Lue keskustelun säännöt.
Arman Pohjantähden alla Mielenterveys - jakso
Kommentit (114)
Pahemmalta vaikutti aloitus kuin omat pari kertaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita turhien pillereiden popsijoita on tämäkin palsta pullollaan ja sen kyllä huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Noita turhien pillereiden popsijoita on tämäkin palsta pullollaan ja sen kyllä huomaa.
Jep. Polttais hamppua enemmin kun söis noita myrkkyjä kuten masennuslääkkeet.
Tulipa syyllinen olo kun syön lääkkeitä.
Olisiko sitten parempi vaihtoehto, että jäisin sairaslomalle ja todennäköisesti neljän seinän sisällä erakoituisin, ahdistelisin yksinäni ja ajautuisin masennuksen syövereihin.
Lääkkeiden avulla voin käydä töissä, hoitaa lapset, harrastaa.
Kauanko sitä itsensä tutkiskelua ja läpikäymistä sitten olisi suotavaa jatkaa (ilman lääkkeitä?)
Tää jakso perustuu lähes kokonaan skitsofreniaa. Näille lääkitys on elintärkeä muuten ovat vaaraksi itselle ja muille. Skitsofrenia on harvinaista ja kaukana yleisimmistä mielenterveys ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa syyllinen olo kun syön lääkkeitä.
Olisiko sitten parempi vaihtoehto, että jäisin sairaslomalle ja todennäköisesti neljän seinän sisällä erakoituisin, ahdistelisin yksinäni ja ajautuisin masennuksen syövereihin.
Lääkkeiden avulla voin käydä töissä, hoitaa lapset, harrastaa.
Kauanko sitä itsensä tutkiskelua ja läpikäymistä sitten olisi suotavaa jatkaa (ilman lääkkeitä?)
Itsellesihän sinä vain hallaa teet.
Minä käytän masennuslääkkeitä todennäköisesti loppuelämäni. Kerran yritin lopettaa ja vointi romahti parissa kuukaudessa melkein työkyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja tuollaiset ihmiset on rasittavia jotka selvästi nauttivat sairauksiensa mukanaan tuomasta huomiosta ja naureskellen alleviivavat erilaisuuttaan. Niin kun tuo 40:n persoonan eukko joka vielä tieten tahtoen käyttää päihteitä tietäen pahentavan tilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tylsältä jaksolta vaikuttaa, vaikka kiinnostava aihe
Mikä olisi sitten mielestäsi kiinnostava tapa käsitellä aihetta? Jotain sosiaalipornoa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja tuollaiset ihmiset on rasittavia jotka selvästi nauttivat sairauksiensa mukanaan tuomasta huomiosta ja naureskellen alleviivavat erilaisuuttaan. Niin kun tuo 40:n persoonan eukko joka vielä tieten tahtoen käyttää päihteitä tietäen pahentavan tilaansa.
Et tiedä millaista tuollainen elämä on, joten et oikein voi tuomitakaan. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa, etenkin sairauksiensa ja kehonsa suhteen.
Taisi olla ensimmäinen jakso jossa jätkä ei itkenyt. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja tuollaiset ihmiset on rasittavia jotka selvästi nauttivat sairauksiensa mukanaan tuomasta huomiosta ja naureskellen alleviivavat erilaisuuttaan. Niin kun tuo 40:n persoonan eukko joka vielä tieten tahtoen käyttää päihteitä tietäen pahentavan tilaansa.
Et tiedä millaista tuollainen elämä on, joten et oikein voi tuomitakaan. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa, etenkin sairauksiensa ja kehonsa suhteen.
Tuomita??? Tietysti on. Minulla on varmasti myös mielipiteeseeni.
Hyvä ja mielenkiintoinen jakso. Hienoa, että jotkut ihmiset halusivat kertoa sairauksista itse kameroiden edessä. Heiltä saa parhaan kuvan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ensimmäisellä lääkärillä tai mikä olikaan (en huomannut katsoa) oli kyllä vähän liian negatiivinen ja yksinkertainen näkemys masennuslääkkeistä. Monet uudemmat lääkkeet eivät turruta kaikkia tunteita tai vaikuta seksuaalisuuteen millään tavalla.
Olen kärsinyt toistuvasta masennuksesta yli 10 vuotta ja jos mulla on paha masennusjakso menossa ja lääkitystä ei ole niin silloin todellakin olen turta ja liikun tuolla kadulla kuin joku zombi, ajatukset kulkevat hitaasti, on vaikea edes lähteä ulos, en pysty nukkumaan ahdistuksen takia, jne. Mulle masennus on vaan kemiallinen häiriö, en esimerkiksi sure mitään. Hyvä lääkitys auttaa pääsemään sieltä sängystä ylös ja hoitamaan tarpeelliset asiat kunnes tuntuu taas paremmalta ja voin vähän aikaa olla ilman lääkkeitä ja hyvässä kunnossa. Jotkut toiset eivät pystyisi käymään töissä tai hoitamaan lapsia ilman lääkkeitä. Meille lääkkeet on ihan hyvä juttu.
Se vaan ei ole oikein, että niitä lääkkeitä pidetään ihmeaineina, joita sitten tuputetaan kaikille heti ensimmäiseksi, ja lyödään kouraan vaan joku SSRI -resepti eikä yhtään edes mietitä niitä sivuvaikutuksia. Joillekin ei edes tarjota mitään keskusteluapua lisäksi. Se on aika kauhistuttavaa.
Miten nuo sivupersoonat on mahdollisia? Tai siis se että niissä on isoja fyysisiä eroja kuten näkökyky tai kielitaito. Oli ihan yllätys tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita turhien pillereiden popsijoita on tämäkin palsta pullollaan ja sen kyllä huomaa.
Jep. Polttais hamppua enemmin kun söis noita myrkkyjä kuten masennuslääkkeet.
Paitsi jos sattuu olemaan geneettinen alttius sairastua psykoosiin, sitten tuo hamppu voi laukaista sellaisen. Ei kiva.
Mielenkiintoinen jakso.
Mielestäni Arman kuitenkin astui jonkin rajan yli, kun houkutteli tuon naisen sivupersoonia esiin. Nainen ei itse kyennyt arvioimaan, mikä on hänen hyvinvointinsa kannalta parasta. Myöskään hänen puolisonsa ei pystynyt tätä rajaa vetämään. Arman toimi erittäin epäeettisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ensimmäisellä lääkärillä tai mikä olikaan (en huomannut katsoa) oli kyllä vähän liian negatiivinen ja yksinkertainen näkemys masennuslääkkeistä. Monet uudemmat lääkkeet eivät turruta kaikkia tunteita tai vaikuta seksuaalisuuteen millään tavalla.
Olen kärsinyt toistuvasta masennuksesta yli 10 vuotta ja jos mulla on paha masennusjakso menossa ja lääkitystä ei ole niin silloin todellakin olen turta ja liikun tuolla kadulla kuin joku zombi, ajatukset kulkevat hitaasti, on vaikea edes lähteä ulos, en pysty nukkumaan ahdistuksen takia, jne. Mulle masennus on vaan kemiallinen häiriö, en esimerkiksi sure mitään. Hyvä lääkitys auttaa pääsemään sieltä sängystä ylös ja hoitamaan tarpeelliset asiat kunnes tuntuu taas paremmalta ja voin vähän aikaa olla ilman lääkkeitä ja hyvässä kunnossa. Jotkut toiset eivät pystyisi käymään töissä tai hoitamaan lapsia ilman lääkkeitä. Meille lääkkeet on ihan hyvä juttu.
Se vaan ei ole oikein, että niitä lääkkeitä pidetään ihmeaineina, joita sitten tuputetaan kaikille heti ensimmäiseksi, ja lyödään kouraan vaan joku SSRI -resepti eikä yhtään edes mietitä niitä sivuvaikutuksia. Joillekin ei edes tarjota mitään keskusteluapua lisäksi. Se on aika kauhistuttavaa.
Lääkevastainen lääkäriheppu on ihan tunnettu mielipiteestään ja toisaalta ymmärrän häntä. Lääkkeet eivät auta kaikkia, joten osa syö niitä turhaan ja osa syö turhiin tapauksiin esim normaaliin surureaktioon. Jos on tyhjästä tullut masennus/ahdistus, ymmärrän lääkkeen paremmin, mutta en sitä että lääkitään surua tai eron tuomaa ahdistusta. Kaikilla lääkkeet eivät muutenkaan edes anna vastetta.
Omaakin kokemusta aiheesta löytyy ja tällä hetkellä pyrin pysymään lääkkeistä mahdollisimman kaukana (aaltoileva paniikkihäiriö ja takana pari ehkä väärin diagnosoitua masennusta), tulevasta en toki tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo sivupersoonat on mahdollisia? Tai siis se että niissä on isoja fyysisiä eroja kuten näkökyky tai kielitaito. Oli ihan yllätys tuollainen.
Luin pari vuotta sitten paljon aiheesta ja vielä mk ultra-painotuksella, missä persoonia luodaan uhrille tietoisesti. Ainakin lapsille se pitäisi olla hyvin mahdollista luoda, kunhan vain traumaattisia tapahtumia on riittävästi ja riittävän pahoja. Jos lapsella ei ole turvaavaa aikuista, hän pakenee mieleensä ja siirtää tapahtumat toiselle tapahtuneiksi, jotta kykenisi elämään. Sitten syntyy suojelijoita ja se haavoittunut ja vaikka mihin tarkoituksiin eri tyyppejä.
Tylsältä jaksolta vaikuttaa, vaikka kiinnostava aihe