Vierailija

Oma kuopus on nyt 2v. On ihan täysin mahdoton, täysin vahdittava, siitä aamukuudesta kun herää, sinne iltaseiskaan/kasiin kun menee nukkumaan. Esim. aamuisin en ole pitkiin aikoihin enää jaksanut laittaa itseäni kuntoon, koska en saa siihen hetken rauhaa. Jouduin luopumaan meikkaamisesta ja hiustenlaitosta pöydän ääressä, koska lapsi yrittää viedä kaiken. Siirryin meikkaamaan vessaan, jossa kaivelee pyykkejä, pluttaa hanalla, repii vessapaperia, leikkii vessanpöntöllä, painelee koneen nappeja jnejnejne. Laitan hänet oven ulkopuolelle ja veskin oven lukkoon, jolloin alkaa kaikenlaiset tihutyöt ulkopuolella. Kiipeilee kaapeille, kaivelee sieltä tavaraa, käy jääkaapilla ja pakastimessa, räplää televisiota ja elektroniikkalaitteita jne.

Edelleenkään yhtään mitään täällä ei saa tehdä rauhassa!!! Ja kodin pitäisi kuitenkin koko ajan olla tiptop, koska jos esim. tiskit jää lojumaan lavuaariin, niin tenava on taatusti siellä kyynerpäitään myöten pluttaamassa.

Ja kun ei nuku edes päiväunia että saisi sen hetken rauhan itselleen :/ Taas koko päiväuniaika meni siihen että palauttelin neitiä sänkyyn ja otin tavaroita pois.

Kiellot kaikuu kuuroille korville ja lastenohjelmista ei ole pätkän vertaa kiinnostunut. Pikku kakkosta katsoo tasan sen alkutunnarin verran. Niin loppu tähän..

  • ylös 9
  • alas 4

Kommentit (12)

Vierailija

Meillä vilkas esikoinen 15 vee. Edelleenkin tuntuu että koko ajan 24/7 on sellaisessa päivystystilassa... jotenkin siihen tottuu.

Vierailija

Sama juttu. Seurana vielä yhtä vilkas eskari. Aamuisin on pakko herätä ennen muita,että ehtii laittaa itsensä työkuntoon. Meillä vilkero onneksi jaksaa katsella musiikkiohjelmia, Ti-Ti Nallea yms. Itseä meikatessa saatan antaa tytölle jotain purkkeja, joita ei saa auki sekä vanulappuja tms. niin saa matkia meikkaavansa hänkin. Tällä tavallakin saa hetken aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sama täällä. Kolme diagnosoitua alakouluikäsitä adhd-lasta ja edelleen kaiken aikaa vahdittavia. Tänään taas huokaisin kun pääsi töihin lepäämään vapun jälkeen. Sellaista menoa on aikaisesta aamusta myöhään iltaan, kun kaikki leviää, hajoaa, kaatuu jne.

Vierailija

Kiellän, kiellän, kiellän ja katson että aloittavat leikin, kun aloittavat kunnolla jaksavat hetken, sitten muovailua, piirtämistä, legoja, ulkoilutan ne ihan loppuun.. Neljä vilkasta ja kyllä tähän tottuu..;)

Vierailija

Onhan se haastavaa. Minun lapsillani runsas puolitoista vuotta ikäeroa, ja molemmat lopettivat myös päiväunet kaksivuotiaana, vähän ennen. Ok, nyt jo koululaisia ja kaikki on helpompaa, mutta aikanaan olin niin väsynyt, että unohtelin tavallisia sanoja ja päiväkirjasta näkee, että unideprivaatio ja uupumus muutti käsialaakin!

Minua on auttanut ensinnäkin vaatimustason lasku. En miettinyt, miltä kotona näyti. Ok, iltaisin raivasin tavarat paikoilleen ja kerran viikossa imuroin, mutta päiväaikaan en stressannut levällään olevista majoista ja leluista.

Toinen iso juttu oli, että en härkäpäisesti yrittänyt pitää sisustusta lapsia edeltävässä moodissa, vaan siirsin varastoon rikkoutuvat, pulttasin lipastot kiinni seinään ja laitoin veitsilaatikkoon lapsilukon. Taaperoilla kun on jo menoa ja tutkimisen halua, mutta puheenymmärrys ja järki tulevat vasta likempänä kolmea vuotta, joten äidin kiellot eivät pysy päässä montaa minuuttia.

Kolmas oli, että pidin kiellot minimissä. Meillä sai tehdä majoja sohvan istuintyynyistä ja pomppia sängyillä. Mutta ei repiä kirjoja tai renksuttaa laitteiden nappuloita. Taistelut on syytä valita ja pitää niistä rajoista kiinni ESTÄMÄLLÄ, ei pelkästään sanallisin protestein. Joku "Pirkitta kulta, muistatko, äiti on kielänyt sattumasta pesunoneen nappuloihin" on tehoton, sen sijaan lapsi nostetaan pois koneen äärestä, katsotaan silmiin ja sanotaan vakavasti EI.

Vaikka nyt taas on vallalla se lastenpsykiatrinen muoti, että ei saisi lapsia panna jäähylle, niin kyllä se monasti oli ainoa keino pitää OMA pää kylmänä, että pani nuo vintiöt hetkeksi touhuamaan omiin huoneisiinsa.

Ei sillä, mun nuorimmaisella oli autismikirjon dg, ei adhd, joten ehkä olen vähän jäävi vilkkausasioissa, mutta oli nuo kaksi aika "handful". Aika kulkee kumminkin eteenpäin, ja kolmevuotiaana lapset jo ymmärtää paremmin. Koeta jaksaa, ap!

Vierailija

Mulla myös vilkas 1,5v. Kiipeilee pöydille, vetää kaikki kaapit tyhjiksi jne. Samaa menoa kuin aloittajalla. Mun keino on laittaa telkkarista YouTube päälle ja musiikkivideoita sieltä. Mitkään titi-nallet ei kelpaa vaan ihan "tavallisia" kipaleita. Laita sellaista mistä itse tykkäät niin ei pala hermokaan niin helposti kun voi samalla kuunnella lempimusiikkia. Ainoa tapa saada meidän vilpertti pysymään aloillaan! Tsemppiä!

Vierailija

Mitä teet lapsesi kanssa? Onko rutiinit kunnossa? Vilkas lapsi tarvitsee aktiviteetteja ja yksi keino on tietoisesti väsyttää lapsi touhuamisesta. Äitini kertoi että olin hyvin vilkas ja haastava. Äiti käytti minua joka päivä puistossa ja käytiin usein kylpylöissä ja uimahalleissa. Muutenkin tehtiin kaikkea mihin sain energiaa purettua. Kotona sitten mulle laitettiin huvitutti konsertit VHS pyörimään ja loikin sen mukana tai sitten tein pompin ja liikuin itse musiikkiin. Kyllä sitten siinä väsähdin niin että päiväunet tarvittiin :)

Vierailija

Juu u... juuri tultiin ulkoa touhuamasta. Syötiin, sen ajan oli suhtkoht rauhallinen, mitä nyt kauhean sotkun sai aikaiseksi. Nyt isompi rauhottui katsomaan pikku kakkosta, niin tämä toinen taas ei. Taas yrittää hakea tuoleja ja kiipeillä, vessarauhaa en saanut, riisuu itsensä ilkosilleen, halusi piirtää mutta heitteli vaan kyniä lattialle ja piirsi pöytään.. huoh. 

Ja tottakai menen ja otan kiinni ja kiellän. Ja koitan ohjata muihin tekemisiin. Mutta hänen kanssaan pitäisi olla taukoamatta, että jaksaa esim. omista leluistaan kiinnostua. Ei kyllä muuten leiki tippaakaan ellei leikitetä. Eihän se auta kuin jaksaa... 

Vierailija

Minä käytin samaa kikkaa kuin koiran kanssa. Paljon nupille rasitetta. Lapsi menikin viisivuotiaana kielikoulun eskariin.

Vierailija

Oman vilkkaani kanssa meni muutama vuosi ennen kuin alkoi leikkimään myös itsekseen ja nukkumaan öisin. Selkeät rutiinit auttoivat arjessa.

Suuret tsempit sinne, kyllä se kouluiässä monesti helpottaa kun lapsella on jo omia menoja, eikä äidin seura niin kiinnosta. Nyt huolehdi siitä että pääset itse välillä ulos ja vaikka lomalle aikuisten seurassa (ei kannata kuunnella muiden syyllistysyrityksiä).

Jos tilanne jatkuu samana lapsen kasvaessa ja olet huolissasi: hakeudu ajoissa tutkimuksiin.

Vierailija

Kääk! Mullakin kaksi vilkasta lasta 6-v ja 8-v enkä enää muista kuin joitain hetkiä kun oli tosi kovat paikat (mm. Esikoinen 2-v:nä juos suoraan autotielle, onneks joku mies tuli vastaan toiselta puolelta). Aamuisin aloin heräämään ennen lapsia jolloin ehdin meikata ja laittaa itseni kuntoon. Tätä jatkan edelleen :) mutta en oo tosiaan miettinyt miten selvisin. Näköjään selvisin :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla