valehteleeko tyttö vaivoistaan?
Mua on alkanut ihmetyttämään tyttäreni (11) käytös. Tuntuu pahalta edes ajatella saati kirjoittaa näin, mutta välillä musta tuntuu että hän valehtelee oireistaan. Mm. nilkkakipu, yskä, allergiaoireet, ihan mitä tahansa. Näitä on jatkuvasti, mutta lääkäri ei löydä syytä. Esimerkiksi nilkka on kuvattu moneen otteeseen, mutta mitään ei ole rikki. Jalka ei myöskään ole turvonnut tai mustelmilla. Yskä alkaa aina öisin, ja lakkaa päivystyskäynnin ja siellä höyryhengittelyn jälkeen (kotona höyry ei auta). Tätä esiintyy siis usein ja laaja-alaisesti, ja olen alkanut epäillä, että tyttö valehtelee saadakseen huomioita.
Kokemuksia, kommentteja, tukea, kysymyksiä, lisätietoa, mitä tahansa mikä voisi auttaa?
Kommentit (22)
Mulla oli samassa iässä nilkka monta vuotta kipeenä, eikä siitä peruslääkärit mitään löytäny. Se kuvattiin, ultrattiin, ei mitään. Vihdoin urheilulääkäri löysikin sieltä jotain, ja vaiva parani kahdessa viikossa :)
Nilkka voi liittyä kasvukipuihin. Ja pystyykö kukaan feidaan öistä yskää? Kai sen kuulee, jos on tekoyskää? Voiko teillä olla hometta?
Yöyskän yksi hyvin yleinen syy on närästys eli refluksitauti. Yöllä vaakatasossa ollessa ruokaa tai happamia kaasuja pääseenousemaan ruokatorveen, ja se aiheuttaa yskää. Sängyn päädyn korottaminen (ei tyynyn) ja myöhäisen iltasyömisen välttäminen yleensä auttavat. Joskus tarvitaan myös lääkitystä.
Mieheni lapsi laitettiin psykologin arvioon, kun viikottain kävi milloin minkäkin vaivan takia lääkärillä. Vika löytyi sitten sieltä korvien välistä. Oli hänen tapansa hakea huomiota.
Voi olla ihan huomionhakuakin. Osta kalkkitabletteja tai vitamiineja ja anna sellainen "lääkkeenä" kun seuraavan kerran valittaa kipua. Mutta älä näytä mistä purkista otat. Saattaa tällainen lumelääke auttaa, ns. plasebovaikutus
Lyö kortit avoimesti pöytään ja kerro epäilyistäsi. Lapsesi tulee suuttumaan, mutta kyllä se todellinen syy pitää löytää. Esim. koulukiusaus.
Ei millään pahalla, mutta lapsen huomionhaku on aina vanhempien "syy". Että ihan hyvä jos vähän hävettää moista epäillä, koska teillä on sitten vakavat mietinnät edessä, että miksi lapsen pitää teiltä noin äärimmäisellä tavalla hakea huomiota. Teillä on nyt vanhemmuus rikki. Lapsi on lapsi, ja häntä ette toivottavasti enää noin ilkeästi vihjaillen syytä omista mokistanne.
Yksi mun lapsista oli tollanen alati sairas. Se kieto itsensä täyteen idealsiteitä ja esitti kuolevansa päivittäin. Ihan terve nainen se nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lapsi laitettiin psykologin arvioon, kun viikottain kävi milloin minkäkin vaivan takia lääkärillä. Vika löytyi sitten sieltä korvien välistä. Oli hänen tapansa hakea huomiota.
Niin eli vika oli teidän korvienne välissä. Jos lapsi saa tarpeeksi huomiota, niin sitä ei tarvitse normaaleilta vanhemmilta kenenkään hakea.
Lapsi ei tarvitse plasebonappeja, vaan enemmän arkista huomioimista, kahdenkeskistä aikaa vanhemmilta. Jos lapsi on joskus sairastumisen yhteydessä havainnut, että saa näin vanhempien huolta ja huomiota, niin sitä hän sitten käyttää jatkossakin. Se ei ole mitään "vikaa korvien välissä" vaan ihmisyyttä. Kaikki me halutaan olla tärkeitä ja rakastettuja.
Onko lapsella syytä hakea huomiota? Eli kun kerran epäilet tätä, niin onko siihen aihetta? Tarkastele itseäsi vanhempana ja mieti, onko siinä perää?
En tarkoita syyllistää, vaan saada sinua/teitä tarkastelemaan omaa käytöstä ja ehkä korjaamaan sitä.
Voi olla että lasta painaa joku asia! Ehkä häntä kiusataan koulussa, tai kotona ei ole kaikki hyvin. Asiallista keskustelua aiheesta, eikä ainakaan mitään syyttämistä, että "sulla on vikaa korvien välissä!".
Olisiko lapsen makuuhuoneessa hometta? Se aiheuttaa vaikka mitä outoa nivelkivuista alkaen, yleisimmät toki allergiaoireet ja yskä. Mtös esim päänsärky ja huimaus, flunssat, tunne että keuhkoissa/keuhkoputkessa on nestetgä kukn hukkuisi, kuumeilu, vatsakivut, säryt, nenäverenvuodot, ihon kuivuudentunne ja kutina, vaikka rasvaisi kuinka. Ja oireet voi helpottua kodin ulkopuolella.
Minä olin tuollainen lapsi. Yksi siskoista sairasti vakavasti, toinen kuoli tapaturmaisesti ja kolmas sai tästä kaikesta todella pahat mielenterveyden ongelmat. Lisäksi äiti lopulta romahti. Sairastaminen ja vaivat olivat ainoat keinot saada huomioita millään tavalla. Nykyisin olen ihan normaali korkeakoulutettu perheenäiti. Mutta itse en tee enempää kuin yhden lapsen, ettei minun lapseni tarvitse hakea huomiota äärimmäisillä tavoilla.
Ollessani hieman tytärtäsi vanhempi minäkin "sairastelin" usein kovasti. Syinä oli mm. se, että a) minua kiusattiin koulussa ja siellä ei ollut kavereita ja b) sain jatkuvasti koulussa ja koulumatkalla pahoja paniikkikohtauksia, joihin ei kotona oikein osattu suhtautua. Ahdistukseni kanavoitui fyysisiin oireisiin – en siis teeskennellyt, vaan kyseessä oli todennäköisesti jonkinlainen psykosomaattinen oireilu.
Oletko kysellyt, miten koulussa menee ja että onko siellä ongelmia kenenkään kanssa? Kannattaa kysellä myös tytön ja kavereiden somen käytöstä, sielläkin voidaan kiusata, vaikkei itse sitä käyttäisikään.
Virtahepo kirjoitti:
Ollessani hieman tytärtäsi vanhempi minäkin "sairastelin" usein kovasti. Syinä oli mm. se, että a) minua kiusattiin koulussa ja siellä ei ollut kavereita ja b) sain jatkuvasti koulussa ja koulumatkalla pahoja paniikkikohtauksia, joihin ei kotona oikein osattu suhtautua. Ahdistukseni kanavoitui fyysisiin oireisiin – en siis teeskennellyt, vaan kyseessä oli todennäköisesti jonkinlainen psykosomaattinen oireilu.
Oletko kysellyt, miten koulussa menee ja että onko siellä ongelmia kenenkään kanssa? Kannattaa kysellä myös tytön ja kavereiden somen käytöstä, sielläkin voidaan kiusata, vaikkei itse sitä käyttäisikään.
Vähän samanlaista kuin minun tytölläni oli muutamia vuosia sitten. Hänellä oli todella monenlaisia fyysisiä oireita, väsymystä, paniikkikohtauksia ja rytmihäiriöitäkin. Tiedettiin kyllä, että häntä kiusattiin koulussa, mutta ei osattu ajatella, että kaikki oireet johtuisivat siitä. Tyttö pääsi tutkimuksiin, joissa selvisi mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, joka taas johtui lääkärin mukaan siitä, kun tyttö ei saanut nukutuksi juuri lainkaan. Lastenlääkäri alkoi tilannetta selvittää ihan aluksi juuri kaverisuhteitten kautta ja sitten otettiin yhteyttä koulukuraattoriin ja koulupsykologiin, joka taas pyysi koululääkäriä laittamaan pikaista lähetettä nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Niin pahaksi oli tytön oireilu mennyt. Toipuminen alkoi psykoterapian myötä nopeasti ja fyysisetkin oireet alkoivat pian helpottaa. Joillakin paha olo vain ilmenee monina fyysisinä oireina. Ei siinä ole huomion hausta kyse.
Minulla oli noin 11-vuotiaasta asti polvi jatkuvasti kipeä, tk:ssa ei löydetty vikaa. Olin jo 25-vuotias kun magneettikuva paljasti synnynnäisen vian nivelkierukassa, mitään sille ei voi tehdä mutta olen onnellinen kun vaivalle löytyi nimi ! :)
Heippa ja kiitos vastauksista!
Asutaan kerrostaloasunnossa (uudiskohde), joten homeeseen tms. en usko. Koulurakennuskin on hyväkuntoinen.
Tyttöä ei kiusata tai väheksytä koulussa. Hänellä on muutama kaveri ja ikioma paras ystävä. Yksi huomio minkä olen tehnyt on, että tällä parhaalla kaverilla on usein ensin melko samankaltaisia vaivoja kun mitä tyttäreni tuo ilmi myöhemmin. Olen miettinyt, olisiko tyttö huomannut, että kaveri saa erilaista kohtelua kun kulkee kyynärsauvojen kanssa tai syö omaa allergiaruokaa koulussa, ja tavoittelisi siksi itsekin samaa. Kuulemma ei kuitenkaan ole kateellinen kaverille, eikä suoraan kysyttäessäkään myönnä matkivansa tätä...
Tytär on ainoa lapsi ja saa kotona kaipaamaansa huomiota ja tulee ymmärretyksi. Mutta ehkä koulussa (suositumman ja menevämmän parhaan kaverin rinnalla) kokee huonouden tunnetta vaikkei myönnäkään? Mutta jos näin on, mistä lähtisin hakemaan apua? Lääkäriltä, psykologilta?
ap
Onko tarkoituksena välttää kouluun meno? Voi olla, että kiusataan.