Eikö kerrostalossa asuvia ahdista?

Unohdin mainita, että tavoitteenani olisi joskus tulevaisuudessa palata omakotitaloon, jos asiat menevät suunnitellusti. Toisaalta se on tosiaan jatkuva työleiri, joten täytyy harkita tarkkaan...

Olen 50 sinkkunainen ja asun omassa yksiössäni . Ei ahdista mikään, onneksi taloyhtiössämme asuu mukavia ihmisiä ja asunnossani on parveke. Mutta kieltämättä asuisin mieluummin jossain kivassa mummonmökissä, jossa saisin kasvattaa kukkia ja elää luonnon keskellä. Mutta aina ei voi saada kaikkea. Pakko sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkoti oli kerrostalo. Ei ole koskaan tunutnut kolkolta, itsekin asun mieluummin kerros- kuin omakotitalossa (joo, olen kokeillut).

Joo, mä asuin lapsuudessa omakotitalossa. Mua aina harmitti kun kavereilla oli isot pihat ja paljon leikkikavereita. Mä muistan haaveilleeni että muutettaisiin kerrostaloon.

Ahdistaisi! Tapan itseni jos joudun vielä muuttaa kerrostaloon.

Ei, vaikka asun jopa VUOKRALLA :OOOOO

Talo on hiljainen kuin huopatossutehdas. Mistään ei koskaan kuulu mitään. Piha on siisti ilman minun työpanostani. Kun jokin paikka kremppaa, sen kun soittaa huoltoon ja lukee vaikkapa lehteä sen aikaa, kun huoltohenkilö korjaa. Vuokrakaan ei päätä huimaa. Pohja on kiva. Naapureita näkee ajoittain, mutta ei ole pakko jutella, jos ei tahdo. Minä en tahdo.

Ja tästä pääsisi pois hetkessä, jos tarvitsisi.

Ajoittain haaveilen omakotitalosta, mutta en ole lainkaan käsillä tekevä ihminen, joten en usko sen asumismuodon sopivan minulle.  Mitään en osaa itse tehdä, joten kaikkeen pitäisi palkata ammattilainen. Enkä haluaisi ottaa velkaa asuntoa varten. Lapsia ei ole eikä tule, joten ei ole tarvetta kerryttää varallisuuttakaan perinnöksi jätettäväksi. Säästöjä on (ja kertyy koko ajan lisää), joiden avulla eläkepäivät tulevat olemaan mukavat.

Asun neljän asunnon talossa. Kaksi kerrosta, molemmissa kerroksissa siis kaksi asuntoa. Kauppaan matkaa on noin puoli kilometriä.

Kerrostalossa saa asua ihanan anonyymisti. Omakotitalossa sitä on huomattavasti enemmän esillä naapureille, kun isoista ikkunoista näkee sisään ja pihahommissa tulee törmättyä. Eipä tosin kumpikaan ahdista, mutta vähän yllätti se oman rauhan menetys omakotitaloon muuttaessani.

Minua ahdistaisi asua jossain omakotitaloalueella. Me haluamme asua keskustassa lähellä kaikkea: palvelut, kahvilat, päiväkoti ja ennenkaikkea ystävät.

Mökille pääsee halutessaan puuhastelemaan remonttien ja puutarhan kanssa. Se riittää meille, kotiin en niitä velvoitteita haluaisi.

Asuimme viisi vuotta ok-talossa. Ei vain ollut meidän juttu. Reissataan paljon. Ruohot leikkaamatta ja lumet kolaamatta kun tulee kotiin ja kaikki rahat meni siihen että sai pyöritettyä sitä työleiriä. Ehkä joskus jos alkaa kiinnostaan kotona olo.

Ahdisti ennen, mutta nyt muutettuani toiseen pienkerrostaloon, loppui ahdistuskin.

Edellisessä asunnossa ehdin asua 19 vuotta ja sinä aikana naapurit vaihtuivat tiheään ja aina vaan möykkäävimpiin ja itse taas muutuin vuosien varrella rauhallisemmaksi ja hiljaisemmaksi, niin oli parasta muuttaa pois, kun ei yhteisiä pelisääntöjä löytynyt muiden kanssa.

Tässä nykyisessä ei sen kummempaa möykkää ole vielä kuulunut, tietty normaaleja elämisenääniä. Nyt voin yötkin nukkua tyytyväisenä käyttämättä korvatulppia ja katsella tv:tä ilman kuulokkeita. Päänsäryt ja ärtyisyys ovat mennyttä elämää. Aivan mahtavaa. :) 

Riippuu niin paljon omakotitalosta.

Tietty ottaisin omakotitalon isoilla eteläikkunoilla ja omalla suurella metsätontilla ja mahdollisesti jollakin lammellakin vielä, vaikka muuttotappiokunnasta jossa on aivan ala-arvoiset palvelut, kun olen nuori ja terve vielä ja jaksan ravata niiden perässä eikä koulua tarvitsevia lapsia ole. Sen sijaan ne nykyään rakennettavat tyyliin 100m2 tontilla 20 talon ryppäissä sijaitsevat pikku asemakaavamökit... kaikki kerrostalon naapurihaitat ja oman kodin työhaitta yhdistettynä. Mieluummin kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

En kysy ilkeyttäni. Olen asunut perheeni kanssa nyt 3v omakotitalossa, 3 pientä lasta. Mukava ajatella, että lapsilla koti"paikka", talo mihin tulla aikuisenakin,eikä vain osake. Tuntuisi kolkolta, jos lasten koti olisi pysyvästi kerrostalo. Vasta kerrostalosta muutettuani pois tajusin, miten kiinni siellä on naapureissa.

Ei ahdista. Asun suomalaisittain isossa kaupungissa krs-talossa. Kotoisin olen pikkupaikkakunnalta, ok-talosta jossa asuin ekat 20v. Se helvetin kyttääminen siellä tuppukylässä kyllä ahdisti! Ei täällä krs-talossa tarvitse olla naapureiden kanssa yhtään enempää tekemisissä kuin mitä haluaa. Ei ole ongelmia tullut. Rivareissa kytätään enemmän, ollaan läheisemmissä tekemisissä naapureiden kanssa. 

Eikä johdu pers aukisuudesta, tämän kolmion hinnalla saataisiin peräkylältä kyllä iso omakotitalo, vaan kas kun emme halua. Liikumme paljon kaupungilla ym. joten olisi hankala lähteä aina pitkältä liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kysy ilkeyttäni. Olen asunut perheeni kanssa nyt 3v omakotitalossa, 3 pientä lasta. Mukava ajatella, että lapsilla koti"paikka", talo mihin tulla aikuisenakin,eikä vain osake. Tuntuisi kolkolta, jos lasten koti olisi pysyvästi kerrostalo. Vasta kerrostalosta muutettuani pois tajusin, miten kiinni siellä on naapureissa.

Ei ahdista. Asun suomalaisittain isossa kaupungissa krs-talossa. Kotoisin olen pikkupaikkakunnalta, ok-talosta jossa asuin ekat 20v. Se helvetin kyttääminen siellä tuppukylässä kyllä ahdisti! Ei täällä krs-talossa tarvitse olla naapureiden kanssa yhtään enempää tekemisissä kuin mitä haluaa. Ei ole ongelmia tullut. Rivareissa kytätään enemmän, ollaan läheisemmissä tekemisissä naapureiden kanssa. 

Eikä johdu pers aukisuudesta, tämän kolmion hinnalla saataisiin peräkylältä kyllä iso omakotitalo, vaan kas kun emme halua. Liikumme paljon kaupungilla ym. joten olisi hankala lähteä aina pitkältä liikkeelle. 

Jatkan omaa viestiäni. Mistäs tiedät ap, että se teidän omakotitalo on vielä silloinkin teillä kun lapset on isoja ym? Vähän avioeroa, työttömyyttä ja muuta sekaan niin sieltä on lähdettävä. Anteeksi mutta kuulostat hirveän ahdasmieliseltä tai sitten vain provoilet. Ja minä menin lankaan... :) 

43 vuoden kokemuksella, kerrostalossa asuminen on paljon enemmän työlästä henkisesti koska pitää ottaa kymmeniä muita osakkeenomistajia huomioon kaikissa yhtiön asioissa. Mistään ei saa päättää itse eikä tehdä itse. Sopii vain lapsettomien nuorille ja vanhuksille. OK talossakin voi teettää työt ulkopuolisilla, jos massia riittää. OK talossa on yleensä on tilaa toimia ja touhuta ihan erilailla.

Kerrostalo vain on isoissa kaupungeissa monille ainoa vaihtoehto. Maalla kukaan normaali ei tahdo kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaisi asua jossain omakotitaloalueella. Me haluamme asua keskustassa lähellä kaikkea: palvelut, kahvilat, päiväkoti ja ennenkaikkea ystävät.

Mökille pääsee halutessaan puuhastelemaan remonttien ja puutarhan kanssa. Se riittää meille, kotiin en niitä velvoitteita haluaisi.

Ei ole olemassa mitään tietynlaista "omakotitaloaluetta". Meidän talomme oli lähellä palveluita. Ruokakauppaan 800 metriä ja vartti lähimpään kauppakeskukseen. Kaupan edestä lähti (ja lähtee) busseja joka suuntaan.

Alue, jolla ex-talomme sijaitsee on oikein rauhallinen. Ei siellä mitään ikinä tapahdu.

Ahdistaa. Olen yksineläjä ja unelmani olisi elää maaseudulla järven rannalla hiljaisuudessa luonnon keskellä. Mutta ei ole varaa. Täytyy kitua vihaamani työn takia täällä pääkaupungin melskeessä, kälyisessä vuokrakämpässä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaisi! Tapan itseni jos joudun vielä muuttaa kerrostaloon.

Minäkin listisin itseni jos joutuisin muuttamaan takaisin kerrostaloon. :D

Asun rivitalon päätyasunnossa ja tämä on oikein hyvä välimuoto. Ei joka suunnassa pienimmästäkin rasahduksesta valituksia tehtailevia naapureita muttei myöskään omakotitalon velvoitteita.

Mukava kun terveillä ihmisillä on mahdolisuus valita missä asuu sairaana ei ole mahdollista

Ei ahdista. Asutaan helsingissä ja meillä on mökki orimattilassa. Sinne ajaa suht nopeasti jos kaipaa sitä omakotitalo-asumista.

Ei ahdista talvet täällä ja kesät kahdella mökilläni on vaihetlua ihan tarpeeksi ja fyysistäkin tekemistä ihan niin että syksyllä ei kuntosalia tarvii. Mutta ymmärrän riemuasi varmasti nautit:)!