monen ravinteen puutetta tai ongelmia psyykkeessä, jotka eivät heti tule selvästi pinnalle. Ongelmien läähteen hoitaminen on parempi vaihtoehto oireiden hoitamiselle.

-ap

Esimerkiksi itselläni on Brintellix käytössä, se on yksi uusimpia. Olen kuullut paljon hyvää myös Aurorixista ja Valdoxanista. Ja selvennykseksi siis tarkoitin turruttamisella sitä, että tuntee ihan normaaleja tunteita, mutta se kaikista pahin ahdistus ja masennus lähtee.

En tietenkään tiedä tarkkaa aivokemiaani, mutta olettaisin sen nyt olevan se pääsyyllinen tähän oloon. En ole menettänyt ketään, en sure mitään, elämäni ei ole ollut kovin vaikeaa ennen masennuksen ja muiden mielenterveydellisten häiriöiden kehittymistä. Uskon, että olen vaan yksi niistä ihmisista, joilla on geneettinen taipumus sairastua ja olen myös aina ollut äärimmäisen herkkä pienillekin vastoinkäymisille. En todellakaan usko minkään ravinnon vaikuttavan vaikeaan masennukseen. Sori vaan, mutta tuo nyt on täyttä huuhaata, jota levittävät ihmiset, jotka eivät ole psyykkisesti sairaita.

Sori vaan mutta jo vuosia mielenterveysongelmista kärsineenä, ja useita eri lääkkeitä kokeilleena voin sanoa että ne ovat keskimäärin aika hyödyttömiä. En muuten ole ainoa, joka on tähän lopputulokseen niitä jonkin aikaa syötyään tullut. Onhan tämä ihan tutkimuksissakin todettu, suurimmaksi osaksi SSRI-lääkkeiden teho perustuu placebo-vaikutukseen.

Se on aika jännä tilanne kun reissussa tulee lapsipersoona joka ei osaa matkustaa bussilla yksin. Siinä sitä ollaan sitten eksyksissä ja yritetään soittaa pelastajaa paikalle, mieheni hakee minut milloin mistäkin. Tämä onneksi vähentynyt terapian ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen jakso.

Mielestäni Arman kuitenkin astui jonkin rajan yli, kun houkutteli tuon naisen sivupersoonia esiin. Nainen ei itse kyennyt arvioimaan, mikä on hänen hyvinvointinsa kannalta parasta. Myöskään hänen puolisonsa ei pystynyt tätä rajaa vetämään. Arman toimi erittäin epäeettisesti.

Täysin samaa ajattelin kun tuota katsoin. Mutta eipä tule yllätyksenä tuokaan, Arman nyt on niin epäeettinen "toimittajanakin" ollessaan, ettei mitään rajaa. 

Luulen että meillä kaikilla on sivupersoonia. Ei voi olla ihmisiä jotka käyttäytyvät kaikissa tilanteissa niin kuin käyttäytyy itsensä kanssa vaikka kotona ihan omana itsenään.

Vedetään jokainen jotain roolia eri tilanteissa eikä välttämättä olla omia itseään vaikka hämmennystilanteissa.

Tuossa ohjelmassa tuo tyttö oli kyllä sairas. Miten voi yhtäkkiä taantuu lapsen tasolle tuosta vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tällaisilla useilla eri persoonilla on tieteen parissa aika kiistelty diagnoosi. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö sinänsä syntyy juuri kuvatuin mekanismein, mutta tyypillisesti potilaan dissosiaatio ilmenee muistikatkoksina, epätodellisuuden kokemuksina, tunteiden latistumisena, päämäärättömänä vaelteluna, hajanaisena kokemuksena itsestä ja omasta elämänhistoriasta.

Traumatisoituneelle ja epävakaalle ihmiselle, jolla on yllä mainittuja dissosiatiivisia oireita, on valitettavasti mahdollista epäonnistuneen terapian yhteydessä luoda näitä sivupersoonia. Tässä ohjelmassa oli mielestäni viitteitä siitä että ko potilas nautti monista persoonistaan, piti häiriötä omana erikoispiirteenään eikä sairautena. Miehen leikkiminen lapsipersoonien kanssa sekä alkoholin käyttö oireiden pahenemisesta huolimatta olivat näitä viitteitä. Myös armanin vahvistaminen näistä sivupersoonista "osana sinua" oli epäonnistunut veto ja herätti ajatuksen siitä, onko tällaista vahvistusta tapahtunut myös miehen ja pahimmassa tapauksessa hoitavan terapeutin taholta.

Mielenkiinnolla odotin jaksoa, mutta tämän identiteettihäiriöpotilaan nostaminen sirkuseläimeksi ylivoimaisella ruutuajalla muihin haastateltuihin nähden ärsytti ja tuotti pettymyksen. Jos ko häiriötä haluttiin käsitellä paljon, olisi esim. asiaan perehtyneen psykologin tai lääkärin näkemyksen esittäminen ollut tarpeen (ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen potilaaseen, tietenkin).

Pieleen meni armanilta tällä kertaa.

T. Psykologi

Olen samaa mieltä. Sinänsä ajattelin, että tuo nainen oli hyvin rohkea, kun pystyi kertomaan sairaudestaan noin julkisesti. Hänen elämänsä ei varmaankaan ole helppoa tuollaisen sairauden kanssa ja tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Mutta tuo sivupersoonien esiin kutsuminen meni yli rajan.

Aivan samoja ajatuksia kuin teillä. Noita persoonia tosiaan saa luotua epäonnistuneessa terapiassa ja tästä on lukuisia tutkimuksia. Heti jaksoa katsoessa tuli mieleen juurikin epäonnistunut terapia. Ylen juttu ko. naisesta valitettavasti vahvisti mielikuvaani. Tässä lainaus: "– Lääkärini lukee useille hahmoilleni satuja, kuten myös mieheni. Meillä on ollut keskiviikkoisin oikein satuiltoja."

https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/nooran-monta-minaa Tässä juttu epäonnistuneesta terapiasta jonka seuraukset olivat katastrofaaliset perheelle. Ei noiden sivupersoonien luominen haavoittuvalle ja traumatisoituneelle ihmiselle oikeasti ole vaikeaa kun väärä terapeutti sattuu kohdalle. Tuo, että lääkäri lukee potilaan lapsihahmolle... Karmivaa. Lisäksi juuri lääkäri, ei puhuttu psykoterapeutista. Jos lääkärillä olisi psykoterapeutin koulutus, puhuttaisiin todennäköisimmin terapeutista eikä lääkäristä. En usko hetkeäkään että nainen tietoisesti feikkaa, mutta epäonnistunut terapia järkyttävillä kokemuksilla lapsuudessa ei kuulosta hyvältä kombolta.

Kiitos linkityksestä! :) Tosi mielenkiintoinen ja hyvä artikkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vielä lisäyksenä, että kyllä terapiassa kaikki saavat olla paikalla. Se on todella tärkeää, koska osat jakaa traumaattisia kokemuksia. Mulla itsellä on vähän muistoja traumoista, koska ne ei oo tapahtunut"mulle mulle" eli minulle, joka tätä kirjoittaa. Siksi mun muistissa on miljoona aukkoa. Kun me tullaan paremmin tietoisiksi toisistamme ja aletaan jakamaan tietoja ja muistoja. Meistä on mahdollista tulla yksi kokonaisuus. Dissosiaatio on vain mielen selvitymiskeino, jonka avulla suojellaan ydinminää. Jos mun mieli ei olisi mennyt osiin, olisin luultavasti sairastunut psykoosiin tai skitsofreniaan. Tän jakautumisen avulla olen pystynyt elämään näennäisen normaalia elämää.

Ja kyllä yks mun osa on jo integroitunut täysin ja muutama osittain.

Entä sitten vaikeita kokeneet, kuten minäkin, joiden muistissa on myös aika tyhjää, mutta ei sivupersoonia niin ei kai niitä asioita kannata edes kaivella esiin. Meneekö ne muistamattomat asiat joillain sivupersoonien taakse ja joillain vaan mustaan aukkoon.

http://yle.fi/uutiset/3-8794655

Aika surullista lapsen kannalta.

En todellakaan pysty uskomaan että sen jakomielitautisen persoonan vaihtuminen olisi totta. Esittää ja nauttii saamastaan huomiosta.

Trauma ja dissosiaatio -nettisivuston keskustelufoorumi:

http://foorumi.traumajadissosiaatio.fi

Trauma ja dissosiaatio -nettisivusto:

http://traumajadissosiaatio.fi

Viisi naista sata elämää:

http://dissociation.fi

Päivi Rissanen sai mm. skitsofrenia-diagnoosin, vietti vuosia mielisairaalassa, toipui dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä ja väitteli tohtoriksi:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viet…

Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:

http://www.disso.fi