Eikö kerrostalossa asuvia ahdista?

Ennen asuin okt ja ahdisti kun jatkuvasti oli kaikenlaista hommaa. Muutin kerrostaloon ja pääsin työleiristä eroon. Ei kaduta

Ahdistaa

Nyt kun kysyt niin eipä oikeastaan. Oikeastaan tämä kerrostalossa asuminen on varsin mukavaa, kun ei tarvitse huolehtia mistään talon huoltotöistä ja vastaavista. Aiemmin oli hieman haittaa meluavista naapureista, mutta ongelma korjaantui, kun otin yhteyttä isännöitsijään. Lasten kanssa voisi olla eri juttu, mutta yksin viihdyn.

Ei tietenkään. En kai asuisi paikassa joka ahdistaa?

Nooo oisha se kiva jossain muuallakin asua mutta ei tämä nyt niin paha ole. Eipähän tarvii huolehtia jostain pihasta tai lämmityksestä tai muusta mitä nyt omakotitalossa joutuukaan tekemään. Helppoa asumista. Ja naapureista en välitä kun en ees tiiä ketä muita tässä talossa asuu. 

Miksi se ahdistaisi?

Enemmän ahdistaisi ikuinen työleiri.

En ymmärrä miten sitä on muka naapureissa kiinni? Ovi kiinni ja oma rauha. Omakotitalossa se naapuri väijyy pihalla huomattavasti enemmän näkyvillä.

Ei ahdista. Tosin eipä ole niitä lapsiakaan. Lapset ahdistaisi.

En haluiskaan naapuriksi jotain kolmen pikkukakaran perhettä.

Mun lapsuudenkoti oli kerrostalo. Ei ole koskaan tunutnut kolkolta, itsekin asun mieluummin kerros- kuin omakotitalossa (joo, olen kokeillut).

Enemmän omakotitalossa asuessani oltiin kiinni naapureissa. Aina joku oli marjojensa ja sieniensä kanssa oven takana. Yhteisöllistä grillijuhlaa piisasi... 

Nyt kerrostalossa vain tervehditään ohimennen. 

En ymmärrä mikä tässä pitäis ahdistaa? Ei ole lapsia eikä ole myöskään varaa okt:a ostaa. Eikä oikeastaan edes halua.

Ahdisti silloin kun oli narkkari seinänaapurina, muuten ei.

Lapsuuden asuin omakotitalossa. Vanhemmat myi sen pois kun me lapset ei enää asuttu kotona. Oli liian iso heille. Ostivat kerrostalo-osakkeen ja hyvin ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen asuin okt ja ahdisti kun jatkuvasti oli kaikenlaista hommaa. Muutin kerrostaloon ja pääsin työleiristä eroon. Ei kaduta

Moni kerrostalossa asuja maksaa kuntosalijäsenyyttä tms., kun ei ole luontaisia fyysisiä töitä. Itse motivoidun omakotitalon töistä, esim jonkun puun istuttaminen kivenmurikoita sisältävälle tontille saattaa olla tuntien homma, kun maan kaivaminen on niin hidasta enkä ikinä jaksaisi huhkia samalla lailla salilla. 

Ei ahdista. Tykkään tosi paljon asua kerrostalossa. Omakotitalossa ahdistaisi: remontit, pihahommat, ylläpito... ei kiitos. Stressaisin liikaa tekemättömistä töistä.

Nuorena aikuisena minua ärsytti ja ahdisti, kun vanhemmat jatkuvasti puhuivat omasta talostaan ja minun lapsuudenkodistani oikeana kotinani. "Milloin tulet käymään kotona?" He tarkoittivat varmaankin hyvää, mutta koin sen tungettelevana ja minun omaa kotiani väheksyvänä. Haluan aikuisena käydä vanhempieni luona kylässä, mutta koti on kylläkin omani.

Nykyään he asuvat kerrostalossa ja kutsuvat kylään ja käymään, eivät onneksi enää "kotiin".

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä tässä pitäis ahdistaa? Ei ole lapsia eikä ole myöskään varaa okt:a ostaa. Eikä oikeastaan edes halua.

Muistan että aina keväisin kerrostalossa iski valtava tarve päästä työntämään sormet multaan, ja jotenkin ahdisti se pienellä parvekkeella hapen haukkaaminen. Onneksi kaikille ei tule tällaista, vaan pystyvät elämään onnellisina kerrostalossa!

No ei kait tässä ole syytä ahdistukseen. Asuin täysi-ikäiseksi omakotitalossa, sieltä lähdin kerrostaloon, toiseen ja nyt asun kolmannessa. Kunhan saan pian hinta-arvion asunnostani, alan miettimään josko kokeilisin rivitalon maailmaa seuraavaksi. Mutta tiedä tuota, sen näkee sitten onko varaa vai ei. Onneksi tämäkin on oikein kaunis koti.

Ei ahdista. Vaikka asun kerrostalossa, en tunnista termejä kolkko osake. Tämä on minun rakas kotini.

Ei ahdista, enkä ole naapureissa kiinni. En tiedä edes mitä tuo tarkoittaa. Lapsuuden asuin omakotitalossa, siitä lähtien aina kerrostalossa. Olen tyytyväinen ja onnellinen.