En uskalla hakea yliopistoon, sillä pelkään gradua :D

Jos ala on mielenkiintoinen, niin sieltä löytyy myös mielenkiintoinen gradun aihe. Ei se nyt niin paha rasti ole, että sitä kannattaisi pelätä. Hyvää aihetta tutkii ja kirjoittaa eteenpäin ihan mielellään.

Kandikin on muuten yllättävän ahdistava. Ei siksi etteikö keksisi kirjoitettavaa vaan sen pitää olla sitten tieteellistä ja laadukasta ja sun pitää keksiä joku relevantti tutkimuskysmys ja perustella miksi sun näkökulma ja aihe on oleellisia ja sitten vielä osoittaa että olet tosiaan aiheesta kartalla ja tunnet nykyiset siihen liittyävät muut tutkimukset.

Blaah.

Gradu on opinnäytetyö, ei mitään oikeaa tutkimusta. Toki jollakin se voi jopa olla, ja johtaa väitöskirjaan, ja tutkijan uraan, mutta se ei ole mikään vaatimus.

Gradua ei kannata ottaa liian vakavasti. Sillä on selkeä rakenne, ja sivuja tulee automaattisesti, kun hakee aiheestaan taustatietoa ja referoi sitä, ja se varsinainen oma tutkimusosuus on vain muutama kymmenen sivua. Sitä on turha murehtia.

Yliopistoon ei ole pakko hakea, mutta gradu ei ole mikään este.

Gradun voi hyvin ajatella mielessään pienempinä yksittäisinä essee-tehtävinä, jotka tekee sitten yksitellen valmiiksi. Sillä lailla homma tuntuu ihan samalta kuin muukin opiskelu :)

Toisaalta, niiden tekemistä kyllä opetetaan etukäteen, eli jos viitsit nähdä vähän vaivaa opetukseen osallistumiseksi niin siitä tehdääm sulle helppoa. Tai ainakin ei-liian-vaikeaa.

Minä pelkäsin seminaareja ja jätin opiskelut kesken. :(((

Kaikesta selviää. Opintoihin kasvaa, graduhan kirjoitetaan loppupuolella/viimeiseksi, ei ensimmäiseksi. Valitsee mielenkiintoisen aiheen, niin jaksaa kyllä kirjoittaa sen gradunkin. 

Minä teen kolmea gradua yhtä aikaa kokoaikaisen päivätyön ohella.

Höpö höpö

http://blogi.ideo.fi/2013/05/pro-gradu-sadassa-tunnissa.html

Ei gradu ole läheskään niin vaativa kuin miltä saattaa aluksi vaikuttaa. Tottakai siitä voi tehdä vaativan, mutta harva tekee. Ei sitä tarvitse muutenkaan lukion esseepohjalta lähteä kirjoittamaan, vaan vuosien opiskelun jälkeen ärsyttävin asia gradussa on sen viemä aika. 

Joo seminaarit on hirveitä. Mulla sattu vielä mun pahin vihamies samaan seminaariin ja en kestänyt katella sitä ja sen narsistista esiintymistapaa mutta pakko oli sietää. Ja noin muuten olin tosi yksin opinnäytetyön kanssa, en kokenut että meillä hirveesti siihen oltais valmennettu.

Joissain paikoissa tehdään myös parigraduja.

Mitä yliopistossa katseli joidenkin tekemiä graduja, niin rehellisesti sanoen aika huonolla työllä tai pienellä työmäärällä jotkut olivat sen läpi päässeet. Yhdestäkin tuntui punainen lanka puuttuvan kokonaan ja aihe hyppeli vähän sinne tänne, esiteltiin käsitteitä joihin ei viitattu enää yms., pituus oli luokkaa reilun kokoinen kandi, ja silti oli arvosanaksi tullut 2. Eli mikäli haluaa päästä helpommalla, niin sekin on mahdollista.

Mulla on jäämässä yliopisto kesken nyt juuri tutkielmien takia. Jotenkin se tieteellisen tekstin kirjoittaminen on mulle ihan äärimmäisen ahdistavaa, ja sen myötä olen alkanut tajuta, ettei musta ole akateemikoksi. Jos ala on oikea, niin varmasti kandi ja gradu eivät enää tunnu miltään täysin mahdottomilta urakoilta sitten kun niiden aika on :)

No okei jos ei yhtään arvosanasta välitä niin ei siinä sitten ole ongelmaa. Itse en kyllä sillä periaatteella lähtenyt opiskeleen että lopputyön arvosana olis kolmosta huonompi.

Eihän kaikista ole yliopistoon eikä tarvitse.

"Minä pelkäsin seminaareja ja jätin opiskelut kesken. :((("

Hyi saatana nekin.

Ehkä pysyn vaan paskaduunissa. :D

Gradu pitää ajatella asiana, josta jokainen yliopistoon päässyt selviää. Sinulla on tutkimusongelma, johon haet vastauksia. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa käytetään lähtökohtana tutkimuskysymyksiä. Ne puretaan pienemmiksi paloiksi esimerkiksi sähköiselle kyselylomakkeelle. Aineiston keruun jälkeen loppu on ojankaivuuta. Johtopäätösten teko tuskin päätä puristaa, jos kysymykset on etukäteen hyvin mietitty.

Ps. jos et ole lahjakas kirjoittaja, älä käytä teemahaastattelua aineiston keruuseen.

Komppaan muita siinä, että oikealla alalla se ei ole mikään ongelma. Itsellä on tällä hetkellä aineiston keruu menossa, vielä kun jostakin löytäisi aikaa sen läpikäymiseen...minusta koko opiskelu on olut mahtavaa, esseiden kirjoittaminen on kuin salapoliisityötä, johtolankojen etsimistä ja yhdistelemistä. Lisäksi rakastan arkistoissa ja kirjastoissa pyörimistä :) Jep, olen humanisti, ja meillä on alusta asti luettu ja ennen kaikkea kirjoitettu niin paljon, ettei vajaa sata sivua gradua enää ole kuin loppuhuipennus. Aikaa se kyllä vie.

Vierailija kirjoitti:

No okei jos ei yhtään arvosanasta välitä niin ei siinä sitten ole ongelmaa. Itse en kyllä sillä periaatteella lähtenyt opiskeleen että lopputyön arvosana olis kolmosta huonompi.

Jaa. Minä sain ihan hyvän arvosanan gradustani, ja sen tarkastaja lähti ohjaamaan väitöskirjaanikin, vaikka tiedostinkin, että gradu on vain opinnäytetyö, ja siitä ei pidä tehdä elämää suurempaa.

Yleisin virhe graduntekijöillä onkin aiheen rajaus. Liian iso aihe, liikaa kysymyksiä, kun yksi selkeä kysymys tuottaa paljon paremman gradun. Ja se on helppo ja nopea tehdä.