En uskalla hakea yliopistoon, sillä pelkään gradua :D

Gradu on noin 60-120 sivua. Aika lyhyitä kirjoja luet.

Gradun tekeminen oli mahtavaa. Sai itse päättää mistä kirjoitti ja ottaa vastuuta ja sitten leijua kavereille, kun oli kaikkia niitä edellä hommassa :D Jos osaat kirjoittaa ok-tasoisen esseen (esim. yo-kokeessa), tulet selviämään gradusta. Suurin homma siinä on työskennellä päättäväisesti omalla ajalla. Siihen kuitenkin moni (minäkin, entinen viimatingan esseenkirjoittaja) oppii yliopistovuosien aikana. Vaikeinta oli ehdottomasti niillä, jotka eivät syystä tai toisesta oikein saaneet hommaa edes alkuun. Jos putoaa jo seminaarin alussa kelkasta, on aika vaikeaa kiriä muiden rytmiin.

Ja niille, jotka pelkäävät seminaareja: niissä on tarkoitus antaa ja ottaa vastaan palautetta, ei muuta. Jos et siedä yhtään kritiikkiä omia töitäsi kohtaan, se ei varmasti ole sinun paikkasi. Mutta aikuisen ihmisen tulisi kyllä (asiallinen) kritiikki sietää aivan hyvin - asenne on se, että toisten huomautteleminen tulee parantamaan sinun oman työsi laatua. Ei kukaan siellä varmastikaan kommentoi kiusatakseen, olette kaikki samassa suossa. Ohjaaja on se, jolla on jotain väliä: itselläni oli sysipaska graduohjaaja, mutta onnekseni aikaisemmin mahtava kandiohjaaja ja kova sisäinen motivaatio saada hyvä arvosana ja ylipäänsä hyvä "tutkimus" aikaiseksi. Oikea ohjaaja osaa motivoida ja saada ne laiskuritkin tekemään aina eteenpäin.

Elämä on valintoja. Eräät meistä valitsevat alan, jossa proffa ilmoittaa, että ei lue gradua 60. sivua pitemmälle ja joku toinen tekee ilomielin 200-sivuisen. Joku valitsee huolella sellaisen graduryhmän, jossa saa varmasti tarpeeksi ohjausta. Minä ja noin 25 muuta valitsimme sellaisen, jossa saimme tehdä oman mielemme mukaan täysin vapaasti ... ja kyllä tarvittaessa sen verran neuvoa, että gradu valmistui.

Aivan oikeasti yliopistossa opiskellaan, myös gradun tekoa! Moni tohtori ja yliopistolehtori on tunnustanut,että ei oikeastaan gradua tehdessään vielä ymmärtänyt, mitä on tekemässä. Minäkin luin vasta arvostelusta, että mikä se tutkimusmenetelmä oikein olikaan.

Mutta älä huolehdi, ethän sinä ole vielä selvinnyt pääsykokeistakaan.

Mulle kans gradu tuntui aikoinaan vaikealta aluksi, mutta siitäkin selvittiin ja nyt pakerran väikkäriä :)

Nykyisin on helppoa koska ohjekirjoja, blogeja, nettisivustoja ja vaikka mitä on tarjolla. Tietotekniikka auttaa myös paljon järjestämään ja analysoimaan aineistoa ja lukemiaan tekstejä, ja tuottamaan tekstiä lähdeviitteineen. Monilla laitoksilla myös ohjaus on parantunut mun gradupäivistä.

Opiskelijan tärkeimmät työvälineet ovat hyvät pakarat, että jaksaa istua kirjoittamassa ja lukemassa sekä vahva käsivarsi, jolla ottaa itseään niskasta kiinni kun jämähtää johonkin kahvilaan kaverin kanssa. Jos pystyy keskittymään ja kirjoittamaan joka päivä säännöllisesti jokusen sivun tekstiä, gradu on pian tehty.

Nuorten ihmisten näyttää olevan vaikeinta ymmärtää, että ei opintojen alussa tarvitse osata mitään - sinähän menet sinne yliopistoon oppimaan. Se mikä nyt tuntuu vaikealta, ei ole enää vaikeaa vuoden kuluttua, koska joka vuosi opit yliopistossa jotain, joka edistää sun osaamistasi.  Sun pitää luottaa itseesi että pystyt oppimaan ja muuttumaan. Se mikä tänään näyttää vuorelta on muutaman vuoden kuluttua ehkä vain hidastustöyssy.

Proffamme aikoinaan kertoi, että lyhyin väitöskirja jonka hän on nähnyt oli puolitoista sivua ja se asia oli vain puoli sivua. Toinen sivu oli lähteitä.

Käsitteli matematiikkaa ja pääasia oli yksi kaava ja sen todistus.

Proffa käski pyrkiä samaan, mutta epäili ettemme pysty.

Vierailija kirjoitti:

Jos ala on mielenkiintoinen, niin sieltä löytyy myös mielenkiintoinen gradun aihe. Ei se nyt niin paha rasti ole, että sitä kannattaisi pelätä. Hyvää aihetta tutkii ja kirjoittaa eteenpäin ihan mielellään.

Tämä näin.